Piiritysleirin pystytys - Ensimmäinen retkue lähtee temppeliin - Maaelementaalien aarre - Komponenttivarasto - Ennustusmalja - Epäkuolleita - Paluu linnakkeeseen
Ensimmäinen retkue
Toinen retkue
Kolmas retkue
Neljäs retkue
Viides retkue
Kuudes retkue
Seitsemäs retkue
Kahdeksas retkue
20.6.2001
14.4.6098
Vihdoin oli ensimmäinen tutkimus- ja puhdistusryhmämme valmiina lähtemään Temppeliin, tuohon pahuuden tyyssijaan, josta olimme kuulleet kammottavia kertomuksia Rincewindiltä ja Kadotukselta, jotka ainoina joukostamme olivat käyneet sen sisällä. Keräsimme siis tavaramme, vyötimme kupeemme ja lähdimme tutkimaan temppeliä. 

Kuten olimme Rincewindiltä ja Kadotukselta kuulleet, pyörteili temppelin yllä rajuilma. Sitä uhmaten kuljimme suurille porteille, jotka oli lyöty maahan. Temppeliä aiemmin koristaneet patsaat olivat kärsineet piirityskoneiden ammuksista, joita lojui tuhotussa puutarhassa ympäriinsä, samoin kuin hapertuneita luita ja muita menneiden taisteluiden kammottavia jäänteitä. Kuljimme suoraan pääovelle. Kadotus, joka oli mukanamme, kertoi meille, että ovilla oli aikoinaan ollut loitsu, joka sai sisään pyrkivät tuntemaan suurta vastenmielisyyttä käydä noista ovista, mutta nyt ovet olivat pirstaleina eikä kukaan tai mikään estänyt meitä, kun astuimme sisään rappeutuneeseen saliin. 

Myös temppelin sisällä olleet freskot ja korkokuvat oli enimmäkseen tuhottu. Salissa oli ollut tulia ja osa kattoa kannattavista pylväistä oli kaatunut. Katossa ja seinissä oli reikiä. Tuuli ujelsi niissä ja tyhjissä ikkuna-aukoissa. Keskusalttari oli vielä paikallaan, ja sen takana lattiassa ammotti suuri kuilu. Aina uteliaiden hobittien tapaan Helga meni pudottamaan sinne kiven, mutta mitään ei kuulunut. Pohja lienee ollut jossakin hyvin syvällä. Salin perällä apsiksessa seisoi korokkeella suuri valtaistuin, johon ajan hammas ei ollut pystynyt. Filemon näki sen olevan maaginen. Epäilemättä tältä istuimelta jokin pimeyden ruhtinas oli aikoinaan katsellut pappiensa toimittamia uhrimenoja alttarilla. Stagger tutki valtaistuinta kiinnostuneena, mutta Kadotus sanoi, että tämä paikka oli hyvin paha, ja vetäydyimme pois, suunnaten alas johtaviin leveisiin portaisiin.

Laskeuduimme alas portaita ja tulimme suurille kaksoisoville, jotka oli murrettu. Niiden takana avautui sali, jonka lattia oli maata. Salin keskellä oli maasta rakennettu pienoiskokoinen pyramidi, jonka tasaiselle laelle johtivat kiviset askelmat. Keskellä pyramidin lakea oli kivinen pylväs, jossa oli kuvioita. Salin peränurkista verhonriekaleiden vielä osittain peittämät oviaukot veivät käytäviin, ja kahdessa muussa nurkassa oli niin ikään oviaukot. 

