kepeli

Scant - torni  - demoni - pako - kilta - takaisin tornille - demonin kukistuminen - Bigby

 

9.8.2000

13.5.- 25.6.6097

Jatkoimme matkaamme suotuisien tuulien vauhdittamina. Veden kohistessa laivamme keulassa saatoimme kerrankin keskittyä vain matkustamaan vailla ainaisia taisteluja. Pyöriäiset sulostuttivat omilla tempuillaan matkaamme, ja jopa Thyril oli tavallista siedettävämpi, sillä hän pysyi suurimman osan matkasta hyttinsä suojissa. Koko purjehduksen merkittävin tapahtuma lienee se, kun eräs luupäinen kala yritti murskata laivan partaan tässä surkeasti epäonnistuen.

  Lopulta 25.6 saavuimme Scantin edustalle. Vasta täällä ilmaantuivat koko matkamme ajan piilossa pysyneet merirosvot, mutta tällä kertaa saivat muut huolehtia heistä, sillä merirosvot olivat kahden scantilaisen laivan hyökkäyksen kohteena. Emme puuttuneet asiaan, sillä scantilaisilla näytti tilanne olevan hallussaan.

Scantissa  Nelson kävi myymässä kauppatavaransa ja hänen palattuaan laivalle päätimme toimittaa Bigbyn odottaman lähetyksen saman tien perille, sillä hänen torninsa oli aivan kaupungin kupeessa. Koska matka oli sujunut vaikeuksitta tuudittauduimme ehkä liian hyvään oloon, sillä emme ounastelleet mitään pahaa vaikka Bigbyn majapaikkanaan pitämä torni vaikutti oudon autiolta. Kun jonkin aikaa olimme huhuilleet kuului yläkerrasta pyyntö, että tulisimme peremmälle joten nousimme hyväuskoisina ylös tornin toiseen kerrokseen.

  Tornin toisen kerroksen keskisalissa meitä sitten odotti nuorehkon herrasmiehen näköinen mies joka tosiaankin vaikutti olevan tämä kuuluisa maagi. Mutta valitettavasti tämä oli harhaa. Juuri kun olimme kokoontumassa tuohon huoneeseen, muuttui tuon miehen ulkonäkö ja tajusimme kauhuksemme olevamme mahtavan demonin huomion kohteena. Tuossa vaiheessa vain osa meistä oli ennättänyt huoneeseen saakka ja loput demoni sulki ulkopuolelle loitsullaan. Oven eteen nimittäin ilmestyi hirvittävä terämuuri, joka erotti jälkijoukkomme huoneeseen päässeistä. Koska emme kyenneet murtamaan kuolettavan vaarallista terämuuria, emme voineet kuin toivoa, että huoneeseen jääneet toverimme selviytyisivät siitä mikä heillä oli edessään.

Huoneeseen oli ennättänyt ennen terämuurin ilmestymistä vain kuusi henkilöä. Jerkov, Zorbas, Kadotus, Thyril, Zelgadis ja Budweiser. Terämuuri iskeytyi kovalla voimalla Budweiseriin, Kadotukseen ja Thyriliin ja vain Thyrilin ja Budweiserin jo ennen matkaamme loitsimat loitsut pelastivat maagiemme henget. Samalla kun demoni loi terämuurin, hyökkäsi toinen, pienempi demoni huoneessa oleen sermin takaa ja puhalsi tulta Jerkovin, Budweiserin, Zorbaksen ja Zelgadiksen kasvoille. Zelgadis parka ei kestänyt sitä vaan hän tuupertui tajuttomana lattialle.

Jerkov ja Zorbas kävivät vastahyökkäykseen muiden kiiruhtaessa terämuurin ulottumattomiin. Jerkovin iskut eivät näyttäneet tekevän juuri minkäänlaista vaikutusta hänen kimpussaan olevaan demoniin, eivätkä Zorbaksen hätäisesti ampumat nuolet edes osuneet suurempaan demoniin, joka näytti selvästikin nauttivan tilanteesta.

