Neljäs retkikunta
Tutkimme aarretta - Neljäs retkikunta - Ettin - Ogreja - Vankisellit - Outo juhlasali - Ruokavarasto - Muumioitunut haltia - Bansheen huuto - Stagger pelastaa päivän - Paluu leiriin - Sir Jürgen
Ensimmäinen retkue
Toinen retkue
Kolmas retkue
Neljäs retkue
Viides retkue
Kuudes retkue
Seitsemäs retkue
Kahdeksas retkue
8.8.2001
7. Planting, 6098
Kolmas retkikunta palasi leiriin hämmästyttävine saaliineen. Pahuutta säteilevä rautainen rasia vietiin Rincewindin kammioon, jossa sotilaat tai muut ulkopuoliset eivät pääsisi siihen käsiksi. Sen jälkeen tutkimme saalista. Jesus tunnisti yhden löytämistämme kirjoista oleva Vacuous Grimoire, jollaisen lukeminen saattoi olla kohtalokasta. Jesuksella oli onnea matkassa, eikä hän ollut saanut vahinkoa sen lukemisesta. Kaapista löytyneet viisi kirjaa osoittautuivat tavallisiksi loitsukirjoiksi. Toinen salahuoneen kirjatelineeltä löytynyt kirja sen sijaan oli opas persoonallisuuden kehittämiseen. 

Pähkinäpuinen lipas oli auki taiteltava mustahaltioiden Lloth-jumalattaren matka-alttari. Se oli taidokasta käsityötä, mutta aihe oli useimmille meistä vastenmielinen, ja etenkin Sharnwyz olisi toivonut alttarin tuhoamista. Helga kuitenkin arvioi sen olevan hyvin arvokas, ja oli sitä mieltä, että voisimme myydä sen jollekin keräilijälle. Tunnistimme myös löytämämme loitsukääröt sekä juomat. Liza tutki nahkavyössä olleet myrkkyampullit. Yhden löytämistämme taikasauvoista onnistuimme tunnistamaan Wand of Wonderiksi, ja pari kokeilulaukausta leirin ulkopuolella vahvisti tämän. Kadotus pääsi käyttämään kristallipalloa, joka oli normaali, maaginen pallo, jollaisia Rincewindillä oli ennestään. 

Temppelistä palanneiden jäädessä lepäämään ja toipumaan lähti alkuiltapäivästä seuraava retkikunta matkaan. Tätä retkuetta johti Rincewind, ja siihen kuuluikin melkoisesti väkeä. Nyt, kun meillä oli hallussamme kolmannen kerroksen kartta, tiesimme, että portaat rautaoven takana eivät olleet kovin pitkät vaan johtivat vain alemmalle tasolle samaisessa kerroksessa, joten päätimme mennä sitä kautta. Kartan mukaan portaiden alapäässä oli suuri huone, jossa asusteli ettin. Brünhilde laskeutui etunenässä Ötziä kantaen. Heti kääpiön päästyä portaiden alapäähän rynnistikin ettin hänen kimppuunsa. Brünhilde ja Mark Pole alkoivat mättää ettiniä ja Zorbas ampui siihen nuolia. Kohta ettin kaatuikin niin että maa tärähteli. 

Menimme nyt kaikki tutkimaan isoa huonetta, jossa ettin oli majaillut. Sieltä lähti neljä rautaovea ja lisäksi toisessa peränurkassa näkyi käytävän suu. Keskellä huonetta oli avoin tulisija, jonka yläpuolella oli valtava pata. Padassa oli jonkinlaista muhennosta. Yhdessä nurkassa oli kasa rääsyjä ja nahkoja, joiden vieressä oli tynnyri, säkki ja tyhjä, puinen kippo. Säkissä oli savulihaa ja tynnyrissä jotakin nestettä, joka Jerkovin mukaan saattoi olla hyvin huonoa olutta, ellei se sitten ollutkin kissanpissaa. Kuolleelta ettiniltä löytyi melkoinen summa rahaa, joukko puolijalokiviä sekä norsunluinen nuuskarasia. Brünhilde ja Mark kaivelivat ettinin vuoteena toiminutta läjää, josta löytyi rääsyjen joukosta aivan valtavan kokoinen kärpännahka. Tiesimme, että se oli hyvin arvokas, koska hallussamme oli joskus ollut vastaava, ja ujutimme sen isoimpaan bag of holdingiin, joka meillä oli mukana. 

