Seitsemäs retkikunta
Staggerin henkiinherätys - Carita ja Filemon lähtevät Dyversiin - Seitsemäs retkikunta lähteeZelgadis muurahaisjahdissa - Kohtaamme lamian - Metsästysmuistoja ja lurkkeri - Kirjureiden kammio - Maagien laboratorio - Kaunis ja sir Jürgen kohtaavat roperin - Lattiaan piirretty ympyrä - Thyril kutsuu demonin - Irvokas golemi - Jerkov ratkaisee ongelman
Ensimmäinen retkue
Toinen retkue
Kolmas retkue
Neljäs retkue
Viides retkue
Kuudes retkue
Seitsemäs retkue
Kahdeksas retkue
12.9.2001
8. Planting, 6098
Kuudennen retkikunnan paluu kahden vainajan kanssa sai leirimme tunnelman vakavaksi. Kaunis herätti Staggerin henkiin, ja apupapit ottivat hyvin heikossa tilassa olevan mutta siltikin silminnähden järkyttyneen johtajansa hoiviinsa. Rincewind keskusteli Caritan ja juuri jaloilleen päässeen Filemonin kanssa. Vaikutti siltä, että Carita ei ollut kiinnostunut riskeeraamaan sen enempää syntymättömän lapsensa kuin aviomiehensäkään henkeä temppelissä enää uudestaan, ja Rincewind sopi heidän kanssaan, että Marashvillein pariskunta lähtisi Dyversiin hakemaan lisää henkiinherätysloitsuja. 

Huolimatta kuudennen retkikunnan kohtaamasta takaiskuista seitsemäs retkue lähti matkaan vielä samana iltana, valmistautuneena taisteluun lamiaa vastaan. Tähän retkikuntaan kuului Jerkov vahvistuksenaan Zorbas ja Kaylan, maageina Thyril ja Jesus sekä illusionistimme Budweiser, pappiskutsumusta edustivat Kaunis ja Yulduz, ja muun poppoon muodostivat Liza, paladiini Jürgen sekä Helga oppipoikansa Chidderin kanssa. 

Tällä välin Zelgadis oli huomiota herättämättä poistunut leiristä tulipallo-sauva mukanaan. Hän oli päättänyt lähteä jahtaamaan jättiläismuurahaisia, joiden yhdyskunta oli linnakkeemme lähistöllä, kaiketi siinä uskossa, että muutaman muurahaisen grillaaminen tulipalloilla tekisi vaikutuksen muihin. Muurahaisia oli kuitenkin ilmeisesti ollut enemmän kuin Zelgadis oli osannut odottaa, ja hänelle olisi voinut käydä hullusti, ellei hänen tulipallojensa leimahduksia olisi huomattu pimenevässä illassa, jolloin Catbreath ja Kadotus lensivät tiedustelemaan. Zelgadis ei myöhemmin halunnut tarkentaa, mitä tapahtui, mutta Catbreath kertoi kaapanneensa Zelgadiksen maasta aivan muurahaisten leukojen edestä. Rincewind piti hänelle ankaran puhuttelun. 

Patsaskammiossa, jossa Stagger ja Rocco olivat kohdanneet kohtalonsa, retkueemme pysähtyi ja kertasi suunnitelmaa, jolla lamia nitistettäisiin. Nämä olennot ovat tunnetusti pahoja, nopeita ja voimakkaita, ja hyvin vaarallisia lähitaistelussa. Siispä lamiaa vastaan oli päätetty käyttää magiaa. Seinään patsaskammion ja lamian luolan välille tehtiin pieni aukko, josta Thyril ja Jesus mahtuivat heittämään tulipalloja lamian kärventämiseksi. Jerkov ja Zorbas asettuivat luolaan vievän käytävän suuhun siltä varalta, että lamia selviytyisi tulituksesta ja ryntäisi kimppuumme. Sitten Thyril ja Jesus heittivät yhteensä kolme tulipalloa lamian luolaan. Odotimme hetken, mutta mitään ei tapahtunut. Thyril heitti varmuuden vuoksi vielä neljännen tulipallon. Silloin Jerkov huusi hälytyksen. Lamia rynnisti pitkin käytävää. Zorbas lähetti nuolen lentoon, ja se osui petoon. Budweiserin loitsu ei tuntunut tepsivän lamiaan, mutta Zorbaksen nuolet menivät maaliinsa. Ja yhä lamia rynnisti eteenpäin. Jerkov astui hiukan sivuun käytävän suulta, valmiina lyömään miekallaan hirviötä. Helga oli kuitenkin nopeampi. Lamian syöksyessä huoneeseen hän ampui sauvastaan sarjan magic missileitä. Peto loikkasi kammion ovesta sisään, ja Jerkov sekä paladiini Jürgen iskivät sitä kumpainenkin miekoillaan. Veri roiskui ja lamia tuupertui kuolleena lattialle kesken loikkansa, verta valuen, turkki kärventyneenä ja Zorbaksen nuolien törröttäessä sen rintakehästä. 