Kun etujoukkomme meni sisään saliin, putkahti lattiasta sen neljästä nurkasta kustakin esiin valtaisa maaelementaali. Pysähdyimme. Elementaalit eivät tuntuneet piittaavan meistä, vaan alkoivat marssia merkillistä kuviota kukin omassa nurkassaan. Katsoimme niiden toimintaa hetken, mutta lähdimme sitten tutkimaan salia. Ermys meni yhdelle oviaukolle ja katsoi sisään. Siellä oli pieni koppero, jossa oli jäänteitä penkeistä ja kaapista sekä ruskeista kaavuista. Kaapin jäännösten keskellä oli astiansirpaleita ja sekoittuneina värikkäitä maa-aineita. Jerkov meni avaamaan toisen oven, joka roikkui vielä saranoillaan, ja löysi samanlaisen kopperon kuin Ermyskin. Täällä oli kuitenkin sotkettu pitkin lattia levinneisiin maa-aineisiin myös öljyä. 

Helga ja Roger menivät katsomaan verhonriekaleiden taakse käytäviin. Niissä molemmissa oli lattiaan upotettu kolmikulmaisia keltaisia marmorinpaloja, jotka oli aseteltu ikään kuin nuoliksi, osoittamaan tietä saliin päin. Siinä samassa maaelementaalit lopettivat päämäärättömän kuviomarssinsa ja lähtivät hyvin määrätietoisesti kohti lähimpänä olevaa henkilöä. Helga vetäytyi käytävään, eikä elementaali seurannut häntä sinne. Roger nousi ilmaan tossuillaan. Muut peräytyivät portaikkoon, paitsi Jerkov, joka ei ehtinyt ja joutui puolustautumaan elementaalin hyökkäystä vastaan. 

Vailla muuta vastustajaa toinenkin maaelementaali kävi Jerkovin kimppuun. Tilanne näytti Jerkovin kannalta pahalta, vaikka hän saikin iskun perille toiseen elementaaleista. Ermyksen kiiruhtaessa apuun Filemon suuntasi kaivuusauvan loitsun toiseen Jerkovin kimpussa olevista hirviöistä, ja se tuntuikin purevan olentoon. Jerkovin seuraava isku redusoi toisen elementaaleista multakasaksi, mutta toinen löi Ermystä ja lujaa. Nyt myös Roger lennähti salin laidalta apuun, ja yhdessä Jerkovin kanssa hän tuhosi toisen elementaaleista. Jäljellä oli kuitenkin vielä kaksi elementaalia, ja ne seurasivat nyt Rogeria salin poikki. Tämä antoi Helgalle tilaisuuden lyödä toista selkään miekallaan. Koska haavoittunut Ermys oli poissa pelistä, Aldus meni mukaan taisteluun. Filemonin kaivuusauvan loitsut ja Alduksen nuijaniskut tekivät selvää kolmannesta elementaalista, ja mullan pöllytessä Roger ja Jerkov mättivät viimeisen elementaalin alas. 

Elementaaleista selvittyämme aloimme etsiskellä salista aarretta. Filemon käytti kaivuusauvaa pyramidin lakeen, ja kivipylväs kaatui, jättäen alleen pienen pronssilippaan. Lippaan jäännöksissä ei kuitenkaan ollut mitään. Tutkimme salia jonkin aikaa, mutta emme löytäneet muuta. Olimme jo jatkamassa matkaa toiseen salin perältä lähtevistä käytävistä, kun Sirdis muisti, että hänellä oli hallussaan porukan metalleja ja mineraaleja tunnistava taikavarpu. Muiden vetäytyessä salista Sirdis kuljeskeli ympäriinsä varvun kanssa ja lattiasta löytyikin pyramidin kahden kulman kohdalta jalometalleja. Koska juuri näihin kohti elementaalit olivat marssiessaan hetkeksi pysähtyneet, päätimme kaivaa myös pyramidin toiselta puolen vastaavista kohdin. Kaivuusauva otettiin jälleen käyttöön, ja lattiaan syntyi sillä nopeasti kaksi syvää kaivantoa. Löysimme niistä maagisen rengaspanssarin, kulta- ja platinakolikoita, jalokiviä, tinaisen pullon, aamutähti-nuijan, nahkakotelon ja messinkisen lippaan sekä maagisen köyden, johon oli pujotettu maaginen kultasormus. Lippaassa oli kolme savipurkkia täynnä haavavoidetta, jota olimme aiemmin löytäneet Iggwilvin luolasta, ja nahkakotelossa oli käyttämätön halvaannutussauva. 

