Kahdeksas retkikunta 
Pronssiovet - Outo valtaistuinsali - Elementtien kammio -
Mädättäjäsienet - Arkku ja taikasauva - Elementtien symbolit -
Ermys katoaa - Sharnwyz seuraa Ermystä - Kadotus on utelias -
Mustat seinät, elävät riimut - Kadotuksen säikähdys - Missä on Budweiser?
TULI
Elementtien armoille - Budweiser pulassa - Pelastuspartio saapuu
Taistelu tulta vastaan - Pahaa ja maagista - Jälleen yhdessä
ILMA
Tuulinen luola - Laskeudumme luolan pohjalle - Hyytelöhirviön loppu - Lohikäärmeiden pesä - Taistelu, jossa oli käydä huonosti - Aarre jään sisässä - Lepäämme luolassa - Etsimme ulospääsytietä - Kohtaaminen ilmaolentojen kanssa - Maaginen akvamariini - Ankara taistelu jättiläisiä vastaan - Pilvijättiläisten luolassa - Hyökkäys ilmasta - Aivokoralli - Kohtaamme askomoidin - Valoa luolan perällä - Täydennysjoukkoja - Ilmaelementaali - Taistelemme mishtuja vastaan - Windwalkerit - Lisää hierakosfinksejä -
Kaylan ja Mark tappelevat - Ermys ottaa akvamariinin
VESI
Merihädässä - Laguuni - Kadotus ja Sharnwyz tiedustelevat - Jäätä ja jättiläisiä - Budweiser tekee ruuhen - Taistelu ruuhessa - Meriogrejen aarre - Menemme jättiläisiä tappaamaan - Kadotus "Jättiläisensurma" - Yllätyksiä varalla - Jääjättiläisten kätkö - Lohikäärmekilpikonnakeitto kiehuu - Talo rannalla - Löytyipä luola - Maaginen karneoli - Vesipatsaita vartijoina
Vaihdamme maisemaa
MAA
Maata jalkojen alla - Patsas - Joskus Rincewindkin erehtyy - Läheltä liippasi - Kaylan tiedustelijana - Ja kuinkas sitten kävikään
Kuinka basiliski grillataan - Kaksi lohikäärmettä - Happohyökkäys - Lohikäärmeen munia -Kaksi xornia - Drakolisk - Vaarallisia siilejä - Neljäs jalokivi - Kohtaamme maaelementaaleja - Gorgonin luolassa - Jätämme maan
TULI
Paluu tuleen - Tutkimuksia - Lohikäärme - Käärmeitä
* * * 
Liikuskelua elementtien välillä - Pyöreä kammio - Käytävä - Pahuuden temppeli - Pako - Ilman ylipappi Ashram - Rautalipas - Zelgadis, Brünhilde ja Jesus liittyvät joukkoon - Kultainen pääkallo - Paluu temppeliin - Zugtmoi
Ensimmäinen retkue
Toinen retkue
Kolmas retkue
Neljäs retkue
Viides retkue
Kuudes retkue
Seitsemäs retkue
Kahdeksas retkue
15.9.2001
9. Planting, 6098
Seitsemännen retkikunnan palattua myöhään illalla runsaiden kantamusten kanssa oli seuraava poppoomme valmiina lähtöön varhain seuraavana aamuna. Tätä joukkoa johti jälleen Rincewind itse, ja Liza änkesi sen vuoksi mukaan myös tähän retkikuntaan. Lihasvoimaa edustivat Roger, Jerkov ja Ermys, ja joukkoa vahvistivat magialla vielä Kadotus ja Budweiser. Pappeja edusti yksin Yulduz, ja joukon jatkona olivat Sharnwyz, Columbo, sir Jürgen sekä Rincewindin uskolliset henkivartijat Pönde ja Sergio. Koska edellisen retkikunnan matkalla oli osoittautunut, että paladiinilla ei ollut maagista asetta ja hänen panssarinsakin oli heikonpuoleinen, lainasimme hänelle maagisen miekan ja kilven veljeskunnan varastosta osoittaaksemme hyvää tahtoamme. 

Laskeuduimme temppelin toiseen kerrokseen ja kuljimme sieltä luuhallin kautta leveisiin mustiin kiviportaisiin portaisiin, jotka veivät alaspäin. Roger edellä laskeuduimme, kunnes tulimme jälleen yksille temppelin riimuin ja ketjuin varustetuista pronssisista kaksoisovista. Nämä ovet olivat ehjät, ja niiden pahansuovat riimut vaikuttivat syvästi Sharnwyziin, joka kavahti ovia eikä olisi halunnut käydä niistä. Rogeriin ja Kadotukseen niillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta. Rogerin yrittäessä avata ovia ne eivät kuitenkaan hievahtaneetkaan. Kadotus heitti loitsun, jolla salvat aukeavat, ja oven takaa kuului kolahdus. Toinen loitsu sai ketjut putoamaan, mutta vieläkään rautaovet eivät liikkuneet. Nyt tulivat sir Jügen ja Ermys Rogerin avuksi, ja vihdoin he kolme saivat ovien lyijysinetit murtumaan. Ovet avautuivat hitaasti sisäänpäin. 

Tulimme suureen saliin, jonka seinille oli kuvattu painajaismaisia sieniolentoja. Paladiinin mukaan paikka ei ollut varsinaisesti paha, mutta hänelle tuli siitä yhtä kaikki  ikävä tunne. Peräseinällä oli koroke, jolla seisoi suuri, oudon muotoinen purppuranvärinen valtaistuin, joka oli maaginen. Kun menimme lähemmäs tutkimaan, näimme, että sen jalustaan oli kuvattu tuskaisina vääntelehtiviä ihmishahmoja, joista kasvoi esiin sieniä. Myös itse valtaistuimeen oli kaiverrettu sienten kuvia. Salista vei pois useita käytäviä ja ovia, ja sieltä jatkuivat leveät portaat alaspäin. Tutkimme ensin avoimet käytävät. Kadotus vilkaisi toiseen, joka vei pieneen pimeään huoneeseen. Sen lattia oli multaa, ja seiniä kiersivät kapeat kiviset korokkeet. Huoneen seiniä ja lattiaa peittivät sienikasvustot, ja sen katosta valui inhottavaa limaa ja möhnää. Ilmassa oli homeen ja kosteuden tunkkainen haju. Kadotus palasi nopeasti saliin.

Toista käytävää menivät tutkimaan Kadotus, sir Jügen, ja Roger. Tämä käytävä vei monikulmaiseen huoneeseen, jonka lattiassa oli neljä outoa kuviota. Huoneen nähdessään paladiini lähes horjahti, niin intensiivinen pahuus sieltä hyökyi häntä vastaan. Roger lennähti ilmaan maagisilla saappaillaan ja kävi tarkastamassa huoneen. Kuviot olivat kukin erilaisia, ja niistä kaikista hohti jonkinlaista valoa. Kadotus ja Roger päättelivät niiden edustavan eri elementtejä. He eivät kuitenkaan jääneet pidemmäksi aikaa tähän pahaan kammioon, vaan palasivat valtaistuinsaliin, jossa Sharnwyz ja Columbo olivat tutkineet valtaistuinta. Kadotus liittyi joukkoon, ja kokeili istuutuakin valtaistuimelle. Mitään ei tapahtunut, haltianeitonen näytti vain oudolta suurella istuimella, joka oli selvästi tehty jonkin muun kuin ihmismäisen olennon käyttöön. 

16.9.2001
Columbo ehätti jo tutkimaan ovia, jotka olivat molemmin puolin leveitä portaita, kun Rincewind aikansa muiden sähläämistä katseltuaan päätti ottaa ohjat käsiinsä ja kutsui kaikki koolle, ilmoittaen, että tutkisimme nyt paikat järjestelmällisesti. Aloitimme huoneesta, jossa Kadotuksen mukaan kasvoi sieniä. Rincewind loihti sisälle valon, ja Sharnwyz, sir Jürgen ja Kadotus menivät huoneeseen. Kun he pääsivät käytävän päähän asti, he näkivät, että huoneen multaisesta lattiasta oli alkanut putkahdella suuria, violetteja sieniä, jotka lähtivät nyt hitaasti liikkumaan heitä kohti. Nähdessään sienet Sharnwyz huudahti jotakin kauhistuneena mustahaltiakielellä ja alkoi hoputtaa muita kahta ulos, selittäen samalla kiireesti, että nämä olivat mädättäjäsieniä, jotka kosketuksesta muuttivat kudokset mätäneväksi massaksi, josta lopulta putkahteli esiin uusia sieniä. 

Kolmikon sännätessä ulos huoneesta lähes saman tien kuin he olivat sinne menneet saatoimme kaikki arvata heidän kohdanneen jotakin vaarallista. Kuullessaan sienistä Rincewind päätti heittää huoneeseen tulipallon. Kadotus kuitenkin varoitti häntä, että huone oli pieni, ja tulipallollaan Rincewind voisi vahingoittaa meitäkin. Niinpä peräännyimme nopeasti huoneen kauimmaiseen nurkkaan, jonka jälkeen Rincewind teki loitsunsa. Varotoimi oli viisas, sillä liekit löivät pitkälle valtaistuinsaliin. Leimahduksen jälkeen Sharnwyz tarjoutui menemään tarkastamaan tilanteen. Hän näki, että huone ja käytävä olivat peittyneet sienimuhennokseen, mutta kolme suurta violettia sientä tuli vielä hitaasti eteenpäin. Sharnwyzin palattua kertomaan tämän odotimme kunnes sienet tulivat näkyviin, jonka jälkeen ne tuhottiin nuolin ja magic missilein. 

Kun mädättäjäsienet oli näin saatu pois pelistä, meni Sharnwyz uudestaan sienihuoneeseen, tällä kertaa porukan metallinhavaintosauva mukanaan. Se ilmaisikin, että huoneen keskelle oli kaivettu jotakin noin metrin syvyyteen. Kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi ottaa mukaan sitä taikasauvaa, jolla kaivaminen huomattavasti helpottuisi, joten Kadotus lähti hakemaan sitä linnakkeelta. Sillä välin Sharnwyz tutki myös valtaistuinsalin metallinhavaintosauvalla, mutta sieltä ei löytynyt mitään kätkettyä. Columbo istui valtaistuimelle, mutta hänkään ei muuttunut sieneksi. 

Kadotuksen palattua Sharnwyz meni Rogerin, Rincewindin ja sir Jürgenin kanssa takaisin sienihuoneeseen. Kaivuusauva paljasti maan alta hiukan lahonneen puisen arkun, jossa oli metallihelat. Arkku ei hohtanut sen enempää pahaa kuin magiaakaan, joten Roger lensi huoneen keskelle ja nosti arkun kuopasta, kantaen sen valtaistuinsaliin tutkittavaksi. Kadotus tarkasteli lukkoa ihmeellisen jalokivensä avulla, mutta ei havainnut siinä ansoja, ainoastaan multaa. Sharnwyz puhdisti varovaisesti lukon ja yritti tiirikoida sitä, mutta se oli ruostunut kiinni. Lizakin kokeili, mutta joutui myöntämään mustahaltian olleen oikeassa. Niinpä hän otti tikarinsa, ja alkoi varovaisesti leikata aukkoa arkun kanteen. Se onnistuikin melko helposti, koska puu oli niin lahoa, ja kohta Liza saattoi kurkistaa arkkuun. Hän erotti siellä norsunluisen rasian, ja suurensi kannen aukkoa kunnes saattoi nostaa sen ulos arkusta. Tutkittuaan rasiaa Liza avasi sen, ja nosti sieltä esiin maagisen sauvan. Sauvassa oli auringonkehrän kuva. Rincewind otti norsunluurasian, ja käänteli sitä hetken käsissään. Rasian sisäpohjasta hän löysikin etsimänsä: sinne oli kaiverrettu sanat, joilla sauvan magia aktivoitiin. Rincewind kertoi sanat, jonka jälkeen Liza halusi mennä kokeilemaan sauvaa. Jerkovin ja Sharnwyzin saattamana hän kiipesi edellisen kerroksen luuhalliin, osoitti sauvan kärjen kohti peräseinää ja lausui taikasanat. Sauvan kärjestä sinkoutui ilmaan valokipunoita, ja Liza oli ihastuksissaan. Hän palasi Rincewindin luokse ruinaten, että saisi kantaa sauvaa. Rincewind myöntyi, mutta kielsi Lizaa käyttämästä sauvaa tyhjän päiten, sillä hän arveli tämän olevan Wand of Illumination, jolla saattoi luoda useita erilaisia valoilmiöitä, ja se oli voimakas ase taisteltaessa epäkuolleita kuten vampyyreja vastaan. 

Tämän jälkeen lähdimme tutkimaan sitä kammiota, jossa paladiinimme oli tuntenut voimakkaan pahuuden hyökyvän ylitseen. Tämän kammion seinät, katto ja lattia olivat kiiltävää mustaa kiveä, joka heijasteli lattian kuvioista sykkivää ja hohtavaa valoa. Lähimpänä ovea oli läpikuultavista, punaisista kivilaatoista muodostettu kuvio, joka oli ympäröity punakullalla, ja siitä tuli leimahduksen kaltaisia punaisia valonvälähdyksiä. Itäseinällä oli neliö vaaleanvihreää, neliön keskusta kohti tummuvaa kiveä, josta lainehti vihertävää valoa. Eteläseinällä puolestaan oli läpikuultavasta kivestä tehty ja hopealla kehystetty ympyrä, johon oli kaiverrettu kuvioita, ja siitä nousi valkeaa valoa ylöspäin, hajaantuen kuin usvana ilmaan. Viimeinen kuvio oli ruskehtava kolmio, josta säteili sykähtelevä hiekanvärinen valo. Kaikki kuviot hohtivat magiaa, ja koko kammio uhosi pahuutta. Oli selvää, että nämä kuviot edustivat eri elementtejä, joiden kanssa olimme jo aikaisemminkin joutuneet taistelemaan tässä elementaalipahuuden temppelissä. Kammion katto oli yli kahdenkymmenen metrin korkeudessa, ja siellä täällä siinä näkyi pieniä valonvälähdyksiä, kuin tähtien tuikahtelua. Menimme sisään, Ermys, Roger ja sir Jürgen kärjessä. 

Ermys kiersi tulielementin kuvion ja pääsi kammion puolelle. Hän kosketti sapelinsa kärjellä tulielementin symbolia. Mitään ei tapahtunut. Kadotus kokeili katsoa jalokivellään kuviota, mutta se ei paljastanut kuviosta mitään, mitä ei olisi nähnyt myös paljain silmin. Rincewind kokeili roiskuttaa dekanteristamme vettä tulen symbolin päälle, mutta ei tullut edes höyryä - kivilaatta ei ilmeisesti ollut kuuma. Sharnwyz meni huoneeseen ja kokeili käyttää siellä metallinhavaitsemissauvaa, mutta se paljasti ainoastaan elementtien symboleiden metallireunukset. Sitten Ermys astui tulisymbolin päälle - ja katosi jäljettömiin. Kadotuksen alkaessa kaivella esiin kristallipalloaan Sharnwyz ilmoitti seuraavansa Ermystä, sillä hänellä oli tulelta suojaava sormus. Mustahaltia astui punaisen kuvion päälle - ja oli samassa poissa hänkin. Kadotus oli saanut nyt kristallipallonsa esiin, ja katsoi siihen, yrittäen nähdä Ermyksen ja Sharnwyzin olinpaikan. Hän näki kaksikon seisomassa suurella kivikiekolla, ja heidän ympärillään tanssi liekkejä.

Kadotus kertoi, mitä hän näki kristallipallossa, ja siitä saatoimme päätellä, että Ermyksellä ja Sharnwyzilla oli parhaillaan kuumat paikat. Syntyi melkoinen meteli kaikkien yhteen ääneen esittäessä huomioita ja ehdotuksia siitä, mitä pitäisi tehdä tai olisiko jotakin ylipäätään tehtävissä. Kadotus yritti lähettää Ermykselle viestin, jonka hän kirjoitti paperinpalalle ja heitti keskelle tulisymbolia, mutta paperitollo ei kadonnut mihinkään. Ilmeisesti vain elävät olennot aktivoivat kuvion magian. Useimmat ehdottivat, että yrittäisimme etsiä jonkin reitin temppelistä sinne, missä Ermys ja Sharnwyz olivat. Ehdotettiinpa symbolin tuhoamistakin. 

Rincewind antoi keskustelun velloa ympärillään, ja kysäisi välillä Kadotukselta, mitä tämä näki kristallipallossaan. Kadotus näki Ermyksen ja Sharnwyzin edelleen samassa paikassa. Lopulta Rincewind päätti ottaa oman kristallipallonsa esiin, ja tarkistaa tilanteen siitä. Hän sai Ermyksen näkyviinsä, mutta samalla syntyi vaikutelma, että druidi oli jossakin hyvin kaukana. Ermys näytti seisovan paikoillaan käytävässä ja kuulostelevan, Sharnwyzia ei näkynyt. Rincewind kertoi havaintonsa muille, sekä sen, että hän uskoi druidin ja mustahaltian joutuneen symbolin kautta tulen elementaalitasolle. Kadotus oli kiukkuinen, sillä hänen kristallipallonsa näytti edelleenkin vain Ermyksen ja Sharnwyzin kivikiekolla liekkien keskellä. Vaikutti siltä, että tästä temppelistä löydetty pallo oli jotenkin kirottu. Rincewind esitti, että menisimme kaikki tulisymbolin kautta Ermyksen ja Sharnwyzin luokse, ja yhdessä etsisimme reitin pois elementaalitasolta. Niin suuri oli kuitenkin useimpien pelko tällaista tekoa kohtaan, että Rincewindin arvovalta ei riittänyt, ja ainoastaan Yulduz ilmoitti heti suostuvansa seuraamaan Rincewindiä muiden jatkaessa kinastelua ja väittelyä siitä, mitä kannattaisi tehdä tai oliko jotakin ylipäätään tehtävissä. 

* * *

Sharnwyz ja Ermys olivat muodoltaan kahdeksansakaraista tähteä muistuttavassa huoneessa, jonka jokaisesta tähden lyhyttä sakaraa vastaavasta nurkasta lähti aina kaksi kiviovea. Huoneen ilma oli kosteankuuma, mutta Ermystä suojasi kuumuudelta lohikäärmepanssari ja Sharnwyzia hänen sormuksensa. Druidi ja mustahaltia kiersivät huoneen, mutta ovissa ei ollut mitään eroa. Lopulta he päättivät valita yhden ovista, ja alkaa etsiä ulospääsytietä. Oven takana avautui pitkä käytävä, joka mutkitteli ja haarautui. Ermys ehdotti, että Sharnwyz voisi näkymättömänä kulkea tiedustelemassa edeltä varmistamassa tien, jotta he voisivat yrittää välttää taistelut. Näin tehtiin, ja se osoittautui viisaaksi varotoimeksi, sillä käytävän päässä Sharnwyz tuli huoneeseen, jossa oli jokin suuri, kuuma olento - tulielementaali. Mustahaltia ja Ermys palasivat takaisin päin, ja lähtivät tutkimaan seuraavaa käytävän haaraa. Useimmat käytävät päättyivät umpikujaan. Erään käytävän varrelta löytyi suuri sali, josta näkyi loimotusta käytävään, ja kun Sharnwyz kurkisti sinne, hän näki salin lattiassa neljä tulista kuilua. Ei vaikuttanut viisaalta yrittää tämän salin toisella seinustalla näkyville oville, joten Sharnwyz ja Ermys palasivat tähdenmuotoiseen huoneeseen, avasivat seuraavan oven ja jatkoivat tutkimuksia. 

* * *

Olimme vetäytyneet valtaistuinsaliin neuvottelemaan, ja Kadotusta vaivasi suunnaton uteliaisuus alas vievien portaiden suhteen. Hän yritti ehdottaa, että laskeutuisimme seuraavaan kerrokseen, mutta kun kukaan ei ollut suostuvainen hänen tuumaansa, hän livahti yksin tutkimaan. Näkymättömäksi muuttautuen Kadotus laskeutui lyhyen matkaa leveitä kiviportaita. Näiden portaiden alapäässä ei ollut pronssiovia, vaan siellä avautui suoraan suuri halli, jonka mustilla kiviseinillä kiemurteli harmaita riimuja, jotka näyttivät kuin elävän, kun niitä katsoi. Kadotukselle tuli niistä epämiellyttävä tunne, ja hän palasi muiden luokse. Suurin osa porukasta oli keskittynyt riitelemään siitä mitä tehtäisiin, paitsi Yulduz, joka rukoili, ja sir Jürgen sekä Columbo, jotka olivat jo päättäneet, että eivät jalallaan astuisi tulielementaalitasolle. Kadotus kääntyi paladiinin puoleen, ja pyysi tätä tulemaan mukanaan "vain tarkistamaan, että alhaalla ei ole mitään pahaa". Sir Jürgen lähti, ja hetken kuluttua Columbo seurasi heitä.