Hetken olimme yllättyneitä hurjan hyökkäyksen äkillisestä lopusta, mutta sitten aloimme tarkastella lähemmin kuollutta lamiaa. (Kuvaus lamian ulkonäöstä.) Löysimme siltä maagisen lyhyen miekan, ja sen etukoivissa oli suojaavat rannekkeet. Lisäksi otus oli kantanut kaulassaan arvokasta käätyä, jossa oli kultaa ja rubiineja. Otimme tämänkin talteen ja puhdistimme sen. Sitten etenimme varuillamme lamian luolaan. Thyrilin ja Jesuksen tulipallojen jäljet saattoi huomata siitä, että luolan sienikasvustot olivat kärventyneet. Luolassa oli vesiallas, mutta kaikkia aarteitaan lamia oli kantanut mukanaan. 

Lähdimme nyt tutkimaan käytävää, jossa Brünhilde ja Mark Pole olivat edellisenä päivänä tappaneet seitsemän ogrea. Saatoimme huomatakin tapahtuneen taistelun jo jonkin matkan päästä, sillä käytävässä leijaili erehtymätön kalman löyhkä. Ohitimme taistelupaikan, jossa rotat kipittivät tieltämme ja jouduimme kapuamaan haisevien ogrenraatojen ylitse, ja valitsimme sen jälkeen käytävästä vasempaan lähtevän haaran. Kuljettuamme jonkin matkaa tulimme jälleen haaraumaan, ja jatkoimme vasemmalle. Tämän käytävän päässä oli huone, jossa oli esillä jonkinlaisen hyvin sairaalla mielikuvituksella varustetun metsästäjän metsästysmuistoja. Seinillä ja niitä kiertävissä lasivitriineissä oli erilaisia repaleisia viirejä, kolhuisia kilpiä, jotka oli varustettu useiden hyvien ritarikuntien tunnuksin, hyvien jumaluuksien pyhiä symboleita, tabardeja, sormuksia ja niin edelleen. Oli myös kammottavampia muistoja: täytettyjä päitä, kalloja, ja purkkeja, joiden sisältöä ei tehnyt mieli lähemmin tarkastella. Huoneen keskellä olleet vitriinit oli hajotettu pirstaleiksi, ja alueella oli paljon luita. 

Jerkov, joka kulki edellä, astui huoneeseen Zorbaksen ja Kaylanin jäädessä ovelle valmiina ryntäämään tarvittaessa apuun. Silloin Jerkov äkkiä loikkasi seinustalle, ja siihen, missä hän oli hetkeä aiemmin ollut, läsähti katosta lurkkeri, kavala vaanija. Luiden ja hajonneiden vitriinien arvoitus oli selvinnyt. Jerkov iski lurkkeria miekallaan, ja myös Kaylan hyökkäsi hirviön kimppuun. Maassa nämä pelottavat saalistajat ovat aivan avuttomia, niiden voima perustuu täysin yllätyshyökkäykseen, ja pian Jerkov ja Kaylan olivat tehneet lurkkerista viipaleita. 

Menimme nyt joukolla tutkimaan huonetta. Paladiini Jürgen tunnisti useita kilpiä ja pyhiä symboleja, ja vaikutti järkyttyneeltä näkemästään. Vitriineistä löytyi myös erilaisia sinettisormuksia, valtikka ja viisi kultakruunua. Yritimme saada selville, oliko jokin sormuksista kuulunut merkkihenkilölle, mutta missään niistä ei ollut monogrammia, vaakunaa tai muuta tunnusta, josta olisi voinut päätellä omistajan suvun. Myöskin kilvet näyttivät kuuluneen vähemmän vauraille ritareille. Muuan huijaus paljastui, kun Helgaa pyydettiin arvioimaan kruunujen arvoa: hobitin ilme meni omituiseksi, ja sitten hän ihmeeksemme raaputti veitsenkärjellä kruunun pintaa. Ohuen lehtikultauksen alta tuli näkyviin tummaa lyijyä. Pettymyksemme oli melkoinen, kun paljastui, että kaikki kruunut olivat tällaisia. Valtikka oli kuitenkin aito, samoin kymmenen löytämäämme sormusta. 

