Viides retkikunta 
Juhlasali - Haarniskoidut luurangot - Musta huone - Kaunis karkottaa varjot - Aarre kaapissa - Punainen huone - Lisää varjoja - Leucrottien luola - Kääpiövainajat ja maaginen kirves
Ensimmäinen retkue
Toinen retkue
Kolmas retkue
Neljäs retkue
Viides retkue
Kuudes retkue
Seitsemäs retkue
Kahdeksas retkue
22.8.2001
8. Planting, 6098
Seuraava aamu valkeni sateisen harmaana, kun viides tutkimusryhmä lähti matkaan. Tähän ryhmään kuuluivat taistelijoina Elvis, Mark Pole, Sharnwyz sekä Brünhilde, joka tuntui haluavan hyvittää edellispäiväisen pakonsa, jumalaisia voimia hallitsivat Nelson ja Kaunis, maagien mahtia edustivat Thyril ja Jesus, ja lisäksi mukana olivat Zelgadis, Columbo ja Liza. 

Ryhmämme tarpoi lisääntyvässä liejussa kohti temppeliä, ja oli suorastaan helpotus päästä sateesta sen katon alle. Varuillamme laskeuduimme kolmanteen kerrokseen, ja jatkoimme tutkimuksia siitä, mihin edellinen ryhmä oli joutunut ne lopettamaan. Ohitimme bansheen huoneen, ja kuljimme käytävän päähän. Siellä oli huone, jonka seiniä kiersivät viiniköynnöksiä esittävät freskot, katosta riippui ketjussa komea kynttiläkruunu, ja huoneen keskellä oli pitkä pöytä, jonka ympärillä oli kaksitoista tuolia. Seinustoilla oli pari tarjoilupöytää, suuri astiakaappi ja tarjoiluvaunu. Huoneesta ei löytynyt mitään mielenkiintoista, jos ei mitään uhkaavaakaan. Vaikutti siltä, että jotkut meitä ennen täällä käyneet olivat jo ehtineet viedä kaiken arvokkaan. 

Nyt palasimme puna-mustaan juhlasaliin, joka oli niin epäilyttänyt neljättä retkikuntaa. Budweiser oli kuitenkin edellisenä päivänä tehnyt loitsunsa, ennen kuin tuo epäonninen joukkio palasi leiriin, ja hän oli kertonut meille, että huoneessa ei ollut illuusiota. Myöskään pahuutta tai magiaa emme huoneessa havainneet, ja Nelson vakuutti, että jumalaltaan saamansa voimankaan avulla hän ei nähnyt huoneessa ansoja. Niinpä Brünhilde sitten astui huoneeseen. Hän lähti kiertämään katettua pöytää, ja löysi kultaisen lautasen. Pidätimme henkeämme, kun kääpiö otti sen, mutta mitään ei tapahtunut. Brünhilde jatkoi kierrostaan ja keräsi lisää kallisarvoisia astioita. 

Nyt rohkeni Jesuskin tulla huoneeseen. Seinien freskoissa esitetyt irvokkaat ja vastenmieliset kohtaukset loukkasivat syvästi häntä, ja niinpä hän suuntasi maagisen dekanterin vesisuihkun niitä päin. Ne eivät kuitenkaan olleet vedellä pois pestävissä, ja kun ainoa tulos Jesuksen toimista oli kasvava vesilammikko lattialla, hän luopui yrityksestä. 

Huoneen toisesta päästä jatkui käytävä, ja vaikka huone herättikin meissä edelleen levottomuutta tunnelmallaan ja seiniensä iljettävillä kuvilla, olimme voineet todeta sen turvalliseksi. Päätimme siis ulottaa tutkimuksemme sen toiselle puolen. Thyril loihti käytävään valon, ja näimme käytävän seinustalla rivissä ruostuneita tai pronssihomeen viherryttämiä haarniskoita, joiden jokaisen sisällä oli luuranko, ja kukin niistä piteli asetta kuolleessa kädessään. Nämä panssariasuiset vainajat eivät kuitenkaan olleet epäkuolleita, sillä Nelsonin pyhällä symbolilla ei ollut niihin mitään vaikutusta. Eivät ne myöskään hohtaneet pahaa tahi magiaa niiden silmiin, jotka sellaisia pystyivät aistimaan. Olimme kuitenkin valppaina, kun etenimme käytävään. 

Käytävä laajeni suureksi halliksi, jonka seinämillä molemmin puolin seisoi näitä aavemaisia vartijoita. Kummallakin puolella oli neljän edessä korkeat, raskaat pronssiset kynttilänjalat. Peräseinälle oli ripustettu kuusi miekkaparia ja kuusi kilpeä. Thyril näki, että yksi kilvistä vaikutti maagiselta. Brünhilde käveli seinän luokse, ja sitten hämmästykseksemme kääpiö levitoi ylöspäin Thyrilin osoittaman kilven kohdalle. Monikaan meistä ei ollut muistanut, että maaginen miekka Ötzi hallitsi myös tällaisen loitsun. Katsoimme kuinka Brünhilde nosti kilven pidikkeistään ja laskeutui takaisin lattialle. Hän antoi kilven Jesukselle, joka pyyhki siitä pölyjä ja hämähäkinseittejä nähdäkseen tarkemmin kilvessä olevan vaakunan. Se oli peräisin joltakin Velunan ritaristolta. 