Sir Jürgen tähyili halliin. Se näytti epämiellyttävältä, mutta hän ei aistinut pahaa, ja kertoi niin Kadotukselle. Hän oli jo kääntymässä nousemaan portaita, kun äkkiä kylmäävä tunne hallissa vaanivasta pahuudesta puistatti häntä. Hän käännähti, ja tähyili pimeään, mutta tunne oli mennyt. Paladiini toisti sanansa, kenties vakuuttaakseen itseäänkin, ja kääntyi mennäkseen. Kadotukselle ei kuitenkaan tämäkään riittänyt, vaan hän sanoi menevänsä halliin, ja livahti sinne näkymättömänä. Columbo jäi kiinnostuneena tarkkailemaan alimmille askelmille. 

Kadotus hiipi eteenpäin yrittäen olla välittämättä seinien epämiellyttävistä riimuista. Suuressa hallissa oli syvä hämärä, eikä siellä nähnyt kovin pitkälle. Lopulta Kadotus kuitenkin näki edessään korokkeen, jolla oli valtaistuin. Ja valtaistuimella istui ryppyinen vanha eukko, jonka olemuksessa oli jotakin niin suunnattoman uhkaavaa ja kammottavaa, että Kadotus pyörsi ympäri ja sai tehdä kaikkensa ettei juossut portaisiin. Päästyään ylös Kadotus kiiruhti Rincewindin luokse ja selitti hätääntyneenä, mitä oli alhaalla nähnyt ja aistinut. Rincewind kuunteli vaieten, ja on vaikea sanoa, mitä hän ajatteli. 

Päätös oli viimein saatu aikaan. Yulduz oli valmistautunut rukouksillaan suojaamaan tulelta ne joukossamme, joilla ei ollut mitään maagisia esineitä tähän tarkoitukseen. Paladiini ja Columbo palaisivat linnakkeeseen mukanaan tieto tapahtuneesta ja viesti, että meitä ei pitänyt lähteä etsimään toistaiseksi, vaikka saattaisimme olla poissa pitkäänkin. Ottaisimme mukaamme valvontapallon, jolla toivon mukaan pystyisimme viestimään linnakkeeseen. Kaikki muut olivat lopulta päättäneet lähteä uskaliaaseen pelastusyritykseen. Rincewind oli antanut henkivartijoidensa valita, tulisivatko nämä, mutta molemmat olivat päättäneet seurata isäntäänsä. Columbo ja sir Jürgen lähtivät palaamaan linnakkeeseen, ja me muut valmistauduimme menemään tulen elementaalitasolle etsimään ystäviämme. Silloin huomasimme, että Budweiser oli kadonnut. 

Nopea etsintä ei tuottanut tulosta. Ärsyyntyneenä illuusionistin tavasta lähteä sooloilemaan kenellekään kertomatta Rincewind päätti, että menisimme joka tapauksessa nyt etsimään Ermystä ja Sharnwyzia. Hän piti myös täysin mahdollisena, että Budweiserkin oli mennyt sitä tietä. Sovittiin, että ensimmäisenä menisi Jerkov, jolla oli tulelta suojaava sormus, ja Rincewind tarkkailisi häntä kristallipallostaan. Jos siellä, minne Jerkov päätyisi, olisi kuuma, nostaisi tämä toisen kätensä ylös, ja Yulduz käyttäisi loitsujaan porukan suojaamiseen kuumuudelta. Jerkov astui tulisymboliin, ja katosi. Rincewind haki kristallipallostaan yhteyden, ja näki epäselvästi Jerkovin, joka nosti toisen kätensä ylös. Yulduz alkoi siunata lähtijöitä suojaten heidät tulelta, ja yksitellen kukin astui tulielementin kuvioon, siirtyäkseen - kukaan ei tiennyt tarkalleen minne. 

* * *

Budweiser oli kyllästynyt muiden riitelemiseen. Kadotuksen lähdettyä omille teilleen hänkin vetäytyi huomaamattomasti muiden piiristä, ja palasi elementtien kammioon. Hän astui tulikuvioon, ja löysi itsensä tähdenmuotoisesta huoneesta. Kaksi kiviovista oli avoinna. Budweiser muutti itsensä wraithin muotoon ja lähti tutkimaan käytäviä. Hän näki edessä päin kahdesta ovensuusta loimotusta, ja meni katsomaan. Oviaukoista pääsi saliin, jonka lattiassa oli neljä tulikuoppaa. Salin toisella puolen oli myös oviaukkoja. Budweiser päätti ylittää salin. Hän lennähti sisään, mutta silloin jokin tulista pylvästä muistuttava olento loikkasi lähimmästä kuopasta hänen kimppuunsa. Budweiser laskeutui lattialle muuttuen takaisin ihmishahmoonsa. Muista kuopista tuli lisää liekkiolentoja. Sekapäisenä illusionisti yritti huitoa niitä sauvallaan, kun ne hyökkäsivät joukolla hänen kimppuunsa. 

* * *

Löysimme itsemme tähdenmuotoisesta huoneesta, jonka kahdeksasta kiviovesta kaksi oli auki. Emme ehtineet juurikaan harkita, mitä tehdä, kun kuulimmen ihmisen huutavan tuskissaan jossakin toisen oven takana alkavassa käytävässä. Nopeassa tehtävänjaossa Pönde jätettiin tähdenmuotoiseen huoneeseen vartioon muiden lähtiessä kiireesti ääntä kohti. 

Etummaisena kiiruhtava Roger näki käytävään loimotusta oviaukoista, ja ehtiessään ovelle hän näki salissa ihmishahmon, jota liekkipyörteet ympäröivät joka puolelta. Hahmo oli tuttu - Budweiser. Roger näki hänen tähtäävän yhtä liekkiolennoista maagisella sauvalla. Epäröimättä hän ryntäsi apuun, Jerkov ja Yulduz kannoillaan. Rincewind otti dekanterin, ja ruiskutti siitä täydellä teholla vettä tulipyörteitä kohti. Ne eivät kuitenkaan kärsineet vesisuihkusta, mutta sali tuli hetkeksi täyteen kuumaa höyryä. Nähdessään, että vesi ei tehonnut liekkiolentoihin, Rincewind keskeytti puuhansa ja valmistautui heittämään loitsuja. Jerkovin ja Rogerin käydessä tulipatsaiden kimppuun Yulduz syöksyi uhkarohkeasti niiden keskelle ja tarttui Budweiserin käsivarteen, lausuen tulelta suojaavan siunauksen. 

Jerkov ja Roger tekivät selvää kahdesta tulipatsaasta, ja Rincewindin magic missilet poistivat pelistä kolmannen, joskin se jäi vielä hiukan kytemään. Yulduz yritti saada pahoin palaneen Budweiserin vedetyksi pois taistelusta, mutta tämä harasi vastaan, ampuen yhtä liekkipyörrettä magic missile -sauvallaan. Yhden tuliolennon hyökätessä Yulduzin kimppuun pappi luopui turhasta yrityksestä saada Budweiser järkiinsä ja perääntyi taistelusta. Rincewind ja Kadotus käyttivät lisää loitsuja tulipilareiden tappamiseen, ja Roger teki kahdesta selvää miekallaan. Lopulta kaikki Budweiserin ympärillä riehuneet liekit sammuivat, eikä uusia olentoja tullut näkyviin. Salissa loimotti enää lattian tulikuopista tuleva liekkien hehku. 

Rincewind katseli lähimpään tulikuoppaan, jossa kuitenkin roihusi enää tavallisia liekkejä. Sinne katsoessaan maagi huomasi siellä kuitenkin jotakin hyvin maagista. Hän meni lähemmäs katsomaan. Kuoppa oli vain puolentoista metriä syvä, ja sen pohjalla oli pieni, pyöreähkö, erittäin maaginen esine. Rincewindin pyynnöstä Kadotus käytti lohikäärmepalloaan, ja hän näki esineen pahuuden olevan voimakas. 

Taistelun päätyttyä oli käytävästä ilmestynyt näkyviin kaksi tuttua ja kaivattua hahmoa: Ermys ja Sharnwyz sieltä tulivat Pönden johdattamina. He olivat olleet tutkimassa käytäviä toisella suunnalla, mutta päättäneet sitten palata tähdenmuotoiseen huoneeseen kokeilemaan jotakin druidin tuumaa, ja siellä he olivat tavanneet Pönden. Druidi ja mustahaltia olivat aivan kunnossa. Nyt meillä oli vain yksi pikku ongelma: kuinka päästä pois?

Rincewind kiersi katsomassa muutkin tulikuopat, mutta niissä ei ollut mitään. Lopulta Rincewind pyysi Jerkovia laskeutumaan kuoppaan, jonka pohjalla tuo paha, hyvin maaginen esine oli, ja nostamaan sen ylös. Jerkov, jota hänen sormuksensa suojasi tavalliselta tulelta täydellisesti, teki työtä käskettyä. Hän pudottautui kuopan pohjalle ja otti esineen käteensä, nostaen sen näkyville. Ehdimme nähdä, että se oli jalokivi, ja sitten tapahtui jotakin.

19.9.2001
9. Planting, 6098 
Olimme tuulisella ylätasanteella. Jerkovilla oli edelleen kädessään jalokivi. Täällä ei tuntunut olevan kuuma, mutta ympärillämme ajelehti pilviä, ja siellä täällä näimme tuulenpyörteitä, jotka olisivat riittäneet lennättämään mukanaan taistelijan täydessä varustuksessa. Tasanne, jolla seisoimme, ei ollut kovin suuri, vain noin 30 metriä halkaisijaltaan. Alhaalla, kuutisenkymmentä metriä tasannetta alempana, näimme lohduttoman kivikkoisen maaston. Tasannetta kiersi alaspäin vievä polku tai ramppi. Ylöspäin tähyillessämme emme nähneet taivasta, vaan melko lähellä yläpuolellamme maitomaisen vaalean katon, josta tuli tasainen, harmahtava valo. Tähyillessämme kauemmas näimme olevamme keskellä suunnatonta luolaa, josta lähti eri suuntiin useita luolien suuaukkoja. Myös suuren luolan seinämillä näkyi muutamia tasanteita, joilta erkani sivukäytäviä pois luolasta. Arvasimme tämän olevan ilman elementaalitaso. 

Tutkimme tasanteen, jolla olimme, mutta sieltä ei löytynyt mitään lukuunottamatta muutamia vaalenneita luita. Vaikutti siltä, että meidän täytyisi yrittää löytää ulospääsy jostakin sivuluolasta. Lentäminen ei tuntunut turvalliselta vaihtoehdolta kovien pyörretuulien takia. Koska matkakaan ei ollut kovin pitkä, päätimme kävellä lähimmän luolan suulle, ja lähdimme alas pitkin tasannetta spiraalimaisesti kiertävää ramppia tuulen riepotellessa meitä. Pääsimme kuitenkin onnellisesti luolan pohjalle, jossa maa oli soraa ja kivenmurikoita, joiden joukossa näkyi takertuneena kankaanriekaleita, puunpaloja ja luunkappaleita. Suuntasimme kohti lähintä luolan suuaukkoa. Olimme edenneet noin puolet matkasta, kun Roger näki edessäpäin valtavan hyytelömäisen olennon, joka näytti valuvan hitaasti meitä kohti. Rincewind muisteli kuulleensa näistä hirviöistä, ja tiesi, että tuli ja kylmä voisivat sitä vahingoittaa. Kadotuksen avulla hän latasi maaginsauvaansa voimaa, ja ampui sitten siitä kaksi tulipalloa hitaasti lähestyvää limanuljaskaa kohti. Se kärventyi, ja jatkoimme matkaamme. 

Tulimme luolan suulle. Vasemmalla puolellamme lähti polku ylöspäin kielekkeelle noin 30 metriä yläpuolellamme. Rincewind arveli, että nämä tasanteet saattoivat olla ulospääsytie, mutta päätti kuitenkin, että tutkisimme ensin luolan. Luola oli suuri, ja siellä oli viileää ja pimeää. Roger lähti edeltä tiedustelemaan, lentäen maagisten töppöstensä avulla ja valaisten tietään miekallaan, muiden seuratessa jalan perässä. Jonkin matkaa edettyään Roger havaitsi muutaman metrin korkeudella lattiasta ison luolan suuaukon, ja meni tutkimaan. Hän ehti juuri nähdä kolme suurta hahmoa luolassa, kun hänet ympäröi jäätävä pilvi. Ne olivat valkoisia lohikäärmeitä, ja niiden kidoistaan syöksemä kylmyys sai miltei Rogerinkin sydämen jähmettymään kesken lyönnin. Hän palasi kiireesti muiden luokse varoittamaan vaarasta, mutta olimme jo nähneetkin luolasta tulevan jäätävän hönkäyksen. Rincewind ei aikaillut, vaan heitti luolaan tulipallon, sillä tulta lumikäärmeet sietävät huonosti. 

Yulduz oli juuri saanut juotettua Rogerille parantavan juoman, kun Rincewindin tulipallon läpi luolasta syöksyi suuri lohikäärme, jonka suomut olivat harmaat noesta. Budweiser suuntasi siihen magic missileitä sauvastaan ja Kadotus noudatti Rincewindin esimerkkiä, lähettäen sitä vastaan tulipallon, mutta edelleen se tuli kohti. Sharnwyz oli tarttunut jouseensa, ja ampui maagisia nuoliaan siivekkääseen hirviöön. Se kuitenkin avasi kammottavan kitansa, ja puhalsi jäätävän hönkäyksensä Yulduzin, Rogerin, Ermyksen, Lizan ja Rincewindin (?) päälle. Sitten Sharnwyzin toinen nuoli tavoitti lohikäärmeen, lävistäen sen silmän, ja se alkoi pudota kesken lentonsa, syöksyen päin kallioseinämää. Samassa luolasta kuitenkin tuli esiin kaksi lohikäärmettä lisää, joista toinen oli pelkkä poikanen, mutta toinen lähes yhtä kookas kuin ensimmäinenkin. Ne lensivät meitä kohti, ja Rincewind heitti tulipallon suurempaan. Budweiserin loitsu ei tehonnut siihen, ja Pönden ja Sharnwyzin nuolet viuhuivat ohi, mutta Jerkovin nuoli löysi maalinsa. Kadotus oli juuri saanut esiin lohikäärmepallonsa, ja yritti saada yhteyttä otuksiin, kun lohikäärme hönkäisi häntä, Jerkovia, Budweiseria ja Sergiota kohti. Sitten pienempi lohikäärme syöksyi ylhäältä ja hönkäisi sekin, ja Kadotus, Roger ja Yulduz peittyivät hetkeksi hyiseen pilveen. Onneksi tämän lohikäärmeen henkäys ei ollut niin voimallinen kuin isompien, ja kaikki jäivät vielä jaloilleen, joskin Kadotus näytti lähes paleltuneen hengiltä. 

Nyt meidän täytyi estää lohikäärmeitä hyökkäämästä uudestaan pelottavalla hengitysaseellaan. Roger nousi lentoon ja lennähti lyömään miekallaan pienempää lohikäärmettä, Rincewindin ampuessa vielä yhden tulipallon isompaan matoon, ja Sharnwyzin lähettäessä matkaan jälleen yhden kuolettavan nuolen. Rogerin miekka lävisti pienimmän lohikäärmeen sydämen, kun taas Rincewindin viimeisin tulipallo vihdoin sai isomman valkean pedon lennon katkeamaan, ja Sharnwyzin nuoli viimeisteli sen työn. Taistelu oli päättynyt, ja olimme vielä kaikki elossa, vaikkakin muutamat pahasti paleltuneina lohikäärmeiden hyökkäysten jäljiltä. Toivuimme hurjan hyökkäyksen jäljiltä, Yulduzin ja Ermyksen parantaessa niitä, joita lohikäärmeiden hönkäykset olivat pahimmin vahingoittaneet.

Sen jälkeen Rincewind loihti valon luolaan, josta lohikäärmeet olivat hyökänneet, ja Roger meni tutkimaan sitä. Luola oli kylmä ja tyhjä. Sen takaseinä oli jäässä, ja kimalteli maagisessa valossa. Roger huikkasi muille, että luola oli turvallinen. Koska tarvitsimme nyt epätoivoisesti lepoa ja luola tarjosi edes kohtalaisen turvan, siirryimme kaikki luolaan. Rincewind tutki luolaa, ja havaitsi pullon, jossa oli maagista nestettä, sekä voimakkaasti maagisen leveän miekan. Koska olimme pahuuden paikassa, emme uskaltautuneet koskemaan miekkaan ennen kuin Kadotus oli tarkistanut, että se ei ollut paha (eikä hyväkään, sen puoleen). Rincewindin henkivartija Sergio sai sitten luvan kokeilla miekkaa, ja hän veti sen huotrasta. Miekan terässä oli riimukirjoitusta. Rincewind luki sen: "Sturm". Se saattoi olla joko miekan nimi, tai käskysana. Sergio lausui sen, ja miekka leimahti äkkiä koko teränsä pituudelta liekkeihin! Olimme nähneet näitä miekkoja ennenkin, ja Kadotuksella jopa on yksi sellainen hallussaan. Kun meillä nyt oli tämä kätevä soihtu, Sergion tehtäväksi annettiin sulattaa jääseinämää muutamista sellaisista kohdista, jotka tuntuivat taittavan valoa oudosti. Jonkin ajan kuluttua seinämästä tulikin esiin jalokivi. Sen nähtyään Sergio paneutui tehtäväänsä uudella innolla. 

Sillä välin Kadotus oli istunut lohikäärmepallonsa kanssa lattialle. Hän piteli palloa käsissään, ja sen voima paransi häntä. Samalla luolan ilma Kadotuksen ympärillä alkoi lämmetä, ja kaikki hakeutuivat pian ympärille lämmittelemään. Yulduz vaipui rukouksiin ja Ermys meditoi. Rincewind luki kirjaansa muiden asettautuessa Sergiota lukuunottamatta lepäämään. Jonkin ajan kuluttua Kadotuksen pallo lakkasi lämmittämästä. Jouduimme kaivamaan repuistamme esiin huopia ja talvivaatteita. Aika kului, ja Kadotuksen pallo alkoi toimia uudestaan. Vähitellen Sergio, joka seisoi nyt vesilammikossa, sai sulatettua seinämästä esiin vielä useita timantteja. 

Saatuaan loitsunsa luetuksi Rincewind loihti lohikäärmeiden luolaan suojaksemme talon, jonka sisällä olisimme paremmassa turvassa niin kylmyydeltä kuin vaeltelevilta hirviöiltäkin. Ermys ja Yulduz käyttivät kumpikin miltei viimeiset voimansa parantaakseen niitä, jotka olivat vielä huonossa kunnossa. Sen jälkeen Ermys meni ulos talosta tutkaillakseen turvallisesti luolasta löytämäämme juomaa. Hän nuuhki sitä, ja haistoi raikkaan männyn tuoksun. Varovaisesti hän maistoi sitä. Hän tunsi kuulonsa herkistyvän, ja kuuli Jerkovin mutisevan puoliääneen sisällä talossa kipujaan valittaen. Ermys palasi sisälle, ja kävi vielä parantamassa Jerkovia. Ennen kuin asetuimme levolle, loi Yulduz jumalansa suomin voimin meille mannaa syödäksemme, sillä emme olleet varautuneet olemaan poissa leiristä näin pitkään, eikä meillä ollut ruokatarpeita mukanamme. Rincewind kirjoitti paperiarkille viestin leiriin, ja asetti sen mukanamme olevan valvontapallon eteen siinä toivossa, että leirissä nähtäisiin se, ja tiedettäisiin, että olimme kaukana, mutta toistaiseksi jotakuinkin kunnossa. Sitten jaoimme vahdit, ja asetuimme lepäämään. 

Saimme levätä rauhassa. Noustuamme, ja talon haihduttua, menimme tutkimaan lohikäärmeiden ruhoja, sillä taistelun jälkeen olimme olleet siihen liian uupuneita. Luolan kylmyyden takia lohikäärmeet eivät olleet vielä menneet miksikään, ja irroitimme niistä suomuja ja hampaita. Sillä välin Yulduz paransi itseään parantavan kiven avulla, ja loi sitten lisää mannaa, jota hän jakoi kaikille myös seuraavan päivän annoksen. Vietettyämme tällä tavoin muutamia tunteja lähdimme lopultaliikkeelle. Roger, joka ei ollut vielä aivan toipunut lohikäärmeiden henkäysten vaikutuksista, kulki tällä kertaa viimeisenä pitäen parantavaa kiveä itsellään, ja Sharnwyz kulki edellä näkymättömänä tiedustelijana. 

