Veljeskunnan kokous - Yhdestoista retkikunta - Ogreja ja trolleja - Vartiohuoneet - Ettineitä ja jättiläisiä - Kella
Ensimmäinen retkue
Toinen retkue
Kolmas retkue
Neljäs retkue
Viides retkue
Kuudes retkue
Seitsemäs retkue
Kahdeksas retkue
Yhdeksäs retkue
Kymmenes retkue
13.3.2002
20. Planting, 6098 

Prinssi Thrommelin lähdettyä saattajineen matkalleen kohti Velunaa ja Furyondya pidimme pikaisen veljeskunnan kokouksen, jossa käsiteltiin Rigan ja Lennartin hyväksyminen veljeskunnan ensimmäiseen piiriin sekä muutamien vanhempien jäsenten ylennykset. Lisäksi määrättiin Mark Polelle 1500 gp:n sakko ja Kaylanille 2000 gp:n sakko taistelemisesta keskenään ja koko matkalla olleen retkikunnan turvallisuuden vaarantamisesta tällä tavoin. Markin sakko oli pienempi, koska hobitilla katsottiin olleen pätevän syyn uskoa, että Kaylan oli tarkoituksellisesti hyökännyt hänen kimppuunsa. *

Kokouksen jälkeen valmistauduimme uudelle retkelle pahan Temppelin uumeniin. Olimme kartoittaneet nyt neljä ylintä kerrosta, joten meillä oli edessämme laskeutuminen alas pahuuden ytimeen, jossa joutuisimme kohtamaan temppelin papit ja heidän joukkonsa. Alas lähteävän joukkion johtoon kävi Rincewind, ja sinne lähtivät rohkeimmat taistelijamme Roger ja Brünhilde sekä heidän tuekseen Zorbas, Kaylan ja Sharnwyz. Papeista mukaan lähtivät Kaunis ja Yulduz, ja joukon täydensivät Kadotus ja Columbo. 

Retkikunta pääsi ongelmitta alas johtavaan portaikkoon, jossa Sharnwyz lähti jälleen edeltä tiedustelemaan näkymättömäksi muuttautuneena, muiden seuratessa taempana. Mustahaltia laskeutui pimeässä portaita, mutta päästyään niiden alapäähän hän jähmettyi paikalleen. Siellä oli kaksi ogrea. Jonkinlainen uhkarohkeus kaiketi iski Sharnwyziin, sillä hän jostakin syystä muuttautui näkyväksi, ja yritti houkutella ogret seuraamaan itseään. Hän kuitenkin epäonnistui, sillä toinen ogreista otti lyhdyn, ja mustahaltian nähdessään alkoi karjua jotakin. Sharnwyz väisti iskun ja peräytyi portaikkoon, mutta ogret eivät seuranneetkaan. Aikaa ei kuitenkaan ollut hukattavaksi, joten Roger ja Brünhilde, Kaylan kannoillaan, rynnistivät tappeluun ogreja vastaan. Heidän syöksyessään alas portaita odottavien ogrejen kimppuun Roger näki taikamiekkansa valossa ogrejen takana jotakin pahempaa - kaksi trollia. 

Parilla iskulla Roger tappoi toisen ogren, ja sai näin trollin vastaansa. Ei kestänyt kauaa, kun Roger oli viipaloinut myös sen, ja alkoi tehdä selvää jälkeä viimeisestä toisesta trollista. Brünhilde tappoi ogrensa, ja siirtyi kohti Rogeria ja trollia. Myös Kaylan tuli innokkaasti eteenpäin, mutta juuri kun hän ryntäsi miekka ojossa kohti viimeistä trollia, teki Rogerin miekanisku siitä selvää. 

Sharnwyz lähti nopeasti eteenpäin tiedustelemaan selvittääkseen, oliko lisäjoukkoja tulossa. Sillä välin me muut pohdimme, mitä trollien raadoille olisi parasta tehdä. Emme voisi polttaa niitä tässä paikassa, mutta jos jättäisimme ne taaksemme, ne vähitellen tulisivat jälleen henkiin näiden vastenmielisten otusten tapaan, ja olisivat jälleen kimpussamme. 

