kepeli
Ermyksen puhe - Matkustelua - Gnomelähetystö - Tehtävä Scantissa 
- Matka Dyversiin - Toimeksianto vastaanotetaan 
- Purjehdimme Dyversista Woolly Baylle 
 
19.7.2000
13.5.- 12.6.6097
Ajatus pahan temppelin puhdistamisesta ei jättänyt Ermystä enää rauhaan. Heti kohta palattuamme linnalle hän piti kiivaan puheen, jossa vaati joukkoamme lähtemään piiritettyyn temppeliin. Hänen ajatuksensa eivät herättäneet juuri vastakaikua, sillä tuolla paikalla on synkkä maine. Silloin Ermys ilmoitti lähtevänsä yksin, ei itse temppeliin, mutta sen lähitienoille, auttaakseen temppelin piirittäjiä metsästämällä saartorenkaan läpi päässeitä pahuuden olentoja ja parantamalla kasveja, jotka temppeli on saastuttanut kaikkialla ympäristössään. Hän sanoi kuitenkin lähtevänsä ensin Greyhawkiin hankkimaan varusteita itselleen, ja palaavansa sieltä linnalle toistamaan vaatimuksensa muulle joukollemme. Ermyksen ei kuitenkaan tarvinnut lähteä yksin, sillä Rogeria hänen aikeensa miellyttivät ja rankkuri sanoi lähtevänsä Ermyksen mukaan. Vielä samana päivänä he valmistautuivat matkaan ja lähtivät kohti Greyhawkia. 

Seuraavana päivänä linnalla alkoi jo tuntua tyhjältä. Kaunis ja Aldus vetäytyivät Kauniin metsämökkiin. Stagger, jonka temppeli oli pyhitystä vaille valmis, halusi lähteä Dyversiin palkkaamaan apupappeja hoitamaan paikkaa hänen poissaollessaan. Nelson sattui parahiksi olemaan lähdössä sinne kauppamatkalle vankkureineen ja vartijoineen, joten Stagger saattoi liittyä heidän joukkoonsa. Nuori Yulduz puolestaan tiedusteli muilta Narwellin kaupungista. Saatuaan osuuden spectren kammiosta löytyneestä aarteesta hän halusi kiireesti mennä maksamaan kymmenyksensä temppelilleen. Kukaan ei muistanut, oliko Narwellissa Thithereonin temppeliä, mutta Jerkov lupautui ystävällisesti lähtemään Yulduzin kanssa matkaan. Se olikin onni, sillä matkalla heidän kimppuunsa hyökkäsi kolmetoista örkkiä, ja yksinään Yulduzille olisi voinut käydä kalpaten. 

Lähtijöiden lisäksi oli kuitenkin myös tulijoita. Filemon ja Carita saapuivat linnalle vielä samana päivänä. He saivat osakseen ansaittua töllistelyä ratsastaessaan rakennustyömaan halki Jerkovilta häälahjaksi saamillaan uljailla, valkeilla ratsuilla, joiden varusteissa kiilteli hopea. Molemmat olivat myös pukeutuneet komeasti, kuten aatelille sopii. Filemon kertoi heidän hiljattain tavanneen matkallaan gnomeja, jotka olivat tulossa Schlüsselhofiin. Niinpä emme yllättyneet, kun seuraavana päivänä linnaan puheillemme pyysi päästä kuuden gnomen lähetystö. 

Gnomet kertoivat tulleensa tiedustelemaan mahdollisuutta perustaa pieni siirtokunta kaupunkimme lähettyville. He olivat jo löytäneet sopivan paikankin, harjulla metsänrajassa noin kilometrin päässä linnasta etelään. Gnomejen aikeet kiinnostivat varsinkin maagejamme. Filemon uteli, tulisiko siirtokunnassa olemaan alkemistia - gnomet ovat tunnettuja alkemistiensa taidoista - ja Budweiseria tietenkin kiinnosti se, oliko gnomeilla joukossaan illusionistia. Gnomet lupasivat tiedustella, olisiko kukaan heidän alkemisteistaan halukas muuttamaan, ja sanoivat vievänsä perille myös Budweiserin terveiset. Koska oli odotettavissa, että gnomet toisivat hyödyllisen lisän kaupunkimme elämään, annoimme heille luvan perustaa siirtokuntansa eteläiselle harjulle sekä alkemistille oikeuden harjoittaa ammattiaan kaupungissa ja vuokrata tai rakennuttaa talon sitä varten. 