Saatuamme ison huoneen tutkituksi jatkoimme tutkimuksia rautaovien taakse. Aloitimme tietenkin siitä ovesta, jonka takana olevia tiloja ei ollut piirretty löytämäämme karttaan. Kadotus avasi lukon, ja Brünhilde meni sisään ensimmäisenä. Lyhyiden ylöspäin vievien portaiden jälkeen käytävä kääntyi vasempaan. Olimme kulkeneet tätä käytävää pitkin jonkin matkaa, kun vastaamme tuli lauma ogreja. Brünhilde ja Mark Pole hyökkäsivät, mikä taisi olla pienoinen yllätys ogreille. Ne taistelivat kuitenkin hyvin, vaikka käyttivät aseinaan atraimia, omituista kyllä. Mark sai useita atraimen pistoja taistelun aikana, mutta taisteli urhoollisesti haavoistaan piittaamatta. Kahdestaan Brünhilde ja Mark saivat kaikki seitsemän ogrea hoidettua pois päiviltä. Vilkaisimme surmattujen ogrejen tavarat, mutta niillä ei ollut mitään mielenkiintoista. Jerkov tosin otti yhden atraimen matkamuistoksi. 

Palasimme nyt ettin-huoneeseen. Yritimme avata toisen oven, mutta Kadotus ei onnistunut, joten yksinkertaisuuden vuoksi valitsimme seuraavan rautaoven. Tämänkin takana oli lyhyet portaat ylös, ja sen jälkeen käytäviä. Kadotus kuunteli käytävän päässä ja kuuli vaimeaa puhetta. Molemmat sivukäytävät päättyivät vankkoihin, riippulukolla lukittuihin ja salvattuihin oviin. Valitsimme ensin taemman käytävän, koska sieltä Kadotus oli kuullut ääniä. Kadotus kuuntelikin vielä oven takana, mutta ei kuullut enää mitään. Niinpä hän avasi lukon, ja Brünhilde aukaisi oven. 

Oven takana oli vankiselli. Lattialla oli likaisia olkia, ja niillä lojui yksi gnolli, bugbear ja kaksi ogrea, kaikki laihoja ja kurjan näköisiä. Ne tuijottivat hölmistyneinä, kun Zorbas kysyi niiltä, puhuivatko ne yhteiskieltä. Eivät ilmeisesti puhuneet, mutta Kadotus, joka osasi gnollia, jutteli gnollille. Siltä ei kuitenkaan saanut tietää mitään mielenkiintoista. Nämä otukset olivat vankeja, ja nälkiintyneitä. Nähdessään ovella haltianeidon ogret kömpivät jaloilleen ja pyrkivät lähemäs. Ne vaikuttivat nälkäisiltä, ja Brünhilde töni niitä taaksepäin Ötzin lappeella. Koska olemme niitä hyviä tyyppejä, päätimme olla armeliaita näitä surkimuksia kohtaan. Haimme ettinin huoneesta kuivalihasäkin ja annoimme sen näille onnettomille otuksille sekä jätimme oven auki, jotta ne pääsisivät menemään kunhan olisivat voimistuneet. 

Sitten menimme toiselle ovelle, joka sekin oli epäilemättä vankisellin ovi. Kadotus onnistui jälleen katkaisemaan tiirikan lukkoon, joten Filemonin täytyi käyttää maaginsauvastaan yksi koputusloitsu, jolla lukko saatiin auki. Tässä vankisellissä oli kaksi ihmismiestä, kolme goblinia, örkki ja hobgoblin. Kun Bud kuuli, että vankina oli goblineita, hän otti Markin mukaansa tulkiksi ja meni juttelemaan niille. Ne vaikuttivat hämmentyneiltä. Ihmiset kertoivat olevansa vangittuja maanviljelijöitä. Heitä oli ollut ilmeisesti kolmaskin, mutta muut vangit olivat syöneet tämän. Päätimme, että näitä miehiä ei voinut jättää tänne selliin, jossa he saattaisivat pian tavata saman kohtalon kuin toverinsa, vaan heidät täytyisi saattaa ulos. Sovittiin, että Kaylan ja Mark saattaisivat miehet leiriin ja tulisivat sitten takaisin. Muille otuksille kerroimme, että ettinin huoneesta ne löytäisivät ruokaa, ja jätimme sitten oven auki. Markin ja Kaylanin lähtiessä puolittain kantamaan vapautettuja ihmisvankeja ylös portaita me muut jatkoimme tutkimuksia. 