Muiden yrittäessä muistella, mikä ritaristo olikaan kyseessä, menivät Mark Pole ja Brünhilde takaoikealle, josta lähti lyhyt käytävä. Se johti huoneeseen, joka oli musta: lattia ja katto olivat mustaa kiveä, ja seiniä peittivät mustat samettiverhot, joiden välistä ojentui takorautaisia kynttilänpidikkeitä. Seinustoilla oli nojatuoleja ja sohvia, nekin mustia, ja peräseinällä suuri, musta kaappi. Brünhilde ja Mark katselivat ympärilleen, kun Ötzi äkkiä varoitti Brünhildeä uhkaavasta pahuudesta. Siinä samassa heidän kimpussaan oli joukko varjoja. Brünhilde pisti Ötzin töihin, ja kutsui muita apuun. Varjot ehtivät kuitenkin vahingoittaa Markia ennen kuin Kadotus saapui paikalle. Kohottaen pyhän symbolinsa haltiapappi huudahti "Kadotkaa, pimeyden olennot!" ja kolme varjoa katosi, mutta neljä häilyi vielä uhkaavasti heidän ympärillään. Kaunis kuitenkin nosti jumalansa pyhän symbolin uudestaan, ja loputkin varjot haihtuivat kuin usva auringon noustessa. 

Brünhilde ja Mark menivät tutkimaan peräseinällä olevaa suurta kaappia, jossa Ötzi ilmoitti havaitsevansa jotakin maagista. Mark avasi oven, ja kaapista löytyikin pullo sekä kirjakäärö, jotka säteilivät magiaa. Niiden lisäksi kaapissa oli useita kirjoja (viihdettä) ja erilaisia ruukkuja, joista yksi sisälsi mustia helmiä. Osa niistä oli eboniittia, mutta osa oli aitoja ja kallisarvoisia. 

Rohkaistuneena menestyksestämme kävimme tarkastamassa myös toisen huoneen, johon pääsi luurankojen vartioimasta hallista. Tämä oli muuten vastaava kuin edellinen, mutta seinät ja sisustus olivat punaiset, eikä päätyseinällä ollut kaappia, vaan matala, pyöreä pöytä. Brünhilde lähti katsomaan lähempää, mitä pöydällä oli, kun Ötzi äkkiä varoitti häntä. Jälleen huoneen nurkista rynnisti varjoja piirittämään Brünhilden ja Markin. Kaunis oli kuitenkin tullut kääpiön ja hobitin kannoilla huoneeseen, ja hän karkoitti voimillaan kaksi varjoa. Brünhilde ei ehtinyt pysäyttää iskuaan, jonka oli kohdistanut toiseen haihtuneista varjoista, vaan löi Ötzillä vahingossa Markia, joka suuttui ja löi takaisin, onnistumatta kuitenkaan vahingoittamaan Brünhildeä. Kääpiö ehti kuitenkin tuhota myös yhden varjon, ennen kuin Kaunis lähetti loputkin niistä rauhaan lepäämään. Otimme sen jälkeen tästä huoneesta talteen kauniit puukulhot, jotka olivat pöydällä, sekä kaksi suurta, punakultaista kynttelikköä. 

Tutkittuamme näin luurankohallin ja siihen liittyvät alueet päätimme mennä tarkastamaan kolmannen kerroksen kartassa tunnettuja osia. Tiesimme siis odottaa eräässä luolassa kahta leucrottaa, ja sieltä ne löytyivätkin, loikaten väijyksistä esiin, kun Brünhilde astui luolan suusta sisään. Elvis, Mark ja Zelgadis kävivät taisteluun Brünhilden rinnalla Sharnwyzin ampuessa nuoliaan taempaa. Brünhilde surmasi toisen leucrotan kolmella mahtavalla miekaniskulla. Toinen haavoittui Sharnwyzin nuolista, ja Polen ja Brünhilden lyötyä sitä se lyyhistyi lopulta Elviksen miekaniskuun. 

Tästä luolasta teimme löydön, joka järkytti Brünhildeä, sillä lattialla oli kääpiön luuranko. Sen lähellä lojui lahonnut reppu ja vyölaukku, jossa oli kahdeksan kristallista pulloa täynnä vettä - ehkä pyhitettyä, sillä miksi muutoin kukaan kuljettaisi vettä kristallipulloissa? Lattian halkeamasta löytyi myös kääpiön maaginen käsikirves. Brünhilde uskoi, että tämä kääpiö ei olisi pahastunut kirveensä käyttämisestä taisteluun pahaa vastaan, joten otimme kirveen talteen. Kääpiön luut ja muut tavarat Brünhilde kokosi ja asetti ne lattialle kivien keskelle, laskien toisen käsikirveistään luurangon päälle. Sitten hän alkoi kasata kiviä luiden päälle hautaröykkiöksi. Silloin Columbo, joka oli tutkinut luolan peräosassa olevaa pienempää onkaloa, huikkasi löytäneensä toisenkin kääpiön luut. Brünhilde nouti myös tämän onnettoman kansansa jäsenen luut ja tavarat, ja laajensi rakentamaansa hautaröykkiötä niin, että molemmat kääpiövainajat mahtuivat siihen. Brünhilden saatua tehtävänsä päätökseen Nelson ainoana paikalla olevana pappina luki rukoukset kuolleiden kääpiöiden puolesta, jonka jälkeen lähdimme palaamaan leiriin. Paluumatkalla haimme vielä mukaamme luurankojen hallissa olleet korkeat, pronssiset kynttilänjalat.