Kadotus ja Thyril valmistautuivat loitsimaan demonia, mutta he myöhästyivät surkeasti, sillä demoni voitti heidät nopeudessa peittäen heidät tulimereen. Samalla pienempi demoni rusikoi Jerkovia, joka vastasi tähän mojovalla iskulla, joka ei kuitenkaan hidastanut demonia. Zorbaksen ampuessa nuoliaan vaappui liekkimerestä kaksi savuavaa hahmoa. Kadotus kaatui käryävän sauvansa päälle ja pakotietä etsivä Thyril lisäsi hämminkiä peittämällä demonin uuteen liekkimereen.

Demonia Thyrilin liekit eivät kuitenkaan purreet ja se astui liekeistä ulos ilmeisen vahingoittumattomana juuri samaan aikaan kuin Kadotus muuttui näkymättömäksi. Ilmeisesti demoni taas loitsi, sillä Jerkovin rohkeus katosi. Hän pudotti miekkansa ja pakeni huoneen nurkkaan yrittäen hakata itselleen tien muurin lävitse. Pienempi demoni taisi hieman hämmentyä vastustajansa pakenemisesta, mutta siitä toivuttuaan se suunnisti Zorbasta kohden. Tällä kertaan Zorbaksen nuolet kuitenkin osuivat, sillä demoni pysähtyi kaksi nuolta rinnassaan. Se olisi kenties vielä kuitenkin kyennyt käymään Zorbaksen kimppuun, mutta samassa Kadotus iski sitä selkään ja se kuoli hämmästyneenä, ilmeisesti lainakaan tietämättä mikä sen tappoi.

Vaikka olimmekin onnistuneet tappamaan pienemmän demonin näytti tilanne kaikkea muuta kuin rohkaisevalta. Suurempi oli yhä haavoittumaton ja seurueemme varteenotettavin soturi yritti hakata tietään läpi kiviseinän. Tässä vaiheessa Budweiser pakeni huoneesta ylöspäin vieviä portaita pitkin ja ´Thyril suunnisti kohti samaista ovea, jonne päästäkseen hänen täytyi kuitenkin vielä ohittaa Kadotusta kohden asteleva demoni. Budweiser päätyui portaita kivuttuaan katolle, josta hän lennähti alas ja varoitti porukan loppuosaa joka yksimielisesti päätti, että oli aika perääntyä ja hakea apua.

Ylhäällä myös meistä loput ymmärsivät tilanteen toivottomuuden ja yrittivät kuka tavallaan päästä kauemmas demonista. Kadotus loitsi kiireesti kun demoni lähestyi häntä. Se ojensi suuria kämmeniään kohti Kadotusta juuri kun Kadotus sai loitsunsa valmiiksi ja siirtyi sen ulottumattomiin talon ulkopuolelle. Zorbas taassen uhmasi kuolemaa luottamalla maagiemme häneen ennen matkaamme loitsimien taikojen voimaan. Hän hyppäsi terämuuriin yrittäen päästä siitä lävitse ennen kun terät repisivät hänet kappaleiksi. Hänen onnekseen loitsujen voima suojasi häntä riittävästi ja terät kilpistyivät loitsuun häntä haavoittamatta. Tyril ei kuitenkaan ollut yhtä onnekas, sillä Kadotuksen kadottua demonin käsistä kiinnitti demoni huomiota katolle vievälle ovelle päin  hipsivään Thyriliin. Huomattuaan joutuneensa demonin huomion kohteeksi Tyril yritti paeta paikalta avaamalla ulottuvuusportin sauvallaan, mutta demonin läsnäolo lienee häirinnyt hänen sauvansa mahtia, sillä mitään porttia ei ikinä auennut. Demoni tarttui Thyriliä olkapäästä ja Thyril joko pyörtyi tai menetti puristuksen voimasta tajunsa.

Kun pelosta sekaisin oleva Jerkov huomasi, että demoni heitti pettyneenä tajuttoman Thyrilin luotaan ja askelsi häntä kohden voitti hän pienemmän pelkonsa, nimittäin pelkonsa terämuuria kohden. Hänellä ei vain ollut suojanaan enää loitsuja sillä pienemmän demonin iskut olivat murtaneet ne hänen ympäriltään. Epäröimättä enää hetkeäkään hän rynnisti terämuuria päin. Teräs kirskui terästä vasten, ja Jerkov huusi tuskissaan, mutta kuin ihmeen kaupalla hän pääsi hengissä muurin lävitse. Hänen mittaamattoman arvokas haarniskansa oli täynnä erikokoisia reikiä joista jokaisesta vuosi verta, mutta mikään noista haavoista ei kuitenkaan ollut kohtalokas ja niin hän verissään nilkuttaen juoksi pois tornista. Vasta muutaman sadan metrin päässä tornista uskalsimme pysähtyä ja katsoa taaksemme. Eikä se näky lämmittänyt mieliämme, sillä demoni seisoi kuin ilkkuen tornin katolla ja roikotti Thyriliä ja Zelgadista käsissään. Jopa tuon etäisyyden päästä saatoimme olla varmoja, että nämä olivat kuolleet.

