Numero 1 / 2005

Kadonneiden kirjojen metsästäjä

- Janne Kirjasniemi -

Kiertely ympäri Helsinkiä tomuisten kirjojen perässä ei ole pelkästään hyödyllistä puuhaa opintojen ja lompakon kannalta. Se on tosiasiassa melkoisen loistelias harrastus, jossa yhdistyvät monet erilaiset tekijät,kuten liikunta, kultturelli flaneeraus ja ehkä jopa himo kirjoja kohtaan arvokkaana, joskin elottomana objektina.

Ihminen saattaa pitää kirjoista ja muista kirjallisista tuotteista monista erilaisista syistä. Jotkut niiden korvaamattoman tietoa säilyttävän ja eteenpäin välittävän aseman tähden, toiset koristeina ja kolmannet keräiltävinä esineinä, joita hankitaan hyllyä koristamaan aivan kirjojen itsensä tähden, tai mahdollisen voiton toiveen ajamina. Oli syy kirjojen metsästykseen mikä tahansa, voi melkoisella todennäköisyydellä väittää, että opiskelijat etenkin humanistisella ja historiallisella alalla kuuluvat suurimmaksi osaksi niihin viattomiin ihmisin, jotka kulttuurimme ja yhteiskuntamme on ajanut sanojen ja kirjainten vangeiksi. Ja osalla tilanne korvaamattomien asiakirjojen ja kirjastojen erikoisten opusten myötä on ajauunut siihen pisteeseen, että jokaista kirjallista evät aja enää käytännölliset tavoitteet.

Niinpä iltapäivä antikvariaatteja kierrellen tarjoaa, jos nyt ei mitään sen ihmeellisempiä ja arvokkaampia löydöksiä, niin ainakin pari yllätystä ja sammumattoman halun ostaa enemmän kuin budjetti sallii. Sen lisäksi noihin kirjapölyn maustamiin paikkoihin liittyy monenlaisia muitakin tuntemuksia ja ajatuksia, niinkuin pitkällisellä altistumisella omalaatuisiin ja erikoisiin paikkoihin on tapana.

Kiva juttu Helsingin antikvariaateissa on se, että kaikki isoimmat ja kauneimmat sijoitsevat aivan keskustassa ja sen ympärillä. Vaikka ala ei tarjoakaan yrittäjälle mitään oikotietä ihanaan ja rikkaaseen tulevaisuuteen, käy kirjojen myynti parhaiten siellä missä ihmisiä eniten liikkuu ja antikvariaattien ryhmittyminen alueittain tekee myös kiertelijän tehtävän hieman kevyemmäksi. Toisaalta Krunikan, Kaartinkaupungin, Eiran, Punavuoren, Kampin, Kallion ja Töölön luolien tarkastaminen ilman liikennevälineiden apua vaatii aikaa enemmän kuin maratoni ja kuntoakin aika lailla. Mutta liikkuminen tekee hyvää ja paperimassan raahaaminen lisää toimintaan vielä lihaskestävyyttäkin.

Kuten hyvin tiedetään, antikvariaatteihin päättyy vaikka minkälaista roinaa ja esimerkiksi kaunokirjallisuutta löytää jokaisesta pikku putiikista niin paljon, että mitä tahansa voi löytyä mistä tahansa. Sieltä löytyvät niin kultaiset klassikot Topeliuksesta Waltariin ja Salamaan unohdukseen vaipuneiden niteiden tunkiessa esiin hyllyistä näitten ohella. Tietenkin valikoimaan vaikuttavat myös kirja-alan omat suhdanteet.

Tällä hetkellä, syystä tai toisesta, antikvariaateista löytyy runsain mitoin kirjallisuutta 1920-50-luvuilta. Jos katsotaan vain historian kirjoitukseen tähtäävää kirjallisuutta, niin marsalkka Mannerheimia käsittelevää ainestoa löytyy niin useasta paikasta ja niin runsaasti, että hänen ympärilleen keskittyvän kokoelman muodostaisi alta aikayksikön. Aarno Karimon Kumpujen yöstä löytyy myös useilta. Ihmeellistä on, että Hannulan Maailmansotien historia, löytyy lähes kaikkialta, samoin kuin Suojeluskuntien historia ja erilaisia kadettimatrikkeleita. Ei ehkä järin harvinaiseen, mutta omalaatuiseen kirjaan törmäsi antikvariaatti Birgitassa, mistä löytyi vuonna 1943 suomennettu Benito Mussolinin Puhun Brunon kanssa, jonka hän on omistanut vuonna 1941 kuolleelle pojalleen, Brunolle.