Sharnwyz palasi kertomaan, että alaspäin johti leveät portaat. Lyhyehkön laskeutumisen jälkeen niissä oli tasanne, jonka molemmin puolin oli vartiohuoneet, ja niissä molemmissa oli trolleja, jotka odottivat väijyksissä oven pielissä. Portaat jatkuivat tasanteelta edelleen suoraan alaspäin. 

Päätimme, että antaisimme trollivartijoiden valppauden hieman herpaantua, ja kantaisimme kaksi tappamaamme trollia kaksi kerrosta ylöspäin tulitemppeliin, josta Brünhilden maaginen miekka Ötzi oli löytynyt. Siellä voisimme heittää trollinraadot tulikuoppaan, joka pitäisi huolen siitä, että ne eivät enää heräisi henkiin. 

Teimme näin, ja pääsimme perille ynnä saimme trollit pudotettua tuleen. Olimme juuri lähdössä paluumatkalle, kun kohtasimme joukon ogreja. Kenties ne oli lähetetty partioimaan alhaalta äskettäin aiheuttamamme hälinän takia, mutta joka tapauksessa ne olivat yhtä yllättyneitä meidät kohdatessaan kuin me nähdessämme ne. Yllättyneisyyttä ei kuitenkaan kestänyt kauan. Kaikki ogret tapettiin kiivaassa mutta nopeassa taistelussa. Kiinnitimme huomiota siihen, että niillä oli kaikilla yllään jonkinlainen univormu, nahkaiset mustat liivit, joissa oli punaisen silmän kuva. Myös tappamillamme ogreilla ja trolleilla oli ollut samankaltaiset liivit, jotka varmaankin osoittivat ne jonkin tietyn mahdin palvelijoiksi temppelissä. 

Hoidettuamme trollivainaat ja ogret (nyttemmin myöskin vainaat) palasimme takaisin portaikkoon, jonka uskoimme johtavan temppelin ytimeen. Sharnwyz kävi jälleen tiedustelemassa, ja palasi ilmoittamaan, että trollit vaanivat edelleen vartiohuoneiden ovien lähettyvillä. Niinpä päätimme hoitaa ne kaikki mahdollisimman nopeasti. Brünhilde ja Kaylan hyökkäisivät toiseen huoneeseen ja Roger toiseen, Zorbaksen jäädessä taemmas varmistamaan tilannetta jousensa kanssa ja Sharnwyzin vartioidessa käytävää alaspäin, jolloin saisimme varoituksen, mikäli sieltä alkaisi tulla lisäjoukkoja. Näin tehtiin. Brünhilde ja Kaylan rynnistivät oikeanpuoleiseen huoneeseen ja saivat kumpainenkin vastaansa trollin. Roger sen sijaan löysi vasemmanpuoleisesta huoneesta kokonaista neljä trollia. Tämä ei kuitenkaan ollut Rogerille vielä määrä eikä mikään, ja pian oli tilanne hoideltu. Kaylan tosin haavoittui, kun jo kerran maahan pudonnut trolli virkosi ja sivalsi häntä kynsillään, minkä jälkeen Kaylan alkoikin raivokkaasti pilkkoa trolleja pienempiin osiin. Roger piti niin ikään huolta siitä, että nitistetyt trollit pysyivät alhaalla, ja muut saattoivat nyt tulla tutkimaan huoneita. 

