1/98

Ylioppilas, milloin sinusta tulee maisteri?

Aloitin opintoni tilastotieteen koulutus-ohjelmassa vuonna 1982. Kesän 1987 koittaessa opinnoistani puuttui vain pro gradu -tutkielma. Kesäkuukaudet työskentelin tutkimus-harjoittelijana LEL Työeläkekassassa, jonka aineistoista minun oli alun perin tarkoitus tehdä apulaisprofessori Anders Ekholmin ohjauksessa tutkielma. Kesällä opin sovittamaan multinomiaalisia logit-malleja SAS-ohjelmistolla. Anders auttoi mielellään, kun tulin ongelmineni neuvoa kysymään.

Välittömästi LEL-työsuhteen (tai TEL-työsuhteen) päätyttyä aloin työskennellä ATK-suunnittelijana Työterveyslaitoksen epidemio-logian ja biostatistiikan osastolla. Kävin iltaisin LEL:ssä viimeistelemässä tutkimusraportin, josta ei tullut tutkielmaani. Olin kesäkuun 1988 loppuun vain ja ainoastaan KVTEL-projektin palveluksessa. Monitieteisessä hankkeessa tutkittiin tuolloin kunnallisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden työkyvyttömyyttä aiheuttavia tekijöitä. Olin yhteistyössä muun muassa psykologien, fysiologien ja sosiaalitieteilijöiden kanssa.

Tutkija Kaija Tuomi ehdotti syksyllä 1987, että voisin tehdä tutkielmani selän yläosan kulumasta kärsivien naisten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä. Anders Ekholm hyväksyi aiheen, jonka koin haasteelliseksi. Harjoitusaineeni tutkielman aiheesta hyväksyttiin keväällä 1988.

Anders Ekholmin lähdettyä ulkomaille, sain ohjaajakseni Andersin sijaiseksi tulleen Lauri Tarkkosen. Hänen ehdotuksestaan täydensin tutkielmaani faktorianalyyseillä. Kävimme aiheesta monia antoisia keskusteluja.

Alkuvuodesta 1989 pidin kolmen kuukauden opiskelutauon ennen siirtymistä tutkijaksi Suomen Syöpärekisteriin. Ihmettelen, miksen tuona aikana saanut tutkielmaani valmiiksi. Minulla oli kauan työhuone käytettävissä Työterveyslaitoksen tiloissa. Koska tutkielmani tulostapahtuma ei ole syöpään sairastuminen tai kuoleminen, tein tutkielmaa omalla ajallani. Usein iltatyöskentely tutkielman parissa kävi mitä parhaimmasta unilääkkeestä.

Kesän 1989 illat kuluivat Työterveyslaitoksella kesätöikseen siivoavan opiskelijan perässä juosten. Ainakin tähän asti kestäneen liiton rakentaminen lohkaisi aluksi aimo osan vapaa-ajasta. Monet viikonloput ja lomapäivät tuli kuitenkin kulutettua tutkielman parissa. Kun tutkielmaa ei ollut ehtinyt pitkiin aikoihin edistää, aiheen muistiin palauttaminen vei aikaa.

Pahalta tuntui läheisten ihmisten epätoivo tilanteestani. Itseäni tulevaisuus jännitti eniten laman syövereissä. Viime vuosina tutkielmastani kyseltiin harvemmin, koska moni ei kaikessa hiljaisuudessa uskonut sen koskaan valmistuvan.

Tärkeä asia on, ettei minua koskaan unohdettu tilastotieteen laitoksella. Sain lukemattomia kutsuja pro gradu -seminaariin, jossa pidin kaksi esitelmää. Professori Hannu Niemi jaksoi tiedustella tutkielman tilaa säännöllisesti ja lukea toimittamiani tutkielman versioita. Mieleen painunein on viime vuonna Liisan- ja Snellmaninkadun kulmassa kuuluvasti esitetty kysymys: "Ylioppilas, milloin sinusta tulee maisteri?"

Mikä vihdoin ja viimein sai ikäylioppilaan kirjoittamaan tutkielmansa valmiiksi? Viime syksynä kaksi kollegaa saapui ehdottamaan erilaisia väitöskirjan aiheita, joista kiinnostuin oitis. Niin kuin aavistin, perusopiskelijaa ei voi hyväksyä jatko-opiskelijaksi. Neljä viikkoa riitti tutkielman viimeistelyyn kielentarkastusta vaille lopulliseen kuntoon. Ensimmäiset kaksi viikkoa kulutin loput vuosilomapäivät ja loput kaksi viikkoa olin palkattomalla opintovapaalla. Viimeiset kaksi viikkoa työ luisti erityisen hyvin kun ajattelin, miten paljon kukin tutkielmaan kulutettu päivä maksaa.

Sen kummemmin puuttumatta tutkielman sisältöön (eripainoksia saa minulta, jos aihe kiinnostaa) haluaisin antaa joitakin käytännön vinkkejä tutkielman tekijöille. Tutkielman suunnittelu ja tekeminen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain. Viimeiset kurssit, seminaarit ja tentit voi tällöin valita niin, että ne tukevat optimaalisesti tutkielman tekoa. Jatko-opiskelijat kirjoittavat tutkimussuunnitelman, jonka kirjoitusohjeet saanee tiedekunnasta. Tutkimussuunnitelman voisi vaikka hyödyntää ensimmäisenä harjoitusaineena.

Jos teoriapainotteisen tutkielman tekeminen tuntuu ylivoimaiselta, ei kannata repiä pelihousujaan. Ihmiset ovat erilaisia. Soveltava tutkielma voi olla ansiokas tilastotieteessäkin.

Tutkielman tekemistä ei kannata pitkittää. Edellä kuvattujen seikkojen lisäksi ohjelmistot ehtivät vaihtua useaan otteeseen kymmenen vuoden aikana. Kirjoitin tutkielmaani ainakin WordMarcilla, LEX:llä ja WP:llä. Jossakin vaiheessa menetelmäsivuilla oli TEX-koodia. Eniten tekniikan kehityksestä oli hyötyä tutkielman loppumetreillä. Pystyin pienentämään vanhojen SAS:n grafiikalla piirtämieni kuvien pysty- ja vaakasivut eri suhteessa digitaali-kopiokoneella.

Olen osallistunut tutkijaurani aikana useisiin suurhankkeisiin, joissa olen ollut tekemisissä yli kymmenen eri tieteenaloja edustavien tutkijoiden kanssa. Yksin puurtaminen tuntuu siksi vieraalta. Suosittelen reipasta osallistumista pro gradu -seminaareihin ja aktiivista ohjaajan kanssa keskustelua. Jo pelkkä ongelmakohdan selostaminen voi saada ajatusumpisolmun avautumaan.

Taulukot ja kuvat olisi viisainta valita ennen kuin kirjoittaa tulososan. Kuvitusta ja taulukointia ei kannata ylen määrin harrastaa, sillä siinä on oma vaivansa samoin kuin kaavojen kirjoittamisessa. Teksti on hyvä kirjoittaa niin, että itse ymmärtää kirjoittamansa.

Jos olet töissä, tarvitset ainakin kuukauden tauon edistääksesi tutkielmaa ratkaisevasti. Ainakin itselleni viikon kahden mittaiset jaksot olivat liian lyhyitä. Pidä opintojesi aikataulu omana tietonasi. On kurja selitellä jälkeen päin, miksi asetettu aikaraja tuli taas ylitettyä.

Eikä sitten muuta kuin hommiin.

Tapio Luostarinen (Tyyppiarvon 1. päätopimittaja (tait. huom))

Takaisin