Kolmas retkikunta
Ankara taistelu - Hämähäkkihuone - Lattialuukku ja portaat - Basiliski - Rincewind päättää toimia - Pelastuspartio Jesus ja Yulduz - Illuusioita ja tulta - Assassiini - Sirdiksen kimppuun käydään - Magiaa vastassa - Maagin kuolema - Pelastuspartio saapuu - Ermys tulee lihaksi jälleen - Etsimme aarretta - Kartta - Salaovia - Kätketty huone - Pahuuden pesäSärkynyt peili
Ensimmäinen retkue
Toinen retkue
Kolmas retkue
Neljäs retkue
Viides retkue
Kuudes retkue
Seitsemäs retkue
Kahdeksas retkue
25.7.2001
14.-15.4.6098
Varhain seuraavana aamuna lähti matkaan kolmas retkikunta, jonka muodostivat Ermys, Jesus, Helga, Yulduz, Liza, Sirdis ja Zelgadis sekä Elvis, joka vakuutti, ettei ollut väsynyt ja halusi seurata Helgaa. Laskeuduimme alas, kuljimme kahden ensimmäisen kerroksen läpi ja menimme sinne, minne toinen retkikunta oli lopettanut, eli huoneeseen, jossa viimeinen bugbeareista oli kohdannut loppunsa, ja jatkoimme siitä eteenpäin. Pääsimme kolmikulmaiseen huoneeseen, jossa oli rapatut seinät, joita koristivat erilaiset silmä- ja kolmiokuviot. Lattialla oli pidetty tulta, ja siellä lojui kaikenlaista roskaa ja järsittyjä luita. Huoneessa oli myös suuri gongi. Vasemmalle lähti lyhyt käytävä, joka vei ovelle. Vastapäisellä seinällä oli ovi, samoin oikeanpuoleisella päätyseinällä, joka muodosti kolmion kannan. Menimme tutkimaan huonetta. 

Ermys avasi toisen päätyseinän ovista. Sen takana odotti väijyksissä neljä ilkeää ogrea, ja tappeluhan siitä tuli. Elvis meni druidin avuksi ja he saivatkin yhden ogren hengiltä. Ermyksen suden alkaessa raadella ogrea ryntäsi vastapäisen seinustan huoneesta kaksi poikkeuksellisen isokokoista bugbearia, jotka kävivät Yulduzin ja Jesuksen kimppuun. Myös toisen päätyhuoneen ovi lennähti selälleen ja sieltä hyökkäsi häijynnäköinen poninkokoinen susi, jota seurasi ruma mäkijättiläinen. Susi kävi Sirdiksen kimppuun, ja jättiläinen keilasi Zelgadiksen kivellä. Nähdessään jättiläisen aikovan heittää toisenkin kiven Zelgadikseen Helga ampui sitä magic missile -sauvallaan, ja sai ottaa kopin kivestä. Loitsut kuitenkin suojasivat häntä, ja Helga tarttui miekkaansa lähtien kohti jättiläistä. Liza puukotti selkään Yulduzin kimppuun käynyttä bugbearia, ja hänen seuraava iskunsa teki siitä selvää. Jesus ja Zelgadis olivat taistelleet toisen bugin kanssa, mutta sen onnistui lyödä Zelgadis tajuttomaksi ennen kuin Yulduz tappoi sen nuijaniskulla. Sen jälkeen pappi kumartui tutkimaan Zelgadiksen vammoja. 

