Kuudes retkikunta
Pari jättiä - Pronssilattiaienen huone - Umber Hulk - Roger lyö Elvistä - rojua ja pieni aarre - Vangit - Petos -Illuusio - Patsashuone - Virvatulia Ansat - Staggerin kuolema
Ensimmäinen retkue
Toinen retkue
Kolmas retkue
Neljäs retkue
Viides retkue
Kuudes retkue
Seitsemäs retkue
Kahdeksas retkue
28.8.2001 
16.4.6098
Viidennen retkikunnan palattua kantamuksineen päivä oli vasta puolessa välin ja kun temppelistä palanneet vaikuttivat olevan täysissä voimissaan oli kuudennen retkikunnan jäsenten mieliala korkealla. Neljännen retkikunnan katastrofi oli taaksejäännyttä ja viidenteen retkikuntaan osallistuneet kehuivat päässeensä helpolla. Vain raskaat kantamukset olivat kuulemma estäneet heitä jatkamasta sovittujen alueiden tutkimista. 

Kuudes retkikunta oli poikkeuksellisen pieni. Roger oli ottanut tutun paikkansa kärjessä ja häntä seurasivat Elvis ja Ermys. Rincewind ja Kadotus pitivät huolta maagian tarpeesta ja Stagger oli jumalallisten voimien edustaja. Joukon jatkona oli vielä Colombo sekä apupappi Alice sekä Rincewindin henkivartijat Rocco ja Nicolo. 

Retkikunta kulki jo tutuksi tullutta reittiä pitkin kolmanteen kerrokseen, mutta toisin kuin aikaisemmilla retkillä oli tällä kertaa jo puhdistetuilla alueilla myös toimintaa, sillä kesken taivalluksemme kaksi mäkijättiläistä hyökkäsi väijyksistä Rogerin kimppuun. Raukat eivät lainkaan ymmärtäneet mihin olivat ryhtyneet joten pian ne molemmat makasivat hengettöminä kylmällä kivilattialla. Nopeasti todettuamme sen että jätit olivat olleet köyhiä kuin kirkonrotat jatkoimme matkaamme. 

On luultavasti edes turhaa mainita, mutta myös näiden uusien alueiden seinillä olevat kaiverrukset olivat vastemielisiä täynnä väkivaltaa ja pahuutta, mutta niin paatuneita ryhmämme alkoivat olla temppelin "taiteelle" ettemme enää kiinnittäneet niihin paljoakaan huomiota. Sen sijaan huone johon seuraavaksi päädyimme oli useiden mielestä kiinnostava. Kartassa lähinnä sotavasaraa muistuttava huono paljastui oudoksi syvänteeksi jonka seinät ja lattia oli vuorattu magiaa hehkuvalla pronssilla. Sekä viiden metrin korkeusero että omituinen lattia teki meidät tavallistakin varovaisemmiksi. Niinpä ensin Roger lensi pienen kierroksen huoneessa ja kun hän ei nähnyt mitään merkittävää pyysi Rincewind, että Roger lennättäisi hänetkin huoneeseen.

Rincewind kyydissään Roger siis lensi uudelleen huoneeseen, mutta tällä kertaa autiolla näyttävä huone ei ollutkaan aivan niin autio kuin miltä se oli ensimmäisellä kerralla vaikuttanut. Rogerin lähestyessä huoneen pohjoisseinällä olevaa pientä kammiota pysähtyi hän äkkiä. Myös Rincewind tunsi jonkin koskettavan mieltään, mutta häneen se ei vaikuttanut niin kuin Rogeriin. Varmastikin jo pelkkä roikkuminen hämmentyneen Rogerin selässä oli Rincewindistä huolestuttavaa, mutta samassa hän sai suurempia huolenaiheita, sillä kammiosta ilmestyi suurikokoinen roteva hahmo. Tuo tumman panssarimaisen nahan suojaama olento oli Umber Hulk. Kaivosmiesten ja kääpiöiden kauhu. 