Ensimmäiseksi varmistimme luolan lähellä lohikäärmeiden pesää. Sharnwyz palasi kertomaan, että hän näki siellä jonkin suurehkon, lämpimän möhkäleen, ja Rincewind loihti sauvastaan luolaan valoa, kunnes hän ja Sharnwyz saattoivat nähdä, mikä luolassa majaili. Se muistutti aiemmin kohtaamaamme hyytelömäistä otusta, mutta oli väriltään tummanharmaa, ja Rincewind muisteli näiden limahirviöiden pystyvän sulattamaan jopa metallia, eikä juuri mikään muu kuin salamanisku tuottanut niihin vahinkoa. Rincewindillä oli kuitenkin hallussaan sauva, josta hän lähetti pari maagista ukkosennuolta hitaasti lähestyvään tummaan limaklönttiin. Se pysähtyi ja näytti painuvan kokoon, joten Sharnwyz uskaltautui tutkimaan luolan. Limaska oli tosiaankin kuollut, mutta luolasta ei löytynyt kuin haljennut puulusikka. 

Palasimme suureen luolaan, jonka keskellä oli tasanne, ja päätimme lähteä kipuamaan lähimmälle kielekkeelle. Tuulenpyörteiden varalta kaivoimme kuitenkin ensin esiin köysiä, jotka sidottiin jokaisen vyötärölle ja toisiinsa niin, että mikäli joku lipeäisi tai joutuisi tuulen heittelemäksi, hän ei toivottavasti syöksyisi kuolemaansa, vaan muut saisivat vedettyä hänet takaisin. Matkalla ylös ei kuitenkaan tullut pahoja tuulia, ja pääsimme onnellisesti kielekkeelle. Muiden jäädessä odottamaan Sharnwyz meni jälleen näkymättömänä tiedustelemaan. Hän kulki käytävää pitkin, kunnes tunsi tulevansa paikkaan, jossa käytävä laajeni luolaksi. Siellä hän yritti kuunnella ja katsella pimeyteen herkistäen kaikki aistinsa, mutta hän saattoi vain tuntea ilmavirtauksia käytävässä, ja palasi muiden luokse. 

Nyt Rincewind teki käytävään valon, ja etenimme luolaan, jossa Rincewind loihti lisää valoa. Silloin näimme ilmasta alkavan tiivistyä kuin sumupilviä, joista lähti harmahtavia lonkeroita, ja lonkerot kiertyivät meitä kohti. Niitä tuntui olevan kaikkialla ympärillämme, ja ne tulivat kimppuun. Kävimme puolustautumaan, kukin kykyjensä ja keinojensa mukaan. Rogerin miekanisku hajotti heti yhden, ja huomasimme, että nämä olennot eivät olleet niin vaarallisia kuin aluksi olimme pelänneet, sillä ne eivät osuneet juuri kehenkään ja saimme nopeasti tuhottua niistä useita. Yksi tosin onnistui suuntaamaan Yulduziin hiekkapuhallusta muistuttavan lonkeronsa, eikä papin nuija tuntunut tekevän mitään vaikutusta olentoon. Magia ja Sharnwyzin nuolet kuitenkin tepsivät, samoin kuin taistelijoiden miekat. Vielä Sergio sai hiekkaa silmilleen, ja oli tukehtua, mutta Yulduz paransi häntä Ermyksen ja Jerkovin hakatessa kappaleiksi viimeiset näistä oudoista olennoista. 

Taistelun päätyttyä tutkimme luolaa, pysytellen varuillamme uusien hyökkäysten varalta. Rincewind huomasi luolan perällä olevassa syvennyksessä jotakin maagista. Rogerin, Jerkovin ja Sharnwyzin suojaamana hän meni katsomaan lähempää, ja erotti kaksi esinettä: koristeellisen sotavasaran sekä hyvin maagisen jalokiven. Rincewind tarkasteli jalokiveä kuitenkaan koskettamatta sitä. Se oli akvamariini, ja sen säteilemä magia toi hänen mieleensä erehtymättä sen jalokiven, jonka Jerkov oli nostanut tulikuopasta, ja jonka avulla olimme päätyneet tähän paikkaan. Rincewind kysyi Jerkovilta, mikä jalokivi tulikuopasta oli löytynyt, ja sai kuulla sen olleen savukvartsi. Maagimme päätteli, että akvamariini voisi toimia porttina veden elementaalitasolle, ja kielsi muitakaan koskettamasta kiveen, sillä hänen mukaansa meidän tulisi mieluumin yrittää löytää keino päästä pois elementaalitasoilta, takaisin omaan ulottuvuuteemme. Tätä järkeilyä ei kukaan voinut kiistää. Jätimme siis jalokiven toistaiseksi siihen, mistä olimme sen löytäneet. 

26.9.2001
10. Planting, 6098 
Jätimme maagisen jalokiven rauhaan ja jatkoimme matkaamme tutkimaan seuraavaa maan tasalla olevaa luolaa. Sharnwyz kulki edelleen näkymättömänä tiedustelijana edellämme. Tovin kuluttua hän palasi kertomaan, että suuaukko avautui kahdeksi suureksi luolaksi, joiden lattia vietti ylöspäin. Kadotus lähti hänkin näkymättömänä luudalla lentämään luolaan Sharnwyzin jatkaessa tiedustelua pidemmälle luolaan. 

Mustahaltia palasi hetken päästä, ja varoitti ensi töikseen meitä olemaan ääneti. Hän oli nähnyt edessä olevassa luolassa useita kuusimetrisiä humanoideja, luultavasti jonkinlaisia jättiläisiä. Roger halusi tietenkin mennä heti tappamaan ne, mutta Rincewind pidätteli rankkuria. Hän huomautti, että myös muutamat jättiläiset ovat hyviä, tai eivät ainakaan pahoja, eikä meidän kannattaisi hyökätä suinpäin. Kadotus lupautui lennähtämään näkymättömänä lähemmäs jättiläisiä, sillä lohikäärmepallonsa avulla hän pystyi näkemään olivatko nämä olennot pahoja vai eivät. 

Kadotus ei viipynyt poissa kauan, ja hänen tullessaan takaisin kuulimme hänet jo kaukaa. - Rincewiiind! huusi Kadotus lentäen luoksemme. - Ne ovat pahoja! Olimme jo olleet puolittain valmistautuneet taisteluun, eikä kestänyt kuin hetken, kun taistelijat olivat asemissaan jättiläisten luolan suulla. Rincewind heitti taempaa tulipallon luolaan ja näimme sen kirkkaan leimahduksen. Sharnwyz ampui kaksi nuolta pimeyteen. Jättiläiset viskoivat valtavia kiviä meitä kohti, mutta keneenkään ei osunut. Kadotus sinkosi vastineeksi maagisen ukonvasaman. Kaikki jättiläiset, joita oli viisi, jäivät kuitenkin jaloilleen. Yksi niistä lähti leijailemaan kohti kattoa, kivi kummassakin kainalossaan. Sen aikomukset olivat varsin selviä, ja Rincewind heitti siihen magic missileitä. Sitten saimme taas kiviä niskaamme. Tällä kertaa Ermykseen osui ballistan ammuksen kokoinen kivi, ja druidi lensi iskun voimasta pitkän matkaa taaksepäin. Sharnwyz tähtäsi nuolillaan lentävää jättiläistä, joka oli heittänyt kiven, mutta vain toinen hänen nuolistaan osui maaliinsa. Roger lehahti lentosaappaillaan ilmaan, lähtien epäröimättä miekka kourassa lentävää jättiläistä kohti. 

Taistelu jatkui jättien kivittäessä meitä. Myös Jerkoviin osui kivi, mutta suojaavat loitsut säästivät hänet vammoilta. Roger kohtasi ilmassa leijailevan jättiläisen, ja ne, jotka ennättivät seuraamaan, saattoivat nähdä hänen maagisen miekkansa hohtamassa valossa kuinka rankkuri ja jättiläinen ottivat mittaa toisistaan. Rincewind ja Kadotus keskittyivät ampumaan magic missileitä, samoin kuin Budweiser sauvastaan. Sharnwyz jatkoi nuolien ampumista. Jerkov pääsi takaisin jaloilleen, ja rynnisti taisteluun jättejä vastaan, kytkien toimintaan vyönsä, joka antoi hänellekin jättiläisen voimat. Ermys käytti taikaköyttään sitomaan yhden jättiläisistä. Juuri kun hän aikoi tehdä siitä selvää, tuli kuitenkin toinenkin jättiläinen paikalle, ja löi häntä kuin vierasta sikaa. 

Taistelu tuntui alkavan vähitellen kääntyä voitoksemme, kun Rogerin miekka lävisti ilmassa leijailleen jättiläisen ja pian sen jälkeen Sharnwyzin nuolet ja Rincewindin magic missilet korjasivat toisen. Jerkovilla ja Ermyksellä kuitenkin oli tiukat paikat. Sitten Kadotus, joka oli kenenkään näkemättä lennähtänyt Jerkovin kimpussa olevan jättiläisen kimppuun, upotti miekkansa syvälle hirviön kinttuun, ja se kaatui kuin kivijärkäle. Ermys oli kuitenkin edelleen hätää kärsimässä, vaikka Rogerkin lennähti hänen avukseen. Viimeinen jätti sai perille hirmuisen iskun, joka sinkosi Ermyksen tajuttomana luolan lattialle. Yulduz lähti juoksemaan luolan poikki. Sitten Rincewindin magic missilet räjäyttivät jättiläisen pään. 

Yulduz polvistui Ermyksen viereen ja avasi kypärän vääntyneen silmikon. Ermyksen kasvot olivat veren peitossa. Hän ei näyttänyt olevan kaukana kuolemasta. Yulduz laski kätensä kevyesti hänen päälleen, sulki silmänsä ja alkoi valaa parantavaa voimaansa druidiin. 

Yulduzin keskittyessä haavoittuneisiin Kadotus lensi luudallaan jättiläisten luolaan varmistamaan, että mitään hirviöitä ei enää piileskellyt siellä. Hän palasi ilmoittamaan, että luola oli turvallinen. Rincewind oli sillä välin tunnistanut tappamamme jättiläiset pilvijäteiksi. Muiden siirtyessä tutkimaan luolaa uupuneen näköinen Yulduz vetäytyi seinustalle rukoilemaan, sillä hän oli kuluttanut lähes kaiken voimansa Ermyksen ja Jerkovin parantamiseen, ja molemmat olivat edelleen pahasti haavoittuneita.

Jättiläisten luolasta löytyi muutamia niiden mittojen mukaan kyhättyjä huonekaluja. Yhden valtaisan sängyn alta löytyi kasa kuparikolikoita. Jerkovin siirrettyä sängyn pois tieltä sieltä löytyi kuitenkin myös maagisia lyhyen varsijousen vasamia, magiaa hohtava sauva ja niin ikään lumottu sormus. Sormuksessa oli jonkinlaisia sananjalka- tai höyhenkuvioita, ja kun sitä vertailtiin jo käytössämme oleviin sormuksiin, selvisi, että se oli samanlainen kuin Lizan sormus, joka takaa käyttäjälleen pehmeän laskun, vaikka tämä putoaisi korkealtakin. Talletimme nämä esineet. Saatuaan rukouksensa päätökseen Yulduz käytti parantavia voimiaan vielä hiukan Jerkovin hyväksi, mutta hän ei uskaltanut käyttää kaikkia voimiaan, ja sekä Jerkov että Ermys olivat edelleen kaukana täysistä voimistaan, kun palasimme isompaan luolaan. 

Seinän vierustalla oli ramppia muistuttava kieleke, joka johti ylöspäin, ylhäällä katon rajassa luolan perällä alkavaan käytävään. Olimme päässeet käytävään, kun Sharnwyz, joka jälleen kulki hiukan muun joukon edellä näkymättömänä, huusi äkkiä varoituksen: kimppuumme oli käymässä isoja, lentäviä olentoja. Koska meidät oli joka tapauksessa jo huomattu, Rincewind loihti valoa, ja näimme, että katon rajasta meitä kohti syöksyi neljä hirvitystä, joilla oli haukan pää ja leijonan vartalo. Kirkuen ne syöksyivät meitä kohti, kahden valitessa Jerkovin ja Sharnwyzin uhreikseen ja kahden suunnatessa päin Rogeria, joka oli jälleen noussut ilmaan saappaillaan. Rincewind ja Kadotus loihtivat kumpikin tulipallon griippiryhmiä kohti, mutta ne syöksyivät leimahdusten läpi sulat vain kevyesti savuten. 

Sharnwyz ehti ampua yhden nuolen, ja sitten hän alkoi vaihtaa joustaan sapeliin. Samassa griippi oli hänen kimpussaan. Sen kynnet iskivät mustahaltiaan, mutta suojausloitsut pitivät vielä. Toinen kävi Jerkovin kimppuun ja iski häntä nokallaan. Sen sijaan Rogeria vastaan hyökänneiden kahden griipin kynnet ja nokat eivät pystyneet rankkurin panssariin. Sitten karvat ja höyhenet pölisivät Rogerin vastatessa griippien hyökkäykseen miekansa sivalluksilla. 

Taistelu hurjia griippejä vastaan jatkui kiivaana. Roger surmasi toisen vastassaan olevista griipeistä. Liza osallistui taisteluun ampumalla yhden puhallusputkensa nuolen toiseen Rogerin kimpussa olevaan hirviöön, Kadotuksen puolestaan rientäessä Jerkovin avuksi. Rincewind ja Budweiser antoivat taustatukea magic missileillä. Roger surmasi pian toisenkin kimpussaan olleista otuksista, ja samaten Jerkov teki selvää omastaan. Sharnwyz oli kuitenkin hätää kärsimässä griipin nokan ja kynsien iskiessä häntä säälimättömästi. Nähdessään tilanteen sekä Roger että Jerkov riensivät auttamaan mustahaltiaa. Sharnwyzin onnistui viimein onnistui tuikata verenhimoista hirviötä tikarillaan väistäessään sen kynsiä ja käyrää nokkaa. Sitten Jerkov ja Roger ehättivät apuun, ja tekivät griipistä selvää. 

Griippien luola oli umpikuja. Sen perältä löytyi pesä, jossa oli luita, höyheniä ja kankaanriekaleita. Näiden seasta häämötti kuitenkin Rincewindin silmiin muitakin, maagisia esineitä. Kaivoimme pesästä esiin kiiltävän suomupanssarin, maagisen lyhyen varsijousen - liekö peräisin samalta onnettomalta kuin jättiläisten luolasta löytämämme vasamat - sekä loitsukäärön, joka ilahdutti kovasti Budweiseria, sillä se sisälsi illusionistien loitsuja. Viimeisenä pesästä poimittiin hyvin voimakkaasti suojaavaa magiaa hohtavan pieni esine, jonka Rincewind oitis tunnisti olevan scarab of protection, jollaista hän itse kantoi viitassaan. Se suojaa kantajaansa loitsuilta ja epäkuolleiden hyökkäyksiltä, ja annoimme sen yksimielisesti ainoan pappimme Yulduzin käyttöön, joka luovutti siihen saakka käytössään olleen loitsuilta suojaavan kiven nyt Budweiserille. Jerkov vaati maagisia vasamia käyttöönsä, ja saikin ne. 

Yulduzin jälleen käytettyä parantavia voimiaan griippiotuksia vastaan käydyssä taistelussa haavoittuneita Jerkovia ja Sharnwyzia auttaakseen, jatkoimme jälleen matkaa, sillä nämä vastoinkäymiset eivät vielä olleet lannistaneet meitä. Olimme palaamassa tuuliseen pääluolaan, kun tiedustelijamme Sharnwyz palasi varoittamaan nähneensä edessäpäin kummallisen möhkälemäisen otuksen, jonka päällä heilui yksinäinen lonkero. Mustahaltia ei tunnistanut sitä, eikä kukaan muukaan, mutta emme halunneet ottaa riskejä. Sharnwyz, Jerkov ja Pönde tyytyivät ampumaan sitä nuolilla ja vasamilla, ja heidän osumansa saivat olennon räjähtämään pitkin käytävän seiniä. Jäljelle jäi vain kappaleita jonkinlaista aivomaista korallia muistuttavaa kuorta. 

Järjestyksessä seuraava luola sijaitsi taas kielekkeellä. Kapusimme ylös ja Sharnwyz kävi luolassa. Hän palasi ilmoittamaan, että ei nähnyt siellä mitään elävää, mutta luolassa oli korkea kieleke, jolle mustahaltia ei nähnyt. Niinpä Kadotus teki luudallaan lentokierroksen luolassa. Hänkään ei kuitenkaan havainnut mitään hälyttävää, ja uskaltauduimme lähtemään kapuamaan kielekkeelle. Olimme noin puolessa matkassa, kun näimme ylhäältä vastaamme hitaahkosti leijailevan hieman maanpinnan yläpuolella suuren, läpikuultavan, pallomaisen olennon. Sen pinta näytti olevan täynnä reikiä. Me muut emme koskaan olleet nähneet tai kuulleet vastaavasta, mutta Rincewind tunnisti sen askomoidiksi, myrkyllisiä itiöitä levittäväksi iljetykseksi. Koska askomoid oli jo varsin lähellä, emme jääneet aikailemaan, vaan lähdimme pakoon. Uskollinen Sergio oli vaarassa jäädä jälkeen, mutta Roger lensi kielekkeen ulkopuolelle ja tempaisi hänet mukaansa. Askomoid oli onneksi kuitenkin meitä paljon hitaampi, ja saamamme etumatkan turvin Rincewind heitti tulipallon sitä vastaan. Näkyi leimahdus ja räjähdys. Jäljelle jäi vain nahkamaisia riekaleita, jotka leijailivat hetken ennen kuin laskeutuivat maahan. Kadotus, Rincewind ja Roger kävivät tarkastamassa kielekkeen, jolta askomoid oli laskeutunut kimppuumme, mutta sieltä ei löytynyt kerrassaan mitään. 

Seuraavassa luolassa käytyään Sharnwyz palasi ilmoittamaan, että sen perältä näkyi heikkoa valonkajastusta, mutta mitään vaarallista hän ei ollut luolassa havainnut. Menimme joukolla luolaan, ja tutkimme sitä. Varoen lähestyimme luolan perimmäistä kolkkaa, josta valo tuntui tulevan. Lähestyessämme meistä alkoi tuntua, että tässä vihertävässä, lainehtivassa valossa oli jotakin kovin tuttua. Ja toden totta, päästessämme perille näimme lattiassa tutun nelikulmaisen kuvion, veden elementaalitason portin. Tämä antoi meille aavistuksen, että voisimme löytää täältä reittejä myös muille elementaalitasoille, ja jatkoimme tutkimuksiamme uudella innolla. Löysimme kuitenkin vain tyhjiä luolia. Ollessamme aikeissa palata suuren luolan pohjalle tuli raju tuulenpyörre, joka pakotti meidät vetäytymään joksikin aikaa takaisin luolan suojiin, jotta tuuli ei paiskaisi meitä alas kielekkeeltä. 

Aikamme odotettuamme pääsimme turvallisesti suuren luolan pohjalle, ja etenimme sitä pitkin kohti seuraavaa edessäpäin häämöttävää luolan suuta. Näimme yhden harmaan liman, jollaisen Rincewind oli tappanut maagisilla ukonvaajoilla pian liikkeelle lähdettyämme. Se oli kuitenkin etäällä, emmekä halunneet tuhlata maagiemme hupenevia loitsuja sen tuhoamiseen, vaan annoimme sen olla. 

Seuraavan luolan suulta haarautui useita käytäviä, jotka johtivat kallion sisässä oleviin kammioihin. Muutamat käytävät viettivät ylöspäin ja johtivat pienempiin luoliin, mutta nämä olivat kuitenkin tyhjiä. Yhdestä suuremmasta luolasta löytyi seuraava elementaalitason portti, maan elementin kolmiokuvio, joka levitti kellertävää valoa väreinä ympärilleen. 

Nyt aloimme olla kaikki uuvuksissa. Eräs peremmällä olevista pienemmistä luolista, jonka olimme tutkineet, vaikutti sopivan turvalliselta lepopaikaksemme. Vetäydyimme sinne, ja söimme mannaa, jota Yulduz oli herättyämme luonut. Ennen kuin kävimme levolle, Rincewind loitsi vielä kiviseinäisen talon suojaksemme. Yulduz rukoili jonkin aikaa, ja käytti sitten loput voimansa parantaakseen niitä, jotka vielä kärsivät taisteluissa saamistaan vammoista. Sen jälkeen nuori Trithereoinin papitar kykeni enää horjumaan lavitsalleen. Jaoimme vahtivuorot ja asetuimme lepäämään.