15.9.2001
Jatkoimme tutkimuksiamme. Löysimme huoneen, jossa oli kaikenlaista roinaa ja ilmassa epämiellyttävä, tutunoloinen haju. Sen lähdekin selvisi, kun Jerkov meni hiukan penkomaan koreja, joita oli seinän vierellä: niissä oli pilaantuneita ruokatarvikkeita. Tynnyreissä oli joskus ollut kai viiniä, mutta nyt se oli etikkaa. Jätimme tämän huoneen rauhaan. 

Keskimmäistä käytävää pitkin tulimme ovelle, joka avautui kapeaan huoneeseen tai käytävään, jossa seinällä ovea vastapäätä oli nelipaikkainen kirjoitustaso tarvikkeineen, toisessa päässä nojatuoleja ja kirjoituspöytä. Molemmissa päissä tätä kirjurien huonetta - tai käytävää - oli kaariholvatut oviaukot. Kirjoitushyllyllä olevat pergamentit ja papyrukset sekä paperikääröt olivat kaikki hyväkuntoisia ja käyttämättömiä, ja otimme ne talteen, samoin kuin hanhensulat ja mustepullot. Näitä kerätessämme Thyril huomasi, että eräs mustepulloista oli maaginen. Joku lienee siis kirjoittanut täällä loitsuja. 

Menimme vasemmanpuoleiselle oviaukolle, ja Thyril loitsi valoa. Olimme tulleet pitkään, kapeahkoon huoneeseen, jonka seiniä peittävät hyllyt notkuivat kaikenlaista tavaraa samoin kuin huoneen keskellä olevat neljä pitkää pöytää. Oli lasipulloja, pihtejä, huhmareita, upokkaita, kolmijalkoja, tislausvälineistöä - kaikenlaista, mitä maagit ja alkemistit tarvitsevat laboratorioissaan. Huone oli niin suuri ja täynnä tavaraa, että olisi mahdotonta etsiä sieltä ansoja tavanmukaisin keinoin. Kaunis ja Yulduz keskustelivat parhaillaan siitä, kumpi heistä rukoilisi jumalaltaan kykyä nähdä ansoja, kun sir Jürgen huomasi jotakin pahaa takaseinällä penkin alla. Hän lähti muitta mutkitta tutkimaan, ja Kaunis meni hänen mukaansa siltä varalta, että huoneessa olisi epäkuollut. Kun he pääsivät lähemmäs takaseinää, penkin alta hyökkäsi jokin heidän kimppuunsa. Se ei vaikuttanut epäkuolleelta: tummia, tahmaisia lonkeroita sinkoutui kohti paladiinia ja haltiapappia, ja kiertyi heidän ympärilleen. 

Zorbas, Jerkov, Thyril ja Jesus lähtivät hätiin, ja hetken tuumittuaan Helga seurasi heitä. He näkivät kuinka lonkerot kiskoivat Kaunista ja sir Jürgeniä kohti penkkiä näiden tempoillessa saadakseen itsensä vapaaksi niiden otteesta. Välillä jokin lonkero lipesi, mutta iski saman tien uudestaan. Nyt tuli näkyviin myös hirviö, jolle lonkerot kuuluivat: penkin alta työntyi esiin ruma, sikarinmuotoinen ruumis. Olimme kohdanneet näitä olentoja aiemmin Iggwilvin luolassa: se oli roper. Thyril, Jesus ja Helga yrittivät ampua siihen magic missileitä, mutta ne eivät pystyneet vahingoittamaan roperia. Zorbaksen nuolet lensivät jälleen kerran varmasti maaliinsa, mutta Jerkov iski ahtaassa tilassa miekkansa pöydän laitaan. Kaunis näki lähestyvänsä roperin terävähampaisena ammottavaa kitaa, ja huusi, että apujoukot kiiruhtaisivat. Sir Jürgen, itsekin edelleen hirviön lonkeroiden vankina, iski miekallaan roperin vartaloon, josta alkoi valua inhottavaa möhnää. Sitten roper kiskaisi Kauniin hammaskalustonsa ulottuville, ja puri. Suojausloitsut kuitenkin pitivät Kauniin vielä ehjänä, ja nyt, viime hetkellä, Zorbaksen nuolet lävistivät roperin elintärkeät osat, ja sen lonkerot höltyivät. Paladiini otti tukea pöydästä, ja valitti heikotusta. Tiesimme, että se oli roperin myrkyn vaikutusta, mutta se menisi jonkin ajan kuluttua ohi. 