Tilanne alkoi näyttää paremmalta meidän kannaltamme, kun Elvis ja Ermys tappoivat ogrensa. Sitten Sirdis, joka oli sinnikkäästi kamppaillut jättiläissuden kanssa, sai sen hengiltä. Yhdessä Helga ja Liza tekivät selvää jättiläisestä. Taistelu oli ohi. Yulduz ja Sirdis paransivat haavoittuneita, joita ei ollut montaa. Tutkimme raadot, joilta löytyi muutama pieni arvoesine ja kohtalaisesti rahaa. Lisäksi yksi ogreista oli heittänyt Elvistä keihäällä, joka oli maaginen. Sen jälkeen teimme perusteellisen tutkimuksen huoneissa. Huone, josta bugbearit olivat tulleet, oli samanlainen kuusikulmainen kenno kuin toisellakin puolella. Kaksi muuta huonetta olivat suurempia ja niiden seinillä ja lattiassa oli ikäviä mosaiikkeja, joissa oli kaikenlaisia vastenmielisiä, sairaita kuvia. Huoneesta, jossa jättiläinen oli pesinyt suden kanssa, löytyi rauta-arkku, joka oli täynnä rahaa. Arkussa oli myös muutamia puolijalokiviä, ja kun Helga tyhjensi sen sisältöä maagiseen säkkiinsä, hän löysi kristallipullon, jossa oli kirkasta, punaista nestettä. Elvis haisteli ja maisteli nestettä, ja päättelimme sen saattavan olla punaisen lohikäärmeen hallintajuoma. 

Sillä välin Liza oli tutkinut viidennelle ovelle johtavan lyhyen käytävän ja todennut sen turvalliseksi kulkea. Avasimme oven, jonka takana jatkui käytävä suoraan ja toinen lähti oikealle. Valitsimme oikeanpuoleisen käytävän. Se johti pieneen, pyöreään huoneeseen, jonka lattia oli nahanriekaleiden ja erilaisten hyönteisten kuorien peitossa. Korkealla katossa oli hämähäkinseittejä, mutta ne olivat paksun pölyn peitossa ja näytti siltä, ettei huoneessa ollut enää aikoihin ollut hämähäkkejä. Jesus tutki huonetta ja töni lattialla olevaa roinaa. Silloin hän löysi lattiasta rautarenkaan, josta vetämällä lattiassa oleva luukku alkoi liukua sivuun. Luukun avauduttua näimme alas johtavat portaat, jotka veivät kapeaan, matalaan käytävään. Jostain syystä portaiden alapäässä oli pieni risuluuta. Helga ei pitänyt paikasta, eikä olisi halunnut mennä sinne, mutta muut tahtoivat mennä tutkimaan sitä, ja niin Jesus loihti maaginsauvallaan käytävän päähän valon, jonka jälkeen Ermys, Yulduz, Helga ja Elvis laskeutuivat alas. Jonkin matkan päässä käytävä leveni, ja oikealle näytästi levenevän jonkinlainen tila. Ermys hiipi kulmalle ja katsoi sen ympäri. Yulduz kuuli hänen sanovan: "Täällä on b..." ja sitten druidi muuttui kiveksi kauhistuneiden tovereidensa silmien edessä. Nurkan takaa kuului sihisevä ääni. Elvis, Helga ja Yulduz peräytyivät ripeästi kertomaan järkyttävästä tapahtumasta muille. 

Jesus onnistui päättelemään, että otus jonka nimeä Ermys oli yrittänyt sanoa, oli basiliski, jonka katse kivettää. Meillä oli edessämme todella kammottava vastustaja. Yhdessä aloimme pohtia, mitä olisi tehtävissä basiliskin surmaamiseksi, että saisimme pelastettua poloisen Ermyksen. Kaikki vaihtoehdot vaikuttivat huonoilta, sillä Jesus muisti kuulleensa maagikoulussaan, että basiliskia ei tarvitse itse nähdä, vaan riittää, kun tuo hirmuinen otus näkee kohteensa. Tämän kuultuaan Yulduz päätti alkaa rukoilla Trithereonilta itselleen voimaa luoda läpitunkematon pimeys, jonka turvin voisimme hyökätä basiliskin kimppuun. 