3.10.2001
11. Planting, 6098
Herättyämme otimme ensi töiksemme yhteyttä linnakkeeseen valvontapallon kautta. Kirjoitimme lapun, jolla pyysimme tuomaan ruokaa, parantavia juomia ja erilaisia elementaalien hallintaan sopivia kapineita, joita meille on aikojen myötä kertynyt, sekä vedessä liikkumista helpottavia maagisia välineitä, jos sellaisia meiltä löytyisi. Ermys pyysi ehjää kypärää. Annoimme lisäksi ohjeet siitä, kuinka näiden tavaroiden tuojat pääsisivät luoksemme temppelistä. 
Kun leirissä huomattiin valvontapallon viesti, Mark Pole, Kaylan ja Columbo ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi viemään lisävarusteita elementaalitasoilla loukussa oleville, hyvin tietäen, että joutuisivat itsekin jäämään sinne. Rohkeasti he kuitenkin lähtivät matkaan. He menivät temppeliin, laskeutuen mahdollisimman suoraa tietä kolmanteen kerrokseen, eivätkä he kohdanneet mitään vaikeuksia matkallaan. Mutta juuri kun he olivat ehtineet sienien valtaistuinsaliin, näkivät he ruman olennon nousevan alhaalta leveitä portaita. Kaylan empi hetken, mutta tajusi sitten sentään, että tämä vastustaja voisi olla kolmikolle liikaa, ja heidän tehtävänsä oli tärkeämpi. Niinpä kolmikko kääntyi pakoon rumiluksen lähtiessä vauhdilla heitä kohti. Niukin naukin he ehtivät sisälle ja loikkasivat valkoiseen ilman elementin ympyrään. Viimeinen, mitä he näkivät, oli sienimäinen olento ojentamassa käpäliään heitä kohti. Ja sitten he olivat valtavassa tuulisessa luolassa korkealla tasanteella (joka lukijalle onkin jo tuttu aiemmista tapahtumista). 
Koska olimme osanneet odottaa tavara- ja ruokatäydennyksien tuojien ilmestyvän samaan paikkaan, johon itse olimme tupsahtaneet, olimme matkanneet tasanteen juurelle odottelemaan. Siellä kohtasimmekin Kaylanin, Mark Polen ja Colmbon, jotka olivat juuri laskeutuneet tasanteelta. Heillä oli mukanaan Nelsonin maaginen säkki täynnä pyytämiämme tavaroita. Jaoimme tavarat kantoon, ja Ermyskin sai uuden kypärän. 

Lähdimme nyt tutkimaan suurinta niistä sivuluolista, joita olimme havainneet. Leveän luolan perältä alkoi kapeampi tunneli, ja ylhäällä seinämällä oli pitkä kieleke. Kadotus kävi luudalla tarkistamassa sen, mutta siellä ei näkynyt mitään kivenlohkareita kummempaa. Jatkoimme siis käytävään, Sharnwyz edeltä tiedustelijana tavalliseen tapaan. Käytävä johti luolaan, joka näytti tyhjältä, joten Sharnwyz palasi pian hakemaan muut, ja menimme sisälle. Rincewind loitsi luolaan valoa. 

Valossa näimme, että luola ei ollutkaan tyhjä, vaan siellä majaili valtava ilmaelementaali. Se liikuskeli laiskasti meitä kohti, ja peräännyimme hiukan. Yulduz tutkaili temppelistä löytynyttä suitsukeastiaa, jonka Mark, Kaylan ja Columbo olivat tuoneet mukanaan. Nelson oli arvellut sen liittyvän jotenkin ilmaelementaaleihin, ja Yulduz huomasi astian pohjassa riimuja. Hän ei kuitenkaan osannut lukea niitä, joten kielitaitoisemmat saivat yrittää tulkata niitä. Kadotus onnistui, ja luki pohjasta tekstin "Hooveromagic". Se ei juurikaan selkiyttänyt Yulduzin käsitystä suitsukeastian toiminnasta. Tuulenpyörre katseli puuhiamme uteliaana, ja se tuntui melko epämiellyttävältä. Kadotus katsoi sitä lohikäärmepallonsa avulla, ja totesi, että se ei ollut paha. Rincewind katsoi magiaa luolasta, eikä sitä näkynyt. Päätimme jättää ilmaelementaalin rauhaan. Kun olimme jo lähdössä pois, maagimme äkkiä hoksasivat, millainen suitsutusastia meillä oli hallussamme. Sen avulla pystyi kutsumaan ilmaelementaaleja ja mahdollisesti (jos hyvin käy) myös hallitsemaan niitä. Emme kuitenkaan tunteneet halua kokeilla suitsutusastian tehoa tähän kaikkien ilmaelementaalien äitiin, vaan poistuimme suosiolla.

Kun siirryimme seuraavaa luolaa tutkimaan, kuulimme tuulen ujeltavan ulkopuolella, ja Jerkov ilmoitti, että siellä riehui pyörremyrsky. Jatkoimme rivakasti syvemmälle luolaan. Siellä oli jälleen kieleke, ja Kadotus, joka kävi lentotiedustelemassa, näki, että kielekkeeltä lähti kapea käytävä. Kiipesimme siis kielekkeelle, ja Sharnwyz meni edeltä vilkaisemaan. Käytävä laajeni suurehkoksi luolaksi, jonka perällä leimahteli punainen valo. Sharnwyz arveli tietävänsä, mistä oli kyse, ja meni katsomaan lähempää. Se oli juuri sitä, mitä hän oli odottanutkin, nimittäin tulen elementin punainen symboli. 

Luola näin tarkastettuna palasimme alas kielekkeeltä ja jatkoimme käytävää pitkin. Tulimme sokkeloiseen luolaan, jossa Sharnwyz ei nähnyt mitään elävää. Niinpä menimme eteenpäin ja Rincewind loihti valoa. Olimme edenneet jonkin matkaa, kun  ilmasta alkoi tiivistyä kaksi sumupilven kaltaista olentoa. Niiden keskeltä loistu himmeästi kaksi sinistä valoa, ja reunoista tiivistyi vähitellen neljä kristallinkiiltävää lonkeroa. Rincewind tunnisti ne mishtuiksi, jotka ovat hyvin harvinaisia ja omaavat outoja kykyjä. Kadotus teki tulikilpiloitsun suojakseen ja Ermys suojasi itsensä kaarnaiholla. Yulduz alkoi rukoilla jumalansa voimaa suojaksemme. Rincewind ampui toiseen mishtuun magic missileitä, mutta Budweiserin loitsu ei toiminut. 

Taistelu alkoi. Kaylan sai huomata, että hänen miekkansa ei pystynyt vahingoittamaan mishtua, ja hän joutui perääntymään. Roger ja Mark Pole löivät mishtua, mutta myöskään Markin nyt käyttöönsä saama liekkimiekka ei tuntunut tekevän mishtuun mitään vaikutusta. Sharnwyz yritti ampua mishtuihin nuolia, huonolla menestyksellä. 

Osoittautui, että mishtut eivät huolestuttavasta maineestaan huolimatta olleet kovin hirmuisia. Toinen niistä osui Markiin, mutta hobittia alkoi vain hiukan heikottaa, ja sitten Roger jo tekikin toisesta sumupilvestä selvää. Vaikutti siltä, että toinen mishtu ei kuitenkaan ollut Rincewindin magic missileistä millänsäkään, joten ensimmäisen mishtun riekaleiden haihtuessa Roger kävi toisen kimppuun, ja hän sen sitten hakkasikin kappaleiksi, sikäli kun näin voi niin aineettomasta olennosta sanoa. 

Markia heikotti edelleen, mutta Rincewind muisteli lukeneensa, että mishtujen aiheuttama vahinko menisi vuorokaudessa ohitse, ja sitten hobitti olisi jälleen entisellään. Kaylanin valittaessa suureen ääneen sitä, että hänen miekkansa ei pystynyt mishtuihin, Sharnwyz lupautui lainaamaan hänelle miekkansa, jota ei itse yleensä käytä, koska suosii enemmän sapelia. 

Tutkimme mishtujen luolan. Sen perällä louhikossa oli jotakin, mikä kimmelsi valossa. Lattialle oli levinnyt kolikoita ja jalokiviä - näiden joukossa ei kuitenkaan ollut yhtään maagista. Sen sijaan löytyi maaginen huopahattu. Otimme aarteet talteen, mutta kukaan ei uskaltautunut sovittamaan hattua. 

Vielä yksi kieleke ja sivuluolasto oli meiltä tutkimatta. Jatkoimme siis matkaamme. Matkan varrella näimme suuren luolan pohjalla oudon kalmon, josta kasvoi pieniä mustia sieniä. Ne värisivät tuulessa hermostuttavasti, ja päätimme varmuuden vuoksi kiertää tämän kasvuston kauempaa, siltä varalta, että nämä sienet levittäisivät päällemme itiöitä, jotka muuttaisivat meidätkin sieniviljelmiksi luolan pohjalla.

Seuraavassa luolassa kohtasimme kaksi etäisesti jättimäiseltä humanoidilta näyttävää ilmapyörrettä, jotka Rincewind tunnisti windwalkereiksi. Ne liikuskelivat ympärillämme, mutta vaikuttivat lähinnä uteliailta, eivät uhkaavilta. Rincewind näki, että niillä oli luolassaan aarretta, mutta ei pitänyt taistelemista viisaana, koska nämä olennot eivät olleet täysin ilman elementaalitasolla, ja magia ja aseet purivat niihin huonosti, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti. Jätimme siis windwalkerit rauhaan ja vetäydyimme niiden luolasta. 

Seuraavassa luolassa tiedustelemassa käynyt Sharnwyz raportoi löytyvän lisää aiemmin kohtaamiemme hierakosfinksien kaltaisia griippieläimiä. Hän oli nähnyt ainakin neljä niitä. Päätimme kuitenkin mennä luolaan, ja Rincewind teki valoa. Näimme yhden olennoista, ja samoja griippihirviöitähän nämä kuin aiemminkin. Rincewindin loihtimaan valoon joutunut lähti tulemaan meitä kohti, ja pimeästä kuulimme siipien havinaa. Valmistauduimme taisteluun. 

Yksi hierakosfinkseistä päätti valita uhrikseen Rogerin, joka nousi lentosaappaillaan itsekin ilmaan taistelemaan otuksen kanssa. Kolme muuta hirviötä liittyi leikkiin valiten uhreikseen Kaylanin, Ermyksen ja Sergion. Mark Pole näki, kuinka Kaylania kynsittiin, ja ryntäsi auttamaan. Yulduz puolestaan näki Sergion vastaanottavan pahan nokaniskun, ja kiiruhti parantamaan henkivartijaa. Rincewind käytti jälleen magic missileitä, ja voimistunut Sergio kosti nokaniskun miekallaan. Budweiserkin viskoi tikkoja, Kadotuksen loitsiessa magic missileitä Ermyksen kimpussa olevaan hirviöön. 

Taistelu jatkoi kiivaana. Sergiota nokittiin ja kynsittiin, ja henkivartija tuupertui tajuttomana maahan. Onneksi Yulduz oli edelleen vierellä valmiina tulemaan apuun. Rincewind tappoi magic missileillään Sergion kimppuun käyneen hierakosfinksin. Jerkovkin rynnisti joukon perältä eteenpäin miekka kourassaan. Sharnwyz ja Kadotus taistelivat Ermyksen rinnalla yhtä hirviötä vastaan, Rogerin käydessä ilmassa omaa taisteluaan. 

Roger sai pudotettua hierakosfinksin, joka syöksyi maahan ja mäiskähti lattiaan. Roger otti suunnan kohti sitä, joka oli Kaylanin ja Markin kimpussa, ja näki jotakin outoa: Mark ja Kaylan näyttivät hakkaavan toisiaan miekoilla, ja välillä jokin isku kuin vahingossa osui sfinksiinkin. Roger lennähti paikalle, ja hänen miekaniskunsa teki selvää hirviöstä, joka ei ollut osannut varautua Rogerin hyökkäykseen. Sillä välin Ermys antoi viime iskun vastassaan olleelle hirviölle. 

Taistelun tiimellyksessä kukaan ei ollut ehtinyt sitä huomata, mutta nyt kaikki vähitellen havahtuivat tajuamaan, että Mark ja Kaylan tappelivat tosissaan keskenään. Näytti siltä, että jos asiaan ei heti puututtaisi, haltia saattaisi tappaa Markin. Ermys päätti toimia ja käyttää köyttään. Budweiser ja Yulduz lähtivät joukon perältä juoksemaan kohti taistelua. Kadotus oli kuitenkin nopein, ja hän tähtäsi sauvallaan taisteluparia kohti, yrittäen halvauttaa molemmat. Kaylan jähmettyikin paikalleen, mutta loitsu ei tehonnut Markiin, joka löi haltiaa miekalla. Sitten Ermyksen köysi kietoutui taistelijoiden ympärille ja sitoi myös Markin liikkumattomaksi. Silloin Budweiser teki niin ikään halvauttavan loitsun, ja Ermyskin joutui sen vaikutusalueelle. Roger, joka oli lentäen syöksähtämässä paikalle, joutui jarruttamaan rajusti ja kiepahtamaan sivuun. 

Budweiser, jonka ei ollut tietenkään ollut tarkoitus halvauttaa druidia, vapautti Ermyksen loitsustaan. Yulduz, jota tapahtuma tuntui syvästi järkyttäneen, ilmoitti, että hän oli käyttänyt parantavaa voimaansa Kaylaniin ja Markiin sen verran kuin oli tarvis verenvuodon pysäyttämiseen, mutta hän ei parantaisi näitä enempää ennen kuin taistelun syyt olisi selvitetty ja osapuolet tehneet sovinnon sekä luvanneet olla enää käymättä toistensa kimppuun. 

Kaylanilta ja Markilta otettiin aseet pois, ja sitten Bud ja Kadotus poistivat halvausloitsunsa heistä, mutta Ermyksen köysi sitoi heidät vielä tiukasti paikoilleen, kun Rincewind puhutteli heitä ankarasti. Tämän jälkeen molempia osapuolia kuultiin tapahtuneesta. 

Mark selitti, että hänen rynnättyään avuksi taisteluun stereotypiää vastaan Kaylan jostakin syystä iskikin hirviön sijasta Markia kahdesti miekallaan! Mark onnistui kuitenkin haavoittamaan hirviötä, mutta jälleen Kaylan kävi hänen kimppuunsa sivallellen hobittia miekallaan pitkin ja poikin. Nyt varmana siitä, että haltia jostakin syystä aikoi tappaa hänet, Mark kääntyi vastaamaan iskuihin samalla mitalla.

Kaylan sen sijaan oli sitä mieltä, että hän oli koko ajan pyrkinyt osumaan hierakosfinksiin, ja Mark oli tullut hänen tielleen, jolloin hän oli vahingossa lyönytkin hobittia, ja Mark oli raivokkaasti käynyt hänen kimppuunsa. Peräti neljä vahinkoiskua tuntui kuitenkin epäuskottavalta muistakin kuin Markista, ja Kaylan puolustautui sillä, että hän ei ollut vielä tottunut käyttämään Sharnwyzin miekkaa, jolloin mustahaltia arveli viisaammaksi olla toistaiseksi antamatta miekkaa Kaylanille takaisin. 

Kesken kuulustelun Jerkov teki hälytyksen: käytävästä meitä lähestyi aivokoralli, jollaisen olimme aiemminkin kohdanneet. Koska tiesimme, että nuolet olivat tehokkaita tätä otusta vastaan, Pönde, Jerkov ja Sharnwyz ampuivat sitä. Huono onni tuntui kyllä tänä päivänä vainoavan seuruettamme, sillä Sharnwyzin ensimmäinen nuoli jäi lyhyeksi ja osui Jerkovia selkään, onneksi kilpistyen hänen maagisiin suojiinsa. Toinen sentään meni perille, ja sitten Jerkovin varsijousen vasama viimeistelikin työn. 

Rincewindin varoitetti vielä Kaylania ja Polea käymästä toistensa kimppuun ja muistutetti tappelupukareita siitä, että asia tulisi vielä linnakkeeseen palattuamme veljeskunnan neuvoston käsiteltäväksi, jolloin heille määrättäisiin jonkinlainen rangaistus. Sitten Kaylan ja Mark vapautettiin köydestä ja he pyysivät jäykähkösti toisiltaan anteeksi. Yulduz paransi vielä Markia, joka oli kaksikosta pahemmin haavoittunut. Tämän jälkeen Mark passitettiin vielä varmuuden vuoksi takajoukkoihin Jerkovin seuraan Kaylanin jäädessä lähelle kärkipäätä jatkaessamme luolan tutkimista. 

Löysimmekin hierokosfinkseiltä aarretta, johon kuuluu rahan lisäksi koristeellinen, maaginen tikari, pullollinen jotakin maagista juomaa sekä salamakuviolla koristeltu iso kilpi, joka sekin oli maaginen. Tämän jälkeen päätimme asettua lepäämään, sillä olimme tutkineet nyt luolaston, emmekä olleet löytäneet muuta tietä pois kuin eri elementtien symbolien kautta olevat portit toisille elementaalitasoille sekä maagisen akvamariinin. Rincewind piti parhaana, että ottaisimme akvamariinin, sillä hän epäili, että voisimme tarvita jalokiviä päästäksemme pois elementtitasoilta. Joukossamme oli kuitenkin vielä haavoittuneita, eikä tuntunut viisaalta lähteä sillä tavoin kohti tuntemattomia vaaroja. 
 

17.10.2001
12. Planting, 6098 
Aamulla linnakkeen vartiosotilaat näkivät muukalaisen lähestyvän piiritysleiriä. Tämän päästessä lähemmäs he näkivät, että tulija oli roteva, lihaksikas mies, joka oli pukeutunut sotilaan tavoin panssariin ja kantoi aseita. Hän talutti pientä aasia, jonka selkään oli kuormattu hänen vähäiset tavaransa. Vieras tuli porteille, ja vartiosotilaat katselivat häntä epäluuloisina, sillä hän oli sangen vastenmielinen ilmestys, kaiketikin joku palkkasotilas, joka oli tullut pestiä etsimään, eikä hän näyttänyt kovin luotettavalta. Mies kuitenkin väitti olevansa Jerkovin vanha kaveri, ja niinpä Nelson, Helga ja Kaunis haettiin paikalle. 

Tulija otti kypärän päästään ja esittäytyi Lennartiksi. Hänellä oli maantienväriset, likaiset hiukset ja hailakan siniset silmät, jotka verestivät hieman, ja syykin oli ilmeinen: jo tänä melko varhaisena aamuhetkenä hänen henkensä haisi viinalta. Huomattavinta hänessä - hänen lihaksikkaan olemuksensa lisäksi - oli kuitenkin valtaisa arpi, joka halkoi hänen vasenta poskeaan. Tuo isku oli myös leikannut häneltä korvan, ja olikin suoranainen ihme, että hän oli jäänyt sen jälkeen henkiin. 

Lennart kertoi tuntevansa Jerkovin palkkasotilasajoilta. Hän oli käynyt Schlüselhofissa ensin, vaan koska Jerkov ei ollut siellä, hän oli tullut linnakkeelle. Tieto siitä, että Jerkov oli parhaillaan toisessa ulottuvuudessa ei tuntunut Lennartia hätkäyttävän, vaan hän tuumiskeli voivansa kyllä odotella. Hän ei ollut erikoisen toivottu lisäys leirin vahvuuteen, mutta Kaunis joutui toteamaan, että muukalainen puhui totta ja oli siis tosiaankin Jerkovin tuttu. Koska hän lisäksi näytti siltä, että pystyisi tarvittaessa käyttämään aseitaan, päätettiin, että hän voisi toistaiseksi jäädä, ja hänelle osoitettiin paikka sotilaiden kasarmista.

* * *

Rincewindin ehdotuksesta päätimme toimia niin, että menisimme ottamaan kätköstään löytämämme maagisen akvamariinin, joka luultavasti siirtäisi meidät veden elementaalitasolle. Luolassa ryhmittäydyimme tiiviisti akvamariinin löytöpaikan ympärille. Kun neuvottelu siitä, kuka ottaisi kiven käteensä, ei edistynyt, astui Ermys lopulta eteen päin ja nosti akvamariinin maasta. 

Hetken aikaa olimme tyhjän päällä, ja sitten molskahdimme veteen. Kadotus tosin hyppäsi luudan kyytiin välttäen näin kastumisen. Rogerilla oli lentosaappaansa ja Columbolla levitointikengät, jotka pelastivat heidät kylvyltä. Muut kuitenkin joutuivat veden varaan, ja muutamat, kuten Yulduz ja Jerkov, olivat raskaissa panssareissaan hätää kärsimässä. Ermys muuttui jättiläismäiseksi saukoksi ja tuntui olevan aivan elementissään. Hän sukelsi yllättäen ja nousi pintaan kala hampaissaan. Huomatessaan, mitä oli tullut tehneeksi, hän vaikutti nolostuneelta, ja selitti jotakin hahmon vahvasta vaikutuksesta, mutta saukkona hänen puheensa oli säksättävää ja siitä oli vaikea saada selvää. 

Kadotus onki ensin Rincewindin luudan päälle, jonka jälkeen maagit alkoivat heittää levitaatioloitsuja muutamiin sellaisiin, jotka pystyisivät pitämään tovereitaan pinnalla. Roger poimi Sharnwyzin vedestä, ja Columbo piti Mark Polen ja Yulduzin veden pinnalla. Lopulta kaikki oli pelastettu välittömästä hukkumisvaarasta, ja ehdimme katsella hiukan ympärillemme. Olimme keskellä koralliriuttaa, ja lukuun ottamatta muutamia vedestä pistäviä riuttoja ja kiviä ympärillämme ei näkynyt kuivaa maata. Kauempana veden pinnalla leijaili usvaa, joka esti meitä näkemästä kovin kauas. Olimme kuitenkin suuressa luolassa, sillä yläpuolellamme näkyi muutaman kymmenen metrin korkeudessa katto, josta tuli heikkoa, sinertävää valoa. 