Hikisen vaelluksen ja kofeiinin täyttämän mielen jatkuva lepuuttaminen paikoissa, joissa virikkeet järjestäen ovat vanhempia kuin mieli itse, järkyttää ja hämmentää voimakkaille aistimuksille altista henkilöä. Ulkoilman lumiseen aurinkoon verrattuna hämärän liikkeen seinät ovat tummien kirjojen peitossa ja lehtihylly, joka on täynnä Suosikkeja 70-luvulta, Kansa taisteli, miehet kertovat -lehtiä ja vanhoja Korkkareita, ei kovasti asiaa auta. Eräänlainen harha ja illuusio ajan vääristyneestä luonteesta on yhtäkkiä vallannut mielen, sillä Danny on Suosikin kannessa ja lähin almanakka väittää vuoden olevan 1926. Hämmennyksellä ei ole rajaa, eikä lähes puhki kulunut Pikku jättiläinen auta yhtään, sillä se on tehty ennen sotia.

Onneksi vanha Korkeajännitys kertaa vuosisadan puolivälin tapahtumat ja Pahkasika muistuttaa mieleeni 80-luvun. Tähän se tosin päättyy, sillä seuraavat todisteet ajan kulkemisesta eteenpäin ovat vain pehmeäkantisia ja halpoja pokkareita lohikäärmeistä ja mysteerisistä rikoksista, joita saa pikkurahalla. Ehkä on kuitenkin väärin antaa ymmärtää, että Vanhojen kirjojen kaupat ovat aina vanhan näköisiä. Lähinnä liiallinen kertymä satunnaista tietoa ja välillä paremmin hahmoteltu kokoelma siinä välissä luo oman vierauden tunnelmansa.

Antikvariaatin pitäjälle toiminta on ennen muuta kutsumusammatti, sillä tulot eivät välttämättä ole korkeita ainakaan Suomessa, ja toisin kuin usein luullaan, jokainen isovanhemmilta säilynyt perheraamattu ei ole painonsa arvoinen kullassa ja harvoin edes jossain muussa jalometallissa. Tasaisen tulon luovat hyvä haju siitä, mikä on milloinkin suosittua, sekä siitä, mitkä ovat niin ajattomia klassikoita, että ne kannattaa valikoimaan ostaa. Hyvä esimerkki ovat erilaiset taitotietokirjat, joiden ohjeet, vaikka ovatkin osittain vanhentuneita, ovat käyttökelpoisia tee-se-itse ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita perinnekäsitöistä. Kokoelmat ovat Helsingissä hyvin vaihtelevia, itsestäänselvistä syistä. Runeberginkadun Antikvariaatin näyteikkunaa muutama vuosi sitten koristanut hieman vanhempi moniosainen ja hyväkuntoinen Bertrand Russelin Principia Mathematica katosi ikkunasta kuukauden sisällä korkeasta hinnasta huolimatta.

Tämä tapaus taas on osoitus sitä, että toisen tärkeän ryhmän kävijäkunnassa muodostavat aina kanta-asiakkaat, joiden kuka tahansa satunnainen kävijä voi huomata juttelemasta omistajan kanssa ihmeellisistä löydöistä ja mukavista kirjoista. Osa ammattitaidosta on kanta-asiakkaita kiinnostavien kirjojen löytäminen ja houkutteleminen. Huutokaupoista ja jäämistöistä yksityiset kirjastot päätyvät antikvariaattien hyllyille entusiastien ihmeteltäviksi, ihailtaviksi ja kotiinkannettaviksi. Tämä selittää myös tietyn aiheisten kirjojen painoittumisen valikoimissa.