Sillä välin leirissä Rincewind oli saanut tiedon, että valvontapallossa näkyvän kuvan perusteella jotakin pahaa oli tapahtunut alhaalla temppelissä olevalle tutkimusryhmälle. Rincewind kuunteli kertomuksen siitä, kuinka Ermys ja kolme muuta olivat laskeutuneet alas, mutta Ermys ei ollut tullut takaisin. Rincewind katseli retkueen huolestuneita ilmeitä ja elehtimistä, ja kaiveli muistiaan. Sitten hän äkkiä oivalsi, mitä oli täytynyt tapahtua ja kirosi. Nopeasti Rincewind otti mukaansa pari loitsukääröä ja haki mukaansa Jerkovin. Kuullessaan tapahtuneesta myös Kaunis päätti liittyä joukkoon siltä varalta, että alhaalla tarvittaisiin pappia. Kun Jerkov oli saanut varusteet ylleen, he lähtivät ripeästi kohti temppeliä Rincewindin toivoessa, että alhaalla oleva tutkimusryhmä tajuaisi olla tekemättä mitään hätiköityä.
Lopulta Yulduz ja Jesus päättivät strategiasta, jolla basiliski yritettäisiin hoidella. Jesus heittäisi itseensä tulikilpi-loitsun, joka aiheuttaisi sen, että hyökätessään Jesuksen kimppuun basiliski vahingoittaisikin itseään. Yulduz puolestaan loihtisi pimeyden, jossa basiliski ei voisi kivettää ketään katsellaan. Jesuksen ja Yulduzin lisäksi alas lähtisi pari muuta, ja yrittäisimme mahdollisimman nopeasti hakata basiliskin kappaleiksi. Zelgadis ja hiukan yllättävästi Helga ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi lähtemään alas. Näin toimittiin. Edeltä menivät Zelgadis ja Jesus, jonka jäljessä tuli Yulduz ja viimeisenä Helga. Kun he pääsivät alas käytävään, Yulduz loi pimeyden. Haparoiden pimeässä nelikkomme eteni, ja he kuulivat sihinää nurkan takaa. Zelgadis ja Jesus yrittivät lyödä äänen suuntaan, mutta heidän aseensa eivät kohdanneet mitään. Jesus, joka oli muita älykkäämpi, tajusi että jotain oli pielessä, ja huudahti: "Basiliski on illuusio, älkää uskoko siihen!" 

Siinä samassa pimeydestä kuului humahtava ääni, kun jotakin syttyi palamaan, ja Helga tunsi äkkiä kuumuuden edessään. Hän peräytyi. Humahduksen kuullessaan Jesus ja Zelgadis heittäytyivät seinustoille, syöksyen suoraan palavaan öljyyn, jota oli kouruissa seinän vieressä. Molemmat polttivat itsensä pahasti. Jesus huusi Yulduzille, että tämä nostaisi pimeyden pois, sillä basiliski oli illuusio eikä voisi vahingoittaa meitä. Yulduz kumosi loitsunsa, ja valo palautui. Yulduz huomasi seisovansa keskellä illuusiobasiliskia. Jesus ja Zelgadis olivat käytävän oikealla puolella olevassa syvennyksessä, jonka seinien vierillä oli palavaa öljyä. Molemmilla sivuseinillä oli ovet. Heidän seistessään siinä toinen ovista narahti raolleen. 

Zelgadis oli nyt saanut tarpeekseen jännityksestä ja kälppi takaisin ylös johtaviin portaisiin, jossa hän kaivoi repustaan parantavan juoman ja joi sen. Vaikka basiliskista ei tarvinnutkaan enää välittää, meillä oli edelleen ongelma: Ermys oli kiveä ja pysyi. Yulduz ja Helga ihmettelivät patsastelevaa druidia Jesuksen pälyillessä hermostuneena ympärilleen. Maagilla oli ikävä tunne, että alhaalla oli vielä jotakin. Varmuuden vuoksi hän heitti loitsun, jolla saattoi nähdä näkymättömiä olentoja. Loitsun tehtyään Jesus näkikin hetken ajan haltiamaisen hahmon käytävän syvennyksessä, mutta samassa hahmo katosi.

