Seikkailuja ajalta ennen muistiinpanoja
kepeli
T.E.E (1990 syksy-  1991 kevät)
Klassikkoseikkailun varhaisempia vaiheita. Näistä seikkailuista ei ole erityisiä muistiinpanoja. Tämän seikkailun aikana kuolleita ovat muun muassa: Gregor Mace, Ramoz Savarez, Brian Brain, Misty, Thor Grim, Hodo Moningstar,  Theroux Falconbridge, Baruk Khazad, Blunt the Viking sekä Quasimodo, joka kuoli kahteen kertaan. Myös Bobbis kuoli tuolla, mutta hänet herätettiin myöhemmin henkiin.
Luukukkula (1991 kevät - 1991 syksy)
Temppelin syvyydessä saavuimme omituisen portin luo jonka luota löysimme pari outoihin pukuihin pukeutunutta kuollutta miestä. Näillä oli oudot metalliesineet käsissään. Koska halusimme tietää, mitä portin takana oli, astuimme portista tulevaan sumuun. Vähän matkaa käveltyämme huomasimme olevamme metsässä.Yhdellä meistä oli käsissään kuolleelta otettu metallisauva ja kun kuulimme poista ääniä, osoitti metalliesineen haltia kohti puuta ja ilmeisesti joko painoi jotain vipua sylissään pitämässä esineessä, sillä se kävi paukkumaan kovaäänisesti seurauksena se, että puusta putosi nuori haltiapoika. Totesimme tämän kuolleeksi, mutta emme ennättäneet tehdä paljoakaan muuta kun ympärillemme ilmaantui joukko haltioita jouset viritettyinä.

Pieni "levähdys" Temppelin jälkeen (Rw:n - muistelmat)

T.E.E (1991 syksy-  1991 vuodenvaihde)
Takaisin temppeliin ja turpiin tuli. (Rw:n - muistelmat)
Lohikäärmeitä, vampyyreja ja mustia ratsastajia (1992 alkuvuosi -  1992 elokuu)
Lohikääremeitä parin otteeseen (Rw:n - muistelmat)
Autoimaaretkikunta ja Martekin hauta (alkuvuodesta 1992 - elo-syyskuu 1993)
Eräs suurisuuntaisimmista retkistämme (Rw:n - muistelmat)
pikkukeikkoja Dyversissä
Martenkin teleportattua jäljellä olevan joukkomme Dyversin kaupunkiin asettauduimme hetkeksi aloillemme. Rincewind hankki itselleen henkilökohtaisen palvelijan (Desmond) ja osti talon johon hän luonnollisesti hankki palvelijoita ja vartijoita. Hän myös aloitti toimensa surmuksensa takaisin saamiseksi palkkaamalla pätevän salamurhaajan jonka tehtävänä oli tappaa Ursus ja tuoda erikseen kuvailtu sormus todisteeksi siitä, että tehtävä oli hoidettu. Ursus kuitenkin ennätti poistua kaupungista ennen kuin Rincewindin palkkalainen sai tehtävänsä suoritettua.

  Saimme viettää rauhaisaa elämää ehkä kaksi kuukautta. Tuona aikana eräät meistä opiskelivat ja eräät pitivät muuten vain hauskaa, kukin omalla tavallaan. Esimerkiksi metsänsä hukannut rankkurimme Robin Woods perusti perheen ostamalla nuoren neitosen jostakin bordellista. Mutta tuokin rauhaisa aika oli määrätty päättyväksi, sillä eräänä päivänä yksi Rincewindin palvelijoista katosi. Saimme pian selville, että joku tai jokin oli siepannut tämän onnettoman talon kellareista. Tämä jokin oli päässyt taloon kellareissa olevan viemärikuilun kautta joten järjestimme kyseiselle kuilulle väijytyksen siltä varalta, että tuo palvelijannapsija palaisi uusien saaliiden toivossa. Ja palasihan se.

