Tataarit - Suomen sopeutujat

Mikä saa jonkin vähemmistöryhmän sopeutumaan ja toiset hakemaan vuosikymmenien kuluessa paikkaansa sitä kuitenkaan löytämättä? Kuinka säilyttää omat etniset erityispiirteet ja kuitenkin elää suomalaisen väestön keskuudessa konflikteihin joutumatta? Suomeen saapuneet tataarit ovat menestyksekkäästi pystyneet yhdistämään kaksi identiteettiään; he ovat sekä suomalaisia että tataareja. He ovat hyväksytympi osa suomalaista yhteiskuntaa, kuin esim. mustalaiset, jotka sentään ovat eläneet Suomessa vuosisatoja kauemmin.

Suomeen muutti pieni määrä tataareja 1800-luvun alussa silloisen Nishnij-Novgorodin (nykyisen Gorkin) kuvernementistä, samoihin aikoihin, kun Suomesta tuli autonominen osa Venäjän keisarikuntaa.He olivat suurimmalta osin tulleet Turkin pohjoisista osista, joissa väestö mm. ihonväriltään vieläkin muistuttaa eurooppalaisia.Tataarit toimivat tällöin joko maatalouden tai kaupan piirissä, ja Suomeen tultuaan jatkoivat näiden ammattien harjoittamista menestyksekkäästi.

Tämän vuosisadan alussa Suomessa eli jo niin paljon tataareja, että tuli tarpeelliseksi perustaa omia etnisiä ja uskonnollisia organisaatioita. Kansallisten ja uskonnollisten tapojen vaalimiseksi perustettiin Musulmaanien Hyväntekeväisyysseura ry., jonka säännöt viranomaiset vahvistivat vuonna 1915. Suomen lait eivät vielä tuolloin sallineet ei-kristillisten uskonnollisten järjestöjen perustamista, joten seura joutui toimimaan hyväntekeväisyysjärjestön verhon suojissa, mutta onneksi jo vuonna 1922 Suomessa tuli voimaan uskonnonvapauslaki. Virallinen "kirkon" asema islamilaiselle seurakunnalle annettiin kuitenkin vasta vuonna 1932, jolloin yhteisön imaamille tuli oikeus vihkiä aviopareja jotka kumpikin kuuluivat seurakuntaan. Suomessa toimi 1980-luvun lopulla kaksi islamilaista seurakuntaa, Suomen Islam-seurakunta ja Tampereen islamilainen seurakunta.

Mikä on tataarivähemmistön oikeudellinen asema nykyään?

Suomen laki takaa samat oikeudet kaikille yksilöille. Kaikkiin eri uskontokuntiin kuuluvat ovat oikeutettuja samanlaiseen kohteluun lain edessä. Eri uskontokunnilla on oikeus harjoitaa erilaisia tapoja niin kauan kuin ne eivät loukkaa Suomen muuta lainsäädäntöä. Valtiolliset lait ovat näissä tapauksissa primäärisiä, uskonnolliset sekundäärisiä. Täten Suomessa toimineet islamilaiset yhteisöt ovat joutuneet erottamaan toisistaan uskonnolliset ja valtiolliset lait.Tämä on ainakin jossain määrin saattanut tuottaa hankaluuksia, sillä islaminuskoisille kirkko ja valtio ovat pitkälti merkinneet samaa asiaa, ja valtion lainsäädännön pitäisi kulkea käsi kädessä uskonnon antamien sääntöjen kanssa. Uskonto ei ole minkäänlaisena kelpoisuusesteenä tataarien nimittämisessä valtion virkoihin, vaikkakaan heillä ei ole evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumattomina oikeutta antaa luterilaista opetusta kouluissa.

Kielellisesti tataarivähemmistö on ollut pienen kokonsa takia huonommassa asemassa kuin esim. suomenruotsalaiset, joilla on oikeus jättää ja saada asiakirjoja omalla kielellään. Vaikka tataarien kieli vielä tällä vuosisadalla merkittiinkin virallisiin asiakirjoihin joko turkiksi tai tataariksi, ei sen käyttö virallisissa yhteyksissä ollut eikä ole mahdollista. Tataarit ovat oikeutettuja (samoin kuin kaikki muutkin suomalaiset) ilmaiseen koulutukseen, terveydenhuoltoon, lapsilisiin jne. He voivat äänestää ja asettua ehdokkaaksi valtiollisissa vaaleissa normaaleina Suomen kansalaisina. Lisäksi heidän täytyy osallistua maanpuolustukseen ja maksaa veroja valtiolle ja kunnalle.

