Linkkejä

Bibliografioita
Bibliography: On Evil (koonnut Jari Kauppinen)
Bibliografia sekä pahaa sivuavista klassikoista että uudemmasta keskustelusta.
Keskitysleireihin liittyvää kirjallisuutta (koonnut Jari Kauppinen)


Radikaali paha. Paha eurooppalaisessa perinteessä.
toim. Ari Hirvonen & Toomas Kotkas
(Loki-Kirjat 2004)

Sisältää Kantin tekstin "Radikaali paha" sekä artikkeleita, jotka käsittelevät pahan tulkintaa mm. Kantilla, Zizekillä, Nietzschellä, Derridalla, Benjaminilla ja Arendtilla. Teoksen tarkoitus on syväluodata pahan käsittelyä eurooppalaisen ajattelun perinteessä. Kirja pyrkii tarjoamaan ajattelulliset välineet sille, että paha – niissä eri muodoissaan joina se ilmenee tänä päivänä – voitaisiin kohdata perustelummalla ja filosofisemmalla tavalla.

Lisätietoja kirjasta kustantajan sivuilta.



Paha länsimaisessa traditiossa

Vanha testamentti (n. 1400-400 eaa)

”Ihmiselle hän sanoi: ”Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa” Job 28:28.

”Hyvää minä odotin, mutta paha tuli, odotin valoa, mutta tuli pimeys.” Job 30: 26 (Jobin valitus: Job vetoaa Jumalaan).
”Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro miten se tapahtui, jos osaat!” Job38:2 (Jumala vastaa Jobille, Jumalan ensimmäinen puhe).

”Eikö korkeimman käskystä tule hyvä ja paha?” Valitusvirret 3:38.

”Minä, joka luon valon ja luon pimeyden, ja tuotan yhtälailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra, kaiken tämän minä teen” Jesaja 45:7.

”Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten, jumalattomankin – kohtaamaan kovan päivän.” Sananlaskut 16:4.

Raamattu (alkukielillä & käännöksinä):
Job (uusi, vanha suomennos)

Platon (427-347 eaa.)

“Kukaan viisas mies ei arvele kenenkään ihmisen hairahtuvan tahallaan tai tekevän omasta tahdostaan pahoja tai häpeällisiä tekoja.” Platon, Protagoras 345e.

Protagoras (kr): 345d-359e
Valtio (kr): II: 359b-379c , X: 612a-621
Sofisti (kr)
Lait (kr)

Aristoteles (384-322 eaa.)

”Eihän hyvää sanota pahan hyväksi vaan vastakohdaksi, eikä valkoista mustan valkoiseksi vaan vastakohdaksi. /--/ Eikä kaikki olekaan mustaa tai valkoista. Paha ja hyvä predikoidaan ihmisestä ja monista muista, mutta ei ole välttämätöntä että jompikumpi niistä on niillä, joista ne predikoidaan. Kaikki eivät ole joko pahoja tai hyviä. Niille onkin jotakin välimuotoja, esimerkiksi valkoiselle ja mustalle harmaa ja keltainen ja muut värit; pahalle ja hyvälle taas se, ettei ole paha jos ei hyväkään.”
Aristoteles, Kategorioista (Cat. 9, 11b 36 ja 12a 14- 20).

Nikomakhoksen etiikka (kr): II:5-6, III:1, V: 10, VII: 6, 10-11, IX: 4
Metafysiikka
Kategoriat: 9-11

Plotinos (204-270)
Enneadit engl. Mackenna & Page

Manikealaisuus (profeetta Mani n. 216-277)
The Gnostic Society Library: Manichaean Writings (sisältää myös Augustinuksen manikealaisuuden vastaisia kirjoituksia)

Augustinus (354-430)
”Missä ja mistä paha, ja mitä tietä se on luomakuntaan tunkeutunut. Mikä on sen juuri ja siemen? Vai eikö sitä ole olemassakaan?” /--/ “Mutta mistä siis paha on peräisin, koska Jumala on kaikki luonut ja Jumala on hyvä.” Augustinus, Tunnustuksia VII, 5 (Unde Malum?).

“Jumalan kaitselmus on nimittäin nähnyt hyväksi valmistaa vanhurskaille vastaisen varalle hyvää, jota jumalattomat eivät nauti, ja pahoille pahaa, josta hyvät eivät kärsi.” Augustinus, Jumalan valtio (1, VIII-IX).

Confessiones (Tunnustukset) engl: Pussey, Outler
De civitate Dei
(Jumalan valtio) engl.

Anselm Canterburylainen (1033 - 1109)
De conceptu virginali et de originali peccato englanninnos

Tuomas Akvinolainen (1225-1274)

”Kuten Augustinus sanoo käsikirjassaan, Jumala, joka on korkein hyvä, ei sallisi töissään olevan mitään pahaa, ellei hän olisi siinä määrin kaikkivaltias ja hyvä, että hän tekee pahankin hyväksi. Jumalan äärettömään hyvyyteen kuuluu se, että se sallii pahat asiat saadakseen niistä syntymään hyviä asioita.” Tuomas Akvinolainen, Summa Theologica, ”Todistus Jumalan olemassaolosta”.