Nyt Filemon käytti yhden koputusloitsun lisää, ja saimme auki oven, jonka kanssa Kadotus oli aiemmin tyrinyt. Jälleen yhdet ylöspäin vievät portaat, joiden päästä alkoi käytävä. Se johti suurehkoon huoneeseen tai saliin, jonka lattia oli tehty mustista ja punaisista kivilaatoista. Seiniä kiersivät puolipylväät, ja niiden väliin oli seiniin taidokkaasti maalattu freskoja, jossa kaikenlaiset pahuuden sikiöt viettivät vastenmielisiä menojaan. Huoneessa oli useita pitkiä pöytiä, joiden ääressä oli tuolit, ja sivuseinillä oli tarjoilupöytiä. Kaikki oli katettu kuin ateriaa varten. Meistä tämä oli hyvin epäilyttävää, emmekä menneet huoneeseen. Budweiser tarjoutui opiskelemaan kirjastaan loitsun, jolla hän voisi katsoa oliko huoneessa jokin illuusio tai vastaava. Jätimme Rincewindin henkivartijan valvomaan Budweiserin lukurauhaa, ja menimme tutkimaan tiloja viimeisen jäljellä olevan rautaoven takaa. 

Löytyi taas portaat, ja käytävä, josta pian lähti sivuhaara oikealle. Tämän sivukäytävän päässä oli pieni huone, joka oli ilmeisesti keittiö. Siellä oli suuri tulisija, ja tuoksui ruualta. Seinillä oli hyllyjä ja seinänvierillä työpöytiä sekä nurkassa kookas kaappi. Hyllyilla oli paljon ruokatarvikkeita, jotka näyttivät olevan aivan tuoreita. Oli juustoa, leipää, jauhoja, mausteita ja niin edelleen. Tämä kaikki vaikutti hyvin kummalliselta tässä paikassa, ja missä olikaan kokki? Joka tapauksessa meillä oli tässä tilaisuus täydentää oman leirimme varastoja, ja lähetimme Rincewindin henkivartijan hakemaan paikalle Helgan ja viisitoista sotilasta tyhjentämään ruokavarastoa. 

Nurkassa oleva kaappi kiinnitti Ötzin huomion, ja se ehdotti Brünhildelle, että siirtäisimme kaappia. Kun teimme niin, kaapin takaa löytyikin salakomero, jossa oli neljä tynnyria ja nassakka, sekä hyllyllä tarjottimella kristallinen kannu ja kolmattakymmenta kristallipikaria. Zorbas otti yhden laseista ja puhalsi siitä pölyt. Sen jälkeen hän laski yhdestä tynnyristä punaviiniä lasiin ja maistoi. Viini oli hyvää, joskaan ei aivan parhainta. Sen kuullessaan Filemonkin otti itselleen lasin ja tuli Zorbaksen avuksi maistelemaan. Muista tynnyreistä löytyi valkoviiniä ja olutta. Jerkovkin tuli paikalle kuultuaan mitä oli tekeillä, ja nappasi itselleen nassakan, josta hän laski lasiin ruskeaa, voimakkaan tuoksuista nestettä. Se oli hyvää brandya, ja Jerkov siemaili sitä nautinnolla. Stagger voitti Jerkovin kanssa nassakan sisällöstä lyömänsä vedon. 

