kebutton.jpg (1319 bytes)

lotsikko.jpg (14228 bytes)

lpohjap.JPG (4860 bytes)

tuota yllä olevaa pikkukuvaa klikkaamalla näet suremman version linnan pohjakaavasta.

 laaj1p.gif (2332 bytes)

Jos haluat tutustua tarkemmin linnan päärakennukseen, niin tästä näet 1-kerroksen.

laaj2p.gif (2370 bytes)
sama pätee 2-kerrokseen

Hyvyys ja pahuus ovat kummallisia asioita. Ajatellaanpa vaikka matkalaisjoukkoa, joka etsii itselleen kotia. Tämän joukon jäsenistä eräät ovat niitä, joita kutsuisimme hyviksi. Eräs näistä hyvistä, olkoot hänen nimensä vaikkapa Kaunis, vastustaa jyrkästi kaikenmoista epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta. Kun matkalaisten joukossa on tämänkaltaisia henkilöitä on luonnollista, etteivät matkalaiset noin vain voi vallata ensimmäistä linnaa tai muuta itselleen sopivaa kotia joka sattuu sijaitsemaan näiden iloisten matkalaisten reitillä. Ei, sellainen ei tule kysymykseenkään. Mutta onneksi maailmassa on vielä kohteliaita ja muutenkin sympaattisia linnanherroja, jotka ylpeästi jatkavat raakalaismaisten linnanherrojen luomaa perinnettä ja laiminlyövät alamaisiaan keskittyen samalla ryöstelemään lähiseutuja ja avuttomia matkalaisia.

Hyvä. Kerrataanpa tilannetta. Meillä on hyvisrasitteen alainen matkaseura vailla kotia, mutta toisaalta on olemassa linnoja joissa valtaa pitävät ovat raakoja hirviöitä. Tätä tilannetta kutsutaan seikkailuksi. Klassisen kaavan mukaanhan nyt seuraa se, että matkalaisemme saapuvat pahaa aavistamatta linnaherran hallitsemalle alueelle. He kulkevat ja näkevät kuinka paikalliset maanviljelijät kiristävät sitä vyön virkaa tekevää köyttä rääsyjensä päällä. He kuulevat pienen lapsen surkean itkun, kun hänen äitinsä yrittää epätoivoisesti imettää häntä, vaikkei ole itsekään saanut ruokaa päiväkausiin. He tuntevat veronmaksusta myöhästyneen perheen talon raunioilta nousevan savun hajun ja näkevät vilahdukselta, kuinka korskea ratsumiesjoukko poistuu paikalta kaukana hautakiven lailla seisovan linnan suuntaan. Matkalaisemme valpastuvat, ja heidän silmiinsä syntyy erityinen tuli. Se tuli on lukemattomien taistelujen karaisemien sankareiden tahto korjata vääryydet*. Varokoot pahat, sillä HYVYYS on saapunut.

On epäoleellista, oliko linnaherraa lapsuudessa kiusattu siitä, että heidän linnansa oli pienempi kuin muiden perheiden linnat, tai naurettu sille, että linnaherran isä uskoi että tyhmillä maanviljelijöillä oli oikeus päättää itse omista asioistaan. Ei myöskään merkinnyt mitään se, että lihomaan päässeellä linnaherralla oli vatsakipuja, jotka pitivät hänet pahalla tuulella. Ei ollut tilaa syille. Linnaherra oli paha ja oikeuden oli voitettava.

Matkalaisemme, jota tästedes kutsumme sankareiksi, lähettivät viestin linnaherralle, että tämän piti pakata tavaransa ja häipyä (ja tehdä parannus), mutta kuten kaikki tiedämme, on pahuus usein yhteydessä myös tyhmyyteen (ei, Rincewind, tämä ei tarkoita sinua). Linnaherra siis viis veisasi uhkavaatimuksesta. Hän linnoittautui linnaansa kuvitellen että muurit suojelisivat häntä sankareidemme raivolta. Mutta sankaritarut kertovat totuuden. Muurit ja sotilaat, mitä ne ovat? Pah, pelkkiä esteitä, joita ohittamalla sankarimme osoittivat suurenmoisuutensa.

Linnanmuurit ovat lyötävissä älyllä ja ripauksella magiaa. Eräs sankareistamme lensi linnan luo ja livahti linnaan jossa hän juoksenteli hiirenä tiedustelemassa. Ja kun yö tuli, olivat sankarimme valmiita. He lensivät linnan pääsalin kohdalle ja loitsuillaan puhkoivat reiän linnan seinään. Vaikka linnan puolustajat tekivätkin tiukasti vastarintaa, ei heillä ollut mahdollisuuksia, sillä he olivat pahan asian puolesta. Lopulta linnaherra osoitti mistä pahat ovat tehty, sillä hän pakeni kuin pelokas myyrä uskaltamatta kohdata sankareitamme. Herransa paettua tämän lakeijat antautuivat ja hyvät olivat voittaneet.

Lopullisen päätöksen sankaritarullemme antoi se, että paha linnaherra koki surkean kohtalonsa pakomatkallaan. Hänen kuolemansa oli surullinen kohokohta hänen kurjalle elämälleen, sillä siinä ei ollut mitään kunniakasta. Häntä ei lyönyt maahan suuri sankari kiiltävässä haarniskassaan, vaan pelkkä hobittikapakoitsija apunaan nuori haltianeito.

Tällainen oli se sankaritaru joka kertoi kuinka Schloss Schlüssellin linna sai itselleen hyvät isännät ja laki ja turvallisuus palautui tuohon jumalten hylkäämään maankolkkaan.

*Tätä tulista katsetta muistuttaa myös kaksi muuta samankaltaista katsetta. Ensimmäinen näistä on sairauden tai hulluuden aiheuttama kiihko joka ei meitä tässä tapauksessa kiinnosta, mutta kolmas on ahneuden katse. Koska pahat kielet varmasti väittävät, että sankarimme tekivät epäitsekkään tekonsa pelkästä ahneudesta, niin lienee paikallaan hieman valottaa näiden kahden katseen eroavaisuuksia. Siinä kun sankari näkee vääryyden, hänen ilmeensä kiristyy ja hänen suupielensä kaartuvat hivenen alaspäin osoittaen, että hän tuntee tuskaa kaltoin kohdeltujen puolesta, kun taas ahneuttaan vaikkapa pahuutta vastaan taistelevilla suupieli kaartuu ylöspäin, kuin hymyyn, sillä hän näkee mielessään ne rikkaudet ja kunnian joka on otettavissa. Ei ole olemassa yhtään kuvaa, joka todistaisi kenenkään sankareistamme katselleen linnaa kohden hymyillen, joten on oletettava, että kaikki tunsivat sydämessään tuskaa sorrettujen puolesta.

laaj3p.gif (2604 bytes)
Ja kolmoskerrokseen

laaj4p.gif (2067 bytes)
sekä neloseen

 

Kuitenkin on muistettava, että linnamme on vain osa  Schlüsselhofin kaupunkia

Karttoja ja kuvia

kaupungin asemakaava lähiseutu

läänitystemme kylät

mantereen kartta

Uudet läänitykset

2:n linna

kuvia linnasta

 

Puolustus yms

linnan kassa yms.

puolustussivu

magia

läänitykset