Monet pitävät verenluovutusta arvostettavana tekona, mutta ajattelevat olevansa itse kykenemättömiä siihen. Veren näkeminen ja neulat inhottavat. Luullaan ehkä myös, että luovuttaminen on kivuliasta, ja
näihin syihin vedoten on helppo unohtaa koko asia. En voi väittää, että neulaa suoneen työnnettäessä olo tuntuisi rennon mukavalta, mutta se ei tee kipeääkään.
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu toimii 21 paikkakunnalla ympäri maata. Helsingin toimisto on Kivihaassa 15 minuutin matkan päässä keskustasta. Lisäksi SPR:llä on liikkuva veripalvelu, joka käy muun muassa kotoisessa
Porthaniassamme.
Luovuttajiksi hyväksytään terveet 18 - 65-vuotiaat,
vähintään 50 kg painavat henkilöt, joiden hemoglobiiniarvot ovat riittävän hyvät (naisilla 125 ja miehillä 135 g/l). Ennen jokaista luovutuskertaa
täytetään luottamuksellinen terveyskysely, jonka tarkoituksena on varmistaa luovutuksen turvallisuus sekä luovuttajalle että veren saajalle. Luovutuksen esteitä ovat erilaiset sairaudet (myös tavallinen flunssa),
lääkekuurit, raskaus ja imetys. Verenluovutuksen tarkoitushan on auttaa apua tarvitsevaa, eikä altistaa tätä uusille vaaroille. Esimerkiksi HIV- ja hepatiittitartunnat eivät heti näy testeissä, vaikka veri onkin alu
sta
pitäen tartuttavaa.
Kerralla luovutetaan 450 millilitraa ja veripussin täyttymiseen kuluu aikaa kymmenisen minuuttia. Sairaanhoitajat ovat kokemukseni perusteella erittäin ystävällisiä ja rientävät heti apuun, jos tilanne vaatii. He
vastaavat myös mielellään kysymyksiin.
Veri tutkitaan ja sen osat erotellaan toisistaan. Punasoluja tarvitaan leikkauspotilaille sekä onnettomuuksien uhreille ja verihiutaleita leukemiaa sairastaville. Vaikka luovutettu veri pystytään erottelun ansiosta tehokkaasti
hyödyntämään, on sen tarve viime vuosina lisääntynyt. Vuoden 1995 tavoitteeksi Veripalvelu on asettanut 350 000 pussia verta.
Kun luovutus on ohi, on hyvä ottaa loppupäivä kevyesti. Veripalvelun kahvilassa on tarjolla lämmintä juotavaa, voileipää ja pullaa (mahtava iltapala köyhälle opiskelijalle) ja siellä on mukava istuskella
hetki ja ajatella, että on taas kerran ylittänyt itsensä. Vaikka ei saa tietää kuinka oma lahjoitus käytetään, tuntee olleensa hyödyksi ja uskoo veren menevän tositarpeeseen.
Veri on oiva joululahjavinkki, joka ei maksa sinulle mitään, mutta saattaa tehdä jonkun tuntemattoman arvaamattoman onnelliseksi.
Laura Kulikoff