Kun leveään porraskäytävään nyt tuotiin valoa, saatoimme nähdä seinillä epämiellyttäviä maalauksia, jotka kuvasivat kammottavaa tanssia, jossa sienimäiset hirviöt ja demonit kiduttivat ihmisiä ja haltioita. Tämä maalaus näytti ikään kuin vajoavan lattian sisään, kun portaita meni alaspäin. Myös vasemmanpuoleisessa vartiohuoneessa oli seinämaalaus, jonka aiheena oli taistelu, jossa sarvipäinen, mutta muutoin  ihmisen kaltainen hahmo - ilmeisesti itse Iuz - tuhosi sormenpäistään lähtevillä salamoilla valkopukuisia ihmisiä demoneiden riemuitessa ympärillä. Vastakkaisessa huoneessa puolestaan oli seinävaate, jossa oli samanlainen teema, mutta täällä taistelua hallitsi Zugtmoi, jonka kasvoista sinkoutuvat säkenet osuivat valkopukuisiin ihmisiin saaden nämä kiemurtelemaan kauheissa tuskissa. Brünhilde kuljeskeli Ötzin kanssa ympäri huonetta ja katsoi seinävaatteen taakse. Siellä oli tukeva tammiovi. Muutoin huoneet olivat lähes identtiset, kummastakin lähti viistosti käytävä toiselta sivuseinältä, ja molemmissa oli nurkassa epämääräinen läjä trollien vuoteenaan käyttämiä nahkoja ja rääsyjä, sekä neljä pientä arkkua. 

Tutkimme huoneita. Rincewind löysi yhden trollin kaulasta nauhassa maagisen kärpäsen, joka muistutti kovasti niitä kahta, jotka meillä entuudestaan oli hallussamme (toinen Rincewindin ostama, toinen löytyi Temppelistä ylempää). Muuta maagista huoneissa ei ollut. Kadotus sen sijaan havaitsi vasemmanpuoleisessa huoneessa seinämaalauksen reunassa salaoven. Yulduz löysi eräältä kuolleelta trollilta avaimen, joka sopi yhteen arkuista. Tarkemman etsinnän jälkeen löytyi kultakin surmatulta trollilta yksi avain - kaksi olimme ilmeisesti kantaneet tulikuoppaan. Saimme kuitenkin myös nämä arkut auki, ja niistä löytyi jonkin verran kolikoita sekä yhteensä toistakymmentä melko arvokasta jalokiveä. 

Olimme hajaantuneet molempiin huoneisiin, suurin osa meistä oli oikeanpuoleisessa huoneessa. Suunnittelimme, että keräisimme trollien raadot vasemmanpuoleiseen huoneeseen ja Rincewind heittäisi sinne tulipallon. Tätä varten tarvitsimme kuitenkin tietoa siitä, minne huoneesta lähtevä käytävä johti. Niinpä Sharnwyz meni jälleen tiedustelemaan. Kohta vasemmanpuoleisessa huoneessa olevat Zorbas ja Roger kuulivat jousen jänteen helähtävän, ja sitten mustahaltia syöksyi käytävästä hihkaisten: "Siellä on ettin!" Rogeria ei tarvinnut kahdesti kehottaa, vaan hän jätti trollien pätkimisen Zorbaksen ja Sharnwyzin vastuulle ja meni rohkeasti kohtaamaan kaksipäisen jättiläisen. Hetkessä hän oli hoitanut sen pois päiviltä. 

Ettinin kuoltua Rogerilla oli aikaa vilkaista ympärilleen. Hän oli tullut suurehkoon huoneeseen, jonka peräseinällä oli tulisija. Huoneen keskellä oli valtava pöytä, jonka ympärillä oli samoilla jättimäisillä mittasuhteilla tehtyjä tuoleja, kaikkiaan kymmenen kappaletta. Yhdellä seinustalla oli niin ikään jättiläismittakaavassa oleva sänky. Huoneesta lähti pari käytävää ja kolme ovea. Roger meni kuitenkin tutkimaan sänkyä. Hän oli juuri ehtinyt huomata sen alla olevan rauta-arkun, kun käytävistä alkoi kuulua ääniä. Roger perääntyi nopeasti. Lähemmästä käytävästä tuli kolme ettiniä lisää, ja toisesta ilmestyi näkyviin mäkijättiläisiä. Ne kaikki kantoivat suuria kiviä käsissään.Roger perääntyi käytävään, mutta kiviryöppy seurasi häntä, ja pari niistä osui. 