Huone tarkastettiin perusteellisesti - tosin koskematta vielä mihinkään - mutta lisää ropereita tai muitakaan hirviöitä ei löytynyt. Peräseinustalla oli kaksi pientä alkovia, joissa näytti olevan lisää samankaltaista tavaraa kuin itse laboratoriossa, ja hyllyillä näkyi purkeissa ja pulloissa maagisia komponentteja. Helga kielsi oppipoikaansa Chidderiä koskemasta mihinkään sillä välin, kun Yulduz rukoili jumalaansa. Saatuaan rukouksensa päätökseen Yulduzilla oli kyky nähdä ansat, ja hän kiersi huoneen, ilmoittaen sen sitten turvalliseksi. Olimme jo odotellessamme saaneet hyvän käsityksen siitä, mitä huoneessa oli, ja aloimme nyt kerätä tarvikkeita säkkeihin ja reppuihin Kaylanin lähtiessä hakemaan linnakkeesta varusväkeä kantoavuksi, sillä emme mitenkään saisi kaikkea kulkemaan omin voimin. 

Tutkimme nyt perusteellisemmin myös alkovit, joihin olimme aiemmin vain vilkaisseet. Toinen niistä oli lähinnä tarvikevarasto, seinillä olevat hyllyt olivat täynnä samanlaisia kapineita kuin huoneessa oli pöydillä ja penkeillä. Toisessa alkovissa sen sijaan oli keskellä pöytä, jolla oli kasoittain vaaleaa pellavakangasta, kuin käärinliinoja. Pöydän  ympärille lattiaan oli piirretty sisäkkäiset ympyrät, joiden kehällä oli outoja merkintöjä. Kaunis sanoi, että kuvio näytti sellaiselta, joita käytettiin demonien manaamiseen, ja muut huonetta tarkastelevat - Thyril, Jesus, Yulduz ja sir Jürgen - olivat välittömästi varuillaan. Thyril näki pöydän takana olevalla hyllyllä jotakin maagista. Kun Thyril loi alkoviin lisää valoa, näimme, että peräseinän hyllyllä oli kirjoja ja kirjakääröjä. Muilla hyllyillä oli hyvin outoa tavaraa, nimittäin purkkeihin säilöttyjä eri olentojen raajoja ja  elimiä. Kaunis ja maagimme alkoivat epäillä, että huoneessa oli ehkä valmistettu lihagolemia. Peräseinän hyllylle ei ollut mahdoliista päästä käsiksi kulkematta ympyrän läpi, joten varmuuden vuoksi Thyril lähetti asialle loitsun, näkymättömän palvelijan, joka toi kääröt ja kirjat tutkittaviksemme. 

Hyllyltä löytyneet kirjat vahvistivat epäilyksiämme golemin tekemisestä, sillä ne olivat anatomian oppikirjoja, joissa esitettiin lukuisia olentoja epämiellyttävästi ja kummallisesti avattuina, ja yksi kirjoista käsitteli golemin tekemistä. Kolme kirjakääröistä oli maagisia, mutta muut näyttivät sisältävän lähinnä suttuisia merkintöjä golemin tekovaiheista. Thyril vilkaisi maagisia kirjakääröjä, joista ensimmäinen osoittautui maagin loitsukääröksi ja toisen Yulduz tunnisti pappisloitsuiksi, joiden joukossa oli muun muassa usein tarvitsemamme kuolleistaherätysloitsu. Kun Thyril rullasi kolmannen käärön auki, ja alkoi lukea, tapahtui jotakin äkillistä ja pelottavaa. Thyrilin eteen ilmestyi siivekäs hirviö, jolla oli petolinnun pää ja mustanpuhuva olemus. Käärön lukeminen oli kutsunut paikalle demonin, joka kävi nyt Thyrilin kimppuun. Epäröimättä Yulduz riensi haltiamaagin avuksi. Muiden kauhistuneet huudahdukset hälyttivät myös Jerkovin, joka lähti tulemaan apuun, sekä Zorbaksen, joka tarttui jouseensa. Yulduz kutsui jumalaansa avuksi ja löi demonia nuijallaan Zorbaksen ampuessa nuoliaan. Samassa pimeys laskeutui taistelijoiden ympärille, mutta yhtä nopeasti Kaunis kumosi sen luomalla valoa. Silloin Jerkov ehti parahiksi paikalle, ja sivalsi miekallaan demonin pään irti. 

