kepeli
 Stoink - Rincewind hoitelee varkaan - Mielenkiintoinen tehtävä - Joukkomme hajaantuu - Suunnitelmia ja hankintoja - Varaston tyhjennys - Lähtö Stoinkista 
Matka
Ogrejen luolasto
Vesitemppeli
Mustahaltialuolissa
Rotkon pohjalla
Riftcrag
Kotimatka:
Stoink / Phostwood /
Purjehdus Dyversiin
7.6.2000
16.-23.3.6097, Stoink
Aloitimme oleskelumme Stoinkissa etsimällä majatalon. Jonkin aikaa kyseltyämme löysimmekin Riverview-nimisen hotellin. Heillä ei tosin nimestä huolimatta ollut tarjota jokinäkymää, mutta päätimme silti jäädä sinne, koska se oli paras sellainen hotelli, joka suostui majoittamaan myös vihreän lohikäärmeen. Vietimme iltaa lepäilyn merkeissä ja keskustellen siitä, mitä seuraavaksi tekisimme. Oli vielä noin kuukausi aikaa siihen, kun meidän oli määrä tavata ogreluolista vapauttamamme miehet Radigastissa, joten meillä oli aikaa tuhlattavaksi asti. Roger ja druidi halusivat lähteä tutustumaan läheiseen Phostwoodiin, mutta muutamat muut taas eivät olleet niinkään innostuneita pusikoissa rypemisestä, vaan ehdottivat, että etsisimme kaupungista jonkin lyhyen keikan. 

Sovimme, että tekisimme tiedusteluja tarjolla olevista tehtävistä. Niinpä seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen osa joukostamme lähti kiertelemään kaupungille. Tarkoituksemme oli palata puolelta päivin hotellin baarissa ja katsoa, mitä olimme saaneet aikaan. Jerkov tosin päätti mennä suoraan baariin ja Rincewind jäi huoneeseensa.

Rincewind katseli parhaillaan kristallipallollaan linnan kuulumisia ja Bönde torkahteli huoneen nurkassa, kun ovelta kuului rapinaa. Rincewind ei liikkunut, ja kohta joku avasi oven ja hiipi sisään. Rincewind kääntyi ja kysyi, mitä tekemistä miehellä oli hänen huoneessaan. Tämä väitti olevansa hotellin palvelusväkeä ja tulleensa siivoamaan huonetta. Rincewind totesi, että mies selvästi valehteli, ja käski tämän vastata rehellisesti, oliko hän tullut varkaisiin. Yritettyään kiemurrella hetken miekkonen myönsikin epärehelliset aikeensa. Rincewind kysyi häneltä, mitä hänelle olisi tehtävä. Silloin varas päätti ottaa jalat alleen. Se oli tietysti virhe, mutta hänhän ei voinut tuntea Rincewindiä. Varkaan syöksähtäessä kohti ovea Rincewind heitti häneen sarjan magic missileitä sillä seurauksella, että varkaan pakomatka päättyi lyhyeen. Ilmeisesti majatalossa oli totuttu tämäntapaisiin välikohtauksiin, sillä palvelusväki vei ruumiin pois ja siivosi lattian asiaa sen enempää kommentoimatta. 

Tällä välin Helga oli kaupunkia kierrellessään erehtymättömän vainunsa ohjaamana tullut Stoinkin seikkailijoiden killan suuren ja hyvinvoivan näköisen rakennuksen eteen. Määrätietoisesti Helga marssi sisälle. Ilmoitustaululla hän huomasi muutamia työtarjouksia, mutta ne eivät vaikuttaneet kovin kiinnostavilta. Niinpä Helga suunnisti sinne, mistä saisi tietoa: baaritiskin ääreen. Hän tilasi oluen ja alkoi jututtaa baarimikkoa. Kohtapuoliin selvisikin, että niin sanotusti parempia keikkoja jaettiin jäsenasiain toimistosta. Baarimikko arveli, että sieltä Helgankin kannattaisi käydä kysymässä. 