Kun Roger perääntyi käytävään, hän kohtasi Brünhilden ja Zorbaksen. Yhdessä Brünhilden kanssa Roger suoritti rynnäkön käytävästä huoneeseen, jossa ettinit ja jättiläiset odottivat kiviensä kanssa. Ja niin seurasi taistelu, josta Elvis saa vielä laulaa pitkinä talvi-iltoina Schlüsselhofissa. Kääpiö kävi kohti jättiläisiä ja Ötzi kiilteli hänen käsissään, kun taas Roger hurmeinen miekka koholla ryntäsi ettinien kimppuun, Zorbaksen  seuratessa taempana ampuen nuoliaan tappavan tarkasti. Heidän pelottavan hyökkäyksensä edessä ei hirviöillä ollut mitään mahdollisuuksia. Rogerin vihan kohdatessaan ettinit lakosivat kuin vilja rajumyrskyssä, kun taas Brünhilden miekka ja Zorbaksen nuolet tekivät selvää jälkeä mäkijättien riveissä. Viimeinen jättiläisistä perääntyi ja pakeni käytävään, josta oli tullutkin. Roger ja Brünhilde seurasivat sitä. 

Rogerin ja Brünhilden yllätykseksi yksikään kivi ei sinkoutunut heitä päin heidän juostessaan pitkin käytävää. Taistelijamme tulivat suureen huoneeseen, jonka perällä loimusi tuli luolamaisessa takassa. Sen molemmin puolin oli kasa heittokiviä. Huoneessa oli neljä vuodetta jättiläisille, mutta Rogerin ja Brünhilden hämmästys oli suuri, sillä viimeistä jättiläistä ei näkynyt missään. Ja kuitenkin he olivat nähneet sen perääntyvän tähän samaiseen paikkaan. He katselivat ympärilleen. 

Äkkiä Roger huomasi yhden sängyn selkänojalla pienen harmaavarpusen. Hän ei ehtinyt edes kunnolla kohottaa miekkaansa, kun lintu lehahti siivilleen ja lensi ulos huoneesta, takaisin käytävään, josta he olivat tulleet. Epäluuloisena Roger lähti seuraamaan, Brünhilden jäädessä vielä huoneeseen aivan ymmällään (tosin siihen ei, kääpiömme tuntien, paljon tarvita).

Zorbas oli parhaillaan keräilemässä talteen ampumiaan nuolia ruumiiden joukosta ja myös Sharnwyz ja Yulduz olivat molemmat tulleet paikalle, kun harmaavarpunen lennähti huoneeseen. Zorbas huomasi hämmästyksekseen pienen linnun laskeutuvan pöydän taa. Hän jännitti vaistomaisesti jousensa. Silloin pöydän takaa kuului heleä ääni, joka sanoi yhteiskielellä: "Älä ammu, olen ystävä" ja Zorbaksen ällistykseksi pöydän takaa nousi näkyviin viehkeä puolihaltianainen. "Kuka olet?" kysyi Zorbas hermostuneena. "Olen Kella," vastasi puolhaltianeito. Rogerkin oli seurannut lintua huoneeseen, ja jäi nyt epäluuloisena tarkkailemaan jättiläistä joka oli muuttunut linnuksi joka oli muuttunut puolihaltiaksi. "Voi voi sinua isoa peltipurkkia", puolihaltia sanoi huvittuneesti Rogeria tarkastellen. Oven vieressä viipynyt Sharnwyz livahti huoneesta ja meni hakemaan Rincewindin ja Kauniin paikalle.

Rincewind ehti ensin, mutta pian myös Kaunis kiiruhti huoneeseen, jossa Zorbas oli jo hyvää vauhtia joutumassa kauniin puolihaltian lumoihin. Monikin meistä oli kiinnittänyt huomiota siihen, että puolihaltia tuntui viehkeästä olemuksestaan huolimatta seisovan ja liikuskelevan pikemminkin kuin jättiläinen. "Oletko sinä puolihaltia?" kysyi Kaunis epäilevänä. "Olen", vastasi puolhaltia yksinkertaisesti, eivätkä hänen sanansa särähtäneet vääriltä Kauniin korviin. Nyt kuitenkin Kella tuntui tajuavan, että hänen täytyi selittää meille läsnäoloaan tässä paikassa hälventääkseen epäluulomme, sillä hän suostui lopulta kertomaan itsestään. 