1.8.2001
15.4.6098
Kun alhaalta ei kuulunut mitään hälyttävää, uskaltautui Zelgadis itseään parannettuaan palaamaan takaisin, ja myös Liza, Elvis ja Sirdis laskeutuivat alas. Vaikka meitä olikin nyt useampia, ei kivettyneen Ermyksen siirtäminen ylös vaikuttanut lainkaan helpommalta. Kiveksi muuttuneena druidimme oli hyvin painava, eikä häntä mahtuisi joukolla kantamaan kapeassa käytävässä. 

Muiden ihmetellessä ja koputellessa patsastelevaa druidia Helga hipsi kurkistamaan raollaan olevasta ovesta sisään. Hän näki sen takana huoneen, jossa oli heikkoa valoa. Peräseinälle oli ripustettu kymmeniä erikoisen näköisiä tikareita ja muita aseita. Yhdessä nurkassa oli hyvin luonnollisen näköinen patsas, jonka kasvoilla oli kauhistunut ilme ja suu oli auki. Hänen käsivarsilleen oli ripusteltu vaatteita ja suuhun oli nähtävästi karistettu tuhkaa. Epäilemättä illuusiobasiliskin uhreja, päätteli Helga. Huoneessa oli myös kalusteita - näytästi aivan siltä, että siellä asui joku. Helgaa kiinnosti kuitenkin erityisesti arkku, jonka hän näki seinän vieressä. Hän pujahti huoneeseen ja meni tutkimaan huonetta. Elvis, joka oli seurannut katsomaan, mitä Helga puuhasi, jäi vartioimaan ovea. 

Helga kyykistyi arkun viereen ja alkoi tutkia lukkoa. Hän löysikin siitä ansan, mutta juuri kun hän oli aikeissa purkaa sen, joku puukotti häntä selkään. Hypähtäen jaloilleen Helga käännähti ympäri ja näki edessään haltian miekka kädessä. Elvis, joka oli nähnyt saman, rynnisti sisään auttamaan Helgaa. Haltia yritti lyödä Helgaa, joka väisti ja vastasi hyökkäykseen ampumalla taikasauvastaan magic missileitä. Ne löysivät erehtymättä maalinsa, ja samalla Elvis iski haltiaa miekallaan. 

Kuullessaan taistelun äänet Zelgadis ja Sirdis lähtivät myös kohti sen huoneen ovea, jossa Helga ja Elvis taistelivat haltian kanssa. Yht'äkkiä alkoviin heidän tielleen ilmestyi kuitenkin ruma pieni otus, joka kävi Sirdiksen kimppuun tarrautuen kynsin hampain papin reiteen. Sirdis jäi huitomaan häijyä ötökkää nuijallaan. Jesuksen rientäessä auttamaan pappia Zelgadis kiiruhti huoneeseen liittyen taisteluun ja ehti parahiksi sivaltamaan miekallaan haltiaa, kun Helga rei'itti sitä magic missileillä. Haltia katosi äkkiä näkyvistä. "Sulkekaa ovi!" karjui Zelgadis, ja onneksi toisella puolen sattui olemaan Yulduz, joka teki työtä käskettyä. Zelgadis ja Elvis huitoivat miekoillaan ilmaa, mutta näkymätön haltia vältti heidän iskunsa. 

Sillä välin alkovissa alkoi toden teolla tapahtua. Toisen huoneen ovi aukeni, ja sieltä astui esiin viisi ihmistä, jotka jäivät omituisesti tönimään toisiaan ovensuuhun, ikään kuin epäröiden, kuka astuisi ensin esiin. Yulduz heitti kahteen etummaiseen holdin, mutta se ei tehonnut, vaan ovella tungeksiva poppoo työntyi vähitellen alkovin puolelle. Samassa pappi kiinnitti huomiota siihen, että kaikki ihmiset olivat aivan saman näköisiä, ja tajusi, että kyseessä oli jokin maagien katala loitsu, jolla maagi saattoi muodostaa itsestään monta kuvaa, että häntä vastaan olisi vaikeampi hyökätä. Myös Jesus, joka oli tunnistanut loitsun, jota vieras maagi käytti, havahtui toimimaan ja tuikkasi yhtä kuvatuksista tikarillaan. Se katosi. Rohkaistuneena Jesus yritti uudestaan, mutta tällä kertaa hänen iskunsa meni ohitse. Yulduz yritti estää vierasta maagia loitsimasta, ja langetti hiljaisuuden alkoviin. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä jollakin keinolla maagi vältti sen vaikutuksen, ja sitten alkovissa alkoi salamoida. 