Kerättyämme talteen löytämämme rikkaan aarteen lähdimme tutkimaan käytäviä. Erään käytävän päästä läheltä salia löytyi tuhottu komponenttivarasto. Vaikka suurin osa sen sisällöstä olikin säpäleinä, löysimme vielä joukon ehjiä pulloja ja rasioita, joissa oli erilaisia loitsukomponentteja. Tämä löytö luonnollisesti innosti erityisesti maageja, ja otimme huolellisesti talteen kaikki ehjät pullot ja rasiat sisältöineen. 

Toisaalla tulimme karkeasti louhittuun hautakammioon, johon oli ilmeisesti haudattu temppelin pappeja, sillä löysimme kahdesta ryöstämättömästä haudasta luurangoilta samanlaiset kivisormukset ja suojaavan viitan. Toisesta haudasta pöllähti sitä avattaessa mustaa tomua, joka sai hautaa avanneet Alduksen ja Rogerin sekä Staggerin aivastelemaan, ja hetken olimme valppaina siltä varalta, että heistä alkaisi kasvaa kaasuörkkejä, mutta kun mitään ei tapahtunut, levottomuutemme hälveni ja jatkoimme tutkimuksiamme. 

Erään oviaukon yläpuolella huomasimme kyltin, joka mainosti ennustuskammiota. Sen takana oli korkea, pyöreä kammio, jonka kattoon oli upotettu hohtavia kiviä, jotka muodostivat tähtikuvioita. Tämän kammion takana oli toinen, hiukan suurempi pyöreä kammio, jonka keskellä oli maljanmuotoinen syvennys, jota kiersi penkki. Carita löysi penkistä altaan puolelta pieniä laatikoita, joista avattaessa löytyi eri muotoisia ja eri materiaaleista valmistettuja palikoita. Roger arvasi, että näiden avulla ennustukset varmaankin oli tehty. Aldus istahti penkille ja heitti kokeeksi palikat maljaan. Hän teki niin, ja palikat kierivät ympäri maljaa ennen kuin asettuivat paikalleen. Silloin Aldus kuuli mielessään sanat: "Etsi aina alempaa alttaria." Hän sanoi tämän ääneen, ja se kuulosti niin järjettömältä, että muutkin halusivat kokeilla. Huvittelimme jonkin aikaa heittelemällä vuoroin palikoita maljaan ja saimme joukon muita yhtä hyödyllisiä ennustuksia, kuten: "Salaisen artifaktin vastustamisen tulos on epävarma". 

Muiden heitellessä palikoita maljaan Roger oli alkanut etsiä huoneen perältä salaovea, ja sellainen löytyikin. Lopulta myös lukkomekanismi selvisi, ja ovi saatiin auki. Sen takana oli lyhyt käytävänpätkä, joka näytti umpikujalta, mutta kätketyt asiat paljastavan ihmekivensä avulla Kadotus löysi seinästä sauman. Avausmekanismin etsiminen kesti pitkään, ja moni luopui leikistä, mutta lopulta Filemon löysi sen. Ovi avautui kuusikulmaiseen huoneeseen, jossa oli voimakas raadon haju. Haju näytti olevan peräisin lattialla lojuvista stirge-lintujen raadoista, joiden alla oli humanoidien luita. Huoneen katto oli tulipallojen tummentama. Filemon näki luiden seassa jotakin maagista - eräällä luurangoista oli vielä sormus sormessaan. Siinä oli tummansininen, vaaleatäpläinen kivi ja sen sisälle oli kaiverrettu pieni tähti. Tutkittuaan sormusta Filemon ja Kadotus päätyivät ehdottamaan, että se saattoi olla niin kutsuttu tähdenlentosormus (ring of shooting stars), mutta varmuutta asiasta ei voitu saada. 