Kävi ilmi, että Kella oli korkean tason druidi ja Gnarley Forestin vakooja. Hän oli viettänyt viimeiset pari kuukautta Temppelissä, jättiläiseksi tekeytyneenä. Kun Kaunis saattoi vahvistaa Kellan puhuvan totta, rentouduimme, ja Rincewind esitteli puolestaan meidät. Kella olikin kuullut joukkiostamme, ja tietäessään nyt, keitä me olimme, hän paljasti meille tietoja, joita oli saanut kerätyksi Temppelistä. Saimme kuulla, että tässä samaisessa kerroksessa majaili ylipappi Hedrack (jonka nimeä Kella ei tosin lausunut) itse Iuzin (toinen kielletty nimi) lähettilään sekä kahden palvelijattarensa kanssa. Tämä ylipappi käski mahtavia epäpyhiä voimia, ja Kella epäili myös hänen palvelijattariensa olevan ehkä muuta kuin miltä päältäpäin vaikutti. Nämä olivat huolestuttavia uutisia, mutta Kella uskoi, että ylipappi ei ollut kuullut taistelun ääniä, sillä hänen huoneensa oli usean paksun oven takana. 

Toisella puolen tasannetta oli kokoustila ja ruokasali. Siellä majaili ogreja ja bugbeareja sekä keittiöväkeä, mutta myös toinen mahtava pappi, Barkinar, jonka huoneusto oli seinävaatteen takaa löytyneen oven takana. Itse temppeli oli, kuten olimme uskoneetkin, leveiden portaiden alapäässä, ja varmistui, että Sharnwyz oli todella aikaisemmin nähnyt tuon kaikkein pahimman etukammion. * Sitä vartioivat jatkuvasti bugbearit, ja siellä oli aina myös ainakin yksi pappi. Kella varoitti meitä, että meidän kannattaisi naamioitua alakertaan mennessämme, jos suinkin voisimme, sillä sillä tavoin voisimme onnistua saamaan yllätyksen, joka voisi tuoda meille ratkaisevan edun taistelussa. Häneltä saimme myös kuulla temppelin vartiojoukkojen varustuksesta. Jättiläiset, ettinit ja ogrejen sekä bugbearien johtajat kantoivat Iuzin punaisen sarvekkaan kallon kuvaa, kun taas rivibugbeareilla ja ogreilla oli Zugtmoin silmäkuvio varusteissaan. Temppelin johtajat kantoivat kultaisen kallon kuvaa, mutta sitä Kella ei ollut nähnyt kenelläkään. Hän kertoi, että oli tavannut vain muutamia pappeja, mutta nämä vaikuttivat voimakkailta. Lisäksi temppelissä oli hänen mukaansa maageja, vaikka hän ei ollut näitä tavannutkaan. 

Kysyimme Kellalta, mitä hän nyt aikoi tehdä. Hän vastasi palaavansa Gnarley Forestiin raportoimaan ylemmilleen. Vannotimme Kellaa käymään linnakkeessamme matkalla, ja kertomaan myös siellä kaiken tietämänsä, sekä, jos mahdollista, piirtämään muistinsa varassa kartan temppelin alemmista osista. Hän myös lupasi näin tehdä, ja Rincewind kirjoitti hänelle mukaan viestin, jonka hän voisi näyttää vartijoille. 
Sitten Kella muisti vielä yhden yksityiskohdan, jonka hän kertoi meille: temppelissä käydessään hän oli nähnyt ylipappien ottavan kaulastaan jonkin riipuksen ja pitävän sitä kädessään rintaansa vasten kuin suojana, kun he astuivat alttarin takana olevan verhon taakse. 

Jututimme Kellaa vielä jonkin aikaa, ja mekin saatoimme kertoa hänelle muutaman seikan, mutta lopulta olimme tyytyväisiä siihen, mitä olimme häneltä saaneet tietää. Kella sai viestinsä, ja muuttautui lepakoksi, lentäen tiehensä. Me puolestamme vapautimme tehtävistään Columbon ja Kaylanin, jotka olivat mätkineet trolleja pitääkseen ne kuolleina, ja raahasimme trollit isoihin tulisijoihin paistumaan.