Juotuaan oluensa Helga meni siis jäsenasiatoimistoon. Killan virkailija halusi nähdä suosituksia, joten Helga esitti oman Greyhawkin seikkailijoiden killan jäsenkirjansa sekä pari todistetta palveluksista, joita porukkamme on eri tahoille suorittanut. Kun virkailija edelleen vähän epäröi, tokko heillä olisi mitään sopivaa, Helga tiedusteli, olisiko killalla ehkä jotakin arkaluontoista tehtävää, joka kenties mieluuminkin annettaisiin muualta kotoisin olevalle seikkailijajoukolle, jotka eivät jäisi kaupunkiin ja juovuspäissään tulisi kapakassa kertoneeksi tietojaan. Tässä vaiheessa killan edustajan ilme muuttui varovaiseksi ja hän vihjaisi, että tämäntyyppinen toimeksianto voisi olla tarjolla. 

Kyseessä oli ilmeisesti kauppahuoneiden välinen keinoja kaihtamaton kilpailu, ja toinen oli nyt päättänyt raivata kilpailijansa lopullisesti tieltään. Tehtävänä olisi poistaa Stoinkin markkinoilta erään nimeämättömän kauppahuoneen varaston sisältö, ja huolehtia siitä, että tavarat eivät tulisi Stoinkissa myyntiin. Helga oivalsi heti, millaisia mahdollisuuksia tähän tehtävään sisältyi. Saatuaan killan virkailijalta tehtävänantajan yhteystiedot hän lähti kiireen vilkkaa takaisin majataloon ehtiäkseen keskustella Rincewindin kanssa ennen kuin muut palaisivat. 

Rincewind kiinnostui tehtäväkstä välittömästi. Oli tietysti sanomattakin selvää, että muutamat porukkamme jäsenistä eivät hyväksyisi tällaista tehtävänantoa, saati Helgan suunnitelmaa tyhjentää varastosta mahdolliset arvotavarat, lastata ne laivaan ja myydä ne jossakin etelämpänä. Ainakaan Kauniille ei voitaisi asiasta kertoa, eivätkä Roger tai Aldus (ex. Riven) luultavasti myöskään suhtautuisi suunnitelmaan myönteisesti. Niinpä Helga ja Rincewind miettivät, ketkä porukassa olivat sellaisia,että heidät voitaisiin ottaa mukaan keikalle. Jerkov, Columbo, Budweiser ja Sharnwyz valittiin. Lisäksi Rincewind päätti, että Brünhilde voitaisiin pestata mukaan, koska kääpiö tottelee käskyjä kyselemättä ja tappeluun jouduttaessa Brünhildestä olisi hyötyä. Zelgadikseen ja Mark Poleen eivät Helga ja Rincewind luottaneet vielä riittävästi, ja mukanamme kulkevan pappi Yulduzin persoonallisuus oli myös vielä liiaksi hämärän peitossa, jotta häntä olisi edes harkittu. Ennen kuin kaikkien oli määrä tavata baarissa, Helga kävi vielä kysymässä tehtävään valituilta, suostuivatko he, ja varoitti heitä kertomasta muille. Kaikki aiotut suostuivat, myös Brünhilde, jolle tosin ei kerrottu tehtävästä mitään. 

Tapaaminen baarissa selvitti sen, että muita tehtävätarjouksia ei ollut löytynyt. Roger oli edelleen halukas lähtemään Phostwoodiin, ja Ermys ja Aldus kannattivat ajatusta. Kauniskin ilmaisi mielellään lähtevänsä pois meluisasta ja haisevasta kaupungista, eikä kaupungissa oleskelu oikein Catbreathillekaan sopinut. Niinpä päätettiin, että osa porukasta voisi lähteä tutustumaan Phostwoodiin ja viipyä matkalla reilun viikon verran. Muut jäisivät kaupunkiin siksi aikaa, ja mahdollisesti hoitaisivat jonkin pienen tehtävän kaupungissa, jos sellainen löytyisi. Mark Pole sanoi myös lähtevänsä mielellään metsään, ja Zelgadiskin saatiin puhuttua metsäretkueen mukaan. Yulduz sen sijaan halusi jäädä Stoinkiin ja etsiä Thithereonin temppelin, jossa hän voisi käydä rukoilemassa. 