“Siinä määrin kuin hän on siis oleva, siinä määrin hänellä on hyvää. Mutta sikäli kuin hänen olemisensa täyteydestä puuttuu jotakin, siinä määrin häneltä puuttuu hyvää, ja sitä sanotaan pahaksi.” /--/ “Sitä paitsi paha merkitsee puuttumista ja jotain ei-olevaa.” /--/ “Paha ei ole puuttumista sinänsä vaan jonkin potentiaalisuuden puuttumista.” /--/ ”Paha on Augustinuksen mukaan hyvän puuttuminen.” Tuomas Akvinolainen, Summa Theologica “Inhimillisten tekojen hyvyydestä ja pahuudesta”.

Summa theologica
lat. osittain, englanninnos (Benziger Bros. edition, 1947)
Cause of Evil
, Of the Good and Evil of Human Acts, Of the Goodness and Malice of the Interior Act of the Will, Of Goodness and Malice in External Human Actions, Of the Consequences of Human Actions by Reason of Their Goodness and Malice, Of Good and Evil in the Passions of the Soul, Of the Goodness and Malice of Pleasures, Of the Goodness and Malice of Sorrow or Pain, Of That Cause of Sin Which Is Malice, etc.

Summa contra gentiles engl. That in God there can be no Evil, That God knows Evil Things, That God cannot will Evil, That Evil in things is beside the Intention of the Agent, That Evil is not a Nature or Essence, That the Cause of Evil is good, That Evil is founded in some Good, etc. ...

Machiavelli (): Il principe (1514) engl.

Pierre Bayle (1647-1706): Dictionnaire historique et critique

Gottfried Wilhelm Leibniz (1646-1716)
Essais de Théodicée
(1710)

Voltaire (1694-1778)
Le Monde comme il va, Vision de Babou (1746)
Zadig (1747)
"Poème sur la Destruction de Lisbonne, ou Examen de cet Aziome, Tout Bien" (1756)
Candide (1759) ransk. ransk.2 engl.
Dictionaire philosophique
(1764) ransk. (osa) engl. (osa) toinen engl: "Of the Conscience of Good and of Evil"

Jean-Jacques Rousseau (1712-1778)
Emile, ou l'education
Discourse sur l’origin et les fondements de l’inégalité parmi les hommes
(1755) englanninnos

David Hume (1711-1776)
Dialogues Concerning Natural Religion

Immanuel Kant (1724-1804)

”Näin ollen kyseistä taipumusta voidaan kutsua luonnolliseksi taipumukseksi pahaan, ja koska sen kuitenkin täytyy olla ihmisen omaa syytä, sitä voidaan kutsua radikaaliksi, synnynnäiseksi (ja tästä huolimatta itse aiheutetuksi) pahaksi ihmisluonnossa”. Immanuel Kant, Radikaali paha, ”Ihminen on luonnostaan paha”.

Die Religion innerhalb der Grenzen der blossen Vernunft (A: 1773, B: 1774). Englanninnos (tr. Greene & Hudson)

Markiisi de Sade (1740-1814)
Les 120 journées de Sodome (1785)
Les infortunes de la vertu (1787)
Justine (1791)
La Philosophie dans le boudoir (1795)
La nouvelle Justine (1797)
Histoire de Juliette (1801)
lisää teoksia

F.W.J. Schelling (1775-1854)
Philosophisches Untersuchungen über das Wesen der Menschlichen Freiheit
(1809/34)

G.W.F. Hegel (1770-1831)

”Tarkastelumme on siinä suhteessa teodikeaa, Jumalan vanhurskauttamista, jota jo Leibnitz on yrittänyt tavoittaa metafyysisesti omalla tavallaan vielä epämääräisin, abstraktein kategorioin pyrkimällä käsittämään maailmassa olevan pahan ja uskomalla, että ajatteleva henki voitaisiin sovittaa tuon pahuuden kanssa. Itse asiassa ei mikään vaadi enemmän sellaista sovittavaa tietoa kuin maailmanhistoria. Vain varma tieto, jossa kaikki negatiivinen alistettuna ja voitettuna katoaa, voi tuottaa sovituksen. Se tapahtuu kun tiedostetaan mikä todella on maailman päämäärä, samoin sen toteutuminen siinä ja ettei se salli pahan säilyvän rinnallaan loputtomiin.” G. W. F. Hegel, Järjen ääni, johdanto.

Phänomenologie des Geistes (1807) engl. Baillie
Vorlesungen über die Philosophie der Geschichte
engl. johdanto
Vorlesungen über die Historie der Religion engl. johdanto

Arthur Schopenhauer (1788-1860)

Søren Kierkegaard (1813-1855)

Friedrich Nietzsche (1844-1900)

“Ylhäisyyden ja distanssin paatos, kuten sanottu hallitsevan ja korkeamman lajin kestävä ja vallitseva yhteis- ja perustunne suhteessa alempaan lajiin, siihen mikä on “alhaalla” - se on “hyvän” ja pahan “alkuperä”. Friedrich Nietzsche, Moraalin alkuperästä, kohta 2.

