Neljän ja yhden yön tarinoita

”Jo 400 000 suomalaista yötöissä!”, uutisoitiin päivälehdissä äskettäin. Yöllä työskentely on tullut yhä useammalle duunarille tutuksi, eikä yötyö juurikaan enää poikkea ”normaalista” päivätyöstä – vai onko näin? Teeman yöryhmä haastatteli neljää yön raskasta raatajaa ja lisäksi yksi ryhmäläisistä haastatteli itseään. Kuinka yö poikkeaa päivästä? Onko työ työtä vuorokauden ajasta huolimatta? Kuinka yössä eläminen päivän kustannuksella onnistuu? Ja muita kysymyksiä, joita päiväperhosen ei tarvitse ajatella.

Jonnan hevoset heräävät aikaisin
Teksti: Heidi Simomaa

Jonna Kivimäki, 25, vaihtoi puolitoista vuotta sitten päivätyöt vakituiseen yövuoroon Inexin logistiikkakeskuksessa Kilossa. Hänen työvuoronsa alkaa iltakymmeneltä ja päättyy aamukuudelta. Työpaikalla yöhön ei liity mitään erityistä mystiikkaa. Jonna sanoo, että keskuksen ikkunattomissa työtiloissa vuorokaudenajalla ei juuri ole merkitystä. ”Siellä on oikeastaan ihan samanlaista kuin päivälläkin: kirkkaat valot ja paljon ihmisiä töissä. Ei siellä tiedä, että on yö.” Jonna viihtyy yövuorossa ja on tottunut erikoiseen vuorokausirytmiinsä, mutta toteaa, että yötyön alkuaikana kommelluksiakin sattui. ”Kerran toivotin viiden aikaan illalla naapurin hienolle herrasmiehelle huomenta!” Jonna toteaa, että kaikille yötyö ei kuitenkaan sovi. Kaikki eivät osaa nukkua päivällä kun ulkona paistaa aurinko ja koko muu maailma tuntuu olevan liikkeellä. Jonna saa nukutuksi päivisin ja näkee uniakin, vaikka hänenkin mielestään pimeä ja hiljainen yö olisi paras aika nukkumiseen.

Yötöihin Jonnaa houkutti hyvä palkka. ”Toinen syy on se, että minulla on kaksi hevosta. Ehdin hoitaa hevoset valoisaan aikaan.” Työvuoron jälkeen hän suuntaakin tallille, jossa yhteensä neljätoista hevosta odottaa aamukaurojaan. Tallin aamutyöt vievät oman aikansa, ja nukkumaan hän ehtii vasta puolenpäivän jälkeen. Jonna kertoo, että useimmat hänen työtovereistaan menevät nukkumaan heti työvuoron jälkeen ja heräävät sitten iltapäivällä. Jonnaa naurattaa kysymys siitä, miten hän työvuoron jälkeen rentoutuu. ”Arkisin en paljon ehdi rentoutua. Telkkaristakin tulee lähinnä chattia ja Kauniiden ja rohkeiden uusintoja. Kavereita on aamuisin tietysti vaikea nähdä.” Yötyöläisille suositellaan arkisen unirytmin säilyttämistä myös vapaapäivinä, mutta Jonna haluaa viettää viikonloppunsa suunnilleen ’tavallisten ihmisten’ rytmissä. Yksinäinen yövalvominen kotona ei häntä houkuttele. ”Ei siitä tulisi mitään. On äärettömän vaikeaa keksiä, mitä voisi tehdä yöllä yksin pimeässä.”

Aurinko on ollut ylhäällä jo pari tuntia kun hevoset on hoidettu ja Jonna lähtee kotiin nukkumaan. ”Hyvää yötä!”, hän toivottaa iloisesti mennessään.



Yöllistä asiakaspalvelua
Teksti: Katri Riihivaara

Nanna Nevatalo työskentelee Radiolinjan asiakaspalvelussa. Asiakaspalvelu on auki ympäri vuorokauden ja asiakkaita riittää myös öisin. Nanna on 26-vuotias ja hänellä on kuuden vuoden kokemus puhelintyöstä erilaisissa yhtiöissä. Radiolinjalla hän tekee sekä yö- että päivävuoroja. Puheluita tulee luonnollisesti yöllä vähemmän kuin päivällä ja Nannasta on mukavaa lähteä aamulla kotiin töistä, kun muut vasta aloittelevat työpäiväänsä.