Tataarivähemmistön katsotaan yleisesti hyväksyvän Suomen julkisoikeudelliset säädökset.

Suomalaisia vai tataareja?

Tataarit ovat olleet etnisesti hyvinkin kiinteä ryhmä. Silti heidän identifioitumistaan suomalaisiin pidetään voimakkaana. Tutkimusten mukaan he pitävät itseään ensimmäiseksi tataareina, mutta mitä suurimmassa määrin myös suomalaisina. Toisessa maailmansodassa täällä asuneet tataarit taistelivat rinta rinnan suomalaisten riveissä. Sodassa kaatuneiden tataarien muistoksi on islamilaiselle hautausmaalle jopa nostettu Pro Finlandia muistomerkki v. 1956.

Suomessa asuvat tataarit haluavat tehdä selvän eron itsensä ja kehitysmaiden muslimien välille. Korostetaan "moderniutta" ja "samanlaisuutta" muiden suomalaisten kanssa. Etninen, uskonnollinen ja kielellinen raja on kuitenkin hyvin helppo vetää tämän vähemmistön ja suomalaisten väliin. Kuitenkin etninen omaleimaisuus korostuu vain tataarien omissa tilaisuuksissa, eikä sitä kanssakäymisessä suomalaisten kanssa juurikaan huomaa.

Vaikka kaikki Suomessa asuvat tataarit puhuvatkin nykyään suomea, on silti tataarikielellä ollut tärkeä asema ryhmän keskinäisessä kanssakäymisessä. Nimistö on säilyttänyt omaleimaisuutensa, sillä jopa nuorempi polvikin antaa lapsilleen nimiä, jotka pohjautuvat islamilaisiin uskonnollisiin nimiin. Suomessa nimet kirjoitetaan tietysti latinalaisilla kirjaimilla ja ne muistuttavat äänneasultaan suomalaisia nimiä. Tapana onkin ollut, että tataarien nimet ovat muuttuneet äänne- ja kirjoitusasultaan maasta toiseen siirryttäessä.

Uskonto identiteetin luojana

Uskonnon tuomat erityispiirteet tietysti erottavat tataarit kristilliseen perinteeseen pohjaavasta suomalaiskulttuurista. Rukoileminen on tärkeä osa islaminuskoa. Suomen oloissa työskenteleville tataareille on kaikkiin perinteisiin rukoustilaisuuksiin osallistuminen tietysti ollut mahdotonta työaikojen takia. Keskipäivällä tapahtuvista rukoushetkistä poisjäämistä ei olekaan pidetty tuomittavana. Kuitenkin rukoilu on säilyttänyt tärkeän asemansa. Suomessa naisetkin saavat rukoilla moskeijassa, vaikkakin näihin tilaisuuksiin ottavat osaa vain vanhimmat naiset; nuoremmat osallistuvat vain tärkeimpiin juhlapyhien tilaisuuksiin.

Paasto on Suomessa aiheuttanyt pieniä hankaluuksia sen ajoittuessa kesäaikaan, jolloin valoisat kesäyöt myöhäisine auringonlaskuineen pidentävät aivan mahdottomasti päivittäisen paaston kestoa. Tämä on ratkaistu seuraamalla Istanbulissa annettuja virallisia paastoaikoja. Olisihan varmasti suoranaista kidutusta pysyä syömättä auringon noususta auringon laskuun, kun pahimmillaan auringon laskua ei olleenkaan tapahdu.

Suomessakin tataarit suorittavat pojille islamin perinteisen ympärileikkauksen ensimmäisen elinvuoden aikana, mutta siitä ei tehdä samanlaista juhlatilannetta kuin monissa muissa islamilaisissa kulttuureissa. Sikaa ja ruokia missä on käytetty verta ei syödä. Rituaaliteurastusta ei tataaripiireissä pidetä välttämättömänä, vaan he syövät aivan normaalilla tavalla teurastettua lihaa. Pieni ja huvittava yksityiskohta on se, että jos rituaaliteurastetun eläimen lihaa halutaan syödä, se ostetaan juutalaisesta lihakaupasta! Juutalaisten lisäksi alkoholijuomiinkaan ei suhtauduta yhtä kielteisesti kuin islamin uskonnollinen säännöstö vaatisi, sillä siihen sovelletaan "maassa maan tavalla" perinnettä. Viiniä nautitaan ja "kaljoilla" käydään ystävien kanssa. Uskonnollisissa tilaisuuksissa alkoholia ei tietenkään suvaita.

