kepeli

Aikaisemmat seikkailumme

n. 20.7.2002  puolessa välissä Wealsunia, 6098

Aatelisarvoa hakeva poppoomme kävi Velunan pääkaupungissa. Matka melko tapahtumaköyhä. Joukkomme jäsenistä Thyril, Jesus, Lennart, Zorbas, Nelson ja Roger saivat aatelisarvot, sekä pienen raha/esinelahjuksen. Eli joukkomme arvostus on kasvussa. 

Huom: aikaa kulunut noin 1,5 kuukautta temppelistä paluun jälkeen joten jokainen opiskelija on kyllä ehtinyt käydä opiskelemassa ja palata takaisin kaupunkiimme.

Wealsun 22.- 27. (7.8.2002)

Pieni retkikunta lähti selvittämään rannikkokylän ongelmia. Tarkoituksena oli tutkia olisiko paikka sopiva veljeskunnan satamaksi ja jos näin olisi hoitaa kyläläiset myötämielisiksi sille, että veljeskunta tekisi paikasta läänityksensä.

Retkikunta jäi pieneksi, sillä monilla veljeskunnan jäsenillä oli omia puuhastelujaan ja ilmeisesti Temppelin jälkeen ei tavallinen seikkailu ja matkustelu tuntunut lainkaan houkuttelevalta. Kuitenkin saimme seitsemän miehen porukan kansaan. Budweiserin johdolla Zorbas, Jesus, Elvis, Sirdis, Zelgadis ja uutena tulokkaana Acrenas matkasi kylälle. Viimeistä yötä lukuun ottamatta matka oli tapahtumaköyhä, mutta uuden tulokkaamme vartiovuorolla rosvot onnistuivat miltei yllättämään meidät unten mailta. Mutta vain miltei, sillä heidän miehensä epäonnistuivat Acrenasin vaientamisessa ja niin tämä karjaisi varoittavan huudon. 

  Taistelu oli lyhyt mutta verinen. Vain muutamassa hetkessä olivat rosvot (hiukan toistakymmentä) joko kuolleita tai paenneita. Taistelun tuoksinassa telttamme tuhoutui ja toisaalta taas Budweiserin kutsumat varjot aiheuttivat hämminkiä joukkomme keskuudessa muun muassa Zelgadiksen, Sirdiksen ja Elviksen tapellessa niitä vastaan tietämättä lainkaan, että ne oli kutsuttu porukkamme vahvistukseksi.

Päivällä saavuimme kylään joka vaikutti otolliselta paikalta suunnitelmiemme suhteen joten neuvottelimme hieman sekavalla tavalla itsellemme oikeuden ottaa seutu haltuumme. Yövyimme ja heräsimme hälytykseen, että poukamaan oli juuri tullut rantarosvojen laiva/vene (n. 20 henkeä). Tästä jatkamme...   

Wealsun 22. (14.8.2002)

Ja jatkoa seurasi. Rantarosvojen lähestyessä Jesus huuteli näille varoittavasti ja vaati näitä sekä häipymään että vaihtamaan ammattia, mutta turhaan. Annettuaan rosvoille mielestään kylliksi mahdollisuuksia uranvaihtoon lopetti Jesus näiden uran tulipallolla. Vain yksi veneen kahdestakymmenestä rosvosta selvisi hengissä Jesuksen loitsusta. Tämä onneton hyppäsi mereen ja yritti uida laiturin suojiin, mutta Zorbaksen nuoli päätti hänen elämänsä. Rantarosvojen kukistuttua kylään saapui hieman yllättäin odottamaton kaksikko, nimittäin Thyrill ja Riga olivat päättäneet sittenkin osallistua seikkailuun joten he olivat ratsastaneet kaksistaan joukkomme perässä ja saavuttivat meidät vasta kylässä.

  Koska rantarosvoista ei ollut ollut enempää vastusta, päätimme pienen aterioinnin jälkeen suunnistaa linnan raunioille jossa toisen rosvojoukon tiedettiin majailevan. Saapumisemme rauniolle, ei nyt ollut mikään hiipimisen mestarinäytelmä, mutta rosvot olivat niin suuressa turvallisuudentunteessa, että heillä oli vain yksi huolimaton vartija jonka Thyril tappoi loitsullaan muiden sitä huomaamatta. Taistelu yllätettyjen rosvojen kanssa oli nopea mutta verinen. Vain yksi rosvoista jäi henkiin ja meistä Elvis haavoittui lievästi, hänkin tosin Zorbaksen varomattoman huitaisun seurauksena. Tulevan sataman vartiolinnoituksemme tutkimisen lisäksi teimme ensimmäisen linjanvedon läänitystemme oikeudenkäytäntötavan luomiseksi. Vangiksi jäänyt rosvo tuomittiin pienen keskustelun ja Jeesuksen vaatimusten johdosta kahden vuoden pakkotyöhön veljeskunnan rakennustyömaille.