Huoneen puolella Helga oli käskenyt Elviksen vahtia selustaansa ja keskittyi uudelleen purkamaan ansaa arkun lukosta. Tällä kertaa hän onnistui. Juuri silloin Elvis, joka huitoi miekallaan ympärilleen, äkkiä osui johonkin. Hänen edessään ilmestyi näkyviin haltianainen. Tämä putosi ensin hitaasti polvilleen lattialle, ja kaatui sitten kasvoilleen, jääden makaamaan hiljaa. Elvis iski haltiaa miekallaan vielä muutaman kerran varmuuden vuoksi. Helga jatkoi tyynesti askartelua lukon parissa, ja se avautui kilahtaen. Silloin huoneen ovi äkkiä rysähti kummasti. Helga kääntyi työnsä puolesta katsomaan Zelgadista ja Elvistä, ja totesi, että heidän pitäisi ehkä vilkaista, mitä toisella puolen oli tekeillä. 

Sirdis kamppaili edelleen kaiken keskellä pikkuriiviön kanssa, joka kynsi häntä raivokkaasti. Epätoivoissaan Sirdis yritti päästä siitä eroon istumalla seinän vierellä edelleen palavaan tuleen, mutta otus ei ollut siitä milläänkään ja hän onnistui vain polttamaan itsensä pahasti. Jesusta alkoi äkkiä hillittömästi naurattaa Sirdiksen kohellus. Yulduz meni parantamaan Lizaa, jota salamanisku oli vahingoittanut pahimmin. 

Zelgadis meni avaamaan oven, ja katsoi läpitunkemattomaan pimeyteen. Myös Lizan luona oleva Yulduz huomasi alkoviin laskeutuneen maagisen pimeyden. Liza oli jo toivuttuaan valmistautunut kiipeämään seinälle ja yrittämään sitä pitkin maagia vastaan, mutta Yulduz kehotti häntä olemaan menemättä taisteluun, jossa hän olisi sekä sokea että kuuro, ja poisti sitten hiljaisuuden, koska se oli osoittautunut hyödyttömäksi tätä vastustajaa vastaan. Pimeydestä kuului outoa ääntä: se oli Jesus, joka nauroi tikahtumaisillaan. 

Kuullessaan, mikä tilanne alkovissa oli, Helga luopui arkun avaamisesta ja joi viimeiset pisarat Greyhawkin linnan mehiläiskerroksesta löytyneestä parantavasta hunajasta yrittäen miettiä, kuinka toimia. Silloin Sirdis, joka oli vihdoin onnistunut riuhtaisemaan kammottavan ötökän irti itsestään, hoippui pimeydestä Zelgadiksen eteen roikottaen häijyläistä hännästä käsivarren mitan päässä itsestään sen yrittäessä edelleen purra ja kynsiä häntä. Zelgadis yritti lyödä ötökkää, mutta se kiemurteli niin, että Zelgadiksen isku meni ohi. Helga tähtäsi magic missile-sauvallaan, ja virnisti tyytyväisenä ohjusten osuessa maaliinsa. 

Pimeydestä ilmestyi Yulduzin eteen kaksi maagia, jotka yrittivät loitsia Yulduzin. Maagi oli kuitenkin valinnut kohteensa huonosti, sillä Yulduz pystyi vastustamaan häntä, ja yritti sen sijaan lyödä häntä nuijallaan. Isku meni kuitenkin ohi, ja osui kivettyneeseen Ermykseen. Liza kiipesi kattoon. 

