Numero 1 / 2005

Opiskelijapolitiikan käytäviltä

- Katariina Styrman -

Vuosi on pyörähtänytjälleen käyntiin niin laitoksen johtoryhmän kuin ylioppilaskunnan edustajistonkin osalta. Johtoryhmä jatkaa vanhalla kokoonpanolla, mutta edustajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia uuden hallituksen myötä. Miten tämä konkreettisesti näkyy, voimme vasta arvailla, mutta se selvinnee kevään aikana.

Johtoryhmän viimeisimmässä kokouksessa esillä olivat uudet tutkintorakenteet ja niiden konkreettiset sisällöt. Keskustelua herätti erityisesti se, että yleisen historian puolella tentittäviä teoksia oli huomattavasti vähemmän kuin Suomen ja Pohjoismaiden historian puolella. Tietyt perusteokset ovat kiistatta alansa huippuja, ja kuten professoripuolen edustajat totesivat, teoksista voi aina sopia tentaattorin kanssa. Mielestäni olisi kuitenkin voinut kirjoittaa tämän mahdollisuuden auki lisäämällä luetteloon vaihtoehtoisia teoksia pakollisten lisäksi, kuten Suomen ja Pohjoismaiden historian puolella on tehty. Yksittäisten teosten saatavuudessa on jo kauan ollut ongelmia, enkä usko että tämä sitä vähentää. Tämä pullonkaula taas johtuu kirjastoista, joilla ei ole tarpeeksi tenttikirjoja, koska niillä ei ole määrärahoja, koska yliopiston kuluja on karsittava, koska opiskelijat eivät (ainakaan Suomen hallituksen mielestä) tuota tarpeeksi ja niin edelleen. Mutta tämähän taas ei ole laitoksen ongelma. Syytä toiveikkuuteen kuitenkin on, sillä laitos voi esittää (ja esittääkin) kirjastolle hankittavaksi tiettyjä teoksia, jos niistä on selkeästi puute. Joten rohkeasti vain yhteyttä henkilökuntaan tai opiskelijaedustajiin, jos huomaatte selkeän epäkohdan kirjastojen tenttikirjavalikoimassa.

HYY:n edustajiston osalta tämä vuosi on jälleen vaalivuosi. Toisin kuin hallintovaalit, edustajiston vaalit ovat joka toinen vuosi ja tämä aiheuttaa jatkuvaa vaalirumban pyöritystä. Toisaalta kaksi vuotta on erittäin pitkä aika riviopiskelijan näkökulmasta, ja valitettavan suuri osa ehtii jo unohtaa, mistä koko jutussa yleensä oli kyse - jos he edes ovat äänestäneet. Äänestysaktiivisuus onkin suuri ongelma erityisesti humanistien kohdalla. Ellei opiskelija satu olemaan jonkun puolueen aktiivinen kannattaja tai tiiviisti osakuntien/ainejärjestöjen toiminnassa mukana, hän harvemmin äänestää.

Jokainen voikin nyt tuntea joko ylpeyttä tai häpeää omasta äänestyskäyttäytymisestään ja luvata tekevänsä ensi syksynä parannuksen – tai saavansa myös jonkun passiivisen kaverinsa äänestämään. Edustajiston jäsenet ja toimielimet kuitenkin tekevät merkittäviä päätöksiä, jotka usein radikaalilla tavalla koskevat myös riviopiskelijoita; esimerkkinä näistä mainittakoon muun muassa järjestöavustusten jakaminen ja kahden vuoden välein valmisteltava järjestötilojen jako. Jos edustajiston toiminta kiinnostaa, kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä sen jäseniin ja tulla vaikka kokouksiin – edustajiston kokoukset ovat nimittäin pääsääntöisesti avoimia kaikille HYY:n jäsenille.

Kirjoittaja on historian laitoksen johtoryhmän varsinainen jäsen ja HYY:nedustajiston varsinainen jäsen ainejärjestöliitto HYAL:n riveissä.

Takaisin ylös