Kiiruhdimme takaisin Scantin kaupunkiin ja suunnittelimme hakevamme paikallisesta maagien killasta apuvoimia kun eräs virkaintoinen sotilas pysäytti meidät kaupungin portilla. Budweiser kuitenkin sai miehen uskomaan, ettei näillä ollut mitään syytä pidättää meitä ja pääsimme jatkamaan matkaamme. Lisää Byrokratiaa kohtasimme maagien killassa. Siellä meidät vastaanotti jonkinmoinen vähämielinen vastaanottoapulainen joka jonkin aikaa naristuaan siirsi vastuun meistä eräälle nuoremmalle maagiopiskelijalle joka taassen ohjasi meidän vanhemman maagiopiskelijan luo ja tämä vielä kehtasi ohjata meidät jonkin nuoren maaginplantun luo. Vasta tämän jälkeen pääsimme killan johdon puheille. Onneksi tämä vanhempi maagi oli kuitenkin järkevämpi kuin muut kiltansa jäsenet, sillä hän varmisti puheemme ilmeisesti loitsuillaan ja tuli sitten esittämään meille, että osallistuisimme pelastusretkikuntaan. Hän myös mainitsi demonin nimen, joka taisi olla Zender.

Maagit kävivät kiivaasti valmistelemaan pelastusretkikuntaa ja Nelson paranteli meistä niitä jotka osallistuisivat pelastusretkikuntaan. Vain Budweiser lopulta jäi maagien kiltaan lepäämään kun retkikuntamme lähti iltamyöhäisellä kohti tornia. Mukanamme oli tällä kertaa kuusi killan maagia ja Jerkov oli saanut lainaan uuden miekan sen sijaan jonka hän oli jättänyt torniin.

Jonkinasteinen tiedustelijamaagi ilmestyi jostain varjoista luoksemme kun olimme päässeet lähelle tornia. Hän tiedotti vanhemmille mukanamme oleville maageille, ettei ollut nähnyt mitään erityistä joten jatkoimme matkaamme torniin. Jerkovin, Zorbaksen ja Columbon toimiessa kärkijoukkona mukaamme tulleet maagit tarkistivat ensimmäisen kerroksen huoneet yksi kerrallaan siltä varalta, että demoni olisi kätkeytynyt näkymättömyysloitsun suojissa niihin, mutta pian kävi ilmi, ettei Zender ollut ensimmäisessä kerroksessa.

Portaiden yläpäässä Jerkov ojensi Colombolle öljypullon jotta tämä öljyäisi saliin avautuvan oven saranat. Vasta tämän jälkeen Jerkov avasi oven ja astui taisteluvalmiina huoneeseen. Siellä ei ollut kuitenkaan mitään muuta kuin kolme vainajaa. Kaksi meikäläistä ja se tappamamme demoni. Huonetta hieman tutkittuaan Colombo löysi jäljet jotka veivät salin päädyssä olevalle ovelle, mutta koska halusimme toimia huolellisesti, tarkistimme ensin, ettei muissa huoneissa ollut ketään.

Lopulta kun olimme varma, ettei demoni ilmaantuisi jonnekin selustaamme avasi Jerkov sen huoneen oven jossa oletimme demonin olevan. Valitettavasti vain tuo huone oli tyhjä mutta sen perällä oli vielä yksi ovi. Rohkeasti Jerkov meni vielä tuolle viimeiselle ovelle ja avasi senkin joutuen näin kasvokkain oven takana olleen Zenderin kanssa. Tämä taisi olla hivenen yllättynyt Jerkovin saapumisesta, sillä vaikka demoni löikin Jerkovia kohden ei Jerkovilla ollut vaikeuksia väistää noita murhaavia kämmeniä.