Rincewind ymmärsi hetkessä tilanteen vakavuuden ja enemmittä viivyttelemättä hän aloitti loitsuamisensa, mutta hän oli liian hidas, sillä hirviö iski häntä vasempaan käsivarteen. Vaikka Budweiserin loitsima phantom armor torjuikin iskun häiritsi isku Rincewindin keskittymistä niin, että loitsu murtui ja siihen käytetty mahti katosi ilman minkäänlaista vaikutusta. Rincewind ei lannistunut vaan aloitti loitsuamisensa uudelleen ja vaikka hirviö iskikin Rogeria niin, että tätä suojaavat loitsut murtuivat iskivät myös Rincewindin maagiset vasmat hirviön rintaan. Aavemaista taistelua kesti jonkin tovin, Rincewindin iskiessä yhä uudelleen hirviötä samalla kuin tilannettaan ymmärtämätön Roger leijui Umber Hulkin hirvittävien kynsien ulottuvissa. 

Umber Hulkin rintapanssarissa oli jo lukuisia reikiä ja sen verta oli kaikkialla kun Roger vihdoin ymmärsi mitä hänen ympärillään oikein tapahtui. Hän kohotti miekkansa ja iski hirviöön samalla kun Rincewindin viimeiset vasamat iskeytyivät siihen. Hirviön rojahtaessa kuolleena maahan ilmestyi vihdoin myös apujoukkoja kaksikollemme, sillä Kadotuksen avustamana huoneeseen laskeutunut Elvis ilmestyi kaksikon luo. 

Rincewind uskaltautui vasta Elviksen esimerkin rohkaisemana laskeutua lattialle ja nopeasti hän siirtyi yhä Hulkia hakkaavan Rogerin ulottumattomiin. Hänen varotoimensa osottautuikin aiheelliseksi, sillä hetken päästä Roger huomasi Elviksen ja asiaa enempää miettimättä iski myös tätä niin, että tätä suojaavat loitusut katosivat. Hämmentynyt Elvis reagoi siihen kuin kuka tahansa taistelija ja löi takaisin, toki onnistuen vain kilauttamaan miekallaan Rogerin panssaria.

Sekä Rincewind että Kadotus katsoivat huolestuneena tilannetta ja päättivät puuttua siihen ennen kun tilanne päättyisi Elviksen kuolemaan joten he heittivät kummatkin loitsun kohti Rogeria, mutta luultavasti niin, että loitsut kumosivat toisensa. Ehkäpä hyvä niin, sillä vihdoin Roger vapautui jo kuolleen hirviön otteesta.

Rincewindin selvitettyä tilanteen lyhyesti Elvikselle ja Rogerille saatoimme keskittyä huoneen tutkimiseen. Vaikkemme keksineet mitään selitystä huoneen pronssilattialle löysimme rojun seasta kuitenkin maagiset saappaat ja wandin sekä joitakin koruja ja hieman rahaa. On mahdollista että huoneen salaisuuden selvittämien olisi saattanut olla antoisaa, mutta syystä tai toisesta iskuryhmämme päätti jatkaa matkaansa.

Seuraavassa huoneessa johon ryhmämme kulki oli päivänvaloa muistuttava valo. Keskellä huonetta oli korkea pilari ja siellä oli kaksi kalehdittua ihmistä, mies ja nainen. Huoneessa oli läjäpäin shakaaleja ja rottia sekä vielä muutama harpyija. Luonnollisesti ryhmämme saapuminen aikaansai rynnistyksen ovelle, kun shakaalit halusivat päästä maistamaan Rogeria. Shakaalien lähtiessä hyökkäykseen aloittivat myös harpyijat laulunsa. Ja vaikkei se tehonnytkaan Rogeriin, ei druidi pian muuta huomannutkaan. 

Onneksi kuitenkin luomus oli heikko, sillä pelkkä Kadotuksen tönäisy palautti Ermyksen  tolkkuihinsa. Yksissä miehin Roger ja Ermys kohtasivat harpyijat, jotka lensivät raivoisasti heidän kimppuunsa, mutta kaksikkomme oli liian hyvin panssaroitu, jotta hyökkääjät olisivat kyenneet heitä vahingoittamaan. Roger pudotti ensin yhden ja sitten toisen harpyijan ja lopulta vielä kolmannen samalla kun Kadotus tappoi loitsuillaan niistä viimeisen jota Ermys oli jo sapelillaan haavoittanut.