Kun metsäretkue oli lähtenyt matkaan, menivät Rincewind, Helga ja Jerkov kysymään lisätietoja tehtävästä. Seikkailijoiden killasta saatu osoite johdatti heidät varastoalueelle sataman kupeessa. Siellä erään varastorakennuksen seinässä oli pieni, huomaamaton ovi, johon kiinnitetyssä messinkilaatassa oli teksti "Asiointitoimisto". Oven takana oli kapeat portaat yläkerran ovelle. Helga koputti tälle ovelle, jolloin ovessa oleva kurkistusluukku aukesi, ja kuivakka ääni tiedusteli, mitä asiaa heillä oli. Helga kertoi, minkä johdosta he tulivat ja ääni kehotti heitä käymään sisään. Ovi avautui, mutta ketään ei näkynyt pienessä vastaanottohuoneessa. Seinässä oli kuitenkin ristikko, jonka takaa kuuluva ääni pyysi heitä istuutumaan ja esittelemään itsensä. Magiaa ei huoneessa näkynyt, vaan ovea operoitiin köysillä Rincewind kertoi porukasta, jolloin häneltä pyydettiin suosituksia ja seinästä aukesi laatikko. Maagimme vei sinne muutamia todistuksia palveluksita, joita olemme tehneet eri tahoille, ja pian hän sai paperit takaisin. Ne olivat vakuuttaneet näkymättömissä pysyttelevän haastattelijan, ja hän oli nyt suostuvainen kertomaan tehtävästä. 

Kaikessa yksinkertaisuudessa tehtävänämme oli mennä erääseen varastorakennukseen ja tavalla tai toisella varmistaa, että siellä oleva tavara ei tulisi myyntiin Stoinkissa. Tapa, jolla tämä tehtäisiin, ei ollut oleellinen. Operaation ei tarvitsisi olla huomaamaton, mutta mieluiten pitäisi pyrkiä välttämään henkilövahinkoja. Varastoon oli tulossa jokea pitkin viiden päivän kuluttua iso lähetys, joka viipyisi varastossa viikon ajan. Varaston tyhjentämisen pitäisi tapahtua tänä aikana. Sitä ei kuitenkaan vartioitu kovin järeästi, vaan paikalla oli ainoastaan kolme vartiomiestä. Lisäksi haastattelijamme kertoi, että varastoa vinosti vastapäätä oli vuokrattavissa huone, josta oli hyvä näköala varastoon. Palkkio tehtävästä oli 500 gp - mutta sitähän oli tarkoitus lihottaa varaston sisällöstä saadulla hinnalla. Rincewind sai kuitenkin puhutuksi meille vielä pienen rahtialuksen ja ahtaajia kaupan päälle, siltä varalta, että joutuisimme poistumaan pikaisesti. Kun sopimus oli näin saatu tehtyä, palasivat Rincewind, Helga ja Jerkov takaisin majataloon tekemään suunnitelmia muiden osallistujien kanssa. 

Porukallamme oli siis noin viikko aikaa suorittaa valmisteluja ennen iskua. Varasto päätettiin pistää heti tarkkailuun. Rincewind muutti itsensä Zeuksen näköiseksi, ja meni vuokraamaan vastapäisestä rakennuksesta tarjolla olevan huoneen. Sieltä saattoikin tarkkailla isohkon varastorakennuksen molempia ovia, eli suuria pariovia rakennuksen päädyssä sekä pienempää sivuovea kulman takana. Sovittiin, että Brünhildeä ja Budweiseria lukuunottamatta kaikki vuorottelevat vahdissa ja tarkkailevat, milloin varaston vartijat vaihtuvat ja millaisia rutiineja siellä on. Budweiserin tehtävänä oli wraithin hahmossa käydä tutkimassa varasto läpikotaisin. 

Budweiser raportoi, että varastossa oli villapaaleja ja turkiksia sekä erilaisia kankaita. Rincewind hioi Helgan kanssa suunnitelmia siitä, kuinka varasto saataisiin tyhjennetyksi. Päädyttiin tulokseen, että yksinkertaisin menetelmä oli paras. Osa joukkiosta menisi mahdollisimman huomaamattomasti varastoon ja hoitelisi pois pelistä (mieluiten ruumiita tuottamatta) vartijat ja mahdolliset muut paikallaolijat pian keskiyön vahdinvaihdon jälkeen. Sitten pariovet avattaisiin ja sisään ajettaisiin vankkurit, joihin tavara lastattaisiin. Vankkureilla tavara kuljetettaisiin satamaan ja lastattaisiin siellä laivaan nimeltä Ankerias, jonka olimme saaneet käyttöömme. Mikäli kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan, eikä puuhiamme häirittäisi, vankkurit voisivat tehdä useamman matkan varastolta satamaan ja takaisin. Aamunkoitteessa ennen vahdinvaihtoa olisimme jo laivalla tavaroiden kanssa ja pääsisimme matkaan ennen kuin varkautta huomattaisiin. Hätätilassa tuikkaisimme varaston tuleen ja häipyisimme paikalta. 