Sovitun suunnitelman mukaisesti Jerkov perääntyi suureen saliin jossa demonia odotti kolme killan maagia, Zorbas, Colombo ja katon kautta paikalle ilmestynyt Liza. Kun demonikin saapui salin ovelle tulittivat maagit sitä sauvojensa mahdilla samalla kun Jerkov huitoi miekallaan ja Zorbas ampui nuoliaan. Maagien loitsuilla oli vain vähän vaikutusta demoniin, mutta yksi Zorbaksen nuolista pureutui ilmeisen kipeästi sen lihaan. Se yritti vielä uudelleen lyödä Jerkovia, mutta se ei saanut iskuunsa riittävästi voimaa jotta Jerkov olisi nujertunut. Samassa toinen Zorbaksen nuolista upposi sen rintaan ja taas myös maagien loitsut iskivät sitä kipeästi, mutta yhä se kesti hyökkäyksemme.

Muiden taistellessa ilmeisesti taistelusta kiihtynyt Liza taisi tuikata yhtä maagia tikarillaan selkään, sillä taistelun jälkeen Nelson sai paikattavakseen yhden myrkytyksestä kärsivän maagin. Mutta koska kukaan ei ottanut asiaa jälkeenpäin puheeksi saattoi myös olla niin, että kyseessä oli vain jokin demonin metku.

Demoni oli siis joukkomme ristitulessa, mutta yhä se kesti, kunnes lopulta lähes samanaikaisesti Jerkov upotti miekkansa syvälle demonin vatsaan ja yksi Zorbaksen nuolista upposi demonin silmään. Demoni seisoi vielä, mutta se oli lyöty. Jerkov veti miekkansa pois demonin sisuksista ja iski sitä kaulaan samalla kun Zorbas ampui jousellaan laukauksen jollaisia näkee vain kerran elämässä. Hänen nuolensa upposi demonin ehjään silmään ja kun Jerkovin isku irrotti demonin pään sen hartioista, tippui lattialle demonin pää jonka kummassakin silmäkuopassa oli taistelutilanteessa ammuttu nuoli.

Demonin kuoltua Jerkov ilmoitti suureen ääneen haluavansa sen pään ja Zorbas ilmoitti lähes välittömästi sen jälkeen, että hänelle kuuluisi pienemmän demonin pää. Ilmeisesti nämä kaksi taistelukiihkon hurjistuttamaa soturiamme ovat aloittaneet voitonmerkkien keräilyn. Täytyy vain toivoa, ettei siitä tule tapaa.

Zenderin piileskelypaikasta löysimme kuolleiden tovereidemme varusteet samoin kuin pienen häkin. Häkissä oli vielä pienempi mies. Tämä oli kuuluisa Bigby. Maagi jota mahtavampaa ei maailmastamme montakaan löydy oli joutunut demonin vangiksi ja me olimme hänet pelastaneet.

Bigby selitti yhdelle killan maageista kuinka hänet voitiin vapauttaa ja pian hän seisoikin normaalikokoisena edessämme. Tilanteen hieman selvittyä kokoonnuimme tornin alakertaan jossa Bigby kertoi kuinka joku vähemmän harkitseva ja vähemmän mahtava maagi oli kutsunut Zenderin joka oli sitten riistäytynyt vapaaksi ja syönyt maagin ja viisi tämän kumppania. Zender oli sen jälkeen onnistunut yllättämään Bigbyn jonka seurauksena Bigby oli joutunut tuohon häkkiin. Zenderin rehvastelu oli loppunut vasta kun olimme tulleet tuomaan lähetystämme ja kun Zender oli palannut Bigbyn luo kahta raatoa retuuttaen oli Bigby omien sanojensa mukaan vajonnut epätoivoon.

Bigbyn kertomuksen jälkeen palasimme kaupunkiin demonien päät ja kuolleet toverimme mukanamme.

Killassa saimme odotella jonkin tovin ennen kun meidät ohjattiin Bigbyn luo. Hän vasikutti kovin kiitolliselta ja lupasi meistä jokaiselle maagisen esineen palkkioksi pelastamisestaan. Tässä vaiheessa otimme puheeksi kaatuneet toverimme jotka Bigby tarjoutui välittömästi herätyttämään henkiin.

Bigbyn annettua kiltalaisille ohjeet Thyrilin ja Zelgadiksen herättämisestä