Numero 2/ 2005

Alas ylioppilasdemokratia

- Raivo Hurtta -

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto käsitteli taannoin Kronoksen ja Historicuksen tekemää jäsenaloitetta, minkä varjolla Raivo Hurttakin sai syyn tutustua tähän korkeaan ja vaikutusvaltaiseen tahoon ja sen toimintatapoihin. Ja mikä kokemus tuo olikaan! Semmoinen lauma tyhjäntoimittajia ja leuanlouskuttajia, että Hurttaa rupesi oikein vihaksi pistämään. Siksi hän katsookin velvollisuudekseen hieman sivistää edustajistoa entuudestaan tuntemattomia historianopiskelijoita siitä, millainen loinen kylkeemme on pureutunut.

On maailmankaikkeuden rautainen laki, että epäpätevimmät ja joutavimmat ihmiset nousevat aina johtoasemiin demokratioissa. Tämän Raivo Hurtta huomasi heti edustajiston kokousbunkkeriin astuttuaan, kun silmiin osui lukioaikainen puolituttu, joka jostain syystä istui arvon edustajien joukossa. Kuka sen tänne äänesti? Ei Hurtta ainakaan! Ärsyttävä ja tekopirteä pyrkyri, jonka älykkyysosamäärä on sama kuin hänen kengännumeronsa. Minkä poppoon listoilla se oikein täällä on? Osakuntien. No olisihan se pitänyt arvata. Jos Hurtalta kysytään, niin maailmassa ja yliopistolla ei ole mitään niin turhaa instanssia kuin osakunnat. Mitä muuta ne tekevät kuin ajavat häikäilemättä omia intressejänsä opiskelijoiden yhteisen edun ja ainejärjestöjen kustannuksella. Pois mokomat arkaaiset ja korruptoituneet hyväveliverkostot! Saataisiin varmasti HYY:n tilaongelmatkin ratkaistua, jos osakuntien omaisuus sosialisoitaisiin.

Tuntuu siltä kuin maailmassa olisi kokonainen ihmisten sukukunta, jonka ainoa elämäntehtävä on kokoustaa ja tehdä yksinkertaisista asioista mahdollisimman vaikeita. Näitä kokouspunkkeja olikin koko edustajisto pullollaan. Yksinkertainen ja karu totuus koko kohua herättäneestä tilanjakoasiastahan on, että talousvaliokunta ja muut asiaa puineet tahot tekivät koko päätöksensä mututuntumalta ja ilman minkäänlaista tosiasioihin perehtymistä. Sanottiinko tätä kuitenkaan ääneen edustajistossa? No ei tietenkään! Hallitus avasi koko keskustelun kapulakielisellä lausunnolla, jonka lyhimmän korren vetänyt tyttönen luki suoraan paperista. Tämän lausunnon pääsisältö oli lyhykäisyydessään, että hallitusta ei kiinnosta tippaakaan historianopiskelijoiden tekemä vetoomus ja että nämä ovat kiittämättömiä kakaroita ryhtyessään tällä lailla keikuttamaan yhteistä venettä. Valitukset käskettiin ohjaamaan hallintooikeuteen. Hallintooikeuteen? Kas kun eivät neuvoneet kääntymään paavin puoleen.

Puheenvuorojen taso edustajiston kokouksessa ei juuri hallituksen avauspuheenvuorosta kohonnut. Puhuttiin kyllä paljon, mutta kaikki tärkeä jäi sanomatta. Hurtan ehdottomat idioottipisteet menevät kuitenkin eräille jäsenaloitteen pohjalta esitettyä pontta vastustaneille edustajiston jäsenille. Eräskin herra myönsi, että tilanjakopäätös on huono, mutta totesi heti perään, että sillä ei ole väliä, koska se on kaikin puolin huono. Koska kukaan ei ole tyytyväinen, on kaikkia siis 39 kohdeltu tasapuolisesti. Mahtavaa. Asiat voi siis hoitaa päin mäntyä, kunhan pitää huolta, että on siinä johdonmukainen, eikä tee mitään oikein.