Demonista saavutetun helpon voiton aiheuttaman hilpeyden vallassa päätimme nyt katsoa, minkälainen hirviö pöydällä pellaväkääreiden alla makasi, ja Thyril pisti maagisen palvelijansa nostamaan pellavat pois tiletä. Paljastui groteskin näköinen olento, joka oli koottu sijoittamalla ogren vartaloon toisiksi eturaajoiksi karhun käpälät ja gargoylen takakoivat. Kuvatuksen otsassa oli vielä aukko, jota ei oltu ommeltu kiinni, vaikka neula ja lanka odottivat valmiina ja ensimmäinen tikki oli jo pistettykin. Thyril antoi peilin näkymättömälle palvelijalle, ja sen avulla näimme, että tämän tilkkutäkkiä muistuttavan tekeleen pääkoppaan oli sijoitettu aivot, jotka eivät voineet kuulua oravaa suuremmalle otukselle. 

Keskustelimme siitä, mitä meidän pitäisi tehdä tämän kuvatuksen suhteen. Se ei niinkään vaikuttanut kauhistuttavalta kuin irvokkaalta tai suorastaan säälittävältä. Arvelimme, että se ei henkiin herätettynä olisi kovin vaarallinen, ja eritoten maagit olivat kiinnostuneita herättämään sen henkiin. Kukaan meistä ei oikein tiennyt, kuinka se tapahtui, mutta Jesus meni ompelemaan golemin otsan kiinni. Tämä ei vielä saanut aikaan mitään elonmerkkejä, mutta Kaunis ja Yulduz, jotka pappeina tiesivät golemeista jotakin, kaivelivat kumpikin muistinsa lokeroita, ja lopulta Kaunis muisti, että golemin henkiinherättäminen tapahtuu samalla loitsulla kuin epäkuolleiden luurankojen ja zombien luominen vainajista. Thyril ja Jesus olivat heti sillä kannalla, että käyttäisimme tämän loitsun, joka löytyi alkovista löytämästämme pappisloitsujen kääröstä. Yulduz ja Kaunis kuitenkin epäröivät, sillä kumpikin heistä palvelee hyviä jumalia, joille epäkuolleiden luominen on kauhistus, eivätkä he olleet aivan varmoja siitä, miten tässä tapauksessa tulisi toimia. Heidän neuvotellessaan asiasta Jerkov päätti mennä katsomaan golemia lähempää ja tömisteli alkoviin. Huomaamattaan hän astui lattiaan liidulla piirretyn ympyrän päälle, ja hänen raudoitettu saappaansa hieraisi sen reunan ja pari maagista kuviota näkymättömiin. Kaunis oli selvästi helpottunut tästä odottamattomasta ratkaisusta ongelmaan. Koska ympyrä oli nyt rikottu, golemia ei enää saisi herätetyksi henkiin, joten oli parasta, että Jerkov löisi siltä pään poikki ja pistäisi näin pisteen keskustelulle golemin henkiinherättämisestä. Thyril vaikutti pettyneeltä, mutta Jerkov teki työtä käskettyä, ja ongelma oli poissa päiväjärjestyksestä. 

Kaylanin saavuttua sotilaiden kanssa jätimme heidät tyhjentämään labraa ja jatkoimme eteenpäin. Käytävä vei meidät toiseen, hieman pienempään alkemistin tai maagin laboratorioon, ja kului hiukan aikaa, kun Kaylanille ja hänen joukoilleen käytiin ilmoittamassa, että myös tämä huone pitäisi tyhjentää ja tavarat toimittaa leiriin. Sillä välin Kaunis löysi yllättäen salaoven seinästä. Sen avautuessa hiukan hätkähdimme, sillä oven kääntöpuolella seisoi luuranko täydessä sotisovassa. Selvisi kuitenkin saman tien, että se oli vain yksi panssaripukuisten luurankojen vartioiman hallin harmittomista asukeista. Suljimme salaoven. Tämän laboratorion takana löysimme vielä korkean, pyöreän huoneen, jonka seinät olivat erilaisten aineiden tahrimat ja nokeamat - kammio, jossa maagit ja alkemistit lienevät kokeilleet aikaansaannoksiaan. Tämän selvitettyämme liityimme joukkoon, joka tyhjensi laboratorioita, ja lähdimme takaisin linnakkeeseen.