Huoneessa Zelgadis löi pahansisuista otusta, joka oli iskenyt hampaansa Sirdiksen käsivarteen, ja Helga suuntasi siihen toisen sarjan magic missileitä. Otus katosi, mutta pimeydestä kuului hirvittävä, epätoivoinen huuto. Toisella puolen Yulduz ja Liza näkivät maagin kaksoisolennon äkkiä katoavan, ja maagi huusi kuin tuskissaan. Yulduz löi nuijallaan, ohi jälleen, mutta Liza puukotti maagia selkään ja tämä tuupertui lattialle. Pimeys katosi. Jesus lakkasi äkkiä nauramasta ja haukkoi henkeään. Paha maagi oli kuollut. (Rincewind kertoi myöhemmin, että otus, jonka Zelgadis ja Helga surmasivat, oli quasit, ja se oli ollut maagin familiar. Kun quasit kuoli, oli kuin Zelgadiksen ja Helgan iskut olisivat osuneet maagiin itseensä.) 

Silloin ylhäälätä tulevista portaista kuului kolinaa. Yulduz meni katsomaan, ja näki Jerkovin lähestyvän kilpi edellä ja miekka kourassaan. Jerkovin takana tulivat Rincewind ja Kaunis. Yulduz miltei nauroi helpotuksesta, mutta huusi varoituksen illuusiobasiliskista. Liza ryntäsi Rincewindiä vastaan ja työntyi hänen kainaloonsa, kertoen ylpeänä, kuinka hän oli surmannut juuri maagin. 

Kokoonnuimme kaikki, ja Rincewindille kerrottin nopeasti tilanne. Arvioituaan Ermyksen painon Rincewind heitti levitointiloitsun kivettyneeseen druidiin ja kuljetti sen sitten kevyesti huoneeseen, jossa kuollut haltianainen makasi lattialla. Muutkin kokoontuivat sinne. Aivan ensimmäiseksi huolehdittiin poloisesta Ermyksestä. Rincewind avasi käärön ja luki sieltä loitsun. Silmiemme edessä elämä palasi Ermykseen. Hän tipahti ensin polvilleen lattialle, mutta kömpi jaloilleen, hiukan tokkuraisena mutta muuten aivan ennallaan. 

Nyt kun Ermys oli jälleen kunnossa, Yulduz ja Kaunis parantelivat haavoittuneita. Zelgadis ja Jesus lähtivät tutkimaan maagin kammiota alkovin toisella puolen. He löysivät huoneen, jonka seinät olivat täynnä hyllyjä, joilla oli kaikenlaisia muumioituja ja täytettyjä otuksia, purkkeja joissa oli käärmeitä ja sammakoita ja muuta sen kaltaista maagien roinaa. Huoneessa oli myös mukavan näköinen sänky, pöytä ja muita kalusteita. Sivuseinällä oli ovi. Siihen oli ripustettu pergamentti, jossa oli riimuilla kirjoitettua tekstiä. Toisella seinällä roikkui pergamentille piirretty kartta, jossa myöskin oli tekstiä. Nurkassa yöastian vieressä seisoi kivettynyt mies, jota oli käytetty vessapaperitelineenä. Zelgadis ja Jesus eivät kuitenkaan ehtineet pidemmälle, kun Sirdis tuli sanomaan heille, että he odottaisivat muita, koska toinen huone tutkittaisiin ensin. 

Huoneen tutkiminen aloitettiin lattialla lojuvasta vainaasta. Rincewind näki, että tällä oli maaginen haarniska ja muuta panssarointia sekä aseita. Otimme talteen myös kukkaron, jossa oli yllättävän vähän rahaa, sekä hienot korvakorut. Niitä irrotettaessa kävi ilmi, että haltiamme ei ollut haltia lainkaan, vaan hyvin meikattu ja naamioitu puoliörkki, jolla oli irtokorvat. Sitten Helga pääsi vihdoin avaamaan arkun. Siellä oli laskostettuja vaatekertoja, ja niiden alta löytyi assassiinien välineitä, joiden näkeminen sai Lizan silmät loistamaan. Niiden joukossa oli mm. pullo happoa, maaginen parfyymipullo sekä nahkakotelo, jossa oli kuusi ampullia, ilmeisesti myrkkyä. Helga nosteli tavarat ulos ja alkoi tutkia arkun pohjaa. Hän löysikin sieltä salalokeron, kuten oli osannut epäillä. Lokero oli ansoitettu, mutta purkaessaan ansaa Helga sai neulan sormeensa. Pitkän uran tehneeseen hobittiin neulassa epäilemättä ollut myrkky ei kuitenkaan vaikuttanut. Helga avasi salalokeron, josta löytyi vielä kolmisenkymmentä puolijalokiveä, rahavyö täynnä platinakolikoita sekä kallisarvoinen rannerengas ja kaulakoru. Lopuksi Liza sai luvan käydä läpi seinälle ripustetun asekokoelman ja valita mukaansa kaikki, jotka halusi. 