Saimme selville, että varastolla oli kolme vartijaa, jotka vaihtuivat kolmesti vuorokaudessa: aamulla, keskiyöllä ja iltapäivällä. Kaksi kertaa vuoronsa aikana vartijat kiersivät varaston ulkokautta, muuten he pysyttelivät sisällä, jossa Budweiserin kertoman mukaan oli kaksi pientä huonetta, toinen vartijoille ja toinen, jossa kirjurit työskentelivät. Rincewind - edelleen Zeuksen näköisenä - hoiti kaksien vankkureiden vuokraamisen viikon ajaksi. Ankeriaan kapteenin kanssa sovittiin, että hän olisi tarvittaessa miehistönsä ja luotettavien ahtaajien kanssa valmiina. Jerkov kävi jututtamassa satamaportin vartijoita ja sai selville, että yökuljetuksille tarvittiin yökulkulupa ja lisäksi satamassa lastauslupa yöaikaan tapahtuvaa lastausta varten. Yöllä tapahtuvat kuljetukset eivät sinänsä olleet Stoinkissa harvinaisia, sen olivat tarkkailijammekin jo voineet havaita varastoa valvoessaan, eikä "Zeuksella" (eli Rincewindillä) ollut ongelmia saada tarvittavia papereita. Kävimme hankkimassa myös useita nassakallisia paloöljyä eri kauppiailta sekä hieman köysiä ja säkkejä vartijoiden hoitelemiseen. 

Viiden päivän kuluttua yöllä saapui lähetys, josta meille oli kerrottu. Tavaraa kuljetettiin varastoon useita vankkurilasteja ja kirjurit olivat töissä koko yön. Budweiser kävi tarkistamassa paikat ja kertoi, että varastoon oli nyt tuotu myös useita tynnyrillisiä olutta, viiniä ja muita alkoholijuomia (tämä sai Jerkovin ilahtumaan), lisää silkki-, pellava ja puuvillakankaita sekä useita laatikoita, joissa oli aseita: miekkoja, keihäitä ja varsijousia, kaikki laadukkaita. Isku päätettiin toteuttaa puolen yön vahdinvaihdon jälkeen sinä yönä, kun tehtävän saamisesta oli kulunut täsmälleen viikko. 

Sovittuna päivänä kaikki oli valmista. Yulduzille jätettiin sana, että hän tietäisi kertoa Phostwoodista palaaville meiden joutuneen lähtemään tehtävän takia kaupungista, ja tieto paikasta, jossa odottelisimme toisia. H-hetken lähestyessä Rincewind, Helga, Budweiser ja Sharnwyz livahtivat näkymättömyysloitsun turvin varastoon jo iltapäivällä, kun ovet olivat auki kuljetuksia varten, ja piiloutuivat ylös parvelle, jossa oli turkis- ja villapaaleja. Siellä he viettivät loppupäivän piileskellen paalien välissä. Toiminnan varastolla vähitellen laantuessa myöhään illalla he laskeutuivat alas, josta saattoi tarkkailla vartijoiden ja kirjurien pieniä huoneita varaston nurkassa. Paikalla oli edelleen yksi kirjuri, joka työskenteli pöytänsä ääressä, sekä kolme vartijaa. Odottaminen oli pitkäveteistä, ja Helga taisi siinä jo torkahtaakin, ennen kuin vartijat alkoivat osoittaa merkkejä siitä, että keskiyön vahdinvaihto lähestyi. Budweiser muuntautui wraithiksi ja meni tarkkailemaan tapahtumia lähempää. Vartiopäällikkö nousi, venytteli ja laittoi jo viitankin päälleen, sekä kävi vielä tarkistamassa suurten pariovien lukon. Kaksi muuta vartijaa lopetteli noppapeliään. Stressaantuneen oloinen kirjuri sen sijaan pysyi huoneessaan suljetun oven takana. 