Pakkasimme kristallisen kannun ja pikarit hellävaroen Rincewindin arkkuun, ja odotimme sitten, kunnes Helga ja sotilaat tulivat tyhjentämään ruokavarastoa. Siihen mennessä Budweiserkin oli saanut loitsunsa opiskeltua, ja saattoi liittyä seuraamme, kun jatkoimme matkaa. Tulimme pieneen kammioon, jossa oli vesiallas. Seinään altaan yläpuolelle oli kaiverrettu pirullisia kasvoja, joiden suusta vesi valui altaaseen. Huoneessa oli heikko rikinkatku, joka tuntui tulevan vedestä. Se ei vaikuttanut juomakelpoiselta. Allasta vastapäätä oli puinen ovi, joka oli lukittu. Kadotus rikkoi toisenkin tiirikan. Helga haettiin paikalle, ja maagisella tikarillaan hän leikkasi ovesta lukon irti ammattimaisin ottein. Ovi avautui, ja lukko putosi lattialle. Helga palasi omiin puuhiinsa. 

Oven takana oli lyhyt käytävä, joka johti ylellisesti sisustettuun huoneeseen. Lattialla oli paksuja mattoja ja  seinillä seinävaatteita. Katosta roikkui kynttiläkruunuja, ja huonetta hallitsi mahtava pylvässänky. Sänkyä vastapäätä oli vaatekaappi. Muutenkin huone oli täyteen kalustettu, siellä oli kaksi pöytää, sohvia, tuoleja ja peränurkassa sermi. Kesti hetken, ennen kuin etummaisena mennyt Brünhilde huomasi huonekalujen keskeltä kaapin edessä makaavan muumioituneen haltian. Kalmolla oli yllään kalliita koruja ja upea silkkibrokadiasu, joka tosin oli hieman kärsinyt, ja sen lapaluiden välissä törrötti tikarin kahva. Vaikutti oudolta, että huonetta ei ollut ryöstetty, joten Filemon tuli katsomaan, näkyisikö huoneessa magiaa. Hän huomasikin muumion oikeassa kädessä jotakin, ja myös sen alta hohti heikosti jotakin maagista. Brünhilde astui huoneeseen. Silloin peränurkasta sermin takaa tuli esiin hohteleva, läpikuultava hahmo, joka muistutti haltianaista, mutta sen silmäkuopat olivat tyhjät, ja se avasi suunsa kammottavaan huutoon. 

Bansheen huuto sai huoneen ovensuussa seisseet Filemonin ja Zorbaksen kaatumaan kuolleina maahan ja Brünhilden lähtemään silmittömästi pakoon. Ainoastaan Kadotus ja Stagger pystyivät kestämään tuota hirveää huutoa. Huudon kuullessaan Stagger, Budweiser ja Rincewind lähtivät pyrkimään huoneeseen päin, josta pakokauhuinen Brünhilde syöksyi heidän ohitseen. Jerkov yritti kampittaa kääpiön tämän juostessa käytävään, mutta epäonnistui. Vain kiitävän hetken epäröityään Jerkov ilmoitti Rincewindin henkivartijalle, että hän lähtisi kääpiön perään. Se vaikutti huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin jäädä taistelemaan sen kanssa, joka oli saanut Brünhilden juoksemaan silmittömästi pakoon. 

Stagger loitsi huoneeseen hiljaisuuden, jotta banshee ei voisi huutaa uudestaan. Kadotus muuttui näkymöttämäksi ja pujahti huoneeseen. Rincewind heitti itseensä loitsun, jolla hän saattoi loihtia maagisesti aikaansaadun äänettömyyden sisäpuolella, ja uskollinen Pönde kannoillaan myös hän astui huoneeseen. Budweiser jäi käytävään Staggerin hiljaisuusloitsun ulkopuolelle. Banshee tuli esiin. Se ei huomannut Kadotusta, joka oli näkymätön, vaan suuntasi kohti Rincewindiä ja Pöndeä. Stagger yritti käännyttää sitä, mutta se ei piitannut papin yrityksestä tuon taivallista. Budweiser yritti loitsia bansheen, mutta hänen illuusionsa epäonnistui. Myös Rincewindin loitsu raukesi tyhjiin. Bansheen hyökätessä Rincewindin ja kimppuun Kadotus iski sitä selkään liekehtivällä miekallaan, joka puri syvälle epäkuolleeseen olentoon. Banshee, joka ei ollut osunut Rincewindiin, kääntyi nyt kohti Kadotusta. 