Zur Genealogie der Moral (1887) engl. toinen engl.

Sigmung Freud (1856-1939)

“Nuo veljet vihasivat isäänsä, joka vahvasti seisoi heidän vallantarpeensa ja seksuaalisten pyrkimystensä tiellä, mutta he myös ihailivat ja rakastivat häntä. Sen jälkeen kun he olivat raivanneet hänet pois tieltä ja toteuttaneet samaistumisensa häneen, heidän koko ajan tukahtuneina olleiden hellyyden tunteidensa tuli päästä esiin. Se tapahtui katumuksen muodossa, he tulivat tietoisiksi syyllisyydestä, joka tässä tapauksessa osui yksiin koko joukon yhteisesti tunteman katumuksen kanssa. Kuolleesta isästä tuli näin ollen vahvempi kuin eläessään - kävi niin kuin näemme ihmiskohtaloissa vieläkin käyvän. Sigmund Freud, Toteemi ja tabu.

Martin Heidegger (1889-1976)

”Privaation ja puutteen käsitteet, jotka sitä paitsi eivät ole kovin läpinäkyviä, ovat riittämättömiä syylllisyyden ilmiön ontologiselle tulkinnalle, vaikkakin riittävän muodollisesti käsitettyinä voimme hyväksyä ne suureksi osaksi käyttöön. Kaikkein vähiten syyllisyyden eksistentiaalista ilmiötä voidaan lähestyä lähtemällä liikkeelle pahan ideasta (malum ymmärrettynä privatio bonina), Bonumilla ja privaatiolla on yhtäläinen ontologinen alkuperä esilläolevan ontologiassa, joka luonnehtii myös tästä johdettua ”arvojen” ideaa.
Oleva, jonka olemista huoli on, ei voi vain ottaa niskoilleen faktista syyllisyyttä, vaan on olemisensa perustassa syyllinen. Vasta syyllisenä-oleminen antaa ontologiset ehdot sille, että täälläolo voi tulla syylliseksi faktisesti eksistoivana. Yhtä alkuperäisesti tämä olemuksellinen oleminen syyllisenä on eksistentiaalinen ehto ”moraalisen” hyvän ja pahan mahdollisuudelle – siis ylipäätään moraalisuudelle ja sen faktisesti mahdollisille muodoille. Alkuperäistä syyllisenä-olemista ei voi määritellä moraalisuudesta, koska moraalisuus edellyttää sen jo itsessään. Martin Heidegger, Oleminen ja aika, § 58, ”Haasteen ymmärtäminen ja syyllisyys”.

Ereignis
Heidegger.org

Hannah Arendt (1906-1975)

“Jos on totta, että totalitarismin viimeisellä asteella absoluuttinen paha ilmaantuu (absoluuttinen koska sitä ei voi enää deduktoida ymmärrettävistä inhimillisistä motiiveista), on samalla myös totta, että ilman sitä emme olisi koskaan tulleen tietämään Pahan todella radikaalia luontoa”. Hannah Arendt, The Origins of Totalitarism, esipuhe.

“Joitakin vuosia sitten raportoidessani Eichmannin oikeudenkäynnistä Jerusalemissa puhuin “pahan banaaliudesta”. En tarkoittanut sillä mitään teoriaa tai oppia vaan jotakin hyvin tosiasiallista, ilmiötä massiivisella mittakaavalla suoritetuista pahoista teoista, joita ei voi jäljittää tekijän kierouteen, sairauteen tai ideologiseen vakaumukseen. Hänen persoonansa erottautui ainoastaan poikkeuksellisen pinnallisuutensa ansioista. Kuinka hirvittäviä hänen tekonsa olivatkaan, niiden tekijä ei ollut hirvittävä tai demoninen, ja ainoa erityinen luonteenpiirre, jonka kykeni hänestä erottamaan niin hänen menneisyydessään kuin hänen oikeudenkäynnin ja sitä edeltäneiden poliisitutkimusten aikana, oli jotakin täysin negatiivista; se ei ollut tyhmyyttä, vaan omituista, täysin aitoa kyvyttömyyttä ajatteluun.” Hannah Arendt, “Thinking and Moral Considerations”.

Hannah Arendt Papers

Emmanuel Levinas (1906-1995)

“Ensimmäinen metafyysinen kysymys ei ole enää Leibnitzin kysymys “Miksi on mieluummin jotakin kuin ei mitään?” vaan “minkä takia on pahaa eikä enemmän hyvää?” Tämä on olemisen tuolla puolen tai olemisen de-neutralisaatiota. Ontologista eroavuutta edeltää hyvän ja pahan välinen eroavuus.” Emmanuel Levinas, “Transcendance et mal”.

A Century with Levinas

Jacques Lacan (1901-1981)

Bibliothèque Lacan

Michel Foucault (1926-1984)

Michel Foucault, info.

Jacques Derrida (1930-2004)

Derrida: Online


Muita linkkejä:

Eurooppalaisen ajattelun tutkimusryhmä

Kriittinen korkeakoulu

Nuoren Voiman Liitto

Tutkijaliitto

Niin & näin

Emil Aaltosen säätiö