1/98

Vuosijuhla tulee - oletko valmis

- eli pseudonormaali tapaopasteotos

"Meilläkin on yhä enemmän alkanut saada alaa vanhoissa sivistysmaissa vallalla oleva käsitys, että nuorukaista, joka on saanut tietopuolisen sivistyksen tahi hankkinut tietyn ammattitaidon, ei pidetä yksinomaan sen perusteella hyvin kasvatettuna ja tosi sivistyneenä, ellei hän käyttäytymiselläänkin ja hyvillä tavoilla kykene olevansa valmistautunut myös yhteiskunnalliseen kanssakäymiseen."(1) Tällaisin alkusanoin ohjeisti seuratapaopas lukijoitaan 40-luvun alkupuolella. Sittemmin ovat temporain mukana myös mores kokeneet melkoisia mullistuksia, ja 90-luvulle tultaessa niistä jouduttiinkin toteamaan seuraavaa: "Hyvien tapojen alamäki alkoi 60-luvulla. Silloin alettiin siirtyä tasalatvaiseen elämään. Auktoriteetit revittiin alas ja jokaisesta tuli jokaisen veroinen. Enää ei välitetty teititellä, avata ovia, auttaa vanhuksia. Mitä turhia. Riitti, kun tarkoitti hyvää, oli tavoiltaan luonnollinen ja sydämeltään kultainen."(2) Nykyisin hyvä käyttäytyminen tuntuukin olevan varsin pitkälle erikoistilannepelaamista: lähestulkoon se ja sama millaisen kuvan keskivertopäivänä itsestään antaa kunhan tarvittaessa onnistuu olemaan tietoinen, että esim.: "Presidentin puolisosta käytetään titteliä ‘rouva Se ja Se’, ei milloinkaan ‘Rouva Presidentti’."(3)

Vuosijuhlallisuuksia parempaa tilaisuutta harjoitella ja harrastaa vanhan hyvän ajan etikettisäännöksiä sekä ritarillisiksikin leimattuja tapoja saa hakea, sillä juhlalliset puitteet antavat luontevan viitekehyksen vähintäänkin yhtä tyylikkäälle käyttäytymiselle. Pääosan seuraavista suuntaa antavista poiminnoista olen kiskonut esiin parista jo hieman keltasivuisemmasta tapaoppaasta.

Tilaisuuden kitkattomaksi käynnistämiseksi on pidettävä mielessä, että: "Juhliin on vieraiden saavuttava ehdottoman täsmällisesti. Odottakaamme mielummin 5 minuuttia porraskäytävässä kuin että myöhästyisimme 10 minuuttia."(4), sillä: "Mies (ja nainen) joka myöhästyy enemmän kuin 15 minuuttia, on epämiellyttävä tyyppi."(5)

Tasa-arvon aikakausi tuntuu karsineen oppaiden lennokasta kielenkäyttöä melkolailla. Esim. vuonna -55 todettiin vielä mm. seuraavaa: "Nykyajan miehen ihana tehtävä on tehdä naisen elämä ihanaksi. Tietysti mies niin menetellessään ajattelee myös itsekkäästi - hän saa näin naiseltaan ainakin kauniin hymyn. Ja pelkästään tuollainen kiitos kirkastaa miehen elämän pitkiksi ajoiksi ja saa kaiken muunkin, jopa arkisen työn sujumaan hyvin. Niinpä miehen ensimmäisiä kohteliaisuussääntöjä on toimia kaikkialla aina niin, että naisella on mahdollisimman mukavaa ja että naisesta ensi kädessä pidetään hyvää huolta."(5) Tuskinpa tulevilla daameillammekaan lienee tähän mitään lisättävää.

Käytännössa siis esim.: "Ravintolassa, jossa miesten ja naisten päällysvaatteet riisutaan samassa paikassa, voi herra kohteliaasti auttaa naisseuralaisensa yltä päällysvaatteet, jotka hän sitten ojentaa palvelijalle naulakkoon ripustettavaksi."(1) Koko ajan tietenkin pätee ‘Après vous, Madame’; ainoina poikkeuksinaan portaiden nouseminen sekä luoviminen tungoksessa jossa: "... mies on oikeutettu työntymään naisen edellä ja avamaan tietä kauneudelle."(5) Edellisen valossa lienee edelleen itsestäänselvää, että: "Mies ei asetu istumaan ennen kuin hän on auttanut naista istuutumaan."(6), mutta myös: "Seurassaan olevan naisen noustessa pöydästä mennäkseen puhelimeen tai kurkistamaan naistenhuoneen peiliin, mies nousee kohteliaasti ylös ja tekee naisen säteilevänä palatessa samoin."(5) Lisäksi jokainen tietysti: "... esiintyy ravintolassa hillitysti ja kohteliaasti, hakeutuu pöytäänsä ja tekee tilauksensa suuremmitta eleittä, olematta mahtipontinen, kovaääninen, käsiään hieroskeleva tyyppi."(5)

Pöytiin asetuttaessa on tärkeä muistaa, että nuorempien on odotettava vanhempien vieraiden istuutumista. Hyvien ruokailutapojen noudattamista hetkeksikään unohtamatta on: "... keskusteltava pöytänaapurien kanssa. ... koetettava löytää naapuria kiinnostava aihe, ja jos hän innostuu puhumaan, kuunneltava kiinnostuneena."(4) Kaikenlaista turhaa hötkyilyä on pyrittävä pöydissä välttämään, eikä kenenkään: "... pidä itse kurkotella ottamaan mitään vaan on kohteliaasti pyydettävä naapurin apua."(5) Lisäksi: "Miehen on itse tarkkailtava, mitä hänen pöytätoverinaan olevalta naiselta mahdollisesti puuttuu, ja riennettävä tarjoamaan sitä ennen kuin hän pyytää."(5) "Maljoja kohotettaessa nostetaan lasia ja katsotaan silmiin sitä, jonka kanssa malja juodaan, sekä ennen että jälkeen juomisen."(3) Maksimaaliseksi kohotuksen mitaksi neuvotaan hartiain korkeus.

Kavaljeerit älkäämme kuitenkaan antako viinin huuhtoa mielistämme seuraavaa yksiselitteistä toteamusta: "Tanssiaisissa ei herroilla ole oikeutta olla tanssimatta."(4) "Tanssiessa on noudatettava pehmeän hillitysti mutta silti ryhdikkäästi rytmiä, pystypaini ja hassunkurinen nytkähtely on parrattomien ‘pjattien’ heiniä. Silti ei parketilla saa olla kuin seipään niellyt ja valmistautuisi toista nielemään vaan saa toki tanssin luonteen mukaan rentoutuakin."(5)

Lopun kevennykseksi pienimuotoinen viite niille jotka syystä tahi toisesta haluavat poistua juhlallisuuksista autoillen: "Huomattakoon vielä että on nykyaikaisia naisia, joiden mielestä autossa voi istua suutelemattakin. Toinen juttu on, onko se viisasta."(5)

Jupe

Lainausten lähteet:

(1) Seuratavat (Huomijoitsija) 4. painos WSOY 1943
(2) Uusi käytöksen kultainen kirja (Sirkka Lassila) 4. painos WSOY 1991
(3) Hyväksi tavaksi (Raili Malmberg) Otava 1990
(4) Vuosijuhla-Hämäys -96 (otteista ohjeista ravintolassa ja vuosijuhlissa olijoille vuodelta 1947)
(5) Miehen kirja (Veikko Karumo / Olavi Järvi) Otava 1955
(6) Käytöksen kultainen kirja (Tuomi Elmgren-Heinonen)

Takaisin