Saatuamme ensimmäisen huoneen selvitettyä kävimme tutkimassa maagin raadon. Siltä löytyi kuitenkin yllättävän vähän mielenkiintoista tavaraa. Suojaavien rannekkeiden lisäksi maagilla oli vain kukkaro, jossa oli jalokiviä ja helmiä, mutta ei mitään sauvaa tai muita loitsimisvälineitä. Jatkoimme nyt tutkimaan maagin huonetta. Zelgadis oli jo ehtinyt puuhastella siellä, ja hän oli huomannut, että kartta oli ansoitettu "räjähtävät riimut" -loitsulla. Niinpä hän osasi varoittaa kartasta muita näiden tullessa paikalle. Rincewind onnistui poistamaan loitsun kartasta, jonka jälkeen kartta otettiin seinältä. Se näytästi esittävän tätä temppelin kerrosta, ja vaikka se ei ollutkaan täydellinen, se oli meille hyödyllinen löytö. Helga tutki lipaston ja pengoimme muuta huonetta, mutta löysimme vain yhden antiikkisen kynttilänjalan. 

Sivuseinällä olevan oven takaa löytyi komero, jossa oli hyllyjä. Nurkassa oli rivissä kuusi pitkää puusauvaa ja hyllyillä pienempiä puisia sauvoja. Kuitenkin vain yhdeksän taikasauvaa oli maagisia, muut olivat ilmeisesti keskeneräisiä. Lisäksi komerossa oli lukittu messinkilipas ja hyllyillä useita kymmeniä pulloja, joista kolme oli maagisia. Helga tutki messinkilipasta, mutta ei löytänyt siitä ansoja. Hän tiirikoi lukon auki, mutta kun hän avasi arkun, sieltä alkoi tupruta kloorikaasua. Siis sittenkin ansa! Vetäydyimme kiireesti taaksepäin ja menimme käytävään odottamaan, että kaasu laskeutuisi. Rincewind päätti, että ei jäisi odottamaan, vaan lähtisi Jerkovin kanssa ylös ja palaisi leiriin. Hän kehotti meitä suorittamaan tutkimukset loppuun, ja palaamaan sen jälkeen, menemättä enää pidemmälle. 

Kun myöhemmin pääsimme tutkimaan arkkua, sieltä löytyi neljä kirjaa ja yksi loitsukäärö. Ne olivat kuitenkin kärsineet kaikki kloorikaasusta niin pahasti, että ne olivat lukukelvottomia. Helga ja Jesus eivät kuitenkaan halunneet luovuttaa niin vähällä, vaan Helga etsiskeli peräseinältä salaovia ja Jesus kokeili nykiä seinällä olevista lampunpidikkeistä siltä varalta, että jokin niistä olisi salaoven avausmekanismi. He löysivätkin oven, jonka takaa lähti käytävä. Se päättyi näennäisesti umpikujaan, mutta lyhyen etsinnän jälkeen Helga löysi toisen salaoven sen päästä. Salaoven takana avautui pitkä, kapea huone, jossa oli suuri tulisija. Heti oven vieressä oli työpenkki ja seinillä oli hyllyjä, joilla oli erilaisia purkkeja ja purnukoita. Tulisijan edessä oli pieni ahjo ja palkeet. Toisella seinustalla oli lukupulpetti, jonka molemmin puolin oli kirjatelineet, ja peräseinällä oli vielä kirjoituspöytä sekä kaappi. Kirjatelineillä oli kummallakin kirja, ja kirjoituspöydällä näytti myös olevan tavaraa. Menimme sisään. 

