kepeli
Riftcrag - Eroamme haltioista - Oleskelua - Yulduz liittyy joukkoon 
- Lähtö Riftcragista 
Matka
Ogrejen luolasto
Vesitemppeli
Mustahaltialuolissa
Rotkon pohjalla
Riftcrag
Kotimatka:
Stoink / Phostwood /
Purjehdus Dyversiin

Aikaisemmat seikkailut

10.5.2000
4.-8.3.6097
Rankkasade lakkasi aikanaan ja pääsimme jatkamaan matkaa. Saavuimme puolen päivän jälkeen Riftcragin porteille. Itse kaupunki sijaitsee sivukanjonin reunalla jyrkänteen partaalla, jolta kaupungin läpi virtaava joki syöksyy putouksena kanjoniin. Koko kallioseinämä kaupungin alla oli kaivettu täyteen tunneleita niin että se muistutti reikäjuustoa. Jonakin päivänä koko paikka vielä romahtaa alas... 

Ylös matkaaminen tapahtui vähemmän luotettavan näköisen hissisysteemin avulla. Koska erikoinen seurueemme toisinaan herättää hieman liikaa huomiota saapuessamme uusiin kaupunkeihin, menimme hissin ala-asemalle ja lähetimme sieltä hissin mukana sanan tulostamme Riftcragiin. Sitten jäimme odottelemaan pariksi tunniksi. Rincewind jakoi kaikille aarteesta 60 hopearahaa käytettäväksi kaupungissa. Katselimme myös hissilaitteistoa, ja tulimme vakuuttuneiksi siitä, että mieluumin lentäisimme suoraan ylös vesiportille. Parin tunnin odottelun jälkeen lähdimme sitten liikkeelle, koska tässä ajassa sana saapumisestamme oli jo ehtinyt levitä, emmekä odottaneet kohtaavamme ongelmia. 

Riftcragin asukkaat eivät ehkä ole lainkuuliaisimpia mahdollisia, mutta heidän kunniakseen on sanottava, ettei heillä ole ennakkoluuloja kaupunkiin pyrkiviä kohtaan - varsinkin jos näillä on rahaa. Meidät neuvottiin ystävällisesti kaupungin parhaaseen majataloon, jossa ei sielläkään kieltäydytty majoittamasta trollia ja vihreää lohikäärmettä. Kukin varasi huoneen makunsa mukaan (Rincewind, Budweiser ja Helga ottivat sviitit muiden tyytyessä vaatimattomampaan majoitukseen ja Catbreathin saadessa itselleen telttakatoksen majatalon joenpuoleisella sivulla olevalle niitylle) ja lepäsimme seikkailun rasituksista. 

Kylvyn ja aterian jälkeen muutamat tunsivat itsensä riittävän pirteiksi lähteäkseen vielä kaupungille. Brünhilde halusi korjauttaa panssariaan, Roger oli kiinnostunut maagisista aseista, Budweiser lähti etsimään Riftcragin gnomeja ja Kaunis ynnä Sharnwyz menivät tiedustelemaan paikallisesta haltiatemppelistä, ottaisivatko nämä mustahaltioiden kiduttaman poloisen hullun hoiviinsa. Temppelissä luvattiinkin huolehtia tämän haltiaparan tarpeista, jolloin Kaunis ja Sharnwyz kumpainenkin lahjoittivat merkittävän summan rahaa temppelille kiitollisuutensa osoituksena ja käytettäväksi hulluparan ylöspitoon ja hoitoon. Myös pelastamistamme haltioista toinen jätti seurueemme Riftcragissa lähtien etsimään omiaan. 

Päätimme viipyä kaupungissa muutamia päiviä, jotta ehtisimme levätä riittävästi ja saisimme muutamia hankintoja tehtyä. Koska henkiinherätysloitsuja sisältävät scrollimme olivat vähissä, Rincewind ja Roger kävivät temppeleissä tiedustelemassa mahdollisuuksia ostaa niitä lisää. Paikallisessa Tritheironin temppelissä he tapasivat nuoren papin (tai papittaren), joka oli valmistautumassa opiskelunsa matkustusvaiheeseen, ja ilmeisesti seurueemme ilmeisen menestyksen ansiosta tarjoutui lähtemään mukaamme siltä varalta, että tarvitsisimme toista pappia. Rincewind ei ollut kovin innokas ottamaan vielä yhtä kokematonta säheltäjää joukkoomme, mutta Roger piti tätä Yulduz-nimistä pappia sen verran sympaattisena, että ehdotti hänen ottamistaan mukaan joukkoon - parannustaitoja kun ei voi olla liian paljon, eikä Yulduz ollut vaatimassa edes palkkaa. Niinpä he sopivat Yulduzin kanssa, että tämä tapaisi joukkiomme neljän päivän päästä ja lähettäisimme myöhemmin sanan, mitä kautta olimme poistumassa kaupungista. 

Loppujen lopuksi päätimme, että poistuisimme Riftcragista samaa kautta kuin sinne olimme saapuneetkin, eli palaisimme takaisin rotkon pohjalle, mutta tällä kertaa kulkisimme rotkoa pitkin itään päin, kiipeäisimme ylös sen itäpäästä ja jatkaisimme matkaamme Stoinkin kautta Radigast Cityyn, koska meillä oli vielä runsaasti aikaa ennen kuin meidän pitäisi tavata siellä ogrejen luolasta vapauttamamme miehet. Lähetimme Yulduzille sanan, ja maaliskuun kahdeksannen päivän aamuna tapasimme hänet vesiportilla. Rincewind ja Roger olivat unohtaneet mainita Catbreathista ja Rivenistä, ja uuden pappimme leuka loksahti huvittavasti hänen nähdessään, millaiseen joukkoon hän oli pestautunut. Budweiser suoritti nopeasti esittelyt ja aikansa ällistettyään tämä Yulduz-pappi puhui jotakin sekavaa yksilöllisyydestä ja vapaudesta (huomasimme pian, että nämä sanat vilahtelevat hänen puheessaan jatkuvasti), mutta ei enää sen jälkeen kysellyt tyhmiä. Emme edelleenkään uskaltaneet luottaa hissiin, joten lensimme alas ja suuntasimme jälleen kulkumme kohti rotkoa. 

Jonkin matkaa kuljettuamme meitä vastaan tuli joukko miehiä, jotka epäilyttävästi vaikuttivat tietyn alan yksityisyrittäjiltä. He eivät kuitenkaan halunneet yrittää meidän kanssamme, ja ohitimme toisemme rauhallisesti.