  Väijytyksemme oli hyvä, muttei kuitenkaan tarpeeksi hyvä, sillä tuo iljettävä vieralaisemme pääsi pakenemaan takaisin viemäreihin. Onnistuimme kuitenkin tunnistamaan sen jonkinmoiseksi Hagaksi. Samaan aikaan kun joukkomme pohti paenneen Hagan takaa-ajoa, tuli Rincewindin talon portille erittäin päättäväisen tuntuinen virkamies. Tämä väitti olevansa viemäriosaston kersantti Sharkar ja hän selitti, että viemäreissä liikkui jokin vaarallinen olento. Tuolla virkaintoisella idiootilla oli vielä otsaa vaatia joukkoamme osallistumaan sen metsästämiseen. Rincewind vaikutti hetken harkitsevan viemärimiehen "kadottamista", mutta lopulta hänen ilmeensä lientyi ja hän hyväksyi sharkarin vaateen. Muille hän selitti hieman myöhemmin, että tuosta hagasta olisi joka tapauksessa päästävä eroon joten oli vain onni,että saimme sen metsästämistä varten viemärit tuntevan oppaan.

  Sharkar sai avukseen FarinBalin, Kazbahin ja Roverin. Neljästään nuo lopulta saivat Hagan kiinni ja värikkään taistelun jälkeen jopa tapettua tämän. Rincewind siirtyi loitusullaan paikalle ja otti tuosta oliosta sekä pään, että käden talteen ja täsmensi samalla aikaisempaa arviotaan olennon luonteesta. Tämä oli ilmeisen harvinainen vihreä Haga. Sharkar sai lopun ruumiin todisteeksi siitä että hänen saamansa tehtävä oli suoritettu.

  Vain paria päivää Hagan kuoleman jälkeen saapui Rincewindin talolle eräs vanhoista kumppaneistamme, nimittäin Zeus. Useimmat hämmästyivät sitä, että tämä oli samassa kaupungissa kuin me, sillä olimmehan viimeiksi tavanneet hänet autiomaassa kaukana lännen mailla. Rincewind ei kuitenkaan näyttänyt hämmästyneeltä ja onkin luultavaa, että hän oli ollut tietoinen Zeuksen läsnäolosta jo meitä muita aiemmin. Zeuksen saapuminen oli siinäkin mielessä kuin ihme, sillä jo seuraavana päivänä Kadotus synnytti hänelle tyttären.

Rincewindin ja Zeuksen keskusteltua jonkin tovin, päätti Zeus liittyä taas joukkoomme. 

Merirosvojen tukikohta  (loka-marraskuu 1993)
Meidät palkattiin 1500 gp:n rahasummalla metsästämään erään Dyversläisen kauppiaan aluksia rosvonnutta merirosvosakkia. Lisäbonuksena meille oli luvattu 500 gp:tä jos toisimme merirosvopäällikön elävänä kauppiaalle.

Lähdimme siis suhteellisen hyvän palkkion houkuttelemina Nerdyvin järvelle laivanamme työnantajamme laiva nimeltä Pyhä yksinkertaisuus. Kapteeninamme toimi suhteellisen pätevä kaveri nimeltä Drage ja aluksen miehistönä oli yksitoista miestä joista viimeisenä oli vanha tuttavamme Sharkar, tämä viemäreissä viihtyvä puoliörkki joka oli auttanut meitä metsästämään Rincewindin talon kellareihin tunkeutuneita ökköjä Dyversin viemäreistä.

  Oma porukkamme koostui mm. Lapsensa ahneuteen kyllästyneestä Kadotuksesta ja tätä koiran lailla seuraavasta Zeuksesta, Rincewindistä, Helgasta, Madragesta, Pekka nimisestä hoibtista, Fardorf nimisestä uudesta tulokkaasta, Roversta, Farinbalista ja ainakin Kazbahista. Matkamme alkoi kaikkea muuta kuin suotuisten tuulten vallitessa, sillä jo alkumatkassa jouduimme myrskyyn joka koetteli vatsojamme, pian tämän jälkeen jokin merihirviö sieppasi yhden merimiehistämme aamiaisekseen ja olisi viennyt useammankin elleivät soturimme olisi antaneet sille muutamaa mojovaa iskua.

  Muutaman päivän kuluttua saimme vihdoinkin kosketuksen itse rosvoihin. Ne yrittivät hyökätä kahden aluksen voimin kimppuumme käyttäen pimeyttä suojanaan, mutta Sharkar onnistui huomaamaan ne ennen kun rosvot pääsivät liian lähelle. Rincewind käristi toisen aluksen miehistöineen samalla kun muu porukka keskittyi toiseen alukseen. Olimme voitokkaita, sillä vaikka Rincewindin täytyikin puuttua parin loitsun voimin myös tähän taisteluun, ei kestänyt kauaakaan kun merirosvot oli kukistettu. Emme kärsineet omia tappioita, mutta viholliset menettivät nelisenkymmentä miestä kuolleina ja viisi vangittuina. Yksikään heistä ei päässyt pakoon, sillä sekin rosvo joka yritti uida pakoon joutui veden päällä kävelevän Zeuksen raahaamana käsiimme.