Ensimmäinen tehtävämme oli saada uima- ja lentotaidottomat turvaan. Köysien avulla koko joukko hinattiin siis lähimmälle hiukan tasaisemmalle, suurelle kivelle. Kadotus ja Sharnwyz lähtivät luudalla lentäen näkymättöminä tiedustelemaan. Sillä välin Jerkov alkoi puhaltaa tyhjiin vesileileihinsä ilmaa. Yulduz kyseli jostakin syystä korkinpalasta, ja Jerkov luovutti pullostaan korkin papille, joka vetäytyi sen verran omaan rauhaansa kuin ylikansoitetulla kivellä oli mahdollista, ja alkoi kommunikoida jumalansa kanssa. Bud puolestaan halusi puunpalasta. Jerkovilla oli ratkaisu tähänkin ongelmaan. Hän otti yhden varsijousen vasaman, taittoi siitä kärjen ja veti sulat irti, ojentaen sen ilahtuneelle illusionistille, joka alkoi selittää, että puupalasen avulla hän pystyisi luomaan meille lautan tai veneen, jolla voisimme meloskella luolamerellämme. 

Sillä välin Sharnwyz ja Kadotus lensivät laajenevissa ympyröissä laguuniin ympäri. Kierroksillaan he lopulta erottivat luolan seinämät. Eräässä kalliomatalikossa, ei kovin kaukana laguunista, Kadotus huomasi jotakin liikettä, ja näki ison humanoidin kiipeävän kalliolle ja liukuvan jälleen sulavasti veteen toisella puolella. Haltiat palasivat varoittamaan muita siitä, että nämä olisivat valppaina, ennen kuin jatkoivat tutkimuksiaan. 

Kadotus ja Sharnwyz löysivät myös pienemmän luolan suun, joka johti pois isosta luolasta, ja vei kuivaan tunneliin. Uteliaat haltiat menivät pidemmälle, ja tulivat luolaan, jonka perältä hohti punertavaa valoa. Arvaten jo, mistä saattaisi olla kyse, he menivät luolan perälle, ja aivan oikein, löysivät sieltä tutun näköisen ruutukuvion, tulen symbolin. 

Toisessa päässä luolaa usva oli tiheämpää, eikä kauempaa voinut nähdä, mitä se kätki sisäänsä. Niinpä Sharnwyz ohjasi luudan sinne päin. Matalalla kalliorannalla haltiat näkivät pari suurta, haaleanlämmintä olentoa, jonkinlaisia isoja ja tukevia humanoideja. Luuta sukelsi sumun sisään, ja lentonopeutta oli pakko hidastaa. Haltiat lensivät lähellä ison luolan seinämää. He näkivät, että vedessä kellui pari jäävuorta. Sitten  peränurkassa näkyi ylhäällä kallion suojaama tasanne. Siellä asui kuusi jääjättiläistä, ja jollakin oudolla aistilla yksi niistä havaitsi näkymättömät haltiat. Se nappasi maasta kiven, ja heitti sen kiireesti pakoon lähtevien Kadotuksen ja Sharnwyzin perään. Onneksi kivi ei osunut luutaan, ja ainoastaan hipaisi haltioita, joiden maagiset suojaukset pitivät heidät haavoittumattomina. Kadotus ampui sauvasta tulipallon olkansa yli ja tasanteella leimahti. Haltiat eivät kuitenkaan jääneet katsomaan, miten jättiläisille oli käynyt, vaan lensivät niin nopeasti kuin uskalsivat takaisin muiden luokse. Matkalla he näkivät vedessä kymmenmetrisen olennon, jolla oli lohikäärmemäinen pää ja piikikäs kilpikonnan kilpeä muistuttava panssarikuori.

Muut olivat kivellekin asti nähneet valonleimahduksen usvan sisällä, ja haltioiden palatessa kiitävällä luudallaan he halusivat heti tietää, mitä oli tapahtunut. Kadotus ja Sharnwyz kertoivat jättiläisistä ja merilohikilpikäärmekonnasta. Päätimme uskaltautua vesille. Budweiser loihti Jerkovin vasamanpätkästä meille ison, laakean ruuhen, ja sillä seilasimme taistelemaan jättiläisiä vastaan. Sitä ennen suuntasimme kuitenkin sinne, missä Kadotus oli nähnyt humanoidia muistuttavan liukkaan vedenelävän. Meloskelimme kilpiä ja miekkoja käyttäen. 

Päästyämme matalikon tuntumaan osoittautui, että ruuhemme ei ehkä mahtuisi kivien välisestä kapeikosta, joten päätimme kiertää kivet. Keulassa Jerkov ja Yulduz olivat alkaneet meloa kääntääkseen ruuhemme, kun luudalta tähystävä Kadotus äkkiä huusi varoituksen, ja sitten kimppuumme kävi lauma vesihirviöitä. Ne olivat kolmisen metriä pitkiä, niiden litteissä päissä oli terävähampaiset kidat ja niillä oli räpylämäiset, pitkäkyntiset käpälät. Yht'äkkiä niitä oli joka puolella ruuheamme ja jouduimme kaikki tarttumaan aseisiin puolustautuaksemme niitä vastaan. Vain Kadotuksen valppauden ansiosta ne eivät olleet yllättäneet meitä. 

Rincewind ja Kadotus ampuivat molemmat magic missileitä ja Budweiser säikäytti loitsullaan pakoon yhden, mutta toinen loikkasi ruuheen ja kävi Budin kimppuun. Jerkov, joka oli melonut miekallaan, vaihtoi sujuvasti otetta ja löi lähintä vesiökköä. Otukset tappelivat kynsin hampain, ja haavoittivatkin porukasta muutamia terävillä raateluhampaillaan ja käyrillä kynsillään. Kadotus laski Sharnwyzin ruuheen, ja tämä puukotti selkään yhtä vesiökköä. Tavalliseen tapaan Markilla ei ollut onnea, sillä sen lisäksi, että meriogre (niitä ne kuulemma olivat) puri häntä, Roger hänen vieressään löi huti ja osui ogren sijasta Poleen. Lizan miekka osui yhteen ogreen ja se halvautui, vaipuen veteen. Kaylan osoitti jälleen olevansa vaarallinen taistelussa myös omilleen, tällä kertaa hän haavoitti Columboa huitoessaan miekallaan ympäriinsä. Lizan miekka puri toiseenkin ogreen, joka jähmettyi ruuhen laitaa vasten, ja antoi näin Lizalle tilaisuuden viimeistellä työnsä. Kadotuskin laskeutui ruuheen ja liittyi taisteluun. Rincewindin ja Kadotuksen magic missilet sekä Rogerin miekka olivat hoidelleet jo useita meriogreja, kun Kaylan teki kolmanneksi viimeisestä ököstä jauhelihaa, ja Jerkov listi toisen jäljellä olevista. Budweiser oli vaihtanut lopulta loitsut sauvaan, jota käyttelikin yllättävän taitavasti, mätkien sillä viimeistä meriogrea päähän. Sitten Jerkov pyörähti ympäri ja iski sitä miekallaan. Pahasti haavoittuneena se loikkasi ruuhesta matalikolle kivien väliin ja yritti pakoon. Jerkov kuitenkin hyppäsi perään ja tappoi sen. 

Yulduzin paranneltua pahimmin haavoittuneita päätimme tutkia matalikon. Kiven alla pohjassa oli onkalo, jossa näkyi jotakin kimaltavaa. Columbo ja Sharnwyz menivät pinnan alle tutkimaan. He palasivat pintaan kultarahoja käsissään. Ruuhi melottiin lähemmäksi, ja onkaloa alettiin tyhjentää. Columbo huomasi pohjassa hienon miekan, ja tarttui sen kahvaan. Oli kuin hän olisi saanut sähköiskun, ja siinä samassa hän päästi otteensa ja pulahti pärskien pintaan. Kadotus sukelsi tutkimaan miekkaa lohikäärmepallonsa avulla. Selvisi, että miekalla oli alignment, eikä joukossamme ollut muita kuin Budweiser, joka pystyisi koskemaan siihen turvallisesti. Illusionistin täytyi siis sukeltaa nostamaan miekkaa. Se ei kuitenkaan vetänyt vertoja Brünhilden Ötzille, vaikka näkikin magiaa ja näkymättömiä. 

Nostimme pohjasta myös maagisen panssaripuvun ja rannekkeet, jotka näyttivät tavallisilta suojaavilta rannekkeilta, jollaisia useilla maageistamme oli, mutta nämä eivät hohtaneet suojaavaa magiaa, vaan jotakin muuta. Sharnwyz kiinnostui niistä, ja sai luvan ottaa ne käyttöönsä kokeillakseen niiden toimintaa. Lisäksi nostimme ruuheen rahaa ja jalokiviä. 

24.10.2001
12. Planting, 6098 

Kerättyämme meriogrejen aarteen jatkoimme matkaa ruuhella sinne päin, missä Kadotus ja Sharnwyz olivat tiedusteluretkellään kohdanneet jättiläisiä. Ruuhemme sukelsi sumun sisään, ja ohitimme jäävuoria. Välttääksemme jättiläisten kiviä valitsimme matalikolle lähestymisreitin, jolla kalliot suojasivat meitä. Kadotus ja Sharnwyz lensivät jälleen näkymättöminä edeltä tiedustelemaan tilannetta. Tällä kertaa he havaitsivat vain viisi jättiläistä, ja nekin olivat niin hajallaan, ettei ollut mitään mieltä käyttää tulipalloja niitä vastaan. Kadotus, Sharnwyz ja Roger päättivät kuitenkin kiertää kallion toiselta puolelta jättien kimppuun ja yllättää ne takaapäin. 

Ruuhi lipui kallion takaa matalikolle ja Rincewind loihti valoa, saaden kolme jättiläistä näkyviin. Jerkov, Kaylan ja Ermys hyppäsivät hyiseen veteen, joka ulottui miehiäkin lantioon ja pienikokoista Kaylania rintaan saakka. Taistelijamme lähtivät kuitenkin urheasti porskuttamaan eteenpäin jäätävässä vedessä, vaikka jättiläiset kivittivät heitä valtaisilla lohkareilla. Yllättäen pappimme Yulduz näytti havahtuvan, loikkasi äkkiä  ruuhesta hänkin, ja lähti kahlaamaan Kaylanin perään kiljuen jotakin vetten päällä kävelemisestä.

Budweiser loihti yhden jättiläisistä uskomaan, että sen kimppuun kävi punainen lohikäärme. Tämä illusionistimme mahtavimpiin kuuluva loitsu vaikuttaa niin, että sen kohteeksi joutunut olento uskoo pahimman painajaisensa hyökkäävän kimppuunsa, ja kuolee usein silkkaan kauhuun. Kaylanin ällistyneiden silmien edessä jätti alkoi huitoa tyhjää ilmaa ja kaatui sitten kuolleena veteen, ennen kuin haltia ehti hipaistakaan sitä miekallaan. 

Yulduz ennätti ensin Jerkovin luokse, ja heitti häneen loitsun, jonka avulla hän pystyi kävelemään veden pinnalla kuin se olisi tukevaa maata. Ermys, joka oli saanut täysosuman muutamasta kivestä, päätti sen sijaan vetäytyä takaisin ruuheemme. Lopulta Yulduz sai loitsunsa heitettyä myös Kaylaniin, joka lähti uudella innolla rynnimään yhtä jättiä kohti.

Tällä välin Roger sekä Kadotus ja Sharnwyz olivat lentäneet jättiläisten selustaan. Kadotus loihti valon yhden jättiläisen viereen, ja nähdessään valaistun kohteensa Roger lennähti taisteluun, haavoittaen jättiläistä kahdella hirveällä miekaniskulla. Se jäi kuitenkin jaloilleen ja tappelamaan haltioioden suunnatessa näkymättöminä luudalla kohti kauempana odottelevaa jättiä. 

Kadotus laskeutui luudalla lähelle vedenpintaa jättiläisen takana, ja lähes äänettömästi haltiat solahtivat hyiseen veteen. Kadotus iski ensin, ja hänen liekehtivä miekkansa loimusi kirkkaana upotessaan syvälle jättiläisen lihaan. Sitten Sharnwyzin sapeli viilsi auki sen reisivaltimon ja jättiläinen kaatui kuin suuri puu, veden roiskuessa korkealle. Sharnwyz ja Kadotus hypähtivät taaksepäin roiskeiden tieltä. He ennättivät juuri nousta takaisin luudan kyytiin, kun he kuulivat takaansa äänen kun jokin syöksyi vedenpintaan. Kadotus kiepautti luudan ympäri, ja haltiat näkivät edessään valkoisen lohikäärmeen. Se avasi kitansa ja hönkäisi jäätävän kylmän pilven kohti jättiläisen kanssa kamppailevaa Rogeria.

Myös Kaylan ja hänen haavojaan parantamaan aikonut Yulduz näkivät valkoisen lohikäärmeen nousevan äkisti pintaan vain muutaman metrin päässä heistä. He näkivät pedon kidan avautuvan, ja sitten kylmä hönkäys ympäröi heidät. Yulduz sekosi sanoissaan kesken parantavan siunauksen. 

Roger sai surmattua jättiläisen, ja lähti lentämään kohti lohikäärmettä. Sillä välin Jerkov ryntäsi kahden jättiläisen kimppuun, jotka piilottelivat kalliosaarekkeen suojissa magiankäyttäjien loitsuilta ja kivittivät lähestyvää Jerkovia. Kaylan hyökkäsi kohti lohikäärmettä, ja Yulduz kahlasi sinnikkäästi hurjapäisen haltianeidon kannoilla päästäkseen uusimaan parannusyrityksensä. Rincewind ampui lohikäärmeeseen magic missileitä. 

Kadotus antoi luudan Sharnwyzin ohjattavaksi, ja yritti lohikäärmepallollaan saada yhteyttä valkoisiin petoihin. Hän joutui kuitenkin ällistymään: pallo ei näyttänyt lohikäärmeitä lainkaan. Kadotus epäili illuusiota, ja otti esiin kiven, jonka avulla hän saattoi erottaa illuusiot. Sen läpi katsottuna olento kuitenkin näytti olevan ilmielävä valkoinen lohikäärme.

Kaylanin hyökätessä lohikäärmeen kimppuun se teki jonkin loitsun, joka sai Yulduzin ja ruuhen keulassa olleen Mark Polen pakokauhun valtaan. Yulduz unohti kokonaan aikeensa parantaa haavoittunutta Kaylania, ja lähti ryntäämään takaisin ruuheen. Sinne päästyään hän meni suoraa päätä perään asti ja yritti meloa ruuhta kauemmas matalikolta. Tarvittiin molemmat Rincewindin henkivartijat pitelemään kauhun vallassa olevaa pappia ja Mark Polea. 

Kaylan sai ensimmäisen lohikäärmeen hengiltä Rogerin jatkaessa taistelua toista vastaan. Jerkovin taistellessa urhoollisesti yksin kahta jääjättiläistä vastaan Kadotus ja Sharnwyz lensivät jälleen luudalla näkymättöminä, etsien menestyksensä rohkaisemina seuraavaa jättiläistä uhrikseen. Kaylanin surmattua lohikäärmeen Yulduz ja Mark alkoivat rauhoittua

Roger päästi lohikäärmeentapaisen päiviltä ja lennähti kohti Jerkovia ja jättiläisiä. Kaylania heitettiin kivellä jostakin pimeän suojista. Se meni ohi, mutta haltianeito lähti kävelemään sinne päin, mistä kivi oli tullut. Liza oli tällä välin kärsivällisesti kavunnut taikatossuillaan jäiselle kalliolle, josta hän nyt yritti ampua puhallusputkellaan okia Jerkovin kimpussa oleviin jättiläisiin. Lizan okat menivät kuitenkin ohitse maaleistaan, ja sitten Jerkov sai viimein tapettua toisen jättiläisistä. 

Kaylan sai täysosuman seuraavasta kivestä, ja päätti kerrankin viisaasti lähteä peräytymään takaisin ruuheen. Roger ehti hätiin juuri kun jättiläinen löi Jerkovia, ja hän teki jätistä kebabia. Kahdestaan Roger ja Jerkov lähtivät kohti viimeistä jäljellä olevaa jättiä. 

Sharnwyz ja Kadotus näkivät pimeässä jättiläisen, joka tähtäili Kaylania kolmas kivi käpälässään. He laskeutuivat jälleen veteen ja hyökkäsivät kuten aiemminkin. Tällä kertaa haltiakaksikko ei kuitenkaan onnistunut aivan täydellisesti. Kadotuksen miekka kyllä puri, mutta Sharnwyz löi ohi. Jättiläinen kääntyi ja löi Kadotusta. Haltianeidolla oli kuitenkin tulikilpi-loitsu suojanaan, ja yllätyksekseen jättiläinen saikin aika tällin osuessaan häneen. Se olikin viimeinen yllätys, jonka se koki, sillä takaisin kaksinkertaisena kimpoava iskun voima tappoi sen itsensä. Haltiat eivät jääneet ihmettelemään hyvää tuuriaan, vaan kapusivat hampaat kylmästä kalisten takaisin luudalle. 

Jerkov ja Roger olivat saaneet hoideltua viimeisen jättiläisen, ja kokoonnuimme kaikki ruuhelle, jolla seilaten lähdimme tutkimaan matalikkoa jättiläisten aarretta etsien. Tutkittuamme jonkin aikaa aluetta Kadotus löysi kalliosaarekkeen vesirajasta ison onkalon, jonka suun tyrskyt juuri ja juuri peittivät näkyvistä. Budweiser tarjoutui menemään wraithin muodossa tutkimaan sitä, ja niin tapahtui. 

Budweiser sujahti onkaloon. Se oli vedenpinnan yläpuolella, ja hän saattoi havaita siellä erilaisia esineitä, joista saattoi arvailla kolikkoläjää ja muuta sen sellaista. Budweiser palasi kertomaan löydöstään muille. Mietimme, kuinka onkalo olisi helpointa tyhjentää, ja lopulta päädyttiin siihen, että Rincewind teki loitsullaan kallioon onkaloon menevän reiän, jonka kautta onkalo voitiin tyhjentää. Onkalosta löytyi hyvin maaginen tukeva sauva, jonka kärki oli muotoiltu nyrkkiin puristuneeksi kädeksi. Se näytästi olevan lähinnä taistelumagiaa, ja sauva annettiin toistaiseksi Yulduzin kokeiltavaksi. 

Saatuamme jääjättiläisten aarteen kerätyksi talteen lähdimme meloskelemaan ruuhella lämpimämpään ilmastoon asettuaksemme levolle, koska joukossa oli muutamia haavoittuneita. Kadotus ja Sharnwyz lensivät luudalla tähystelemässä, ja Sharnwyz ennätti juuri huutaa varoituksen, kun pintaan nousi edessämme valtaisa merihirviö, jonkinlainen jättiläiskilpikonnan ja lohikäärmeen ristisiitos. 

Sitten Roger teki jälkeenpäin ajatellen melkoisen tyhmyyden: hän lennähti kilpikonnan ylläpuolelle ja upotti miekkansa melkein kahvaa myöten sen kilpeen, jolloin valtaisa otus käänsi käärmemäisen kaulansa ja hönkäisi keuhkojen täydeltä tulikuumaa höyryä päin Rogeria - ja samalla kaikkia muitakin, jotka pahaksi onnekseen sattuivat olemaan ruuhen keulassa, eli Yulduzia, Jerkovia ja Ermystä, jotka olivat haavoittuneet taistelussa jättiläisiä vastaan.  Yllättävää kyllä, emme menettäneet ketään kiehuvan kuuman höyryn kypsentämistä.

Kadotus ja Rincewind reagoivat tilanteeseen ampumalla magic missileitä. Roger iski lohikilpikonnakäärmettä uudestaan, ja se sukelsi, jättäen jälkeensä tumman vanan. Kadotus lähetti vielä salamaniskun sen perään. Sen jälkeen odotimme jonkin aikaa sydän kurkussa, mutta mitään ei tapahtunut. Joko otus oli kuollut Kadotuksen viimeisestä loitsusta, tai mennyt jonnekin vedenalaiseen luolaansa nuolemaan haavojaan. Jatkoimme kiivaasti melomista, kunnes pääsimme turvaan rantakalliolle. 

Olimme nyt kipeästi levon tarpeessa. Yulduz ja Ermys käyttivät loput voimaksa parantaakseen haavoittuneita mahdollisimman paljon. Sen jälkeen Rincewind teki magiansa avulla talon rantakalliolle suojaksemme. Järjestimme vahtivuorot ja  asetuimme levolle.