Jatkoimme kuusikulmaisesta huoneesta eteenpäin ja tutkimme useita käytäviä ja huoneita, joissa oli jäänteitä ankarista taisteluista. Mitään arvokasta niistä ei kuitenkaan löytynyt, vaan aiemmat temppelinkävijät olivat ryöstäneet kaiken mukaan ottamisen arvoisen. Löysimme myös huoneen, jossa oli sijainnut jonkinlainen kirjasto. Huoneessa oli jälkiä tulipalosta ja kaikki kirjat oli tuhottu, vain riekaleita oli jäljellä. Ovensuussa oli kuitenkin tuoreehko jalanjälki, joka sai meidät pohtimaan, kuka huoneessa oli käynyt hiljattain. 

27.6.2001
Jatkaessamme käytävien tutkimista tuli vastaamme epäkuollut gnollin luuranko, jonka Roger kuitenkin rusensi luujauhoksi yhdellä iskulla, lopettaen näin sen kirotun olemassaolon. Eräässä huoneessa kohtasimme ghoulin, mutta siitäkin Roger teki selvää jälkeä. Toisessa huoneessa samassa kompleksissa majaili kaksikin ghoulia, jotka paikalle hälytetty Stagger muutti tomuksi jumalansa antamalla voimalla. Tästä huoneesta lähti käytävä, joka vei huoneeseen, jossa majaili kaksi oksettavalta haisevaa epäkuollutta. Ne hyökkäsivät Ermyksen kimppuun, mutta Rogerin tultua apuun ja Filemonin magic missileiden avustuksella nekin hoideltiin ripeästi. Näiden haisulaisten asuttamasta huoneesta löytyi seinästä salalokero, jossa oli kultapikari täynnä rahaa ja puolijalokiviä. 

Tutkiessamme käytäviä löysimme myös tien alempaan kerrokseen: alaspäin viettävän käytävän, joka johti suurille, torjuvan näköisille pronssioville. Päätimme kuitenkin kartoittaa yläkerran ensin loppuun, ja jättää alakerran seuraavan retkueen tutkittavaksi. 

Eräästä suuresta luolasta, joka oli täynnä vainajien vanhoja luita, löysimme seinältä maagisen kilven. Toisaalla käytävissä Aldus kävi tutkimassa kaksi ansakuoppaa pohjia myöten. Kadotus löysi sittemmin salaoven, jonka kautta pystyi kiertämään toisen ansakuopista. Alduksen pudottua kuoppiin Roger siirtyi johtoon, sillä hän pystyi saappaidensa avulla tarvittaessa lentämään ansakuoppien ylitse. 

Kävimme myös huoneessa, jossa oli ogren, ison käärmeen ja ihmisen luut, ja Kadotus muisti, että aiempaan poppooseen kuulunut Quasimodo-niminen taistelija oli kuollut tässä huoneessa. Kävimme myös katsomassa tyhjiä vankisellejä, joista edeltäjämme olivat vapauttaneet jonkun vanginkin.
 

11.7.2001
14.4.6098
Tutkimme melko tapauksettomasti loput ensimmäisestä kerroksesta. Eräässä huoneessa tosin Carita astui lattiassa olevalle ansaluukulle, ja putosi alapuolella olevaan luolaan, jossa oli rottia, mutta hän ei loukannut itseään pahasti, ja Roger nosti hänet takaisin ylös. 

Saatuamme temppelin ensimmäisen maanalaisen kerroksen kartoitettua kokonaan palasimme takaisin linnakkeeseen. Oli myöhäinen iltapäivä, mutta toinen ryhmä, jonka taistelukärjen muodostivat Brünhilde, Mark Pole ja Zorbas, lähti matkaan. 

* * * 
Seikkailu jatkuu: Toinen retkue