KESÄ AKU ANKAN APURINA: HYMYÄ JA KYYNELEITÄ LNM:n kotisivu | LNM 4 / 95 - Index | Edellinen artikkeli | Seuraava artikkeli

KESÄ AKU ANKAN APURINA:

HYMYÄ JA KYYNELEITÄ

Nyt Susanna ja Auri vuorostaan muistelevat kesäänsä Eurodisneyn leivissä...

- Miten saada koko kesä mahtumaan yhdelle aukeamalle?

- Aloitetaan saapumispäivästä. Ensivaikutelma oli tyrmäävä. De Gaullen kentältä startannut bussi pysähtyy ruusunpunaisen kermakakkuhotellin eteen. Hymyilevä pastellipukuinen polvihousupikkolo pinkaisee vieraita vastaan. Me tulevat cast memberit seuraamme tilannetta. "Oh my God", kuuluu irlantilaispojan vilpittömän tyrmistynyt parkaisu takapenkiltä. Hysteeristä naurua. Tulisiko meistäkin tuollaisia pellejä?

- Sinähän runolliseksi heittäydyit. No minä jatkan. Sellaisiksi meitä ainakin yritettiin muovata kolme päivää kestäneessä koulutuksessa. Opimme, että aina piti HYMYILLÄ ja että pomojakin sai sinutella
(kokeilin heti: Salut Pascal! Vastauksena oli jäinen hiljaisuus). Puiston ihmeellisyyksiin tutustuttuamme aloimme käydä levottomiksi: mihin oikein pääsisimme töihin ja ennen kaikkea, missä asussa?

- Onneksi ei muuten saatu niitä prinsessamekkoja! Asumme osoittautuivat ihan mukaviksi, varsinkin kun turhista tilpehööreistä voi työn tiimellyksessä kuoriutua.

- Siitä hetkestä alkaen kun puki kostyymin päälleen, lakkasi olemasta yksilö ja muuttui Disney-koneiston (enemmän tai vähemmän) moitteettomasti toimivaksi rattaaksi.

- Ja verikin taisi virrata?

- Niinpä. Hiilidioksidijäihin pakastettu jäätelö juuttui asiakaspoloisten huuliin kiinni, ellei siitä ehtinyt erikseen varoittaa (on a vu des bouches de Dracula ici). Ja arvaa kenen oli syy!?

- Urkkijaverkostohan oli radiopuhelimineen kaikkialla... Rikkeistä raportoitiin suoraan pomolle ja kurinpalautus tapahtui kulisseissa. Asiakkaille oli hymyiltävä vaikka sitten hampaat irvessä.

- Cast memberin olikin tiedettävä kaikki säätiedotuksesta metroaikatauluihin: munkkikärryn takana töröttävä pellepukuinen hahmo oli otollinen uhri kysymyksille: "Moneltako alkaa kello kolmen paraati?", "C'est pour un renseignement, pouvez-vous m'indiquer les waters les plus proches" (hädänalaiset asiakkaat eivät kiireessään edes jääneet kuuntelemaan pitkän kokemuksen hiomaa eksaktia vastaustani). Kerran sadanteen vessakysymykseen vastattuani opastin toilettiin eräänkin, joka kysyi chi-chitä. Chi-chi osoittautui kuitenkin myöhemmin eräänlaiseksi munkiksi.

- Kielitaito siis karttui. Kirjoitapa se juttu accent circonflexen tärkeydestä.

- Se on nolonpuoleinen:
Asiakas: "Je peux avoir un cône, s'il vous plaît."
Minä: "Une conne, alors?"
Asiakas (painokkaasti): "C-Ô-N-E".
Minä ongin hänelle korvat punaisina cornetin (sitä sanaa käytin varmuuden vuoksi vastedes).

- Suomalaisia oli työntekijöinä yllättävän paljon, vieraina tuskin ollenkaan. Irlantilaisia oli ranskalaisten jälkeen töissä eniten (paitsi bailujen jälkeisinä aamuina). Ruotsalaisten ja turkulaisten kanssa tunsimme yhteenkuuluvuutta kaiken sen eteläisemmän mekastuksen keskellä.

- Yksilönvapautta rajoitettiin melkoisesti, kloonimaisuutta lisäsi paitsi kostyymi, myös viiksi-pulisonki-korvakorukielto, painostakin saatettiin huomautella. Mainio kanttiini ei yhtään auttanut asiaa: tiristetyt ranskanperunat majoneesilla...

- Veivät kielen mennessään!

- Opastetaanko lopuksi ensi kesän lähtijöitä?

- Joo. Hakuaika alkaa tammikuussa ja lisätietoja saa työvoimatoimiston euro-neuvojalta. Disney-työläisen on varauduttava olemaan sosiaalinen aamusta iltaan. On siedettävä ihmismassoja ja suomalaista kiivaampaa temperamenttia, helteessä ja kiireessä tunteet kuohuvat. Pomoille on sanottava vastaan, jos ei halua likaisimpiin töihin. Pascalin, koulutuksen vetäjän, viimeiset sanat meille olivatkin: Surtout, ne pleurez pas!

Auri Paajanen ja Susanna Tuomi