Carita paljasti, että syynä hänen ja Filemonin vierailuun linnalle oli yksinkertaisesti pitkästyneisyys. Vietettyään koko talven Greyhawkissa he olivat alkaneet kaivata jälleen matkustelemaan. Pian selvisi myös, että nuoripari saattoi olla kiinnostunut myös seikkailujen rahallisesta tuotosta, sillä he kävivät tapaamassa Leon Ardoa ja mittailivat itselleen tonttia Schlüsselhofin muurien sisäpuolelta. Lisäksi Filemon mainitsi suunnitelmistaan laajentaa kartanonsa maita ja teettää päärakennukseen lisäsiiven. Epäilemättä kelpo maagillamme meni rahaa myös kauniin vaimonsa toiveiden toteuttamiseen - monikin kiinnitti huomiota siihen, että Caritalla oli jälleen uusia pukuja, viimeisimmän Greyhawkin muodin mukaan teetettyjä.

Caritan puheet seikkailuista saivat muutkin innostumaan. Budweiser muistutti mieliin Dyversissa tarjolla olleen tehtävän, johon kuului jonkin esineen kuljettaminen etelään Scantiin maagien killan toimeksiannosta. Kadotus ja Thyril kiinnostuivat tehtävästä välittömästi, ja pian oli koossa kymmenkunta lähtijää. Nelsonkin ilmaisi mielenkiintonsa matkaa kohtaan, olisihan hänellä mahdollisuus tehdä kauppoja Scantissa. Rincewind ei tällä kertaa lähtenyt, pitäen kai Dyversin maagienkillan asioilla juoksemista arvolleen sopimattomana. Liza sen sijaan halusi lähteä, mikä kenties vaikutti siihen, että Sharnwyz ilmoitti jäävänsä linnaan, vaikka mustahaltia perustelikin päätöstään sillä, että laivalla hänen oli hankala pitää salassa rotuaan. Yulduz empi kahden vaiheilla pitkään, mutta päätti lopulta jäädä linnallemme tutustuakseen kirjastossa oleviin teoksiin. 

Noin viikon kuluttua lähdöstään palasivat Jerkov ja Yulduz Narwellista. Heti päästyään istumaan ja saatuaan tuopin olutta Jerkov alkoi kertoa heidän kohtaamisestaan örkkien kanssa, jossa hän itse oli surmannut täyden tusinan örkkejä. Kun tätä jotkut hieman epäilivät liioitteluksi, vahvisti Yulduz hiukan hymyillen, että Jerkov puhui täyttä totta. Kuullessaan muiden aikomuksista matkata piakkoin Scantiin Jerkov ilmoitti heti lähtevänsä mukaan. 

Rincewind oli kuluttanut aikaansa vaihteeksi yleishyödyllisissä puuhissa, loihtimalla päivittäin pätkän katukiveystä linnalta kaupunkiin johtavalle tielle. Muutamaa päivää ennen aiottua lähtöämme Dyversiin oli tie lopulta kivetty koko matkan linnalta torille, ja Rincewind järjesti sen kunniaksi avajaisjuhlat. Työmiehet saivat vapaapäivän, kaupungin väelle tarjottiin tynnyristä olutta torilla, ja omalle joukollemme Rincewind tarjosi kierroksen Vihreässä lohikäärmeessä, jonka juomavalikoima ei suinkaan ole vaatimaton, vaan vetää vertoja suuremmankin kaupungin parhaille majataloille. 