  Yritimme ensin rauhanomaisesti suostutella merirosvoja puhumaan, mutta kun nämä pysyivät vaiti hirtti Drage pyynnöstämme yhden rosvoista. Tästäkään ei ollut sanottavasti apua, sillä rosvot valittiava meidän hirttävän heidät joka tapauksessa. Rincewind saikin idean ja hän suostutteli Madragen muuttamaan yhden rosvoista kalaksi. Kaunosieluna tämä teki tästä kultakalan joka yritti epätoivoisesti hyppiä kohti vettä, mutta Rincewind lopetti moiset pyrkimykset naulaamalla kalan tikarillaan laivan kanteen kiinni, ei toki tappaen, vaan niin ettei tämä vain päässyt pakenemaan hidasta tukehtumista. Tässä vaiheessa rosvot päättivät puhua. Saimme selville, että Rosvojen päällikkö oli Kid niminen tyyppi ja että rosvoja olisi vielä vajaat 100 jäljellä. Päätimme hyökätä.

  Tällä retkellämme tapahtui myös harvoin nähty tapahtuma, sillä hyvä suunnitelmamme nimittäin toimi. Rincewind, Kadotus, Zeus ja Rincewindin luomoama rosvo leinsivät Rincewindin ja Kadotuksen loitsujen avulla merirosvojen saarelle ja odottivat pimeyttä jotta muu poppoo pääsisi laivallaan saaren luo.  Kun yö sitten oli riittävän pitkällä teki Rincewind rosvojen suuren merinoita kyltillä varustetun laivan joksikin aikaa purjehduskyvyttömäksi sillä hän putsasi ko aluksen kannen ja takilan tulipallollaa. Laivan liekkien valaisemina Rincewind ja Kadotus näkivät kuinka rantaa kokoontui joukko rosvoja jolloin Kadotus teki näistä selvää omalla tulipallollaan. Tämän jälkeen Rincewind käristi yhä kunnossa olevat rakennukset uudella tulipallolla.

  Tässä vaiheessa myös muu ryhmämme pääsi tositoimiin. he rantautuivat ja lähtivät etenemään kohti luolia jossa osa rosvoista majaili. Vasta tuolloin saivat rosvot järjestettyä jonkinasteista vastarintaa. Luolien suilta ammuttiin eteneviin sotureihimme  nuolia, mutta se ei heitä pysäyttänyt. Etujoukkomme päästyä taistelukosketukseen vastaamme tuli ensin neljän miekkamiehen ryhmä joka onnistui miekoissaan käyttämänsä myrkyn avulla halvaannuttamaan Fardofin, mutta Farinbal hoiteli viimeiset miekkamiehistä mitä suurimmalla innolla.

  Rincewind jätti lumoamansa merimiehen suojelemaan halvaantunutta toveriamme,  ja sen jälkeen jatkoimme matkaamme syvemmälle vuoren uumeniin. Rosvot pakenivat edellämme joten emme saaneet näihin kunnon taistelukosketusta vähään aikaan. Pian kävikin selville miksi he toimivat kuten toimivat, sillä nuo käytävät oli varsin taidokkaasti ansoitettuja. Eräänkin kulkumme katkaisevan kuilun ylittämisen yhteydessä oli Helga kuolla suuren kivenjärkäleen alle, ja ihan kun se ei olisi riittänyt Helga löysi seuraavan ansan ja purki sen astuakseen vain täsmälleen samanlaiseen ansaan pari askelta edempänä.

  Ansa oli yksinkertaisesti öljytynnyri joka oli jollain tavoin saatu varustettua niin, että sen hajotessa öljy ja jokainen sitä päällensä saanut syttyi tuleen. No tuosta olisimme varmasti selvinneen muutamalla palovammalla, mutta Farinbalin seuraava tempaus aiheuttikin jo enemmän ongelmia. Sillä tuo onneton taistelija yritti erityisesti mitään harkitsematta sammuttaa tulen käyttäen siihen käytävässä olevaa vesitynnyriä. Sen seurauksena nekin jotka eivät olleet saaneet palavaa öljyä päälleen huomasivat olevansa tulessa, samalla kun käytävän ilma kävi epämiellyttävän savuiseksi hengittää. Tuon tapahtuman seurauksena kadotimme Zeuksen ja Helgan. Kun emme muutakaan keksineet käytimme Rincewindin painottomaksi tekemää Farinbalia eräänlaisena kelkkana jonka avulla leijuimme käytävän lattiaa peittävän tulimeren yli ja löysimme käytävästä jonne Zeuksen oltiin nähty menevän vain muutaman nuolenpätkän ja joitakin veriläikkiä. Helga sen sijaan oli kunnossa, mutta hänelläkään ei ollut käsitystä siitä mitä Zeukselle oli tapahtunut.

