Enemmän ekspiä - tai ainakin isommat hirviöt!

 

Nuo kiittämättömät pikku lurjukset - pelaajat. Hyvää hyvyyttäni olen rakentanut (tai ostanut, no...) kiinnostavia seikkailuita, joissa on mielenkiintoisia paikkoja ja hienoja hirviöitä. Päästän pelaajat paikalle, ja eikö mitä ne pahuksen hunsvotit mene ja hajota paikkoja ja tapa kaikkia lemmikkejäni!

Aina kun kuvittelen että "Nyt ne eivät ainakaan selviä näistä pikku ököistä", niin eivätkös ne mene ja tapa kaikkea! Pahimmillaan vielä saamatta itse merkittävästi päihinsä...

Annas olla kun kerran porukan vongatessa omaa linnaa suunnittelin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti oikeaoppisen linnoituksen (donjonin): sijainti hyvä, ulkovarustukset ok, sisäänkäynti puolustettavissa, ja jos tornin portistakin sattuisi pääsemään sisään, niin ongelmia riittäisi vielä (ansareiät katossa jne.). Ja kissan viikset! Nämä onnettomat pelaajani tulevat linnan ylimpään kerrokseen takakautta levitoiden, vieläpä näkymättöminä ja äänettöminä seinän läpi (heh heh, arvatkaas vaan kävikö porukalle haaveri tuossa - milläs huomaat pudonneen näkymättömän tyypin...).

Pelimme on muuten varmaan ainoita, joissa saatetaan käyttää pelikerta tahi muutama porukan asuntojen (juu, näillä on taloja kolmella paikkakunnalla - linnan lisäksi) sisustamiseen, hääjuhlien ruokalistan laatimiseen jne. Myös omien talojen suunnitteluun käytetään paljon aikaa, samoin kapakkaketjun ylläpitoon, kauppahuoneiden kehittämiseen jne. Maallisen mammonan kertymisen huomaa myös siitä, ettei porukka suhtaudu edes rahaan asiallisesti: jos keikasta olisi tarjolla palkkiona pienen kylän vuosituottoa vastaava määrä rahaa, niin eiväthän nuo edes vaivaudu liikahtamaan.

Ja sitten ne kehtaavat vielä valittaa että aarteita ja pisteitä tulee liian vähän. Kun sitten korjaan tilanteen, ne valittavat että hirviöt ovat liian kovia! Koskaan ne eivät ole tyytyväisiä!

Mutta odottakoon vaan - kyllä minä vielä noille poroporvarillistuville hahmoille näytän - pöytälaatikossani odottaa jo lauma verotarkastajia...