Pari päivää ennen kuin olimme lähdössä Dyversiin Stagger palasi kaupunkiin mukanaan kolme apupappia, jotka alkaisivat hoitaa temppeliä. Lisäksi heillä oli muassaan monenmoista tavaraa, nopista ja pelikorteista kynttelikköihin ja pappien kaapuihin. Stagger vastasikin kysyttäessä, että hän ei lähtisi mukaamme, vaan jäisi valmistelemaan temppeliään suuria pyhitysjuhlia varten. 

Toukokuu oli lopuillaan, kun vihdoin lähdimme Schlüsselhofista kohti Dyversia. Matkasimme ratsain, ja matkamme sujui rauhallisesti. Kolmantena päivänä linnalta lähdettyämme saavuimme Dyversiin, jossa majoituimme Rincewindin talolle. Maagien killan toimeksianto ei ollut tällä välin kelvannut kenellekään. Kaiketi he olivat tyytyväisiä löydettyään viimein jonkun porukan, joka oli valmis ottamaan tehtävän, sillä he eivät kyselleet kovin paljoa. Saimme tarkemman kuvauksen tehtävästä, joka yksinkertaisuudessaan olisi matkustaa Scantiin ja viedä meille annettava esine kaupungin lähellä rantakalliolla seisovaan vaatimattomaan torniin. Matkamme järjestettäisiin ja maksettaisiin, ja lisäksi saisimme palkkioksi 500 kultarahaa kukin - ei mikään väheksyttävä summa. Maagit eivät pitäneet kovin todennäköisenä, että kukaan yrittäisi anastaa esinettä. Vastaanottajan nimi sai kuitenkin meidät kaikki hiukan nieleskelemään: hän oli itse Bigby, jonka nimi ja maineteot ovat tuttuja jokaiselle kautta tunnetun maailman. 

Kahden päivän kuluttua lähdimme matkaan. Meille luovutettiin isohko eebenpuinen lipas, joka oli heloitettu hopealla. Kokoonsa nähden lipas oli hyvin raskas, mutta se selittyi, kun maagit kertoivat lippaan olevan vuorattu lyijyllä. Lisäksi he varoittivat, että lipas oli suljettu taikuudella. Ilmeisestikin haltuumme oli annettu jokin mahtava taikaesine. Kadotus kihisi uteliaisuudesta ja olisi halunnut nähdä esineen, mutta siihen eivät Dyversin maagit suostuneet. 

Saimme laivalta kahden hengen hytit. Kadotus aivan suoraan kieltäytyi ottamasta lipasta omaan hyttiinsä, tietäen että ei pystyisi hillitsemään uteliaisuuttaan. Keskustelun jälkeen päätimme sijoittaa lippaan Budweiserin ja Nelsonin hyttiin, sillä heistä kumpikaan tuskin lankeaisi kiusaukseen yrittää avata lipasta saadakseen selville, mitä olimme kuljettamassa. Lipas peiteltiin kankaalla, jotta se ei olisi niin huomiotaherättävä, ja Budweiser varusti sen vielä illuusiokirjoituksella, joka voisi pysäyttää mahdollisen varkaan, sillä kirjoituksen lukeminen voi viedä järjen. Sen jälkeen asetuimme nauttimaan ilmaisesta kesäpurjehduksesta. 

Purjehdimme laitamyötäisessä Midbayn niemen kärkeen, josta laivamme suuntasi etelään kohti Greyhawkia sopivassa myötätuulessa. Suotuisien tuulien vallitessa pääsimme Greyhawkiin seitsemännen päivän aamuna Dyversista lähdön jälkeen. Useimmat pysyivät laivalla, mutta Budweiser kävi kyselemässä illusionistien loitsukääröjä, Nelson meni hankkimaan lisää kauppatavaraa ja Carita ja Filemon kävivät kaupunkitalollaan. Iltapäivällä laivamme nosti jälleen ankkurin ja jätimme Greyhawkin sataman taaksemme, alkaen purjehtia jokea alas. Kolmantena päivänä Greyhawkista lähtömme jälkeen saavuimme Woolly Baylle, ja aluksemme otti kurssin sen itärannikkoa pitkin kohti Scantia.