Asiakaskunta poikkeaa Nannan mukaan selvästi päivävuorosta. Humalaisia ja yökyöpeleitä on paljon. ”Joutuu vääntämään ratakiskosta esimerkkejä paljon useammin kuin päivällä. On myös selkeästi havaittavissa, milloin on täysikuu. Jotenkin suurin osa soittajista on aivan pihalla ja juttelee kummia.”

Nanna tekee kuitenkin mielummin yövuoroja kuin päiviä. Yövuoroputken jälkeen saa viikon vapaata ja yö- ja iltatyölisät ovat mukava lisä palkkaan. Yön merkitys Nannalle on siis nykyisin kovin pragmaattinen. ”Yö merkitsee lisää liksaa ja yleensä rauhallisempaa työpäivää. Päivällä nähdyt unet eivät poikkeä öisistä, sillä en muutenkaan muista unia. Yövuorosta tullessa ei pahemmin tarvitse unta odotella, nukahdan kuin tukki.”

Sosiaaliset suhteet tulee hoitaa muulloin kun yövuoroviikolla. Silloin elämä on Nannan mukaan vain työtä, nukkumista ja syömistä. Yöviikon jälkeen menee ainakin vuorokausi, ennen kuin rytmi tasoittuu ja pääsee taas mukaan normaaliin elämään. Perhe on sopeutunut asiaan, mutta esimerkiksi juoksevia asioita on vaikeampi hoitaa yötyöviikolla, koska päivät menevät nukkuessa.

Raskainta yötyössä Nannalle on unirytmin kääntäminen ja se, että yöllä palelee ja paikkoja särkee helpommin johtuen unen puutteesta. Parhaita puolia ovat pitkä vapaa, hyvä palkka ja vaihtelu verrattuna päivävuoroon.

Yötyössä on tietysti omat riskinsä. ”Kaveri eräässä toisessa firmassa nukahti kerran kesken puhelun ja alkoi kuorsata asiakkaan korvaan.”



Minna Ritola viihtyy öisessä sairaalassa
Teksti: Anni Kostamovaara

Saavun Kirurgisen sairaalan pääovelle 21.58 ja ilmoitan ovivahdille tulleeni tekemään haastattelua. Hän katsoo hämmästyneenä ”Yölläkö?

Muistan tämän reitin hyvin. Kesätöissä sairaala-apulaisena kävelin tästä useasti ja pohdin mitä sairaalassa mahtaa tapahtua sen jälkeen kun iltavuorossa olen lähtenyt töistä.

Vaikka kaikki näyttää tutulta, tunnelma on tyystin erilainen: ei sairaalasandaalien suhinaa, ei ruokakärryjen kolinaa, ei valkotakkisia hoitajia, ei potilaita eikä vierailijoita. Paikkahan on autio! Osasto 5:n kohdalla tuikkii kuitenkin valo ja sairaanhoitaja Minna Ritola ottaa iloisesti vastaan.

Sairaanhoitajien kahvihuoneessa on mukavan kodikas olo. Kaikki on rauhallista, suurin osa potilaista nukkuu. Minna Ritolan työpäivä on alkanut kello 21.00, kuten tavallista. Hän kertoo tekevänsä pelkkää yövuoroa, omasta toiveestaan. Töitä on yleensä viisi päivää putkeen, minkä jälkeen on useampi päivä vapaata. Kuuteen viikkoon mahtuu 19 työpäivää. Ritolalle tällainen järjestely sopii hyvin. Hänellä on pieni tytär, joka on isovanhempien luona silloin kun Ritola on töissä . ”Tyttären kanssa asia hoituu niin, että hän menee mummolaan yöksi silloin kun minulla on töitä. Päivällä kun nukun, tytär on tarhassa. Pitkien vapaiden ansiosta voin viettää hänen kanssaan paljon enemmän aikaa kuin moni päivätyöläinen. Menemme yhdessä uimaan, tai lähdemme vaikka vähän pitemmällekin matkalle. Voi rauhoittua ja rentoutua, kun tietää ettei seuraavana aamuna tarvitse repiä itseään sängystä kukonlaulun aikaan.”

Sairaalatyö ei ole niin hektistä yöllä eikä samanlaisia rutiineja, kuten lääkärin kierroksia, ruoan jakelua, pesulla käyntiä, lihaskuntoutusta yms. ole. Ritola sanookin nauttivansa vapaammasta aikataulusta. ”On mukavaa, kun voi vähän sooloilla ja määrätä itse työjärjestyksen.” Yöhoitajan tehtäviin kuuluu muun muassa lääketilausten hoito tietokoneella, potilaiden verenpaineen mittaus, virtsanäytteiden otto ja seuraavan päivän lääkityksen tarkastaminen. Myös leikkauksia on paljon öisin, sillä elinsiirto on tehtävä heti kun elin saadaan luovutukseen.

