Nykyscifinkin henkilöhahmoilla on usein keinotekoisia ruumiinosia, siruja aivoissaan ja nanorobotteja verenkierrossaan. Onko realistista olettaa, että tulevaisuuden ihminen olisi osittain kone, ja jos on, miten kyborgien identiteetti ja sosiaalinen asema eroavat nykyihmisen vastaavista?

Kyberpunk-roolipeleissä pelihahmot voivat hankkia itselleen keinotekoisia jäseniä, jotka ovat lihaversioita vahvempia ja kestävämpiä. Miksi kukaan haluaisi tekoraajaa? Onnettomuuden uhri tai vihollistulen runtelema sotilas saattaa tarvita uuden jalan menetetyn tilalle, se on täysin ymmärrettävää eikä edes mitään uutta – Egyptin muumioiltakin on löydetty alkeellisia tekojalkoja, ja nykyään ollaan siirtymässä kömpelöistä hihnoilla liikuteltavista tekoraajoista myoelektrisiin proteeseihin, joiden ohjausservot reagoivat lihaksentynkien jännitevaihteluihin. Terveen käden korvaaminen vapaaehtoisesti insinöörin luomuksella vaikuttaa kuitenkin äkkiseltään järjettömältä.

Kaikille ihmiskehon erikoistuneille soluille ovat lähtökohtana kantasolut, joiden tutkimus on viime aikoina harpponut kiivaasti eteenpäin. Kun erikoistumisprosessia opitaan ohjailemaan, rammoille voidaan kukaties piankin kasvattaa altaissa varaosia menetettyjen raajojen ja elimien tilalle. Tällöin nykyisen kaltaiset proteesit jäisivät pois siviilikäytöstä, elleivät ne sitten olisi rutkasti biosiirteitä halvempia. Kohderyhmäksi proteesifirmoille jäisivät sotilaat.

Vuonna 2024 Jorma toimii rauhaanpakotustehtävissä Skotlannissa. Separatistien kurittaminen hoituu suurelta osin etäohjatuilla androideilla, mutta toisinaan paikanpäälle on lähetettävä itsenäiseen toimintaan kykeneviä taistelijoita kapinallisten häirintälähettimien takia – ja sellaistakin on sattunut, että skottihakkerit ovat paitsi lamauttaneet androidijoukkueen, myös kaapanneet marionettien langat omiin käsiinsä. Jorma on koulutettu ja varustettu toimimaan vihamielisessä ympäristössä ilman viestiyhteyksien suomaa napanuoraa. Hänenlaisiaan fyysisesti taistelukentällä liikkuvia erikoissotilaita on koko Suomessa vain vahvennetun komppanian verran. Jorma on kyborgi, kyberneettinen organismi, jossa liha ja kone on paketoitu yhdessä rungossa toimivaksi säätöjärjestelmäksi.

Käsi voi olla osuman jälkeen entinen, vaikkei ammus läpäisisikään panssarointia, sillä hydrostaattinen sokki etenee senkin jälkeen, kun raudan matka on tyssännyt. Alkuperäisen kaltaisia biologisia varakäsiä voidaan tietysti ommella poloisten invalidien torsoihin, mutta ennemmin kannattaa varustaa soturit alun pitäen keinotekoisilla käsillä, jotka voi vaurion sattuessa vaihtaa kenttäoloissa uusiin. Sama pätee jalkoihin.

Keskiruumiskin kannattaa korvata kestävämmällä, jolloin raajojen voimanlisäys voidaan hyödyntää – pelkillä hydrauliraajoilla kun ei nostella autoja selkää rikkomatta. Moduulirakenteiset sisäelimet ovat asevelikorjaamoissa hyllytavaraa, ja klingonien mallin mukaan monia entisiä sooloelimiä voi olla kaksin kappalein. Sisäelimiä noin laajasti ymmärrettynä lienee kaikissa runkomalleissa. Tarvitaan melkoinen osuma, ennen kuin komppanian talouspäällikkö joutuu anelemaan sponsoreilta rahat uuden taistelijan kasaamiseen Jorman tilalle.

Lopputulos on joka tapauksessa samansuuntainen kuin RoboCopin pelkät aivot alkuperäisestä säilyttävä kokovartaloproteesi. Aivot jäävät siksi, että jos ne osataan korvata keinotekoisilla, ei mitään kyborgeja tarvita, keinoaivoilla varustetut androidit ovat tarpeeksi fiksuja. Jorman maailmassa ei kuitenkaan olla vielä niin pitkällä, ja kyborgit joutuvat varjelemaan herkkiä liha-aivojaan kehittyneillä umpikypärillä – pelkkä kallopanssari saattaa pysäyttää sisään pyrkivän metallin, mutta ei sen törmäysenergiaa, joka tekee paksunkin rautakallon sisuksista mansikkakiisseliä.

Mikään ei estä spekuloimasta eksoottisilla lisukkeilla, kuten ylimääräisillä raajoilla. Olipa 80-luvun Eliminators-elokuvassakin eräällä kyborgilla jalkojen tilalla telaketjut. Vähänkään monimutkaisemmat laadulliset muutokset ihmisen ruumiillisiin kykyihin tai fyysisiin ulottuvuuksiin vaatisivat kuitenkin myös kajoamista aivoihin, sillä kaikki fyysinen toiminta perustuu liikeaivokuorella sijaitsevaan lihaskarttaan, somatosensorisella kuorella olevaan tuntokarttaan ja näihin liittyviin erikoistuneempiin alueisiin.

Tekevätkö suonissa pulikoivat nanokoneet ihmisestä osittain koneen? Kyllä kai, jos veren ainesosat katsotaan ihmisen elimelliseksi osaksi. Esimerkiksi Carnegie-Mellonin yliopistossa on tutkittu pitkään hiuksen sisälle mahtuvia koneita, jotka voitaisiin syöttää verenkiertoon puhdistamaan suonia tukkeumista. Kyberpunkkareilla naniiteiksi tai nanoideiksi kutsutut nanokoneet rientävät kehon vaurioituneeseen kohtaan ja korjaavat vahingot. Äärirajoilla-sarjassa naniitit alkoivat pohtia joukolla, mitä kaikkea isäntäkehossa onkaan vialla. Tämän seurauksena alunperin syöpää sairastanut miekkonen paitsi parani, myös sai ennen pitkää silmät takaraivoonsa ja muita korjauksia puutteelliseen tomumajaansa.

Nanokoneista tulee epäilemättä iso tekijä tulevaisuuden lääketieteessä. Ne voivat pysytellä kehossa ja torjua bakteereja ja viruksia tarpeen mukaan. Niitä voidaan käyttää myös mikrokirurgiassa. Mielikuvituksellisempi sovellus on DNA-koodin reaaliaikainen muuttaminen. Tällä alueella scifi saattaa jäädä kuin nalli kalliolle, kun alkaa tapahtua.