  Lähdimme seuraamaan verijälkiä ja luonnollisesti astelimme suoraan väijytykseen. Kidin lähimmäksi mieheksi mainittu mustakaapuinen pappi oli ilmeisesti sen takana. Oli vähällä etteivät rosvot kyenneet tuolloin lyömään meitä, mutta varsinkin Farinbalin ja Rincewindin ponnistusten ansiosta kykenimme lyömään vihollisen pakosalle. Valitettavasti myös väijytystä johtanut pappi pääsi pakoon. Tuon taistelun jälkeen joukkomme oli surkea näky. Yksikään meistä ei ollut vailla haavoja, Magrakea luulimme kuolleeksi ja Kazbah ja urheasti taistellut Sharkar olivat jääneet vetäytyvän vihollisen vangeiksi. Rincewind lisäsi pieneksi huvennutta joukkoamme nostattamalla neljä kaatunutta merirosvoa Zoimbeina avuksemme. Ansanlaukaisijoina joukkomme edessä kulkevista zombeista kaksi tuhoutui ennen kuin löysimme rosvojen vankiosaston ja joukkomme puuttuvat jäsenet. Lisäksi tuolta löysimme yhden surkean maaginretaleen (npc vai Andrew?) ja tuhosimme erääseen vankiselliin suljetun epäkuolleen. 

Pian kohtasimme myös itsensä Kidin. Röyhkeänä hän hyökkäsi kimppuumme aivan yksin. Me olimme sentään tehneet selvää varmasti neljästä tai viidestäkymmenestä merirosvosta hyökkäyksemme aikana. Ja hän hyökkäsi tosiaankin meitä vastaan yksin. Pelottavinta tuossa oli se, että hän oli tehdä selvää meistä. Elleivät Rincewindin viimeiset loitsut olisi satuttaneet häntä sen vertaa, että hän alkoi epäilemään voittaisiko sittenkään olisimme kaikki kuolleet. Farinbal oli lähes tajuton vaikka yhä seisoikin, eikä jäljelle jääneistä kenestäkään muusta ollut taistelemaan Kidiä vastaan, ei hetkeäkään. Vaikka hän pakenikin, ei se meitä paljoa lohduttanut, sillä jokainen meistä oli nähnyt hänen hampaansa. Kid oli vampyyri! Tiesimme, että taas jonkin ajan kuluttua hän olisi täysissä voimissaan kun me taas olisimme lauma haavoittuneita ja osin rohkeutensa menettäneitä surkimuksia.

Tuon taistelun jälkeen meistä useimmat oliva tajuttomia joten emme kyenneet edes kantamaan haavoittuneitamme eteenpäin. Vaikka pelkäsimme koko ajan Kidin paluuta, emme voineet muuta kuin linnoittautua vankiosastoon. Jostain syystä saimme kuitenkin levätä rauhassa, vaikkakin Kid osoitti omituista huumorintajua rahtaamalla paketoidun Madragen majapaikkamme edustalle. Koska lulimme hänen kuolleen jo aikaisemmassa taistelussa hätkähdytti meitä tieto, että hänen rintansa kohoili ja että hän oli epäilemättä elossa. Pidimme hänet köysissä ja varmasti moni meistä uskoin, että Kid oli tehnyt hänestä vampyyrin.

Kun pappimme olivat parannelleet joukkoamme sen verran, että kykenimme taas edes jonkinasteiseen vastarintaan, jatkoimme matkaamme tarkoituksenamme jatkaa taistelua. Niin taisteluhulluja kuin eräät ryhmämme jäsenistä ovatkin, ei varmastikaan ole liioiteltua väittää, että useimmat meistä olivat huojentuneita nähtyämme merirosvojen paenneen saarelta meidän lepäillessämme.