Tällä välin ulkona vankkurit olivat saapuneet paikalleen kulman taakse. Toisia vankkureita ajoi Jerkov Brünhilde kyydissään, ja toisten ohjaksissa oli Columbo mukanaan Rincewindin henkivartija Bönde. Mikäli sisällä asiat eivät sujuisi, vaan jouduttaisiin taisteluun, Jerkovin tehtävä oli yrittää aiheuttaa riittävästi meteliä, jotta taistelun äänet hukkuisivat. 

Lopulta kuului varaston ovelta kolkutus ja tarkistettuaan kurkistusluukusta, keitä tulijat ovat, vartiopäällikkö päästi seuraavan vuoron sisälle. Ilmoitettuaan uusille vartijoille kaiken olevan hyvin, aikaisemmat vartijat lähtivät ja uusi vuoro jäi asettumaan aloilleen. Tässä vaiheessa Budweiserin kuitenkin täytyi palata muiden luokse, sillä hänen loitsunsa alkoi loppua. Nyt sovimme pikaisesti toiminnasta: Rincewind hoitaisi vartijat, kun taas Budweiser huolehtisi kirjurista ja Sharnwyz toimisi varmistuksena, jos jotakin menisi pieleen. 

Vartijoiden huoneen ovi oli auki, ja miehet istuskelivat pöydän ääressä. Rincewind heitti itseensä loitsun, jolla hän saattoi loihtia äänettömästi. Sitten hän asteli näkymättömänä huoneen ovelle kaivaen kolme rautanaulaa taskustaan ja langetti pysäytysloitsun vartijoiden päälle. Kaksi vartijoista jähmettyikin samassa paikalleen, mutta vartiopäällikköön loitsu ei tepsinyt, ja huudahtaen hämmästyneenä hän kääntyi katsomaan ovelle, jossa Rincewind nyt seisoi näkyvänä, silmillään maagiset lasit, jotka muuttavat hänen katseensai loitsun tavoin lumoavaksi. Tämä lumous tehosi vartiopäällikköönkin, ja yllättäen ystävällisenä hän nieli Rincewindin selityksen ylemmältä taholta tulleesta tehtävästä, joka piti hoitaa vähin äänin ja jota ei voitu luottaa muille paikalla olleista kuin hänelle. 

Rincewindin astuessa vartijoiden huoneen ovelle Budweiser odotti hetken ja kolkutti sitten kirjurin ovelle, astuen sisään. Samalla ovenavauksella huoneeseen livahti myös näkymätön Sharnwyz. Kirjuri tuijotti hetken hölmistyneenä Budweiseria, joka sanoi olevansa eksyksissä ja tarvitsevansa papereita. Siinä vaiheessa Budweiser yritti hypnotisoida kirjurin. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja kirjuri oli nyt kylliksi toipunut yllätyksestään kutsuakseen vartijoita. Silloin Sharnwyz, joka tajusi Budweiserin loitsun epäonnistuneen, kalautti kirjuria tikarinkahvalla takaraivoon ennen kuin tämä ehtisi meluta lisää. Kirjuri lysähti pöytänsä ääreen tajuttomana, ja Budweiser luuli hetken, että mustahaltia oli tappanut hänet. Sharnwyz vakuutti, että kirjuri oli vain tajuton, mutta Budweiser vihoitteli siitä, että Sharnwyz ei ollut antanut hänelle aikaa yrittää hypnotismia uudelleen. 

Tässä vaiheessa Rincewind oli saanut vartiopäällikön vakuuttuneeksi siitä, että olimme luvallisella asialla, ja vartiopäällikkö tuli noutamaan kirjurin huoneesta pariovien avaimet. Nähdessään pöytäänsä vasten nuokkuvan kirjurin hän vain arveli miehen nukahtaneen uupuneena työnsä ääreen. Näin saatiin pariovet auki ja vankkurit ajettiin sisään. Tässä vaiheessa Rincewindin mieleen juolahti vielä muuan seikka, ja papereitaan tärkeän näköisenä selaten hän kysyi vartiopäälliköltä, tiesikö tämä, missä olivat varaston arvotavarat, jotka pitäisi myös ottaa mukaan. Ilahtuneena voidessaan olla avuksi vartiopäällikkö ohjasi Rincewindin kirjurin huoneeseen. Pöydän alta lattiasta löytyi luukku, jonka alapuolella olevasta pienestä kellarista nousi viisi pussia kolikoita ja yksi pienempi pussi, jossa kaikesta päätellen oli jalokiviä. Pussit lastattiin vankkureihin, eikä Helga voinut kuin ihailla Rincewindin suoritusta. 