Jesus katsoi magiaa, ja näki, että molemmat telineillä olevat kirjat olivat maagisia. Kirjoituspöydällä oli neljä maagista pulloa ja nahkakotelo, jonka sisällä oli taikasauva. Ne olivat kuitenkin pientä verrattuna oudosti kuvioituun rautaiseen rasiaan, joka hohti äärimmäisen voimakasta magiaa ja sai Jesuksen suun kuivumaan, kun hän katsoi sitä. Ainoastaan muutamat aiemmin löytämämme miekat, kuten Brünhilden Ötzi, olivat millään tavoin verrattavissa siihen, mitä rautarasian sisällä oli. Kaunis kutsuttiin katsomaan rautarasiaa. Nähdessään sen hän ilmoitti, että rasia oli paha, eikä hän halunnut koskea siihen. 

Jesus oli nähnyt myös kaapissa jotakin hohtavaa, ja niinpä Helga meni avaamaan kaapin. Siellä oli kolme pientä rautaista kassalipasta, maaginen kristallipallo, korkeakupuinen noidan hattu, punertavasta puusta tehty rasia, messinkinen sauva, joka ei ollut maaginen vaan pikemminkin muistutti jonkinlaista avainta, sekä viisi isoa maagista kirjaa, kolme koteloa, joissa oli maagiset loitsukääröt ja pieni keraaminen sammakkopatsas, jonka suussa oli maaginen kärpänen. Lisäksi kaapin koko takaseinä hohti magiaa. Tarkemmin tutkittaessa selvisi, että sinne oli kätketty peili. Varmuuden vuoksi peitimme peilin viitalla ennen kuin tyhjensimme kaapin. Otimme talteen myös kirjoituspöydältä kaikki muut esineet paitsi rautaisen rasian, johon kukaan paikalla olevista ei ollut halukas koskemaan. 

Yulduz oli tällä välin rukoillut, ja tuli nyt katsomaan rasiaa. Jumalaltaan rukoilemallaan kyvyllä hän pystyi näkemään, että rasia oli erittäin, hirvittävän, äärimmäisen paha. Yulduz sanoi myös, että emme voineet jättää rasiaa tänne, vaan se täytyisi tuhota, että sen sisältämää hirveää pahuutta ei voitaisi käyttää ketään vastaan. Kaunis ehdotti, että Liza voisi ehkä ottaa rasian, mutta vilkaistuaan Lizaa Yulduz sanoi, että hän ei pitänyt sitä Lizallekaan turvallisena. Sitten keksimme ratkaisun. Otimme maagin komerosta yhden pitkistä, puisista sauvoista, ja vaatearkusta viitan. Sauvalla Helga työnsi varovaisesti rasian viitan päälle, jonka jälkeen Yulduz solmi viitan nyytiksi, joka kiinnitettiin sauvan kärkeen. Näin rasiaa voitiin kantaa turvallisesti. 

Tämän jälkeen veimme huoneesta ulos kaiken arvokkaan, mukaanlukien pahan rautarasian, ja yritimme irrottaa peilin. Aikamme siirtelimme kaappia, mutta peilin irti saaminen vaikutti mahdottomalta. Lopulta Helga kyllästyi, ja  alkoi leikata maagisella tikarillaan koko takaseinää irti kaapista. Jesus piti kiinni, että peili ei pääsisi putoamaan, mutta siitä huolimatta se yht'äkkiä helähti sirpaleiksi. Harmittelimme tapahtunutta hiukan, mutta meillä oli jo mukanamme runsas aarre, joten emme jääneet murehtimaan peilin särkymistä vaan keräsimme vielä mukaamme hyllyiltä purkit, joissa oli maagisia komponentteja sekä työpenkillä olleen jadekupin ja muutamat jalokivet, ja lähdimme palaamaan ylös.