Kyykkäpelin säännöt

Kyykkää pelataan eri piireissä hieman eri säännöillä. Opiskelijoiden keskuudessa käytetään yleensä yksinkertaisimpia ja helpompia ns. akateemisia sääntöjä, jotka ovat käytössä vuosittaisissa Akateemisen Kyykän MM-kilpailuissa. Lajin virallisina sääntöinä ainakin Suomessa voidaan kuitenkin pitää Suomen Kyykkäliiton pelisääntöjä, joita noudatetaan seura- ja SM-tason peleissä. Lähellä Kyykkäliiton sääntöjä ovat myös lappeenrantalaisten teekkarien Nationaali Kyykkä Liigan ammattikyykän säännöt. NKL:n peleissä kyykkiä on konassa vain 19 paria kyykkäliiton ja akateemisten sääntöjen 20 parin sijasta ja kentän leveys on 20 cm muita sääntöjä pienempi, eli 4,8 m.

Kyykkäliitolla on joukkuekilpailun lisäksi säännöt parikilpailua, henkilökohtaista kilpailua ja erityistä viisiottelua varten. Tässä käsitellään suosituimman pelivariaation, neljän hengen joukkuepelin, akateemisia ja kyykkäliiton sääntöjä.

Heitettävien karttujen määrä

Yksi tärkeimmistä eroista akateemisten ja virallisten sääntöjen välillä on heitettävien karttujen enimmäismäärässä. Akateemisisten sääntöjen mukaan joukkuepelissä kummallakin joukkueella on käytettävissään tasan 16 karttua pelipuoliskoa kohden. Joukkueen kaksi pelaajaa heittävät kaksi karttua kukin, jonka jälkeen on vastustajajoukkueen vuoro. Vuoron palatessa aloittajajoukkueelle, heittävät sen kaksi jäljellä olevaa pelaajaa puolestaan karttunsa, minkä jälkeen on vastustajan vuoro taasen. Näitä kierroksia heitätään pelipuoliskolla kaksi, eli kullakin pelaajalla neljä heittoa.

Kyykkäliiton sääntöjen mukaan joukkueen kaikki pelaajat heittävät ensin kaksi karttua kukin, minkä jälkeen vastustajajoukkue tekee saman. Tätä vuorottelua jatketaan, kunnes jompikumpi joukkue saa kaikki kyykkänsä ulos pelineliöstään. Neliön tyhjennyttyä vaihtuu pelivuoro vastustajajoukkueelle, joka saa tasoittavan vuoron aikana vielä käyttää enintään yhtä monta karttua kuin kenttänsä tyhjentänyt joukkue käytti viimeisellä vuorollaan. Tasoittavan vuoron jälkeen lasketaan pisteet, kootaan kentät, vaihdetaan puolia ja pelataan toinen pelipuolisko.

Akateemisia sääntöjä noudatettaessa riittää, kun käytettävissä on neljä molemmille joukkueille yhteistä karttua, joita joukkueet heittävät vuorotellen puolelta toiselle. Kyykkäliiton sääntöjen mukaan yhden joukkueen kaikkien neljän pelaajan on heitettävä peräkkäin kaksi karttunsa kukin, eikä karttuja saa poistaa nelialueelta ennen vuoron päättymistä. Käytettävissä on siis oltava vähintään 8 karttua. Kyykkäliiton peleissä pelaajilla tai joukkueilla on yleensä käytössä omat kartut, joten riittävyysongelmaa ei tule.

Pisteiden laskeminen

Toinen merkittävä ero on pistelaskussa. Akateemisten sääntöjen mukaan lasketaan kummallekin joukkueelle miinuspisteitä sen mukaan kuinka monta kyykkää sen pelineliöön on jäänyt kaikkien karttujen heittämisen jälkeen. Jos joukkue selviytyy alle 16 kartulla, lasketaan kukin käyttämättä jäänyt karttu +1 pisteen arvoiseksi.

Kyykkäliiton sääntöjen mukaan kumpikin joukkue saa puoliajalta sekä plus- että miinuspisteitä. Kun jompikumpi joukkue on putsannut pelineliönsä, on vastustajalla siis mahdollisuus pyrkiä samaan enintään samalla määrällä karttuja, jonka toinen joukkue käytti. Tämän jälkeen lasketaan mahdolliset pelineliöön jääneet kyykät viimeksi heittäneelle joukkuelle miinuspisteiksi samoin kuin akateemisessakin pelissä, mutta lisäksi voittanut joukkue saa saman verran pluspisteitä. Mikäli joukkue saa tasoittavalla vuorollaan oman neliönsä puhtaaksi vähemmin kartuin kuin ensin neliönsä tyhjentänyt, lasketaan sille käyttämättä jääneet kartut +1 pisteen arvoiseksi kukin.

Turnauksissa kunkin pelin voittanut joukkue saa 2 voittopistettä (VP) ja lisäksi sen verran pluspisteitä (PP) kuin mitä vastapuolelle jäi omista kyykistään miinusta tai mitä omista tasoittavalla vuorolla käyttämättä jääneistä kartuista kertyy. Hävinnyt saa 0 voittopistettä ja omat miinuksensa. Jos peli menee tasan, saavat molemmat yhden voittopisteen (tällöin siis pluspisteitä tulee molemmille nolla). Lohkojen voittajat ratkaistaan ensisijaisesti yhteenlaskettujen voittopisteiden, toissijaisesti keskenäisten ottelujen voittopisteiden, kolmanneksi keskenäisten otttelujen pluspisteiden avulla. Jos nämäkin menevät tasan, pelataan ns. lyhyt uusinta.

Erilaisen pistelaskusysteemin vuoksi eri säännöillä saavutetut tulokset eivät siis ole vertailukelpoisia. Ei siis ole lainkaan mahdotonta, että joukkue saa Kyykkäliiton pelissä esimerkiksi +34 pistettä. Akateemisilla säännöillä sen sijaan on periaatteessa mahdollista saada +30 pistettä, jos avausheittäjä tyhjentää koko kentän yhdellä kartulla kummallakin puoliajalla (15+15 karttua jää käyttämättä). Teoriassakin koko rivistön putsaaminen alle kuudella kartulla on lähes mahdotonta, joten +20 pistettä voidaan pitää akateemisten sääntöjen käytännöllisenä pistekattona. Tyypillisesti akateemisin säännöin pelattavien pelien tulokset jäävät molemmin puolin miinuksille.

• Suomen Kyykkäliiton lyhyet peliohjeet
• Kyykkäliiton varsinaiset kilpailusäännöt
• World Academic Kueuekkae Federation: Akateemisen Kyykkäpelin säännöt