Kokouksen ehdottoman bravuurin esitti kuitenkin muuan tyttönen, joka totesi suuressa viisaudessaan, että historianopiskelijoiden ei tulisi valittaa uusista, ahtaista tiloistaan, vaan iloita niistä. Tämän jälkeen hän kertoi kuinka hänellä ja hänen kavereillaan oli ollut hitsin kivaa, kun he olivat sulloutuneet viidentoista neliön koppiin kokoustamaan. Oli kuulemma päässyt istumaan sohvan selkänojilla ja tuijottamaan kaverin kasvoja lähietäisyydeltä. Mitään ei ollut mahtunut tekemään ja olot olivat olleet tukalat, mutta silti oli ollut hauskaa. Mitä hittoa? Kuka näitä masokisteja oikein äänestää edustajistoon? Seuraavaksi tämä flagellantti olisi varmaankin todennut nauttivansa siitä, kun häntä taotaan lekalla takaraivoon.

Kuten on jo yleisesti tiedossa, hylkäsi HYY:n edustajisto Kronoksen ja Historicuksen aloitteen pohjalta tehdyn ponnen ja hyväksyi vanhaa tilanjakoa puolustaneiden vastaponnen. Hyväksymällään ponnella edustajisto sitoutui olemaan tekemättä yhtään mitään nyt esillä olevan akuutin ongelman ratkaisemiseksi, ja lykkäsi koko asian parhaimmillaan kahden vuoden päähän. Siihen asti se lupasi korkeintaan turista mukavia asian tiimoilta. Tämä kaikki on tietysti aivan ymmärrettävää. Tilanjakopäätöksen avaaminenhan merkitsi valtavasti työtä ihmisille, joille maksetaan siitä palkkaa. Varsinkin kun eri järjestöjen kanssa on menty jo allekirjoittamaan tukuittain vuokrasopimuksia, vaikka tehdystä tilanjakopäätöksestä oli jo valitettu.

Hurtta ei voi kuin ihmetellä sitä, kuinka HYY:n toimielinten kaltaiset vastuuta pakoilevat ja jahkailevat instanssit saavat yleensä mitään aikaan. Jatkuvan hymistelyn ja kohteliaisuuden sijaan jonkun pitäisi uskaltaa tuoda kokouksissa esiin se korruptio ja laiskuus, joka koko järjestelmää pyörittää. HYY:tä ohjaa monimutkainen itsetyytyväisyyden, nurkkakuntaisuuden ja saamattomuuden verkosto, jossa oma ja kaverin suu on lähempänä kuin kontin suu. Jos ongelmia ilmenee, niin ne pyritään vaientamaan kuoliaaksi, jotta oma inkompetenssi ei paljastuisi.

Parempi olisikin luopua koko joutavasta ylioppilasdemokratiasta ja valita edustajiston ja hallituksen tilalle ylioppilaskunnan itsevaltainen tyranni. Tämän armollisen ja oikeamielisen hallitsijan luokse voisivat päätöksiin tyytymättömät järjestöt lähettää delegaatioita adresseineen ja valituksineen. Ei olisi turhaa pokkurointia ja hämmennystä, kun tiedettäisiin suoraan, että päätökset perustuvat pärstäkertoimeen ja suhteisiin. Säästettäisiin selvästi rahaakin kun ei tarvitsisi maksaa palkkioita kymmenille toimielinten jäsenille tai järjestää aikaavieviä ja vaivalloisia vaaleja parin vuoden välein. Ne rahat, jotka kuluvat näiden protopoliitikoiden ylläpitoon, voisi kuluttaa paremminkin. Hurtta kannattaakin varauksetta HYY:n siirtymistä valistuneeseen itsevaltiuteen. Nyt pitäisikin vain löytää sopiva yksilö HYY:n monarkiksi. Ehdotuksia?

Takaisin ylös