Tässä vaiheessa pylvään päällä kalehdittuna ollut kaksikko hyppäsi pylväältä alas ja huusi että he tulevat apuun. Kokska kaksikko näytti melkoisen haavoittuvalta siirtyi Roger suojaamaan heitä murskaten samalla läjäpäin eteensä sattuneita shakaaleja. Samaan aikaan Ermys ja Elvis taistelivat menestyksekkäästi käytävään pyrkivien shakaalien kanssa.

Vapautetun kaksikon päästessä käytävään vajosi Elvis ilman näkyvää syysä lattialle ja Ermyksen edessä oleva naispuolinen vanki iski häntä kahdesti, iskujen kilpistyessä Ermyksen panssariin. Ermyksen tajutessa, että vangit olivat olleet huiputtajia tarttui hän köyteensä ja määräsi tämän sitomaan kaksikon. Nämä tuskin tajusivat mitä tapahtui ennen kun makasivat vangittuna salin lattialla. 

Mutta taistelu ei ollut vielä ohi. Yhä shakaaleja hyökkäsi Ermyksen ja maassa makaavan Elviksen kimppuun samalla kun Roger tappoi viimeisiä vielä salissa olevia shakaaleja. Ermyksen miekkakäsi oli tällä kertaa se mikä pelasti pulassa olleen Elviksen, sillä varmoilla iskuilla hän tappoi molemmat Elviksen ylle hyökänneistä shakaaleista ja kun Elvis vielä pääsi ylös ja tappoi viimeisen shakaalin oli taistelu ohitse. Samalla Ermys huomasi, että hänen vankinsa olivat muuttuneet ihmisshakaaleiksi ja armottomilla viilloilla hän lopettin näiden luonnottoman olemassaolon.

Yhä vielä hyppivät jättiläisrotat sitä pylvästä vasten jonka huipulla valevangit olivat majailleet. Uteliaisuuttaan Rogeri iski näistä yhtä ja kun se katosi saatoimme olla varmoja että ne olivat pelkkää illuusiota. Myös huoneessa ollut päivänvalo osoittautui illuusioksi. Sen sijaan harpyijat osoittautuivat pelkiksi gargoyleiksi. 

Ihmisshakaalien aseet osoittautuivat arvottomiksi, mutta Kadotus löysi pylvään juurelta hankauman jälkiä jotka viittasivat siihen että pylväs olisi siirrettävä, joten Roger tuuppasi pylvästä joka antoikin periksi ja siirtyi niin, että sen alta paljastui kuoppa jossa oli kooltaan pienehkö mutta arvoltaan huomattava aarre. Enenpää kiinostavaa emme tuosta huoneesta löytäneet, joten siirryimme suosiolla seuraavaan huoneeseen.

Tämä oli pyöreä huone jonka kohdalla löytämässämme kartassa luki 4*wow. Löysimme huoneesta kuusi hirviöpatsasta,joilla jokaisella oli Rincewindin havaintojen mukaan jotain maagista. Koska emme tienneet mitä tapahtuisi jos ottaisimme noita maagisia esineitä päätimme edetä varovasti. Aloitimme yhdestä vähäisimmistä hirviöistä, eli muumion patsaasta. Se piti käsissään staffia ja kivistä pulloa. Otimme ensin pullon jonka siirsimme käytävään suojaan. Tämän jälkeen Roger kurottautui ottamaan staffia, jolloin kirkas välähdys oli sokaista hänet. Silmiään räpytellen Roger tuli muiden luokse. Nopeasti staffia vilkaisten Rincewind totesi sen olevan pelkkä keppi vailla mitään arvoa. Se oli ollut pelkkä maaginen ansa.

Koska emme tienneet mitkä muut esineet olisivat kenties vastaavia ansoja, päätimme antaa Staggerin selvittää asian. Hän siirtyi Rogerin kanssa huoneeseen ja valmistautui lotsimaan, kun heidän kimppuunsa ilmestyi yllättäen neljä nopeasti liikkuvaa valopalloa. Virvatulia.

Staggerin ja Rogerin taistellessa niitä vastaan Rincewind nopeasti kertoi muille niiden vaarallisuudesta, sillä aikoinaan yksi tuollainen oli tappaa Helgan, jonka jälkeen hän kertoi Kadotukselle maagisten vasamien tehoavan niihin. Pian osottautuikin, etteivät Rincewindin varoitukset olleet turhia, sillä niin Roger kuin Staggerkin huitoivat ilmaa samalla kun vihaisesti sähisevä virvatuli iski Staggeria, joka huudahti tuskissaan sähköiskun turruttaessa hänen olkapäätään. 