Rincewindin valvovan silmän alla Jerkov, Brünhilde ja vartiopäällikkö lastasivat vankkurit. Sharnwyz kiipesi parvelle ja alkoi laskea alas turkispaaleja. Puolen tunnin kuluttua ensimmäiset vankkurit oli jo lastattu, ja Columbo lähti ajamaan niitä satamaan, jossa Ankerias ja lastaajat odottivat. Hän pääsi portista ongelmitta, vaikka vartijat vähän nurisivatkin yötyöstä. Vartijoiden nurina tosin vaimeni huomattavasti, kun seuraavia vankkureita ajanut Budweiser antoi heille muutaman hopean vaivanpalkkaa. 

Kaikki sujui kuin tanssi, ja saimme tyhjennettyä varastosta yhteensä kymmenen vankkurillista tavaraa, enimmäkseen kalliita kankaita, aseita ja turkiksia, mutta Jerkovin iloksi myös puolitoista lastia parhaita juomia. Kun aikaa aamun vahdinvaihtoon oli vielä pari tuntia, lähtivät viimeiset lastit varastolta. Olimme saaneet kaikkein arvokkaimman tavaran talteen, mutta loput joutuisimme tuikkaamaan tuleen. Helga huomautti Rincewindille, että olisi parempi, jos vartiopäällikkö ei olisi näkemässä varaston sytyttämistä. Rincewind, joka oli jo perusteellisen kyllästynyt sen ääliön ihailuun, keksi vielä juonen, jolla vartiopäällikkö saatiin pois kaupungista, ja samalla pois meidän lähettyviltämme. Keksien tarinan, että olimme kuljettamassa lastia Nyr Dyvin eteläpuolelle Leukishin kaupunkiin, Rincewind puhui vartiopäällikön menemään sinne edeltä suorittamaan tarvittavia valmisteluja ja antoi miehelle 20 kultarahaa hevosen ostoon ja matkakuluihin. Vartiopäällikön mentyä kannoimme köysissä olevat kaksi muuta vartijaa ja kirjurin vuokrahuoneemme porraskäytävään, josta heidät epäilemättä löydettäisiin ajallaan.  Sitten viimeiset vankkurilastit lähtivät satamaan Jerkovin ja Columbon ohjastamina, ja ainoastaan Helga ja Sharnwyz jäivät varastolle valelemaan öljyä villapaalien päälle. 

Kun Jerkov ja Columbo palasivat takaisin varastolle, olivat Helga ja Sharnwyz saaneet työnsä valmiiksi. Muiden alkaessa sytyttää tulia Jerkov katseli murheissaan oluttynnyreiden rivistöä. Sitten hän tarttui käsikirveeseensä ja löi erään tynnyrin kannen auki, kauhaisten sieltä nopeasti olutta ja hörppien sen siirtyäkseen seuraavalle tynnyrille, jonka luona hän toisti saman tempun. Samaan aikaan alkoivat villapaalit kärventyä, ja varastoon alkoi levitä pahanhajuista savua. Oli aika poistua. Helga lähti viimeisenä ja lukitsi sivuoven jäljessään. 

Helgan, Jerkovin, Columbon ja Sharnwyzin ehtiessä Ankeriaalle, jonka kannella muut jo odottelivat, alkoi varastoalueen suunnasta näkyä nopeasti paksuneva savupatsas, ja palokellot alkoivat kilkattaa. - Taitaisi olla aika lähteä, huomautti Helga Rincewindille, joka oli samaa mieltä ja meni sanomaan kapteenille, että ankkuri voitiin nostaa. Pian Ankerias soljui alavirtaan jättäen taakseen Stoinkin sataman ja taivaalle yhä sakeampana nousevan savun.