Numero 1 / 2005

Pääkirjoitus

- Juha-Matti Granqvist ja Janne Kirjasniemi -

Näin avautuu taas uusi Kronikan vuosikerta uusin metkuin ja uusin päätoimittajin. Uudet vuodet ovat meille historioitsijoille aina tietyllä tapaa ikäviä, sillä kuten kreikkalaiset tapasivat asian muotoilla, ihminen ei oikeastaan etene tulevaisuuteen, vaan lähinnä historia avautuu koko ajan laajempana edessämme meidän kulkiessamme selkä edellä kohti isoja vesiä. Tämän epävarmuuden jäytäessä pieniä sielujamme tulevaisuuden pimeällä rannalla, ilman tietoa muusta kuin menneisyydestä, manasimme historian hämärästä kansikuvaksemme hellyyttävän presidenttimme Rytin, joka aina tunnettiin tyynenä ja pragmaattisena henkilönä, oli tilanne mikä tahansa. Hänen esikuvaansa noudattaen pyrimme vakaalla kädellä luotsaamaan Kronikkaa yhä ylevämpiin lopputuloksiin ja syömään sanamme aina kun lehden etu sitä vaatii tässä globaalin kilpailun ja luonnonvalinnan rasittamassa yliopistomaailmassa.

Ja nyt jotain aivan muuta. Tämänkertaisesta Kronikasta ei suunniteltu teemanumeroa, mutta puolivahingossa siitä tuli sellainen. Lehdessä sukelletaan yhteiskunnan moraalisille alkulähteille, ruoditaan hakaristin symboliikkaa ja suurmiesmyyttejä sekä tarkastellaan miten historialliset legendat taipuvat elokuviksi. Teemaksi voisi siis laittaa vaikkapa “moraali, myytit ja suurmiehet”, kun pisteenä iin päälle haastattelemme vielä juuri virkavapaalta kotiutunutta professoriamme Juha Silta-laa.Uusimmassa kirjassaan hän tarkastelee hyperkilpailun sävyttämän yhteiskunnan raakaa vaikutusta ihmisiin ja puhuu myös siitä, kuinka nykyaikana vallitsevat myytit saavat ihmiset ajattelemaan, että vaihtoehtoja ei ole.

Tarjolla on vanhaan tapaan myös Kronoksen hallituksen tiedonantoja sekä enemmän ja vähemmän piruuntuneita yliopistopoliittisia kannanottoja. Paljon tuntuukin tapahtuvan rakkaan yliopistomme tomuisilla käytävillä, kun sitä ahdetaan tulosvastuullisuuden, bränditietouden ja kansainvälisen standardisoinnin hetteikköisille maille. Bolognan prosessi puhuttaa monia ja kukin voi huvikseen laskea kuinka monta kertaa eri kirjoittajat sen esimerkiksi tässä lehdessä tai viime Ylioppilaslehdessä mainitsivat. Syksyllä olemme varmasti viisaampia. Ainakin meillä on silloin puoli vuotta enemmän historiaa kirjoitettavana.

Takaisin ylös