Ritolan mielestä sairaalatyön huonoin puoli on palkka, joka yölisistä huolimatta on aivan liian pieni verrattuna työn vastuullisuuteen ja koulutustasoon. Sairaanhoitajat joutuvat olemaan töissä myös juhlapyhien aikaan. ”Yritämme sovitella juhlapäivien työvuoroja, etteivät samat hoitajat joudu aina pyhien ajaksi töihin.” Yöhoitajia on yleensä samanaikaisesti kaksi osastolla ja työt tehdään puoliksi. Jos toisella on enemmän hoitoa vaativa potilas, voi toinen tarkkailla useampia. Tällä hetkellä kolmetoistapaikkaisella maksaosastolla on seitsemän potilasta.

Ritolaa ei pelota yöllinen sairaala, tunnelma on pikemminkin kodikkaan rauhallinen kuin aavemainen. ”Enhän minä sairaalaa öisin pelkää, mukavaa täällä on”. Häntä ei myöskään houkuttele valmiiksi pedattu sairaalasänky. ”Siitä ei tulisi yhtään mitään, jos minä kävisin vaikka vain hetkeksi nukkumaan. Potilaiden tilaa on valvottava koko ajan. Silmiä saatan lepuuttaa, mutta muuten nukkuminen ei edes käy mielessä, vaikka osastolla olisi kuinka rauhallista.”

Unen päästä kiinni saaminen ei tuota Ritolalle ongelmia, vaan hän nukkuu yhtä makeasti päivällä ja yöllä. ”Unet saattavat kyllä olla hiukan erilaisia. Päivällä niitä näkee vähemmän, uni on syvää ja sikeää.” Töiden jälkeen hän matkustaa junalla kotiin – eikä tarvitse hikoilla ruuhkassa. Hauskaa on myös se, että usein junassa matkustavat samat ihmiset. ”Samalla paikkakunnalla asuvat yötyöläiset oppii tuntemaan ulkonäöltä”, Ritola naurahtaa. ”Kahdeksasta neljään työtä tekevät ihmiset saattavat säälitellä yötyöläisiä ja potilaatkin ovat joskus pahoillaan meidän puolesta – ihan suotta, minä nautin yötöistä!”

Otamme vielä muutaman valokuvan sairaalan hämärällä käytävällä. Sitten toivotamme toisillemme hyvää yötä. Kauniit unet ehtii nähdä sitten päivällä.



Savua, melua ja ihmisiä
Teksti: Maarit Halmesarka

Minttu Lieko on opiskelija ja yötyöläinen. Noin kolmena yönä viikossa hän toimii pelinhoitajana ravintola- ja kasinopeleissä keskustan baareissa ja ravintoloissa. ”Olen yötyöläinen olosuhteiden pakosta sekä sattumalta. Jotakin työtä oli saatava, ja pelinhoitajan työ kuulosti sopivalta opiskelijalle. Yöllä on tietysti erilaista kuin päivällä: ihmiset ovat erilaisia, etenkin baareissa, sillä he ovat usein kännissä tai muuten vain vaihtaneet vapaalle. Baarissa eivät päde yöllä samat säännöt kuin päivällä. Kun olen esimerkiksi päivävuorossa, työtilanne on paljon virallisempi. Sen sijaan illalla ja yöllä työ ja ihmiset ovat epämuodollisempia ja hauskanpito yltää pelipöydälle asti – niin hyvässä kuin pahassakin. Asiakaspalvelussa pyrin kyllä olemaan samanlainen niin yöllä kuin päivälläkin. Pelinhoitaja on pelaajan kanssa niin läheisessä kontaktissa, että paljon vaikuttaa tietysti se, millaisella tuulella asiakas on. Pitkän yövuoron aikana huomaan, että vireystaso alkaa laskea siinä yhden jälkeen. Oikeastaan vasta yhden jälkeen alkaa se, mitä kutsun yötyöksi: alkaa väsyttää ja ihmiset ovat entistä humalaisempia.”