  Saari oli aivan mantereen kupeessa ja niinpä kykenimme Zeuksen vedessäkävelemisloitsujen ja Rincewindin lentotoiminnan ansiosta siirtymään mantereen puolelle jossa Rincewind tarkisti kristallipallollaan rosvojen tilanteen. Nämä olivat hänen mukaansa jo melko kaukana meistä ja matkalla meistä poispäin joten saatoimme rauhoittua hiukan. Matkallamme Dragen kanssa sopimallemme kohtauspaikalle Rincewind esitteli poppoolle ensimmäistä kertaa sen lotsun avulla koottavan talonsa. Vaikka se olikin ahdas joukollemme, ei kukaan jäänyt sen ulkopuolelle kun yö tuli.

Kohtasimme Draken siellä missä piti ja paluumatkan ainoa mainittava tapahtuma oli se, kun laivaamme lähti seuraamaan kolme vihreää Nagaa. Joku keksi kokeilla jousimiestaitojaan niihin ja sai aikaan sen, että ne vastasivat loitsuilla. Oli vähällä, etteivät ne upottaneet laivaamme, mutta Rincewind upotti niistä kaksi loitsuillaan ja kadotus haavoitti kolmatta joka vetäytyi ja jätti reikäisen laivamme etenemään vaivoin kohti satamaa. Tuolloin myös Pekka Marvin Javel niminen hobitti raivosi Rincewindille siitä, ettei tämä ollut suojellut häntä. Rincewind joka oli juuri pelastanut koko joukon tunsi ilmeisesti arvostelun epäoikeutetuksi, sillä hän tappoi hobitin ja heitti tämän ruumiin mereen. Jostain syystä kukaan ei erityisesti vastustellut häntä. Loppumatka sujui rauhallisesti.

Dyversin demoni (tammi- ja helmikuu 1994)
Kun olimme lepäilleet Rinewindin talolla muutaman päivän aloitimme uusien seikkailujen etsimisen. Meille tarjottiin yhtä tehtävää suolla, mutta emme olleet erityisen kiinnostuneita siitä. Sen sijaan erään aatelissuvun työtarjous kiinnosti enemmän. He halusivat, että puhdistaisimme heidän Dyversissä olevan huvilansa sitä vaivaavasta kummittelusta. Tehtävä kuulosti hyvältä ja kun siitä oli vielä luvattu 10.000 palkkio, niin päätimme suostua.

Oletimme, että vastassamme olisi ehkä epäkuolleita tai muuta vastaavaa joten varustauduimme mm. pyhällä vedellä ja parantavilla juomilla. Olimme vakuuttuneita siitä, että tehtävämme ei tulisi tuottamaan suuria vaikeuksia, sillä olimmehan me sentään autiomaan sankareita ja Martekin herättäjiä.Vaikka korviimme kantautuikin huhu, että huvilan alla olisi jokin muinaisen uskonnon temppeli, emme antaneet sen häiritä itseämme sen enempää. Tosin on mainittava, että Zeusta moinen vain innostui, sillä häntä kiehtoi ajatus, että hän pääsisi taas vaihteeksi taistelemaan jotain todella pahaa vastaan.

Ensimmäisellä tiedusteluretkellämme Rincewind esitteli meille uuden tapansa, nimittäin neljän soturin muodostaman henkivartijakaartinsa. Retken teimme päiväsaikaa ja rakennus vaikutti aluksi vaarattomalta, mutta lopulta kun kävimme tutkimaan kellareita saimme vihdoin koetella rohkeuttamme ja taitojamme. Ensimmäiset vastustajamme olivat lähinnä ghouleja, jotka nujersimme melko helposti. Kävi ilmi, että nuo epäkuolleet tulivat huvilan sukuhaudoista, joten päätimme varmistaa, että moinen ei toistuisi. Kävimme siis avaamaan hautoja ja valelemaan niissä olevia raatoja siunatulla vedellä. Valitettavasti kuitenkin ennen kun saimme tehtyä kaikkia hautoja vaarattomiksi ilmestyi niistä yhdestä aivan toisen luokan vastustaja kuin äskeiset Ghoulit. Tämä oli Spectre. Ennen kuin saimme sen kukistettua onnistui sen iskeä sekä Zeusta että Kazbahia tunnetuin seurauksin. Holvasimme kyseisen haudan takana olleen vainajan pyhällä vedellä, takavarikoimme siltä arvoesineet ja suljimme haudan vielä niin, ettei sieltä kovin helposti tultaisi ulos vaikka muut varotoimenpiteemme pettäisivätkin.