Luonnollisesti kaupat erikoistuvat tietyntyyppisiin valikoimiin, sillä kukaan ei voi tietää kaikkea kirjoista. Kirjan kiinnostavuus ei määräydy ainoastaan sen mukaan, mikä sen ulkoinen olemus on. Kuten kuka tahansa opiskelija tietää, valikoiman laajuus ja olennaisuus tietyn aiheen ympärillä on tärkeintä. Näin Helsinkiinkin on muodostunut kirjakauppoja moniin eri makuihin ja useat kaupat ovat järjestäytyneet Suomen Antikvariaattiyhdistykseen kaupan luotettavuuden ja laadun valvomiseksi. Esimerkiksi Antkvaarinen kirjakauppa Kimmo Välkesalmi sisältää noin summittaisesti vähintään kaksikymmentä hyllymetriä shakkiaiheisia kirjoja, joka lähtöön.

Historioitsijaa kiinnostavia kauppoja on monia ja tunnetuin opiskelijalle niistä lienee Senaatintorin kupeessa sijaitseva Seppo Hiltunen ky, joka valikoimaltaan on erikoistunut humanistis-teologisiin kirjoihin ja josta myös tutkintovaatimuksista tuttuja kirjoja on perinteisesti löytynyt, kuten hyvin tiedetään. Krunikassa sijaitseva Laterna Magica omaa loistavan kokoelman historiallisia kirjoja ja myös paljon taide- ja valokuvauskirjoja, joihin liike on erikoistunut. Erityisesti kiinnostavia ovat vanhat koulujen opetuskuvat, joita myös sarjoina löytyy, kuten sarja alkoholin haitallisista vaikutuksista niin koulun kuin elämän kannalta, ja erilaiset vanhat elokuvaposterit ja muut julisteet. Myös valokuvakirjoja Suomen kaupungeista ja etenkin Helsingistä löytyy paljon.

Ehdoton klassikko on tietenkin C. Hagelstamin antikvaarinen kirjakauppa, jonka kokoelma laajudesta huolimatta vaihtuu usein. Valikoimasta löytyy mittava määrä historiallista kirjallisuutta, paljon englannin -ja muunkielisiä kirjoja pelkkien dekkarien ja scifikirjojen lisäksi, vaikuttava kokoelma myös klassista kirjallisuutta niin elävillä sivistyskielillä,kuin myös kreikaksi ja latinaksi, sekä filosofian merkkiteoksia. Myös Kampintorin antikvaarinen kirjakauppa loistaa filosofialla ja osittain myös historialla, mutta scifin ja fantasian ystäville täältä löytyy aihetta iloon. Runebergin antikvariaatissa on loistava kokoelma niin filosofiaa kuin historiaa. Erityisesti kiinnostavia ovat etenkin Loeb Classical Library -sarjaan kuuluvat teokset, joita paikalta on yleensä löytynyt paljon.

Oma lukunsa ovat tietenkin huutokaupat ja etenkin nettihuutokaupat, mutta netissä kuvien katselu ei ole yhtä hauskaa kuin kirjojen katselu ja hypistely luonnossa. Ja antikvariaateissa on mahdollista myös vaihtaa omaa kulunutta kokoelmaa uusiin kirjoihin, jolloin vaihtosuhde on parempi kuin kylmään rahaan vaihdettaessa. Näin loppuun voisi sanoa, että kirjat ovat esteettisinä objekteina ylivertaisia humanistiselle ihmiselle paitsi hyllyntäytteenä, myös sen itsestäänselvän seikan vuoksi,että ne saattavat joskus sisältää jotain käyttökepoistakin. Ja jos ei muuta, niin kokoelmiin voi kartuttaa aina kaikenmoista kivaa, kuten erään kaupan hyllyssä olleen Naisen seksuaalisen käyttäytymisen 60-luvulta, joka tietenkin tilastotiedettä niin usein hyväksi käyttäen ei voi ihan kaikessa väärässä olla, sillä perustuuhan se silloin tiukan empirismin betoniselle perustalle.

Takaisin ylös