Taistelu jatkui Kadotuksen ja Pönden yrittäessä osua bansheehen miekoillaan ja Rincewindin loitsujen epäonnistuessa yksi toisensa jälkeen, sillä bansheet ovat lähes immuuneja magialle. Budweiser loihti vielä kaksi illuusioogrea, jotka liittyivät taisteluun hyökäten bansheen kimppuun ja lisäten yleistä kaaosta. Rincewindkin vaihtoi lopulta turhautuneena tikariin. Yleinen huitominen jatkui kenenkään osumatta mihinkään,  kunnes Kadotus onnistui lyömään bansheeta uudestaan miekallaan. Se näytti kovin repaleiselta ja nosti kätensä antautumisen merkiksi, yrittäen sanoa jotakin. Rincewind ei kuitenkaan antanut sen eleiden hämätä itseään,  vaan pisti sitä tikarillaan. Tällä kertaa hän osui, ja hänen iskunsa päätti bansheen epäelämän. Se katosi jälkiä jättämättä. 

Stagger poisti nyt hiljaisuuden, ja aloimme tarkastella vahinkoja. Zorbas ja Filemon olivat kuolleita kuin kivet, ja olivat jo alkaneet kylmetä. Meillä oli kuitenkin mukanamme loitsuja heidän henkiinherättämisekseen. Puristaen toisessa kädessään lujasti onnenkiveään Stagger luki ensimmäisen henkiinherätysloitsun Zorbakselle. Hetken näytti siltä, että se ei olisi tehonnut, mutta sitten Zorbaksen silmäluomet värähtivät ja hänen rintakehänsä alkoi kohoilla hengityksen tahdissa. Stagger siirtyi rukoilemaan Filemonin luokse, edelleen lujasti onnea tuovaa kiveään puristaen. Lyhyen tuokion vaikutti siltä, että tämäkin henki oli haluton palaamaan ruumiiseen, jonka se oli jättänyt taakse, mutta sitten Staggerin kiihkeä rukous kuultiin sittenkin ja myös Filemon palasi elävien kirjoihin. 

Tällä välin Jerkov oli tavoittanut kauhuissaan paenneen Brünhilden, ja kun hän oli jonkin aikaa istunut kääpiön päällä, tämä alkoi rauhoittua kummasti. Jerkov palasi nyt hyvin nolon ja häpeissään olevan kääpiön kanssa, ja nolostuneelta vaikutti myös taikamiekka Ötzi. Ei ollut kummallekaan helppoa myöntää, että he olivat paenneet taistelua. 

Koska Filemon ja Zorbas olivat kumpikin liian heikkoja edes pystyäkseen kävelemään, olimme pakotettuja palaamaan leirille. Onneksi meillä oli vielä käytettävissämme Helgan paikalle tuomat viisitoista sotilasta, jotka saattoivat kantaa niin bansheen huoneesta löytyneet arvotavarat kuin taistelun uhritkin. Vaikka Filemon ja Zorbas olikin onneksi saatu herätetyksi henkiin, oli saattueemme murheellinen näky palatessamme leiriin. Olimme saaneet tuta, että tehtävä, jonka olimme ottaneet, ei ollut helppo, ja temppelissä asuvaa mahtavaa pahuutta vastaan tarvitsisimme vielä kaiken voimamme, neuvokkuutemme ja maagiemme sekä pappiemme mahdin. 

Poissa ollessamme oli leiriin lisäksi saapunut Velunasta nuori paladiini, sir Jürgen, joka oli velunalaisten toimesta lähetetty tarkkailemaan toimiamme. Koska emme halunneet hankaluuksia Velunan ritaristojen taholta, toivotimme hänet tervetulleeksi. Tarjosimme hänelle tilaisuutta lähteä seuraavan retkikunnan mukana temppeliin tutustumaan toimiimme käytännössä, mutta hän vaikutti kummallisen vastahakoiselta. Ehkäpä retkueemme paluu, kahta bansheen uhria kantaen, oli vienyt häneltä sisun kaulaan.