Hautaholveista yksi oli selvästi muita mahtavampi. Siihen keskityimme vasta kun muut haudat oli varmistettu, sillä pelkäsimme, että siitä tulisi kimppuumme epäkuollut joka olisi kaikkea tähän saakka kokemaamme mahtavampi. Mutta pelkomme oli turha, sillä kyseisen haudan vainaja pysyi elottomana. Koska kuolleet eivät aseita tarvitse otimme myös haudassa makaavan miehen varusteet käyttöömme, sillä ne olivat niin laadukasta työtä, että meillä oli niille vielä käyttöä taisteluissamme pahuutta tms. vastaan. Zeus sai suunnilleen täydellisen haarniskan ja Sharkar joka oli taas matkassamme sai sekä kilven että ilmeisen älykkään miekan. Haudan alta löysimme syvemmälle vievän käytävän.

 

Useita kuolleita ja jumalan väliintulo. (Rw:n muistelmissa kirjattu)

Suoretkue (alkuvuosi 1994)
Haga tappoi sir Robinin, liskomiehiä ja muitakin kuolemia. Kadotuksen ja Zeuksen lapsen syntymä.
Etelämeren kastastrofi (alkoi luultavasti 1.6.1994 ja päättyi 1.2.1995)
Luopio-Ursus tapatti lähes koko vanhan poppoon. Vai muutama onnistui pakenemaan(Rincewind ja Kadotus). Myöhemmin pelastautuivat vielä Helga, Zeus ja Försti. Tämän seikkailun loppu on eräänlainen vedenjakaja seikkailuissamme. Lähes kokonaan uusi porukka astui remmiin tämän jälkeen.
Pikkukeikkoja Greyhawkissa
Rincewind pestasi poppoon matkalle Greyhawkiin. Tarkoituksenaan kehittää tästä korvaaja vanhalle poppoolle jonka ansiosta hän oli rikastunut huomattavasti. Alussa tehtävät olivat vähäisempiä (Rw oli pääosin taustalla), mutta kun hahmojen kyvyt lisääntyivät alkoivat vastaanotetut tehtävätkin olla yhä vaativampia.

mm. lähettiläänsuojaamistehtävä, sekä asekaupan estäminen. Lisäksi ainakin se viemärisessio rottatyypin perässä. Kasvi-intoilijan ongelmat ja kunka Brünhilde oppi pelkäämään kasveja.

Kaivoskeikka
Greyhawkin jalokiviseppien kilta palkkasi meidät selvittämään mitä eräässä heidän kaivoksissaan oikein tapahtui. Mustia haltioita. Täältä saimme maaelementaalien kutsuntakiven.
Etelänmatkat (yhdessä koska en ole aivan varma mitkä tapahtumat misäkin retkessä)
Ensimäinen matkoista kenties toi lohiksemme joukkoomme, kuollut vihreä isompi lohis, (druidi matkan aluvaiheessa), metsässä josta lohikset druidi hankki mustan haukan. Brünhilde oppi kuinka seurataan Tharraa (ja hyppäsi veteen, tämän epäonnistuessa hypyssään jokirosvojen veneeseen).

Toinen Helgan ja Zeuksen hakemiseksi jolloin kohtauksia mm. useita druidin ja luonnon välisiä konflikteja ja raunioitunut linnamainen rakennus suolla josta Liza pölli amuletin jossa toivomuksia. Tharran kuolema trollien toimesta. Valkoinen lohikäärme jonka rw tappoi loitsuillaan. Jättiläisiä jotka pommittivat taloa. Tämän täytyy olla tapahtunut Tuon ylläolevan matkan jälkeen, sillä Ermys oli muistikuvieni mukaan mukana tässäkin. luotu (28.5.1996).

Vai onko kolmaskin matka, sillä Catbreathin ikä tuntuu pienemmältä kuin nuo ylläolevan antaisivat olettaa?

Huomautuksia
Rincewindin muistelmissa kuvatuista tapahtumista koostan ennemmin tai myöhemmin jonkinmoiset kuvaukset, muut täytyy tehdä lähinnä yhteisten muistikuvien kokoamisella. Yllä olevat tapahtumat eivät ole missään järjestyksessä. Järjestys muotoutuu kunhan kerkeän hieman enemmän paneutua näiden sivujen tekemiseen.