Numero 1 / 2005

Historiaa hintalapun varjossa

- Psyko historioitsija -

Toimeentulostaan huolestuneille historianopiskelijoille on syntynyt uusi tilaisuus selvittää, miten markkinat noteeraavat alavalinnan. Myykö historia? Joulupukki on jo todistanut, että historia täyttää mukavasti kirjakaupat, mutta lehtihyllyssä on vielä ollut tilaa. Helmikuun puolivälissä täytettä tuli, kun kauppoihin ilmestyi uusi historiaan keskittyvä lehti, joka on nimetty mielikuvituksellisesti Historiaksi. Se keskittyy 15 000 kappaleen voimalla levittämään populaaria historiaa sinne minne Historiallinen aikakauskirja ei kuivuuteensa ja Kronikka kosteutensa takia yltäisi.

Kohderyhmänä eivät silti taida olla ainakaan Helsingin parhaan humanistisen historian suomenkielisen opiskelijalehden kolumnistit, koska Historia kädessä olo tuntuisi vähintään epämukavalta opiskelijakahvilan vieraannuttavan loisteputken valossa ja tiedostavien opiskelijoiden katseiden alla. Sen sijaan lehden voisi helposti kuvitella syynättäväksi vaikkapa mökissä, jossa asuu toimittajille tuttu Pihtiputaan mummo. Lehden toimituksen nostalgiaosasto keskittyy siihen lähihistoriaan, jossa kiskalta ei vielä saanut irtokarkkeja viidellä pennillä.

Uudelta historialehdeltä ei kannattane odottaa skuuppeja. Avausnumerossa kanteen nostettuja aiheita ovat esimerkiksi sikarien ja raitiovaunujen historia sekä sukututkimus. Palstatilaa saa myös Britannian Mannerheim eli Winston Churchill, joka voitti paikallisen Suurin britti -äänestyksen. Myös tavikset pääsevät ääneen elämäkerroista tutulla tyylillä. Esillä on näkyvästi suomalaisen historiankirjoituksen ja kirjakaupan suosikki eli sota. Sen sijaan toinen julkisuudesta tuttu aihe eli kotimaan politiikan torat loistavat poissaolollaan. Pirulliset kolumnistit voisivat pitää politiikan välttelyä historiatietoisena kunnianosoituksena vapaata lehdistöä edeltäneelle journalismille, jossa eliitille kiusallista asioista oli tapana vaieta.

Myös historiantutkimuksesta syntyy sopuisa kuva, kun muun muassa Historiallisesta aikakauskirjasta tutut debatit puuttuvat. Uusi lehti haastaa riitaa kuitenkin toisella tavalla. Julkaisun kannessa lehden nimi on kirjoitettu kielioppisääntöjen vastaisesti pienellä. Vähemmästäkin alkaa opiskelijaa huolestuttaa, jos tavoitteena on vihjata, että lehti ei aio käyttää erisnimeä vaan vallata koko historian käsitteen. Mihin käsitteeseen me sitten mennään töihin?

Ei kai auta kuin toivoa, että kansa kiinnostuu luisista luistimista, burmalaisista sikarikorviksista ja kellastuneista kotialbumikuvista. Jos historia myy, ehkä se sitten palkkaa meidätkin.

Takaisin ylös