Numero 2/ 2005

Sähköinen vaali ja B5

kevään kuumat perunat edustajistossa

- Katariina Styrman-

Tämän kevään ehkä kuumin puheenaihe edustajistossa – vaalijärjestelmän uusimisen lisäksi – on ollut uusi tilajärjestely ja siihen elimellisesti liittyvä kysymys B5. Viime vuoden viimeisessä kokouksessa edustajisto pani jäihin Uuden Brapun 5.:n kerroksen ulosvuokrauksen, ja tämän vuoden puolella Kronoksen ja Historicuksen jäsenaloite nostatti verenpaineita puolin ja toisin.

Monet edustajiston jäsenet tunsivat periaatteessa sympatiaa historianopiskelijoita kohtaan, mutta kokivat jäsenaloitteen tukemisen mahdottomaksi. Tilanjaon avaamista pidettiin ongelmallisena, samaten Kronoksen ja Historicuksen vaatimuksia. Aiempina vuosina isojakin järjestöjä on vastaavalla tavalla siirretty pienempiin tiloihin, joten päätös noudatti siltä osalta vanhaa linjaa. Kohtuullisuuden nimessä kaikki joutuvat vuoronperään kykkimään pienissä siivouskomeroissa, vaikka toiminta edellyttäisi huomattavasti suurempia tiloja. Tai no, kaikki ja kaikki. Pitkällisen seurannan pohjalta toiset järjestöt tuntuvat olemaan alttiimpia siirtelylle kuin toiset.

Toinen suuri ja historiallinen muutosesitys tuotiin edustajiston käsittelyyn maaliskuussa, kun vaalijärjestelmä ehdotettiin pitkällisen valmistelun tuloksena muutettavan sähköiseksi. Nettivaalit olisivat tuoneet äänestämisen vapauden ja ehkä jonkin verran säästöjä ylioppilaskunnalle; uutta järjestelmää vastaan puhui kuitenkin huomattava määrä argumentteja. Edustajisto piti ongelmallisena erityisesti vaalisalaisuuden säilymistä tietokoneella äänestettäessä. Lisäksi yliopistolta ostettavan ohjelmiston toimivuutta ja varmuutta epäiltiin. Näppärä hakkeri kun voisi halutessaan muutella huomaamattomasti vaalitulosta tai kaataa koko järjestelmän. Näihin argumentteihin perustuen edustajisto päätti selvin luvuin hylätä sähköisen vaalitavan ja pitäytyä nykyisessä. Ensi syksyn edustajistonvaaleissa on siis tarjolla tuttu ja turvallinen lippuvaali sekä kahvia ja pullaa äänestäneille.

Juuri valmistunut Uuden Brapun 5.:stä kerroksesta tehty tilaselvitys– joka tätä kirjoittaessa on vasta tulossa edustajiston käsittelyyn – on jälleen kerran kaksiteräinen miekka. Toisaalta B5:n otto remontin jälkeen takaisin järjestöjen käyttöön turvaisi väljemmät tilat Leppätaloa odotellessa. Toisaalta tämä ratkaisu kuitenkin lisäisi huomattavasti HYY:n talouden menoja ja pahimmassa tapauksessa voisi jopa vaarantaa ylioppilaskunnan talouden vakavaraisuuden. Kysymys onkin siitä, miten painavana järjestöjen tilatarvetta pidetään. Järjestötilaselvitys kertoo kyllä, millaisia tiloja järjestöt toivoisivat käyttöönsä; käytännön toteutuksessa se ei kuitenkaan neuvo millään tavalla. Tulokset ovat, jälleen kerran, tulkinnanvaraisia. Toisten mielestä voimme hyvin ulosvuokrata B5:n ja odotella muutaman vuoden uusia tiloja Leppäsuolla; toisten mielestä tilojen ahtaus on jo nyt huomattava ongelma ja Leppätalon odottaminen on utopistista. Pitää kuitenkin muistaa, että yksittäisen järjestön kannalta vuosi, saatikka sitten kolme vuotta, on pitkä aika. Leppätalon valmistuminen ehkä vuoden 2008 paikkeilla ei lämmitä niitä järjestöjä, jotka nyt joutuvat toimimaan täysin soveltumattomissa tiloissa. Ahtauden ja huonokuntoisten tilojen ongelmat heijastuvat suoraan järjestöjen jäsenistöön ja toimintaan.

Sekä jäsenaloite että tilaselvitys heijastelevat HYY:n päätöksenteon ongelmia: päätökset tehdään niin kiireessä, että harva ehtii syventyä käsiteltäviin asioihin kunnolla. Tämän takia ei myöskään ehditä käydä kunnon keskustelua tai antaa reagointiaikaa. Ja kun päätös sitten tehdään, se on lopullinen eikä sitä kukaan voi tai halua repiä auki, vaikka perustelut osoittautuisivat myöhemmin kestämättömiksi. Lisäksi ensisijainen valitustapa tilajärjestelyissä ei ole HYY tai sen eri valiokunnat, vaan hallintooikeus. Voikin kysyä, kuinka monella järjestöllä on aikaa, halua tai rahaa lähteä puimaan järjestötilaasiaansa oikeuteen. Tähän ongelmaan tulisikin vastaisuudessa kiinnittää huomiota esimerkiksi antamalla järjestöille mahdollisuus kommentoida ja vaikuttaa tilapäätökseen ennen, kuin siitä tulee virallinen. Näin estettäisiin niin sanotut työtapaturmat ja tuotaisiin lisää avoimuutta HYY:n päätöksentekoon. Ei liene ylioppilaskunnankaan edun tai julkisuuskuvan mukaista ruotia sisäisiä tilajärjestelyjä julkisessa oikeusistuimessa.

Kirjoittaja on historianopiskelija ja edustajiston varsinainen jäsen ainejärjestöliitto HYAL:n ryhmässä

Takaisin ylös