14.11.2001
13. Planting 6098

Onneksi yö sujui rauhallisesti. Aamulla useimmat haavoittuneetkin olivat jo kunnossa, käytettyämme koko yön ahkerasti parantavaa kiveä. Syötyämme Budweiser loihti meille uuden ruuhen, ja lähdimme seilaamaan luolan vastakkaiselle päähän kuin missä olimme kohdanneet lohikonnakilpikäärmeen, sillä kenelläkään ei ollut mitään halua tavata uudestaan sitä tai sen lajikumppaneita. Kadotus ja Sharnwyz lensivät jälleen luudalla edeltä tiedustelemassa, ilmiselvästi nauttien puuhasta. 

Haltiat huomasivat kalliokielekkeen takana luolan, joka vei seinämän sisään. Näkymättöminä he sujahtivat luudalla sisään luolan pimeyteen. Kun he eivät nähneet siellä mitään hälyttävää infranäkönsä avulla, teki Kadotus valon luolan perälle. Siinä haltiat saattoivat nähdä, että vesi oli luolassa matalaa ja väriltään vihertävää, vaikka pohja olikin näkyvissä. Odotellessaan muita Kadotus ja Sharnwyz tutkivat luolan peräseinää salaovien varalta, mutta sellaisia ei löytynyt. Heidän lentäessään luudalla takaisin luolan suuta kohti Kadotus katsoi vielä, näkyikö jotakin maagista, ja silloin hän huomasi pohjassa maagisen, punaisen kiven. 

Siinä samassa molemmilta puolin haltioita nousi kaksi vesipilaria, joista lähti jonkinlaisia vettä ruikkivia lonkeroita. Yksi vesisuihku osui Kadotukseen, ja haltiat ottivat kiireesti korkeutta luudallaan, ampaisten samalla eteenpäin. Vesipilarit sulautuivat takaisin. Muu joukkio oli juuri päässyt luolan suulle, ja Kadotus huusi varoituksen ruuhen karahtaessa matalikkoon. Jerkov ja Ermys olivatkin sopivasti keulassa vastaanottamassa ensimmäiset hyökkäykset, kun kaksi vesipilaria syöksähti ylös aivan ruuhen edessä. 

Maagien valmistautuessa heittämään loitsujaan Kaylan ja Roger tunkivat mukaan tappeluun. Roger lennähti ensimmäisten kahden vesihirviön ylitse, mutta vedestä putkahti kaksi olentoa lisää häntä vastaan, ja toinen niistä suihkutti vettä hänen silmiinsä, sokaisten hänet. Näkemättä taistellakaan Roger otti  korkeutta päästäkseen pois vesipilareiden ulottuvilta. Maagit puuttuivat peliin ampuen magic missileitä. Jerkov löi toista ensimmäisistä vesipatsaista, ja se hajosi roiskuen. Niin kävi myös Kaylania ja Ermystä vastassa olleelle hirviölle. 

Taempana olleet kaksi vesipilaria kuitenkin virtasivat eteenpäin, ja toinen suihkutti Ermyksen silmille vettä. Druidikin oli nyt sokaistunut. Sitten Kaylaniin osui outo, ohut ja notkea vihreä lonkero, joka tunki hänen nenäänsä ja alkoi pumpata vettä sisään. Kaylan alkoi pärskiä ja köhiä hukkumaisillaan. Ermys perääntyi Yulduzin yrittäessä tehdä jotakin Kaylanin hyväksi. Hän pyysi Lizaa katkaisemaan haltian nenään tunkeutuneen lonkeron, joka näytti edelleen pumppaavan lisää vettä Kaylanin keuhkoihin. Liza valmistautuikin iskemään lonkeroa miekallaan, mutta Kaylan menetti jo tajuntansa. 

Roger oli toennut sen verran, että saattoi jälleen hyökätä. Hän mätti miekallaan alas sen vesihirviön, joka oli valinnut Kaylanin uhrikseen. Juuri, kun Liza oli aikeissa sivaltaa lonkeroa, se vedeksi muuttuen häipyi olemattomiin. Yulduz pyysi Rogeria auttamaan Kaylanin elvyttämisessä, mutta silloin vedestä pullahti vielä kaksi hirviötä ja Roger sai muuta ajateltavaa. Yulduzin kiskoessa Kaylania ruuhessa taemmas Liza puolestaan työntyi eteenpäin. Rincewind käski hänen väistyä syrjään, mutta Liza ei totellut. Jerkov ja Roger kävivät vesihirviöiden kimppuun. 

Toinen vesipilareista sylki vettä Jerkovin silmille, toinen sokaisi Rogerin. Rogerin järkevästi vetäytyessä Jerkov alkoi silmittömästi huitoa ympärilleen. Kaylanin, Rogerin ja sokaistuneen Ermyksen ollessa poissa pelistä Mark riensi mukaan taisteluun. Hän ehti kuitenkin lyödä vain kerran, kun hänelle kävi yhtä kalpaten kuin Kaylanille. Sitten Kadotuksen lightning bolt iskeytyi veteen, ja Polekin sai hirviön lonkeron  kautta loitsusta osansa. Rincewind heitti magic missileitä Markin kimpussa olevaan vesipilariin ja tappoi sen. Jerkov huiteli sokkona, ja ihme kyllä osui sinne minne pitikin. Myös Liza sivalsi miekallaan, mutta sais sitten vettä silmilleen. 

Viimeisen jäljellä olevan vesipatsaan vihreä lonkero löysi tiensä Jerkovin kypärän silmikosta sisään. Jerkovin nyt ollessa toimintakyvytön ja Markin vielä köhiessä vettä keuhkoistaan, Rogerin ollessa edelleen sokaistunut, ei ollut muuta keinoa kuin Yulduzin ja Ermyksen mennä taisteluun. Heidän huitoessaan melko tehottoman näköisesti Kadotuksen magic missile teki viimeisestä vesipilarista selvää. 

Kun Kaylan oli saatu takaisin tajuihinsa ja muutkin vettä haukanneet olivat saaneet keuhkonsa tyhjiksi, päätimme yllättävän yksimielisesti nostaa pohjassa olevan maagisen jalokiven ja siirtyä muualle tästä vetisestä paikasta, jossa hukkumiskuolema uhkasi, ellemme sitä ennen keittyisi hengiltä vihaisen lohikäärmekilpikonnan toimesta. Ainoastaan Kadotus oli toista mieltä, mutta taipui lähtemään muiden mukana. Keräännyimme kaikki paikkaan, jossa maaginen karneoli makasi pohjassa, ja Roger otti sen käteensä. 

- - -

Kiitos ja ylistys, olimme tukevalla maalla. Oli pimeää, viileää ja ilmassa leijui pölyä. Maagiset miekat valaisivat vain himmeästi. Niiden valossa havaitsimme olevamme suuressa luolassa (tämä ei varmastikaan yllättänyt enää ketään), josta lähti eri suuntiin useita käytäviä. Valitsimme summittaisesti yhden suuremmista käytävistä ja lähdimme tutkimaan tätä viimeisintä elementaalitasoa. 

Pienen luolan jälkeen käytävä haarautui, ja valitsimme vasemmalle vievän haaran. Pian tuli lisää haaraumia - olimmekin melkoisessa sokkelossa. Jatkoimme edelleen johdonmukaisesti vasemmalle. 

Lopulta eräässä useiden käytävien risteyskohdassa löysimme patsaan. Se oli ihminen, ja hieman liian elävän näköinen kauhistunutta ilmettään myöten, jotta olisimme tunteneet oloamme aivan miellyttäväksi. Näytästi siltä, että täällä asusti jotakin, mikä pystyi kivettämään. Maagit kertasivat nopeasti vaihtoehdot: basiliski, medusa tai cockatrice. Koska cockatrice kuitenkin joutuu nokkaisemaan uhriaan ja meidän patsaamme näytti lähinnä yllätetyltä,  päädyttiin tulokseen, että basiliski tai medusa olisi todennäköisempi hirviö. 

Mietimme, kuinka edetä, jotta emme pahaa aavistamatta kävelisi kivettäjän eteen ja kokisi samaa kohtaloa kuin ennen meitä tullut epäonninen seikkailija. Kaylan tarjoutui menemään tiedustelijaksi, ja porukan repuista löytyi pari peiliä. Erilaisia vaihtoehtoja harkittuaan Rincewind taipui olemaan sitä mieltä, että olisi parasta käyttää maaelementaalikiveä, ja lähettää sen avulla kutsuttu elementaali edeltä tappelemaan kivettävän hirviön kanssa. Kaylan saisi ohjata elementaalia näkymättömyyden suojaamana. 

Kaylan alkoi kutsua elementaalia, mutta pian tajusimme, että jokin meni hirvittävällä tavalla vikaan. Kaikista käytävistä alkoi kuulua jymähteleviä askelia, ja kohta näimme meitä lähestyvän ei yhden, vaan kahdeksan maaelementaalia, useimmat isompia kuin olimme ikinä nähneet. Ei ehkä ollutkaan kovin viisasta kutsua maaelementaalia, kun olimme tuon elementin kotikentällä. Vetäydyimme käytävien risteykseen järjestäytyen epätoivoiseen puolustusyritykseen. 

Elementaalit eivät kuitenkaan käyneet oikopäätä tekemään meistä muusia, vaan jäivät uhkaavina seisomaan eteemme. Kun ne eivät hyökänneetkään, päätimme, että ainakaan meidän puolemme ei aloittaisi tappelua, ja pohdimme, voisiko elementaalienhallintakivellä ehkä kommunikoida niiden kanssa. Kadotus pyysi hallintakiven Kaylanilta ja yritti saada kontaktia elementaaleihin. Ne eivät vastanneet mitenkään, mutta lähin niistä alkoi ojennella vaativasti valtaisaa kättään kiveä kohti. 
- Ai, sinä haluat sen? Kadotus sanoi hermostuneena. - No ota sitten. 
Hän luovutti kiven elementaalille muiden katsoessa henkeä pidättäen. 

Oli valtaisa helpotus, että saatuaan kiven elementaalit tuntuivat olevan tyytyväisiä. Ne lähtivät löntystämään pois meidän jäädessämme pyyhkimään kylmää hikeä otsaltamme. Kiven menettäminen tuntui pieneltä hinnalta siitä, että olimme pystyneet välttämään taistelun, joka olisi todennäköisesti ainakin vaatinut useiden meistä hengen.

Elementaalien mentyä pois jatkoimme tutkimuksia. Nyt ei ollut muuta keinoa, kuin lähettää tiedustelijaksi suostuvainen Kaylan näkymättömänä peilin kanssa edeltä tiedustelemaan. Mikäli hirviö näkisi näkymätöntä, saattaisi peili vielä pelastaa haltian jakamasta käytävässä patsastelevan seikkailijan kohtaloa. 

Selvisi nopeasti, että yksi käytävistä - se, josta olimme olettaneet kivettävän hirviön yllättäneen uhrinsa - olikin umpikuja. Kaylan jatkoi nyt päinvastaiseen suuntaan. Hän tuli suureen luolaan, ja näki siellä kaksi kahdeksanraajaista, suurta liskomaista otusta. Kaylan palasi kertomaan näkemästään, ja aloimme pohtia, kuinka yrittäisimme hoitaa tilanteen. Mitä ilmeisimmin meillä oli vastassamme basiliskeja. 

Sillä välin Kaylan  (osoittaen haltioille  tyypillistä itsehillinnän puutetta) pujahti omin päin takaisin basiliskien luolaan. Hän oli päässyt aivan toisen basiliskin viereen, kun se kaiketi haistoi hänet. Kaylan löi hirviötä, menettäen näin näkymättömyyden tuoman suojan, ja kohta hän pudotti peilin basiliskin puraistessa häntä. 

Taistelun häly kantautui myös muiden korviin Tajusimme Kaylanin häipyneen omille teilleen, eikä ollut vaikea arvata seuranneita tapahtumia. Rincewind pyysi Sharnwyzia, jolla oli joukosta paras infranäkö, yrittämään saada selville, mitä oli tekeillä. Sharnwyz meni hiukan lähemmäs ja näkikin etäämpänä pimeydessä basiliskin ja Kaylanin taistelevan. Silloin kuitenkin tapahtui se, mikä oli lähes väistämätöntä: toinen basiliski sai kammottavan katseensa naulittua Kaylaniin. Haltianeito jähmettyi paikalleen kesken iskun, kiveksi muuttuneena. Luolasta kuului sihinää, jota seurasi hiljaisuus.

Sharnwyzin vahvistettua tapahtuneen mikään ei enää estänyt Rincewindiä heittämästä tulipalloja basiliskien luolaan. Kahden tulipallon jälkeen odotimme pitkän tuokion hiljaisuuden vallitessa, ennen kuin Sharnwyz näkymättömänä livahti tutkimaan tilannetta. Juuri kun mustahaltia oli lähtenyt liikkeelle meitä hätkäytti maanjäristys, jonka seurauksena katosta tippui muutamia kivenmurikoita Jerkovin ja Rogerin niskaan. Odotimme hetken, alkaisiko koko katto tulla alas, mutta kaikki tuntui olevan tältä erää siinä, joten Sharnwyz jatkoi matkaansa Columbon seuratessa taempaa varmistuksena. 

Sharnwyz meni luolaan. Hän erotti siellä kaksi hiljalleen jäähtyvää basiliskin raatoa, eikä muuta elävää. Mustahaltia palasi kertomaan tämän muille, ja niin uskaltauduimme joukolla tutkimaan luolaa valojen kanssa. Toisen raadon vierestä löysimme kivettyneen Kaylanin, joka ei suinkaan ollut luolan ainoa patsas, vaan siellä oli myös useita muita, eri humanoidirotuja edustavia kivettyneitä hahmoja. 
 
 
 

20.11.2001
12. Planting, 6098 
Tutkimme nopeasti löytyisikö luolasta mitään arvokasta, mutta vedimme vesiperän. Pettyneenä sekä aarteen puuttumiseen että Kaylanin hölmöilyyn kävimme kinastelemaan siitä mitä tekisimme patsaalle. Varsinkin Rincewind oli sitä mieltä, että Kaylanille olisi parempi jos jättäisimme hänen patsaansa siihen missä se seisoi. Rincewind perusteli kantaansa kahdella seikalla, nimittäin patsaan raahaamisen vaikeudella ja sillä, että taistelutilanteessa olisi suuri riski patsaan vaurioitumiselle, mutta tämä ei vakuuttanut etenkään Kadotusta. Kadotus vaati kiivaasti patsaan mukaanottoa, sillä hän pelkäsi, että joutuisimme lähtemään kiireellä tuolta tasolta ja silloin patsas ja sen mukana kivettyneet varusteet jäisivät meidän saavuttamattomiin. Lopulta Rincewind antoi periksi ja pienensi patsaan kannettavaan kokoon .

Pönden ja Sergion ähkiessä patsaan painon rasittamina jatkoimme matkaa. Vähään aikaan emme löytäneet mitään kiinnostavaa, mutta kun saavuimme seuraavaan hieman suuremmanpuoleiseen luolaan löysimme jo niin tutuksi käyneen symbolin joka toimi porttina toiselle maailmantasolle, tällä kertaa ilmalle. Seuraava luola olikin sitten paljon mielenkiintoisempi ja vaarallisempi. Tiedustelijanamme toimiva Sharnwyz sai nimittäin selville, että siellä majaili kaksi lohikäärmettä. Sharnwyz ei kuitenkaan osannut varmuudella sanoa minkälaisia lohikäärmeitä siellä oli. Koska emme halunneen ottaa riskiä, että hyökkäisimme hyvien lohikäärmeiden kimppuun lähti Kadotus vielä omalle tiedusteluretkelleen, jolta hän tosin tuli pian takaisin vakuutellen, että pahojahan ne ovat.

Keskustelimme muutaman tovin hyökkäystaktiikasta jonka jälkeen iskimme mielestämme mahdollisimman tehokkaalla ja ovelalla tavalla. Kuten yleensä käy, ei suunnitelmamme tälläkään kertaa toiminut aivan niin kuin piti, sillä toinen lohikäärmeistä oli siirtynyt joten tulipallokeskityksemme ei iskenyt kuin toiseen kohteistamme. 

Tulipallojen välähtäessä ryntäsivät miekkamiehemme eteenpäin tarkoituksenaan viipaloida lohikäärmeet. Paha vain, ettemme tienneet missä niistä toinen oli. Tosin sekin selvisi pian, sillä kun Jerkov ryntäsi hänelle sovittuun paikkaan oikealla sivustalla huomasi hän olevansa kasvokkain lohikäärmeen kanssa. 

Lohikäärmeiden vastaus hyökkäykseemme oli odotettu, ne puhkuivat nimittäin happoa meihin vahvistaen epäilymme siitä, että vastassamme todella oli kaksi mustaa lohikäärmettä. Ensimmäisenä hapon kanssa tuttavuutta sai tehdä Kadotuksen ja Budweiserin muodostama luutapartio, joka osuman saatuaan vaappui kiireesti kauemman lohikäärmeestä samalla kun toisaalta kuului Jerkovin karjahdus. Myös hän oli saanut happoa päälleen ja karjahdus johtui siitä, että tilanteen vakavuuden oivaltanut Jerkov koitti aktivoida vyönsä mahtia ja huomasi hapon jo tuhonneen tuon mainion esineen. Jerkov aivan hurjistui tietäen, että lohikäärme oli tehnyt vahinkopa hänelle rakkaimpaan paikkaan, eli lompakkoon, ja iski kaikin voimin tuota isoa liskoa. Toisaalla Roger tiputti loitsujen pahoin haavoittaman lohikäärmeen joka toi aivan uutta jännitystä Jerkovin ja hänen lohikäärmeensä taisteluun, sillä myös lohikäärme hermostui huomatessaan puolisonsa kuolevan ja se hyökkäsi Jerkovin kimppuun kuin raivohullu kissa. Hetken kaksikko hutki toisiaan, mutta Rogerin lento Jerkovin avuksi lopulta käänsi taistelun Jerkovin hyväksi ja pian myös tuo lohikäärme makasi hengetönnä luolan lattialla. 

Harvoin on voittomme jälkeen kuulunut yhtä ärtyneitä äänensävyjä kuin nyt. Jerkov hakkasi yhä kuollutta lohikäärmettä ja Kadotus ja Budweiser kiroilivat tuhoutuneita esineitään. Kadotuksen menetykset olivat suurimmat, sillä hän menetti miekkansa lisäksi myös tulipallosauvan ja näkymättömyyssormuksensa Budweiserin menettäessä vain muutaman maagisen tikan. 

Tässä vaiheessa Ermys rupesi toimeliaaksi. Ensin hän kiikutti Jerkoville tämän "piristyspullon" ja sen jälkeen hän suihkutteli vesikannulla happohyökkäyksen kohteeksi joutuneet. 

Mitä lohikäärmeiden aarteeseen tulee, niin sekin osoittautui pettymykseksi, pelkäksi kasaksi kolikoita ja pariksi loitsukääröksi, koko kasa oli luultavasti rahalliselta arvoltaan vain pieni osa siitä mitä lohikäärmeiden happopilvet olivat tuhonneet. Tosin aarteen lisäksi löysimme jotain mielenkiintoista, nimittäin lohikäärmeiltä oli jäänyt kaksi munaa. Siirsimme ne kiireesti Rincewindin arkkuun suojaan keskustellen samalla siitä, että niille voisi tehdä saman minkä teimme Catbreathille, eli käyttää hassujen hattujen päivää jolloin meillä olisi parhaassa tapauksessa jo kolme lohikäärmettä suojaamassa kaupunkiamme ja linnaamme. Lisäksi raastoimme lohikäärmeistä aimo läjän suomuja tulevia tarpeita silmälläpitäen.

28.11.2001
13. Planting, 6098 
Kerättyämme lohikäärmeiden aarteesta kaiken, mitä halusimme, lepäsimme pari tuntia jotta saimme parannettua haavoittuneita. Sen jälkeen lähdimme jälleen liikkeelle, Sharnwyz taas edellä tiedustelemassa. Eräässä luolassa kohtasimme kaksi xornia, jotka tunnistimme nähtyämme niitä Iggwilvin luolastoissa. Päätimme hoitaa xornit pois tieltä houkuttelemalla ne lohikäärmeiden aarteesta jäljelle jääneelle melkoiselle kolikkokasalle. Kylvimme vanan kolikoita käytävään luolien välille, ja Ermys kävi viskaamassa muutaman kolikon xorneille, jotka pian löntystelivätkin toivomaamme suuntaan ja pääsimme jatkamaan matkaamme. 

Xornien poistuttua löysimme niiden luolasta maagisen loitsukäärön. Kadotus yritti lukea sitä, mutta teksti vain hyppeli hänen silmissään, eikä Rincewindillä ollut sopivaa loitsua tarjolla, joten otimme käärön tutkittavaksi myöhemmin ja jatkoimme matkaa. 