Vasta nyt Roger ymmärsi mitättömän kokoisten vihollisten muodostaman todellisen uhan ja hän käynnisti voimavyönsä saadakseen lisää nopeutta iskuihinsa. Samalla Kadotus ampui ensimmäiset maagiset vasamansa yhteen virvatulista. Kadotuksen lotsujen ja Rogerin maagisesti voimistuneiden iskujen ansiosta ryhmämme lopulta voitti nuo kiusankappaleet, mutta helppoa se ei ollut.

Virvantulien kuoltua saattoi Stagger vihdoin asettaa itseensä palan jumalaista mahtia ja nähdä patsaiden ansat. Hänen kertomansa mukaan vain Beholderin luona oleva skrolliputkilo osoittautui ansaksi. Tästä rohkaistuneena kävimme keräämään muilla patsailla olevia maagisia esineitä talteemme. 

Osottautui kuitenkin, että olimme liian luottavaisia. Oli nimittäin niin, että Wightiä esittävän patsaan luona oli erittäin arvokas platinainen uurna, jonka päällä oli jotain maagista jauhetta. Koska Stagger oli todennut, ettei huoneessa ollut ansoja, oli koko retkueemme paluukäytäväämme vartioivia Nicoloa ja Roccoa lukuunottamatta kerääntynyt huoneeseen. Mutta tuo ahne osallistuminen aarteenjakoon osottautui kohtalokkaaksi, sillä kun Colombo meni tutkimaan urnaa tarkemmin nousi maaginen jauhe ilmaan miltei tukehduttaen kaikki huoneessaolijat. 

Nicolo ja Rocco näkivät kuinka huoneessaolija tuupertuivat yksi toisensa jälkeen maahan kuka epätoivoisesti henkeä haukkoen ja kuka keuhkojaan ulos yskien. He aavistelivat pahaa, mikä ei tietenkään ollut mikään suuremmoinen älyllinen suoritus ja päättelivät sitten että kyse oli varmasti jostain kaasusta. 

Nopeasti kaksikko jakoi tehtävät. Nicolo juoksi ylös leirille hekemaan apua ja Rocco yrittäisi pelastaa Rincewindin. Nicolo ehti vielä nähdä kuinka Rocco ryntäsi huoneeseen henkeään pidellen, mutta jotain meni pieleen ja tämäkin lyyhistyi lattialle. Ymmärtäen, ettei hän kykenisi tekemään mitään huoneessaolijoiden hyväksi Nicolo ryntäsi leirille hakemaan apua.

Enempä aikailematta leirllä koottiin pelastusretkikunta joka suunnisti Jerkov etummaisena temppelin uumeniin. Kuitenkin kun pelastajat pääsivät patsashuoneen oviaukolle, oli jo osa huoneesaolijoista toipunut niin paljon, että he olivat kyenneet poistumaan huoneesta omin avuin. Kuitenkin heitä piinanneen maagisen jauheen teho näkyi heidänkin riutuneissa kasvoissaan joissa niin kyynelvirrat kuin kuolakin oli jättänyt omat jälkensä.

Ja vaikka useimmat olivatkin selvinneet jauheesta hengissä, eivät kaikki olleet olleet niin onnekkaita. Urhean pelastusyrityksen tehnyt Rocco oli kuollut samoin kuin niin onneensa luottanut Staggerkin. Olikin kohtalon ivaa, että juuri se mies, jolle onnetar oli useinmiten suotuisin, oli nyt löytänyt kädestään pelkkiä hanttikortteja ja kaksin verroin siksi, että juuri hän oli se joka oli loitsunsa avustuksella luonnut väärän turvallisuudentunteen koko ryhmälle.

Vaikka Beholderin edessä oleva skrolliputkilo olikin yhä tutkimatta päätti voipunut ryhmämme palata lerille, toki kunhan ensin itse kukin ryhmästä oli käyttänyt vesikannumme tarjoamia mahdollisuuksia kasvojensa pesuun. Stagger Leen ja Roccon ruumiita raahaavan iskuryhmän paluu oli kuitenkin leirin hegen kannalta ikävä näky.