TIETOKONEET OSA 1: Access to Knowledge LNM:n kotisivu | LNM 4 / 95 - Index | Edellinen artikkeli | Seuraava artikkeli

TIETOKONEET

OSA 1: Access to Knowledge

Mikä on tietokone, ja mitä se pitää sisällään? Voiko kone "tietää", vai käsitteleekö se vain informaatiota? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin pyrkii tämä kolmiosainen artikkelisarja vastaamaan.

Informaatioyhteiskunta

Elämme muutoksen aikaa. Jotkut kutsuvat muutoksen päätepistettä tietoyhteiskunnaksi; toiset taas erottavat tiedon informaatiosta (tiedos) ja kutsuvat uutta yhteiskuntaa informaatioyhteiskunnaksi. Uusi yhteiskunta on jotakin teollisen ja modernin tuolla puolen, siksi sitä on nimitetty myös jälkiteolliseksi tai postmoderniksi.

Olemmeko sitten jo saavuttaneet tuon "teollisen jälkeisen" ajan, jolle on ominaista informaation ja ns. tietotyön suuri määrä? Näkemykset asiasta vaihtelevat, mutta ainakin yksi on varmaa: informaation määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, ja sen käsittely tapahtuu yhä useammin tietokoneen avulla. Tällaisessa tilanteessa on vaarana se, ettei yksilö kykene löytämään tarvitsemaansa tietoa, vaan hukkuu informaatiotulvan alle. Tulevaisuuden demokratiassa onkin pitkälle kyse ihmisten yhtäläisestä kyvystä ja mahdollisuudesta saada tietoa (access to knowledge).

Informaatio vs. tieto

Kuten edellä jo tuli mainittua, tekevät monet tutkijat (mm. Osmo A. Wiio) eron tiedon ja informaation (tai tiedoksen) välillä. Tältä kannalta tarkasteltuna puheemme tietoyhteiskunnasta johtaa harhaan, sillä kyseessä on yhteiskunta, jossa ei käsitellä valtavaa määrää tietoa, vaan informaatiota. Tiedon ja informaation ero on niiden merkityksessä yksilölle: tiedolla sitä on, informaatiolla välttämättä ei. Joka tapauksessa yhä suurempi määrä informaatiosta on talletettuna sähköiseen muotoon, jolloin siihen käsiksi pääsemiseen tarvitaan aina jonkinlaista tietokonetta.

Tietokone on laskukone

Kun tietokoneen suomenkielistä nimeä aikanaan pohdittiin, tehtiin suurehko, osin pakon sanelema käännösvirhe (sillä olivathan esim. termit laskin ja laskukone jo käytössä). Englannin computerista, laitteesta joka nimensä mukaisesti vain laskee (compute), tuli tietokone, laite, joka nimessään kantaa perustavaa laatua olevaa ajatusvirhettä. Idea koneesta, joka "tietää" on saanut aikaan hämmennystä ihmisten mielessä. Se on vaikuttanut tietokoneesta muodostettuihin käsityksiin ja asenteisiin - seikkoihin, jotka nimenomaan määräävät sen, kuinka yksilö jäsentää itseään ympäröivää maailmaa, ja miten hän siinä toimii. Tässä tapauksessa yksilön käsitykset ja asenteet koskevat myös hänen tulevan tiedonsaantinsa ja työskentelynsä kannalta olennaista kysymystä: tietokoneen kera vai ilman?

Vastaavanlaista myyttistä suhtautumista tietokoneisiin on ollut muuallakin. Theodore Roszak kirjoittaa kuvaavasti aiheesta kirjassaan Konetiedon kritiikki (1992, s. 44): "Nykyajan populaarikulttuurissa tietokoneista keskustelu huuhtoutuu kaupallisten etujen mukaiseen liioitteluun ja atk-tutkimuksen verhoamiseen salaperäisyydellä. Kauppamiehet ja hakkerit ovat saastuttaneet tietotekniikkakäsityksemme löysillä vertauskuvilla, hatarilla vertauksilla ja paljolla hämmennyksellä. [...] Jo nyt suuri osa kansasta saattaa uskoa, ettei se kykene arvioimaan tietokoneita ja ettei sillä ole oikeutta arvioida niitä, koska tietokoneet ovat älykkäämpiä. Tällaista hienotunteisuutta ihminen ei ole koskaan osoittanut mitään tekniikkaa kohtaan." Tällaisessa teknokraat tisesti harhaisessa tilanteessa täytyy peräänkuuluttaa humanismia. Tietokone on vain vaikeiden ongelmien käsittelyyn soveltuva ajattelun apuväline, se ei automaattisesti laajenna inhimillistä ajattelua. Kaikkea tietoa tärkeämpi on sitä edeltävä inhimillinen idea: tietokonettakaan ei olisi ilman sitä.

Idea ennen tietoa

Vuonna 1619 René Descartes näki kolme unta, jotka mullistivat hänen elämänsä sekä nykyaikaisen ajattelun. Unessa Descartesillle ilmestyi Totuuden Enkeli, joka paljasti hänelle uuden ymmärtämisen menetelmän salaisuuden. Descartes antaa enkelilleen ansaitun tunnustuksen teoksessaan Discours de la méthode, minkä jälkeen hän unohtaa tämän ja tietoa edeltävän idean merkityksen. Samoin sen unohtavat myöhemmät tietoteoriat.

Kone ei kykene synnyttämään uusia ideoita - se vain käsittelee informaatiota. Tätä seikkaa ei aina kyetä (tietokoneiden varauksettomalta ihailulta) pitämään mielessä. Tällaisessa tilanteessa juuri humanististen tieteiden edustajien tulisi aktiivisesti ottaa osaa keskusteluun tietotekniikasta sekä ihmisen ja tietokoneen suhteesta. Tietoteknistä keskustelua ja tutkimusta ei tule jättää yksinomaan teknokraattien ja markkinavoimien temmellyskentäksi.

Sampsa A. Huttunen