Minttu kertoo, että yön merkitys on muuttunut sen jälkeen, kun hän aloitti pelinhoitajana. Nykyään hän osaa arvostaa kunnon yöunia ja sitä kun saa mennä aikaisin nukkumaan tai viettää aikaa ystävien kanssa. Myös raitista ulkoilmaa ja hiljaisuutta tarvitsee paljon yövuoron jälkeisenä päivänä. Yö ei enää ole biletysaikaa eikä baareissa käyminenkään tunnu yhtä houkuttelevalta.

”Onhan se hassua, että kun itse on lähdössä töihin, tulevat muut silloin kotiin tai lähtevät juhlimaan.”

Työn huonoja puolia ovat ravintoloiden meteli, savu, hämäryys, väsymys sekä katkeroituneet ja epäkunnioittavat asiakkaat. Erityistä tuskaa tuottavat kamalat yöbussit ja kotiin käveleminen pimeässä – kaupungilla saattaa törmätä kaikenlaiseen. Parasta yötyössä sen sijaan ovat kivat asiakkaat ja yön oma fiilis. Yö on irrottautumisen aikaa, mikä luo työhön ihan oman tunnelman. Virkistystoiminnassa on onneksi otettu huomioon, että raskas työ vaatii raskaat huvit.

Minttu on yötyöstä huolimatta vahvasti päiväihminen. Hän nukkuu harvoin päivällä täysiä ”yöunia”. ”Päivällä nukkuessani unet ovat usein katkonaisempia mutta myös erilaisia kuin yöllä. Päivällä näen hyvin todelta tuntuvia unia, niitä, joista herätessään ei voi olla varma, onko nähnyt unta vai ei. Yöllä unet eivät ole niin realistisia vaan hurjia mielikuvituksellisia seikkailuita. Yön oma fiilis ulottuu myös uniin.”

Entä muodostuuko työporukasta kiinteä perhe? Hiipiikö yötyö myös yksityiselämään?

”Yötyöläiset luonnollisesti näkevät paljon vain yötyöläisiä. Ainakin meidän alalla vallitsee ajatus siitä, että kun tänne tulet töihin, huomaat pian seurustelevasi jonkun saman alan ihmisen kanssa ja muutenkin viettäväsi kaiken aikasi työkavereiden kanssa. Minulla ei niin ole käynyt. Onneksi on elämää yön ja työn ulkopuolellakin.”



Yöhön kirjoitettu
Teksti: Siru Valleala

Työskentelin yövuorossa Postin lajittelukeskuksen jouluruuhka-apulaisena kolme viikkoa. Halusin juuri yövuoron, sillä paremman palkan lisäksi minusta tuntui kiinnostavalta kokea yö erilaisesta näkökulmasta. Kuvittelin, että runollinen tunnelma suorastaan hyökyisi ylitseni. Osin niin kävikin, osin taas elin muissa melko epätodellisissa (= erittäin unisissa) olotiloissa. Joka tapauksessa oli mielenkiintoista totuttautua uuteen rytmiin ja valvoa silloin kun muut nukkuivat, nähdä ulkona vain pimeys ja aistia uskomaton hiljaisuus, jonka puutetta päivällä ei edes huomaa. Aika, jolloin kävelin kotiin aamun koskemattomassa lumessa, oli varmasti maagisin. Silloin hiljaisuus kosketteli kaikkialta.

Seuraavassa kalenterimerkintöjä yötyökokemukseni ajoilta:

Klo. 17
Tänään ei ole mikään päivä, eikä eilen ollut yötä. Silti näin unia enemmän kuin koskaan. Päivällä uni on raskas, en herää kertaakaan. Voisin nukkua vuoden.

Klo. 22
Kohta taas kävelen illan lumessa, kun muut ovat kotona. Kuuntelen työohjeet kohmein aivoin, haen laatikon, ja toisen. Kirjeeni matkustavat maailmoihin, omani on uninen.

Klo. 01
Keskiyön jälkeen on paras. Olen nopea ja tehokas, löydän lokerot ja osaan. Ajatukseni vaeltelevat kun käteni kulkee läpi kylmien kirjeiden. Käsialat kertovat tarinoita.

Klo. 05
Aamuyön hämärä ja minä, kahvilan väsyneet pöydät, joihin nojaan. En koskaan juo Coca-Colaa – paitsi täällä. Odotus sumuna ympärilläni, kukaan ei kulje tähän aikaan.

Klo. 06
Kävelen liian varhaisessa aamussa. Puista roikkuu jäisiä puikkoja, silmiä pistelee. Liikennevalot laulavat, mutta muu on hiljaa. Kadut hytisevät yksinäisyydessään. Kohta koti ja kaakao.