Tutkimme lisää luolia ja käytäviä ja löysimme jo turhankin tutuksi tulleen portin tulen ulottuvuuteen, sekä useita umpikujia, paljon pölyä ja muutamia tyhjiä luolia. Aloimme jo pitkästyä, kun Sharnwyz palasi varoittamaan, että hän oli havainnut edessämme olevassa suuressa luolassa joitakin patsaasmaisia hahmoja sekä ison olennon, joka muistutti siivekästä basiliskia. Rincewind arveli kyseessä olevan drakoliskin, joka on iljettävä mustan lohikäärmeen ja basiliskin ristisiitos: sen kita sylkee happoa ja katse kivettää. Rincewind kuitenkin muisti myös, että drakolisk kivettää uhrinsa ainoastaan, jos se onnistuu saamaan tähän katsekontaktin. 

Pohdimme, kuinka drakoliski tehtäisiin vaarattomaksi, ja päätettiin lopulta, että Sharnwyz menisi tiedustelemaan hieman lisää, tällä kertaa lentäen. Kun mustahaltia palasi ja kertoi, ettei ollut havainnut muita hirviöitä, päätimme toimia. Roger lähetettiin taistelemaan drakoliskiä vastaan, sillä hänellä oli parhaat mahdollisuudet selviytyä tästä taistelusta. Häneen heitettiin mustien lohikäärmeiden luolasta löytämästämme kääröstä maaginen suojaus hapolta, ja Budweiser loihti hänet näkymättömäksi niin, että edes taisteleminen ei saisi häntä muuttumaan näkyväksi niin kauan kuin loitsun vaikutus kesti. Sitten Rincewind heitti tulipallon luolaan pehmittääkseen drakoliskiä hieman, ja Roger lähti lentäen etenemään. Sharnwyz seurasi tarkkailemaan tilannetta Jerkovin ja Mark Polen jäädessä väijymään taemmas siltä varalta, että suunnitelma jotenkin epäonnistuisi. 

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan suunnitelma toimi täydellisesti. Roger hyökkäsi ilmasta drakoliskin niskaan. Se käänsi päänsä ja hönkäisi happoa, mutta suojaavan loitsun ansiosta Roger ei vahingoittunut, vaan iski uudestaan. Sharnwyz laskeutui tällä välin kauemmas, ja lipesi tarkkailijan tehtävästään: hän alkoi ampua nuolia. Toinen nuolista löysi maaliin, ja sitten Rogerin miekanisku päätti drakoliskin päivät.

Selvittyämme näin hirviöstä saatoimme tutkia luolaa. Siellä oli pari kivettynyttä seikkailijan näköistä ihmistä, sekä drakoliskillä melkoinen aarre, johon se oli lohikäärmeiden tapaan kerännyt jalokiviä, koruja ja muuta sellaista arvotavaraa. Mitään maagista ei tosin löytynyt. 

12.12.2001
13.-14. Planting, 6098 
Otettuamme talteen drakoliskin luolasta löytyneen aarteen jatkoimme tutkimuksia. Tulimme pian isohkoon luolaan, ja kun Sharnwyz ei havainnut mitään hirviöitä, menimme sisään. Rincewind huomasi, että nurkasta maan sisästä hohti magiaa, ja olimme matkalla tutkimaan tätä ilmiötä tarkemmin, kun maasta pulpahti rumanaamaisia ja pitkäpiikkisiä, siilejä muistuttavia ötököitä. Ermys, Sharnwyz ja Rincewind joutuivat viiden tällaisen otuksen hyökkäyksen kohteeksi. Kun ne hypähtelivät purrakseen, vaikutti siltä, että ne tömähtivät maahan kovin raskaasti. Yksi maasiili tarrautui Sharnwyzin jalkaan, ja mustahaltia alkoi pian näyttää harmaalta kasvoiltaan. Rincewind joutui käyttämään kolme magic missileä, ennen kuin sai kimppuunsa pyrkivän maasiilin hengiltä. Roger ammuskeli siilejä jousella, vaikka olisi ollut hyödyllisempi hakkaamassa näitä pikku penteleitä kappaleiksi miekallaan. Sharnwyz menetti lopulta tajuntansa yritettyään raivokkaasti tappaa petoa, joka edelleen roikkui hänen jalassaan. Onneksi Yulduz ehti samassa paikalle, ja Jerkov tuli apuun miekka tanassa. Ankaran taistelun ja monien magic missileiden jälkeen maasiilit saatiin yksi toisensa jälkeen hengiltä. 

Haavoittuneiden saadessa ensiapua Yulduzin ja Ermyksen loitsuista muutamat joukostamme tutkivat siilejä. Roger nylki yhden, ja havaitsi, että yksin piikikäs nahka painoi parikymmentä kiloa. Sen piikeissä oli ollut jotakin tahmeaa ainetta, jota Liza kutsuttiin tutkimaan. Hän päätteli sen olevan ehkä jotakin lamauttavaa myrkkyä, ja otti näytteen siitä pulloon. Kun yhden maasiilin sisältä löytyi pieni jalokivi, innostuivat Roger ja Jerkov avaamaan loputkin siilit. Jalokiviä löytyi vielä kaksi lisää, mutta ne eivät olleet arvokkaita. 

Lopulta pääsimme tutkimaan magiaa hohtaneen luolan peränurkan. Columbo kaivoi tikarillaan Rincewindin osoittamasta paikasta. Noin jalan syvyydestä paljastui maaginen granaatti - arvatenkin puuttuva neljäs jalokivi, jolla luultavasti päätyisimme jälleen tulen ulottuvuuteen. Jätimme toistaiseksi kiven rauhaan ja peitimme sen kevyesti maalla. Sitten asetuimme lepäämään, sillä taistelu maasiilien kanssa oli vaatinut veronsa itse kultakin. Rincewind teki maasiilien luolaan talon, söimme vielä jäljellä olevia eväitä ja asetimme vartijat. Lisää maasiilejä ei onneksi ilmestynyt lattiasta, eivätkä muutkaan hirviöt häirinneet lepoamme. 

Levättyämme lähdimme liikkeelle uudistunein voimin. Kävimme vielä vilkaisemassa drakoliskin luolassa olleita patsastelevia seikkailijoita, sillä Rincewindillä oli ajatus, että mikäli he vaikuttaisivat riittävän voimakkailta, voisimme kuljettaa heidän patsaansa mukanamme, ja muuttaa heidät takaisin lihalliseen muotoonsa, jolloin heistä voisi olla hyötyä veljeskunnalle. Drakoliskin kivettämät pari miestä vaikuttivat kuitenkin surkimuksilta, joihin veljeskunnan varoja ei kannattaisi tuhlata. Jätimme heidän patsaansa sikseen ja jatkoimme matkaamme. 

Sharnwyz oli toipunut maasiilien aiheuttamista vammoista, ja kulki jälleen näkymättömänä edellä tiedustelemassa. Eräästä luolasta hän palasi ilmoittamaan, että oli kohdannut siellä jonkin suuren olennon, joka kuitenkaan ei ollut infranäöllä näkyvä. Sharnwyz epäili sen saattavan olla maaelementaali. Menimme valon kanssa luolaan koko joukolla, tällä kertaa Mark Pole kulki kärjessä liekehtivän miekkansa kanssa ja Rincewind loihti valoa luolaan. Ja toden totta, siellä oli kookkaanpuoleinen maaelementaali. Päätimme jättää sen rauhaan, ja yrittää hipsiä muina miehinä (naisina, haltioina, hobitteina...) sen ohitse. Onnistuimmekin - vain päätyäksemme pian umpikujaan. Jouduimme siis palaamaan takaisin maaelementaalin ohitse, ja jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, niitä oli tullut luolaan tällä välin myös toinen, yhtä iso kuin ensimmäinenkin. Onneksemme ne eivät kuitenkaan olleet hyökkääviä. 

Seuraavassa luolassa oli pari isohkoa liskoa. Sharnwyz havaitsi ne ja varoitti muita. Rincewind heitti luolaan valoa, mutta näimme vain yhden liskon. Toisenkin olinpaikka selvisi kuitenkin pian, kun ne molemmat hyökkäsivät, toinen Markin, toinen Ermyksen kimppuun. Rincewind kokeili uutta hirviönpysäytysloitsuaan, ja Ermyksen kimpussa ollut lisko jähmettyi paikalleen. Roger meni Markin avuksi, ja kohta oli molemmat liskot hoideltu. Luolasta löytyi muutamia kolikoita, pari loitsukääröä ja kuusi juomaa. Ei kummoinen aarre, mutta eivät olleet kummoisia vastustajatkaan. 

Tutkittuamme käytäviä jonkin aikaa kärjessä kulkeva Sharnwyz tuli valtavaan  luolaan. Muiden jäädessä odottamaan mustahaltia eteni jonkin matkaa. Silloin hän kuuli syvemmältä luolasta korskuntaa ja jokin kuopi maata. Varovainen Sharnwyz palasi lainaamaan Kadotukselta luudan ja lähti sitten lentäen tutkimaan luolaa uudestaan. Hän havaitsi siellä valtavan sonnin. 

Sharnwyzin kertoessa, mitä hän oli luolassa nähnyt, Rincewind arveli, että kyseessä saattaisi olla gorgon, kammottava metallipanssarinen härkähirviö, joka hönkäilee kivettävää huurua. Vetäydyimme kauemmas ja aloimme pohtia, kuinka gorgon saataisiin hengiltä. Lopulta päätimme yrittää houkutella gorgonin hönkimään huurunsa Budin loihtimien varjo-olentojen päälle, jonka jälkeen voisimme tappaa sen. Rincewind varustautui kuitenkin myös voimakkaalla suojaavalla loitsulla, joka estäisi hirviön hönkäystä vahingoittamasta meitä. 

Budweiser meni siis etummaisena lähelle käytävän luolaan avautuvaa suuta. Rincewind loihti valoa luolaan, ja muiden pysytellessä taempana Budweiser teki loitsunsa. Luolaan ilmestyi bugbear, joka lähti liikkeelle suunnaten gorgonia kohti. Kuului sonnin mylvintää ja sorkkien töminää, ja tuli hiljaista. Äänistä päätellen gorgon oli käyttänyt sarviaan ja sorkkiaan Budweiserin varjo-bugbearin tuhoamiseen. Rincewind teki loitsunsa, ja samaan aikaan seuraava bugbear ilmestyi ja kulki kohti gorgonia. Nyt hirviö tuli valoon, ja Budweiser näki, kuinka bugbear iski kynsillään gorgonia, joka sen jälkeen sarvillaan keihästi bugbearin. Varjohirviö katosi  jälkiä jättämättä, mutta vielä kolmas samanlainen ilmestyi luolaan - ja koki edeltäjiensä kohtalon. Gorgon ei ollut käyttänyt hengitysasettaan. Budweiser aikoi juuri astua ulos Rincewindin suojausloitsun sisältä (sillä sen sisäpuolelta ei voi tehdä loitsuja), kun gorgon huomasi hänet. Sen kyljet kohosivat, ja Budweiser astahti kiireesti takaisinpäin. Hirviön puhaltama kimmeltävä pilvi kilpistyi Rincewindin suojausloitsuun vain vaaksan päässä illusionistin nenästä. 

Rincewind oli hoksannut, että voisimme ampua gorgonia nuolilla ja pysyä loitsun suojissa gorgonin hönkäyksen ulottumattomissa. Kiireesti Kadotus ja Sharnwyz asettuivat ampumaan, ja Jerkovkin työntyi eteenpäin porukan hänniltä, Rogerin asettautuessa miekka esillä valmiina pysäyttämään hirviön, jos se rynnistäisi käytävään suojausloitsun läpi. Sharnwyzin nuolet osuivat, ja saivat gorgonin raivoihinsa. Se hönkäisi uudestaan, mutta edelleen sen syöksemä kivettävä pilvi pysähtyi käytävän suulle Rincewindin loitsuun. Silloin gorgon lähti rynnistämään meitä kohti. Kadotus pinkaisi pakoon. Sharnwyz ampui vielä yhden nuolen, mutta se meni ohi, ja sitten mustahaltialle tuli kiire litistäytyä seinää vasten gorgonin syöksyessä käytävään. Jerkov, joka oli ollut virittämässä joustaan, oli suoraan gorgonin tiellä. Hän ehti vain huudahtaa kauhistuneena, kun valtaisa hirviösonni tuli päin, kaataen hänet selälleen. Gorgonin julmien sarvien ensimmäinen heilahdus, joka oli aiottu suolistamaan Jerkov kuin kani, pysähtyi kuitenkin Jerkovia suojaaviin loitsuihin. Se jäi myös gorgonin viimeiseksi hyökkäykseksi, sillä samalla hetkellä Roger iski miekkansa sen niskaan, ja vielä uudestaan alakautta sen kaulaan, lyöden näin kahdella iskulla hirviöltä pään poikki. Se oli täpärä pelastus, voisi sanoa, sillä jos gorgon olisi ehtinyt hönkäistä käytävässä, olisi moni joukostamme varmastikin muuttunut kiveksi. 

Potkittuamme hetken gorgonin raatoa varmistaaksemme, että se oli todella kuollut (Rincewind otti talteen sen verta) ja menimme sitten tutkimaan sen luolaa. Siellä ei, toisin kuin muissa kivettävien hirviöiden pesäpaikoissa, näkynyt gorgonin uhreja. Sen sijaan luolan perältä löytyi syvennys, jossa oli gorgonin aarre: läjittäin kolikoita sekä muutamia maagisia esineitä. Yhden loitsukäärön ja pullon lisäksi löytyi hieno pitkämiekka sekä suojaava sormus.

19.12.2001
14. Planting, 6098 
Jatkoimme maaelementin tutkimista ja kuljimme loputtomien käytävien ja luolien läpi. Eräässä luolassa havaitsi tiedustelijamme Sharnwyz kuusi jättiläistä, ja Kadotus tarkasteli niitä lohikäärmepallonsa avulla. Ne eivät olleet hyviä eivätkä pahoja, joten lähetimme Sharnwyzin ja Kadotuksen tiedustelemaan. He eivät havainneet luolassa mitään, mikä vaatisi meitä menemään sinne, joten jätimme jätit rauhaan ja jatkoimme toisaalle. 

Erään pitkän käytävän päästä löysimme luolan, jossa oli portti veden elementaalitasolle ja siellä majaili maaelementaali. Vältimme kuitenkin tälläkin kertaa taistelun. Toisessa luolassa havaitsimme jonkinlaisen suuren, kimaltelevan limanuljaskan, mutta emme jääneet tappelemaan senkään kanssa. Palasimme basiliskien luolan kautta paikkaan, josta olimme löytäneet viimeisen maagisen jalokiven, ja otimme sen. 

Siinä samassa olimme jälleen tulen elementaalitasolla, tähdenmuotoisessa huoneessa. Ilma oli kuumaa kuin pätsissä. Yulduz alkoi rukoilla kuumuudelta suojaavia taikoja ja Ermys vaipui meditoimaan. Sillä välin me muut pohdimme, kuinka pääsisimme takaisin temppeliin. 

Yritys yhdistää kaikki neljä kiveä ei onnistunut, sillä heti, kun joku otti yhden niistä käsiinsä, siirryimme samassa silmänräpäyksessä kyseiseen ulottuvuuteen. Tuulisella vuorenhuipulla teimme uuden yrityksen. Kadotu siirsi kaikki kivet Yulduzin kypärään ja Jerkov otti ne yhtäaikaa kouraansa. Tämäkään ei toiminut. Olimme uudestaan kuumassa, tähdenmuotoisessa huoneessa. 

Koska vaikutti selvältä, että ulospääsyyn täytyisi käyttää jotakin toista tapaa, päätimme jäädä hiukan tutkimaan tulen elementaalitasoa, josta olimme aiemmin tempautuneet ilman elementtiin tutkittuamme vasta pienen osan siitä. Yulduz suojasi loitsullaan kuumuudelta ne, joilla ei ollut mitään suojaavaa taikaesinettä, ja lähetimme valvontapallolla leiriin viestin, jossa pyysimme myös ylhäällä odottavia miettimään, kuinka pääsisimme pois. Sitten lähdimme jatkamaan tutkimuksiamme. 

Sharnwyz meni edelleen näkymättömänä tiedustelijana edeltä. Kuten hän muistelikin, käytyään aiemmin Ermyksen kanssa tässä käytävässä, oli tämän käytävän varrella huone, jossa majaili punainen lohikäärme. Kadotus olisi ollut innokas kokeilemaan lohikäärmepalloaan, mutta käytyään katsomassa lohikäärmettä hän totesi sen olevan liian suuri hallittavaksi. 

Ermys olisi halunnut mennä haastamaan riitaa lohikäärmeen kanssa, mutta se ei tuntunut kovin viisaalta vaihtoehdolta. Lopulta päätimme uhkarohkeasti mennä tutkimaan ovia, jotka olivat käytävän toisella puolella, vastapäätä lohikäärmeen kammiota. Ensimmäinen ovi oli jumissa. Samoin seuraava. Jerkovin ja Rogerin ensin turhaan ponnisteltua oven avaamiseksi yrittivät Ermys ja jopa Rincewind avata sitä väkivalloin, mutta turhaan. Lopulta Sharnwyz kaikkien hämmästykseksi sai oven avautumaan. 

Ermys ja Sharnwyz menivät huoneeseen. Siellä oli suuria käärmeitä, jotka eivät huomanneet näkymätöntä haltiaa, mutta kävivät sitäkin innokkaammin Ermyksen kimppuun. Ermyksen alkaessa viipaloida ensimmäistä käärmettä Sharnwyz kiiruhti hakemaan apua, ja Roger riensi hätiin. Pian kaikki käärmeet oli pätkitty, ja lattialla lainehti kullanhohtoista nestettä. Yhden käärmeen vatsasta oli kierähtänyt myös jotakin muuta - pari kohtuullisen kokoista rubiinia. Se oli kaiketi nielaissut jonkun, jolla oli ollut ne mukanaan. 

Tämän jälkeen päätimme lähteä ilman tasolle lepäämään, sillä siellä olisimme kohtalaisen turvassa.

23.1.2002
15. Planting, 6098 
Levättyämme ilman elementaalitasolla jonkin aikaa aloimme taas pohdiskella, kuinka pääsisimme takaisin temppeliin. Lopulta päätimme vielä yrittää elementaalitasojen portteja yhdistettynä kiviin. Lähdimme siis suuren luolan keskellä olevalta vuorenhuipulta ja menimme maaelementin portille. Kun astuimme symboliin, Jerkov, jolla oli kaikki maagiset jalokivet nyt hallussaan, otti ilman kiven käteensä. 

Huomasimme päätyneemme maaelementtiin. Tällä kertaa kokeilimme ilmaelementin porttia, ja Jerkov otti samaisen kiven käteensä. Nyt jouduimmekin yllättäen tulitasolle, ilmaportaalin viereen. Olimme nähtävästi keksineet, kuinka pystyimme liikkumaan porttien välillä. Tämä ei kuitenkaan vielä ratkaissut ongelmaamme, ja nyt emme myöskään tienneet, missä päin tulielementin tasolla olimme. Seuraavaksi yritimme astua ilmaporttiin ja Jerkov otti kaikki kivet käteensä yhtä aikaa. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta määränpäähämme, joka oli ilma. Tämän jälkeen yritimme vielä astua maaportaaliin niin, että Jerkov otti käteensä kaikki muut paitsi maan kiven, mutta päädyimme silti maahan. 

Sitten harkitsimme vielä kokeilla, negatoisivatko portti ja kivi toisensa, jos esimerkiksi yrittäisimme astua tulen tasolla ilmaporttiin maan kiven kanssa. Tätä varten meidän kuitenkin täytyi ensin päästä takaisin tulen tasolle ilmaportaalin luokse, joten astuimme jälleen ilman symboliin ja Jerkov otti ilman jalokiven käteensä. 

Tällä kertaa emme kuitenkaan tulleetkaan tulen elementtitasolle, vaan olimme pyöreässä kammiossa, jota emme varmasti olleet missään nähneet aiemmin. Sen seiniin oli maalattu hurjassa tuulessa kieppuvia pilviä. Näkymä sai huoneessa seisomisen tuntumaan siltä kuin olisimme seisseet myrskyn silmässä. Huoneesta lähti käytävä, ja sieltä alkoi kuulua karjuntaa. Kohta oviaukkoon ilmestyi ruma ettin. Pole tarttui aikailematta miekkaansa ja Roger loikkasi kammion toiselta puolelta lattian ilmaportaalin ylitse päästäkseen taistelemaan. Sharnwyz alkoi ampua nuolia. 

Roger ja Mark taistelivat ettinin kanssa, ja saivat sen lopulta hakattua hengiltä, mutta ennen sitä ettin (ja vähän Rogerkin) oli pieksänyt Markin pahanpäiväisesti. Sharnwyzin lähtiessä varovaisesti tiedustelemaan Yulduz käytti parantavia voimiaan sitkeään hobittiin, ja huomautti happamesti, että seuraavalla kerralla ollessaan alakynnessä Mark voisi harkita vetäytymistä taistelusta.