Perhe ja suku

Tataareille suku on hyvin tärkeä. Vanhuksista pidetään hyvää huolta ja heitä kunnioitetaan tataarien mielestä enemmän kuin suomalaisessa yhteiskunnassa yleensä. Avioeroon päädytään verrattain harvoin ja perheen rikkoutumisen välttämiseksi avioliitoa jatketaan mahdollisista hankalaluuksista huolimatta. Appivanhemmista käytetään nimityksiä isä ja äiti, ja ainoastaan ulkopuolisille näistä saatetaan puhua selvyyden vuoksi anoppina ja appiukkona. Sukulaisuuden tärkeydestä huolimatta samanlaista muutosta kohti ydinperheestä muodostuvaa kokonaisuutta on tapahtunut niin tataariyhteisössä kuin muussa yhteiskunnassakin. Saman katon alla ei asu enää useampia sukupolvia, ja vaikka Turkissa asuviin sukulaisiin säilytetäänkin kontakteja, eivät ne enää ole niin kiinteitä kuin vielä vuosisadan puolessa välissä.

Perheessä vallitsee usein hyvin tiukka kuri, ja mies on perheen pää. Lapsilta odotetaan kuuliaisuutta myös heidän tullessaan täysi-ikäisiksi. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat vieläkin järjestetyt avioliitot ja se, ettei seka-avioliittoja suosita. Vanhemmat katsovat tataariyhteisöstä sopivan puolison lapsilleen ja jotkut avioliitot on järjestetty jo lasten ollessa pieniä. Seka-avioliitosta saattaa seurauksena olla jopa välien rikkoutuminen perheeseen. Myös muunlainen tottelemattomuus voidaan katsoa niin pahaksi rikkomukseksi perhettä kohtaan, että se ainakin vähäksi aikaa katkaisee välinsä niskuroitsijaan. Tataarikulttuurissa, jossa perhesuhteet ovat hyvin kiinteät, tämä on varmasti nuorelle ankaran tuntuinen rangaistus.

Nuorten jatkuva sulautuminen suomalaisyhteiskuntaan on luonut omat ongelmansa. Vaikka tataariperheet ovat suvaitsevaisia ja nuorille annetaan enemmän vapauksia kuin monissa muissa islamilaisissa yhteisöissä, yritetään silti perheissä kasvattaa lapset kunnioittamaan vanhoja perinteitä ja islamilaisia tapoja. Vaikka alkoholi ei olekaan ehdottomasti kiellettyä, aiheuttaa suomalaisnuorison kaatokänniin päätyvä perjentaidokailu harmaita hiuksia tataarivanhemmille. Tataariyhteisössä hillitöntä juomista pietään huomattavasti sopimattomampana kuin suomalaisten keskuudessa. Nuoret eivät enää myöskään helposti hyväksy järjestettyjä avioliiittoja, kun ne heitä ympäröivässä suomalaisyhteiskunnassa ovat kadonneet kokonaan.

Sopeutumisesta yleensä

Mikä on saanut tataarit sopeutumaan niin hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan? Onko kyseessä pitkä prosessi, jossa vuosikymmenten aikana valtaväestö ja tataariyhteisö ovat oppineet suhtautumaan toisiinsa suvaitsevaisesti? Onko tataarikulttuurissa piirteitä, jotka ovat tehneet sopeutumisen helpommaksi, kuin jollain muulla vähemmistöllä?

Pitkälti kyseessä taitaa olla tataarien kyky elää ja muuttua sen kulttuuripiirin mukaan, johon he ovat sillä hetkellä asettuneet. Kompromisseja on pakko tehdä, mikäli ei suoranaiseen konfliktiin valtaväestön kanssa haluta joutua. Sopeutumista on osaltaan helpottanut se tosiseikka, etteivät tataarit merkittävästi poikkea ulkonäöltään suomalaisista.

Tällä hetkellä tataarikulttuuri on kuitenkin muutoksen kourissa. Suomalaisessa kulttuuripiirissä koko elämänsä eläneet tataarinuoret eivät enää samalla tavalla noudata vanhoja perinteitä ja tapoja, kuin vanhempi sukupolvi. Perhettä ja sukua korostavassa islamilaisessa kulttuurissa tämä on osaltaan luomassa repeämää tataarivanhempien ja lasten väliin. On tapahtumassa lähes liian hyvä sopeutuminen tai jopa sulautuminen suomalaiseen yhteiskuntaan. Omat juuret ovat valitettavasti tainneet menettää merkitystään nuorten keskuudessa.

Johanna Hellsten