Sharnwyz palasi pian sanomaan, että edessämme oli pitkä käytävä, jossa oli vaaleanharmaat seinät. Roger ja Ermys lähtivät seuraamaan mustahaltiaa, muiden vielä odottaessa taempana. Näkymätön Sharnwyz tuli käytävän mutkaan, ja näki aivan nenänsä edessä kaksi bugbearia, jotka tähtäilivät jousilla käytävään. Ne eivät olleet huomanneet näkymätöntä haltiaa, mutta olivat selvästi tietoisia perässä seuraavista druidista ja rankkurista. Sharnwyz ei jäänyt aikailemaan, vaan iski sapelinsa syvälle toisen bugbearin kylkeen huudahtaen samalla varoituksen. Bugbearit taisivat kokea elämänsä yllätyksen, kun sen eteen yht'äkkiä ilmestyi mustahaltia. Roger ja Ermys rynnistivät eteenpäin. Syntyi lyhyt ja kiivas taistelu, jossa Sharnwyz ja Roger tappoivat bugbearit. 

Kulman takana käytävä jatkui enää lyhyen matkaa. Rogerin ja Ermyksen jäädessä odottamaan Sharnwyz muuttautui uudestaan näkymättömäksi ja meni katsomaan tilaa, jonne käytävä johti. Käytävän suulla mustahaltia jähmettyi liikkumattomaksi. Hän näki tulleensa saliin, jonka katossa kuudenkymmenen jalan korkeudessa hänen yläpuolellaan näytti tuikkivan tähtiä mustalla yötaivaalla.Salin seinät olivat kiiltävää mustaa kiveä ja sieltä lähti holvattuja käytäviä, jotka olivat eri elementtien väriset: ruskea, punainen ja kauimpana vihreä. Korkealla holvikaarien päällä näkyi kivisiä gargoyleja. Mutta eivät nämä olleet saaneet mustahaltiaa jähmettymään, vaan salin seinustoilla kuin vartiossa seisovat bugbearit, ja kaksi alttaria, jotka Sharnwyz näki vinosti edessään. Suuremmalle alttarille, jota peitti punainen, kultakirjailtu kangas, nousivat askelmat, ja sen takana seinällä oli purppuranpunainen vaate, joka väreili kuin ilmavirta tai näkymätön käsi olisi liikuttanut sitä. Tämän alttarin oikealla puolella oli pienempi, neljännesympyrän muotoinen koroke, jolla seisoi kuusimetrinen patsas, joka esitti jonkinlaista epämuotoista humanoidia. Kaylanin, Columbon ja Markin kertoman perusteella Sharnwyz tunnisti sen samaksi olennoksi, joka oli pyrkinyt kolmikon kimppuun sienten valtaistuinsalissa. 

Siinä seistessään mustahaltia alkoi kuulla lähestyviä juoksuaskelia ja huutoja, ja mikä pahempaa, loitsuamista. Hän käännähti ja kiiruhti takaisin käytävään. Ermys ja Rogerkin olivat kuulleet äänet ja lähteneet peräytymään. Oli selvää, että olimme tulleet pahuuden ytimeen, eikä aikaa ollut paljon. Emme olleet valmistautuneet tällaiseen taisteluun, joten pakenimme takaisin ilman portaalin läpi. 

Ollessamme jälleen ylhäällä vuorenhuipulla ryhdyimme keskustelemaan siitä, kuinka meidän kannattaisi toimia. Rincewind ehdotti, että lähettäisimme leiriin sanan, jotta toinen retkikunta menisi temppeliin, tutkisi meiltä kesken jääneen kerroksen ja tuhoaisi sieniolennon. Sen jälkeen voisimme päättää, kuinka tuhoaisimme löytämämme pahuuden temppelin. Päätimme siirtyä maan elementaalitasolle, koska siellä voisimme suhteellisen turvallisesti odottaa tarvittavan ajan. 

Kulkiessamme maan elementaalitasolla kohti luolaa, jossa oli tulen portaali, Sharnwyz näki käytävän pölyn keskellä ihmistä muistuttavan hahmon. Se pujahti erääseen sivukäytävään, jonka tiesimme olevan umpikuja. Ermys, Roger ja näkymätön Sharnwyz menivät katsomaan tarkemmin. Rogerin miekan valossa he näkivät käytävän perällä kyyristelevän vanhan miehen. Hänellä oli yllään reikäinen ketjupaita, vasemmassa kädessään hänellä oli kuhmuinen kilpi, jossa oli vihreä lohikäärme keltaisella pohjalla, ja oikeassa kädessään hän piteli sotanuijaa.Vyöllä roikkui vasara ja tyhjiä pussukoita. Mies oli partainen ja laiha, ja hän sokelteli itsekseen. 

- Kuka olet? kysyi Ermys. 
Mies sopotti ja höpisi puoliksi itsekseen. Kadotus, joka oli tullut perässä, katsoi lohikäärmepalloonsa, ja näki, että mies oli kääntynyt pahuuden puoleen. Hänen sekavista puheistaan saimmekin kohta selville, että hän oli Ashram, entinen ilman temppelin ylipappi, jonka hänen veljensä oli syössyt vallasta ja uhrannut elementeille. Sen jälkeen hän oli vaellellut elementtitasoilla kuten mekin, mutta paljon pidempään, kenties vuosikausia. 

Hullu vanha pappi tuntui vähitellen tulevan hiukan koherentimmaksi puhuessaan kanssamme, ja vastasi kysymyksiimme. Saimme selville, että siirtymiä elementtitasojen ja temppelin välillä oli mahdollista hallita sijoittamalla löytämämme neljä jalokiveä kultaiseen pääkalloon, joka oli rautaisessa lippaassa. Tässä vaiheessa kaikki meistä tajusivat, että tuo esine oli jo hallussamme, mutta se oli leirissä - sen täytyi olla tuo paha artefakti, jonka olimme aiemmin löytäneet. Ashram kertoi myös sieniolennosta. Sen nimi oli Zugtmoi, ja se hallitsi yhtä Abyssin tasoista. Se oli siis mahtava demoni. Olimme helpottuneita siitä, että emme vielä olleet ottaneet yhteyttä leiriin, sillä siellä olevat ystävämme olisivat luultavasti tuhoutuneet taistelussa Zugtmoita vastaan. 

Rincewind halusi tietää, kuka oli se pääpaha, joka hallitsi temppeliä, vaikka meillä olikin tästä jo omat epäilyksemme. Ashram vahvisti ne, kun hän kauhuissaan kieltäytyi lausumasta temppelin herran nimeä, ja suostui kertomaan vain, että tämän nimessä oli kolme kirjainta. Kun Rincewind lausui ääneen nimen Iuz tuntui vanha pappi pelästyvän suunniltaan ja solkkasi ja mumisi pitkän aikaa käsittämättömyyksiään. Hän kuitenkin rauhoittui vähitellen, ja saimme häneltä kuulla, että Sharnwyzin näkemä temppelisali ei suinkaan ollut itse pahuuden ydin, vaan vasta sen esikammio. Temppelissä oli Ashramin mukaan neljä ylipappia ja heidän apulaisiaan, oppilaitaan sekä muita alaisiaan. Sitten Ashram, joka hulluutensa keskelläkin tuntui muistavan vihansa veljeään kohtaan, pyysi, että ottaisimme hänet mukaamme, jotta hän pääsisi kostamaan veljelleen. Suostuimme tähän, sillä hänellä oli hyödyllisiä tietoja, vaikka olikin selvää, että emme voisi luottaa häneen hiukkaakaan, sillä hän oli tämän pahuuden temppelin olento. 

Otimme siis Ashramin mukaamme ja menimme tuliportaalin kammioon. Vanha pappi Ashram kyseli, oliko meillä ruokaa, mutta Yulduzin tarjoomus mannasta sai hänet kavahtamaan. Jerkovilta löytyi kuitenkin vielä pieni pala kuivattua lihaa, jonka hän antoi hullulle papille. Tämä alkoi jäytää sitä kuin koira luutaan. Sillä välin suunnittelimme, miten meidän kannattaisi toimia. Zugtmoi oli selvästi vaarallisempi vastustaja, kuin olimme arvioineet, eikä ylhäällä leirissä ollut riittävän voimallisia taistelijoita lähettää sitä vastaan. Lisäksi olimme nyt saaneet selville, kuinka pääsisimme pois elementtitasoilta. Lopulta lähetimme valvontapallon avulla leiriin viestin, jossa pyysimme, että sieltä tuotaisiin meille maan elementaalitasolle tuo rautarasia, sekä lisäksi ruokaa. Kehotimme myös varomaan matkalla sieniolentoa ja välttämään taisteluun joutumista sen kanssa. 
 

Leirissä alhaalta tullut viesti herätti kummastusta. Oli vaikea uskoa, että ystävämme todellä pyysivät toimittamaan tuon pahan rasian elementaalitasoille. Kaunis epäili jonkinlaista petosta. Niinpä valitsimme Zelgadiksen kuljettamaan rasian, kun hän tarjoutui puuhaan, mutta hänen seurakseen valittiin lähtemään Brünhilde ja Jesus. Muut tulivat saattamaan kolmikon sienten valtaistuinsaliin saakka. Hermostuneet katseet eivät kuitenkaan tavoittaneet salista mitään: se oli tyhjä. Zelgadis, Brünhilde ja Jesus pääsivät turvallisesti huoneeseen, jossa olivat elementtitasojen portit, ja ohjeiden mukaan astuivat maan portaaliin. Muut lähtivät palaamaan ylös leiriin. 
Olimme vastassa, kun rasiaa tuova kolmikko saapui maan elementaalitason keskukseen. Ollaksemme paremmassa turvassa, mikäli rasiassa oleva esine saisi aikaan esimerkiksi kaikkien hirviöiden suuntaamisen meitä kohti, vetäydyimme sieltä pieneen luolaan, jossa oli vain yksi sisäänkäynti. Columbo valittiin ottamaan kultainen pääkallo esiin rasiasta, sillä useimmat meistä eivät halunneet edes koskea tuohon pahuuden esineeseen. Ennen kuin rasia annettiin Columbolle Rincewind kuitenkin varoitti haltiaa yrittämästä mitään välistävetoa tai petosta, sillä jos hän niin tekisi, Rincewind kostaisi sen hänelle, menisipä hän minne tahansa. Brünhilde asettui lähelle haltiaa Ötzi käsissään, ja Yulduz tarkkaili Columboa silmä kovana, yrittäen havaita, tapahtuisiko haltiassa jotakin muutosta, kun hän ottaisi tuon voimallisen pahuuden esineen käsiinsä. Sitten Rincewind kysyi hullulta papilta, oliko jokin järjestys, jossa kivet pitäisi laittaa paikalleen, ja tämä kertoi, että kukin kivi sopi ainoastaan yhteen reikään. 

Nyt Columbo avasi rasian. Hän näki siellä kultaisen pääkallon, jolla ei ollut alaleukaa. Kallossa oli neljä reikää: nenän ja silmien lisäksi oli yksi reikä takaraivossa. Columbo näki, että jalokiviä ei olisi mahdollista kiinnittää ottamatta kalloa rasiastaan. Jouduimme myös pohtimaan, kuinka saisimme kiinnitetyksi jalokivet ilman, että niihin tarvitsisi koskea käsin. Rincewindiltä löytyi pala bitumia, joka kiinnitettiin Sharnwyzin tikarin kärkeen. Käyttäen toista tikaria apuna haltia poimi bituminpalaan ensimmäisen jalokiven - se oli ilman kivi - ja kiinnitti sen kalloon. Columbo näytti hymyilevän hiukan poissaolevan näköisenä, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Niin Sharnwyz jatkoi kivien kiinnittämistä. Hänellä oli kuitenkin ongelmia veden kiven kanssa, jolloin Kadotus kiinnitti sen. Sitä seurasivat tulen ja maan kivet, kunnes kaikki jalokivet olivat paikallaan. 

Rincewind kysyi hiukan ivallisesti Columbolta, tunsiko hän hallitsevansa kalloa, vai tuntuiko se hallitsevan häntä. Columbo havahtui ja vakuutti, että esine oli hänen hallinnassaan. Rincewind alkoi kysellä häneltä, kuinka kallo toimi. Columbo kertoi, että sen avulla pystyi kutsumaan yhden elementaalin kultakin elementtitasolta. Sillä pystyisimme myös siirtymään haluamaamme paikkaan temppelissä. Koska ensisijainen tavoitteemme oli nyt palata leiriin tekemään suunnitelmia, kuinka saisimme lopullisesti tuhotuksi tämän Iuzin etuvartion, päätimme palata heti temppeliin. 

Columbo käytti kalloa, ja samassa olimme sienten valtaistuinsalissa. Se oli tyhjä. Kadotus hiipi katsomaan alas saliin, jossa hän oli nähnyt Zugtmoin, mutta sielläkään ei näyttänyt olevan mitään. Columbo laittoi kultaisen kallon tyynesti takaisin rautarasiaan. Aloimme nousta portaita salista luukäytävään, Ermys ja Roger etunenässä, kun äkkiä portaikon katosta syöksyi inhottavia sienilonkeroita, jotka kiertyivät Ermyksen ympärille ja peittivät avuttoman druidin sisäänsä. Zugtmoi oli ollut väijyksissä katossa, ja hyökkäsi sieltä kimppuumme! Roger ja Brünhilde eivät aikailleet kiiruhtaessaan Ermyksen avuksi. Brünhilde alkoi levitoida Ötzin kanssa ylöspäin ja Roger lennähti Zugtmoin kimppuun. Sharnwyz ampui katosta riippuvaan sienimassaan kaksi nuolta. Rincewind, Jesus, Kadotus ja Zelgadis yrittivät heittää loitsuja, mutta ne haipuivat tehottomina ilmaan. Yulduz lausui rukouksen, joka suojasi porukkaamme ja antoi omillemme lisävoimia taisteluun. 

Roger ja Brünhilde olivat antaneet Zugtmoille muutaman kelpo iskun, kun vastenmielinen sienimassa äkkiä pudottautui katosta haudaten Ermyksen, Brünhilden ja Rogerin alleen. Yulduz huusi Jerkovia apuun, mutta jälkijoukossa Jerkovilla ja Mark Polella oli omat ongelmansa: saliin oli ilmestynyt kolme demonia, jotka kävivät heidän kimppuunsa kynsin hampain. Näin heidät oli sidottu taisteluun toisaalla, ja Zelgadis kääntyi kokeilemaan, tehoaisivatko hänen loitsunsa paremmin demoneihin. Zugtmoin hyökkäys ei kuitenkaan ollut lannistanut Brünhildeä ja Rogeria, vaan he nousivat sienimassan seasta. Hullu pappivanhus tutisi ja soperteli kauhusta polvillaan lattialla, kun Yulduz tarttui sauvaansa ja lähti Zugtmoita kohti kutsuen jumalaansa avukseen tässä taistelussa Abyssin hirveää valtiatarta vastaan. 

Yksi demoni kävi Jerkovin kimppuun ja toinen Markin, kolmannen jakaessa iskunsa molemmille. Niiden kynnet ja hampaat tekivät syviä haavoja, mutta joutuivat myös maksamaan niistä. Mark oli kuitenkin haavoittunut jo aiemmin ettiniä vastaan käydyssä taistelussa, ja hän alkoi pian näyttää huonolta. Zelgadiksen loitsu ei pystynyt demoneihin. Budweiser sen sijaan loihti haamutappajan, jota hän oli menestyksekkäästi usein käyttänyt, ja yksi demoneista lähti äkkiä pakoon, pahin painajaisensa kannoillaan. 

Etujoukossa koettiin yllätys, kun käytävän katosta yht'äkkiä iski salama suoraan käytävän täyttävään sienimassaan, joka oli Zugtmoi. Brünhilde, Roger ja Ermyskin vahingoittuivat iskusta, mutta eivät vaikeasti. Useimmat uskoivat kaiketi Rincewindin loitsun menneen läpi, sillä maagi oli yrittänyt singota loitsuja Zugtmoita vastaan. Rincewind kuitenkin tiesi, että hän ei ollut loihtinut Zugtmoihin iskenyttä salamaa. Ne, jotka näitä asioita ymmärtävät, tietävät, että kyseessä oli pappisloitsu, ja koska Ermys ei ollut voinut sitä tehdä, sen lähde oli jossakin muualla. Missä sitten? Tuskin loitsua oli heittänyt myöskään vanha Ashram, joka näytti olevan pelosta sekapäinen. Rincewind loi sivusilmällä katseen Columboon. 

Joka tapauksessa salamanisku tuntui sattuneen Zugtmoihin pahemmin kuin kehenkään omistamme, ja uudella tarmolla Brünhilde ja Roger sivaltelivat sienihirviötä miekoillaan. Sharnwyz jatkoi nuoliensa  ampumista, ja Yulduz iski Zugtmoita sauvallaan niin, että sientä lenteli pitkin seiniä. Silloin sienimassa äkkiä katosi, ja Zugtmoi muuttui etäisesti humanoidia muistuttavaksi, samanlaiseksi, jollaisena sen olivat aiemmin nähneet Kaylan, Mark ja Columbo. Tämä olento yritti lyödä Yulduzta, kaiketi vaistoten tämän olevan hyvän jumalan palvelija. Sen isku meni kuitenkin ohi, ja Roger löi sitä, Sharnwyzin neljännen nuolen löytäessä maaliinsa yhtä tarkasti kuin edellisetkin. Zugtmoi sinkosi vartalostaan lonkeroita, ja osui niillä Brünhildeen ja Yulduziin. Silloin Roger ja kääpiö antoivat sille kumpikin kaksi hirmuista miekaniskua, ja se hajosi riekaleiksi, leviten pitkin käytävää. 

Vielä emme voineet jäädä riemuitsemaan Abyssin valtiattaren tuhosta. Vaikka Zugtmoi oli tuhottu, sen demonit pysyivät paikalla ja tappelivat. Jostakin putkahti kolmas demoni paenneen tilalle. Kadotus kääntyi niihin päin ja yritti heittää loitsun, mutta se ei tehonnut niihin. Pönde ja Zelgadis ryntäsivät nyt Jerkovin ja haavoittuneen Markin avuksi, ja Sharnwyz katosi äkkiä näkyvistä. Roger lennähti muiden päiden ylitse avuksi taisteluun. Yulduz jäi tönimään sienenkappaleita sauvallaan, ja Kadotus tuli tallomaan niitä jalkoihinsa. 

Zelgadis sai vastaansa yhden demoneista, joka löi häntä useita kertoja hirveillä kynsillään. Haltiasta ei kuitenkaan ollut vastaamaan samalla mitalla. Sharnwyz ilmestyi yht'äkkiä näkyviin Markin kimpussa olleen demonin takaa. Hänen sapelinsa oli purrut syvälle demonin lihaan. Samassa Roger ehti paikalle, ja tappoi demonin. Jerkov teki selvää toisesta. Jäljellä oli enää yksi, jonka kimppuun kaikki nyt kävivät. Ennen kuin Jerkov ja Roger tappoivat sen, se ehti kuitenkin iskeä Zelgadista vielä viimeisen kerran, ja haltia vaipui tiedotonna lattialle.  

Yulduz kutsuttiin paikalle, ja hänen parantavat rukouksensa saivat Zelgadiksen taas pian jaloilleen. Yulduz  huomautti haltialle hiukan happamesti, että tämän kannattaisi pysyä loitolla vihollisista, jotka olivat liikaa hänen voimilleen. Kadotus oli sillä välin ottanut esiin kristallipallonsa, ja katsoi sitä nyt pettyneenä. Pallo ei toiminut enää - se ei ollut enää edes maaginen. Jokin Zugtmoin taikuus oli kaiketi vaikuttanut siinä, ja tämän tuhouduttua myös pallon magia oli kadonnut. Hullu pappi Ashram mutisi ja sokelteli edelleen itsekseen. Hänelle oli tainnut tulla järkytyksenä, että olimme pystyneet tuhoamaan olennon, jota hän oli kumartanut valtiattarena. 

Menimme nyt tutkimaan Zugtmoin salia, jossa Kadotus oli ensimmäisen kerran etäältä nähnyt tuon olennon, joka silloin oli näyttänyt ryppyiseltä vanhalta naiselta. Salin uhkaava pahuus tuntui nyt olevan poissa. Emme kuitenkaan voineet vielä olla varmoja siitä, että olimme todella tehneet lopun Zugtmoista - ehkä olimme vain tuhonneet sen olemuksen väliaikaisesti tästä ulottuvuudesta. Nyt juuri siitä ei kuitenkaan ollut meille uhkaa, ja niinpä astuimme rohkeasti sen saliin. Siellä oli kolme pylvästä, jotka olivat tehdyt jaloista metalleista: ne olivat elektrumia, kultaa ja platinaa. Jokainen pylväs oli omaisuuden arvoinen. Päätimme irroittaa ne paikoiltaan ja viedä ne ylös.