kepeli

 Saapuminen rotkoon - Hippogriiffit - Luola ja salaovi - Ogremaagien luolasto - Suuri taistelu - Rivenin kuolema - Rivenin reinkarnaatio - Toinen taistelu ogreja vastaan - Ogreluolien puhdistus 

Matka
Saapuminen rotkoon 
ja ogrejen luola
Vesitemppeli
Mustahaltioiden luolissa
Rotkon pohjalla
Riftcrag
Kotimatka:
Stoink / Phostwood /
Purjehdus Dyversiin

Aikaisemmat seikkailut


21.2.6097
Aamun koitettua jatkoimme matkaa kukkuloille. Maasto oli kummallista, korkeiden kiviharjanteiden rikkomaa. Siellä kohtasimme lauman trolleja. Etujoukkomme taisteli menestyksekkäästi. Rincewind tuhkasi 12 trollia tulipallollaan. Bud heitti yhteen jonkun omituisen illuusion, joka sai sen tappelemaan tyhjää vastaan kunnes se kaatui kuolleena maahan. Tämä todisti taas, että Budwaiserilla on enemmän voimaa kuin miltä äkkiseltään saattaa vaikuttaa, ja lisäsi kyllä muiden kunnioitusta Budia kohtaan.  Catbreath lentopommitti trolleja kivillä. Sharnwyz lenteli näkymättömänä luudalla, mutta oli pareminkin tyylikäs kuin tehokas. Myös uusi hobittivahvistuksemme osallistui taisteluun, tosin pääasiassa lyöntejä vastaanottavalla puolella. 

Jatkoimme matkaamme ja saavuimme pian rotkon reunamille. Lähdimme laskeutumaan seinämää alas kapeaa polkua pitkin. Pienen kinastelun jälkeen päädyttiin siihen, että köysiä ei käytetä. Tiedä sitten, olisiko niistä ollut mitään hyötyä siinä vaiheessa, kun kimppuumme kävi kahdeksan hippogriiffiä. Rincewind käristi paria niistä tulipallolla. Takajoukko oli kuitenkin hätää kärsimässä kapealla polulla, ja yksi Rincewindin henkivartijoista joutui hippogriiffin kynsiin, menetti tasapainonsa ja syöksyi rotkoon... Myös Catbreath oli hätää kärsimässä. Onneksi Rincewindin loitsut ja muutamat ammutut nuolet sitten pudottivat loputkin hippogriiffeistä. 

Laskeuduttuamme vielä vähän matkaa näimme hieman polkua ylempänä luolan, jota Roger lennähti töppösillään tutkimaan. Luolassa asui kivijättiläinen, mutta eipä asunut pitkään enää sen jälkeen, kun rankkurimme pääsi paikalle. Muutkin tulivat tutustumaan luolaan, ja löysimme sieltä salaoven, jonka takaa alkoi käytävä alas. Jättiläinen olikin ilmeisesti ollut jonkinlainen ovenvartija, ja meitä kiinnosti kovasti tietää, ketä salaoven takana asui. Päätimme lähteä tutkimaan käytävää. Catbreath ja Brünhilden koirat jäivät luolaan.

22.12.1999 21.2.6097
Laskeuduimme loputtoman pitkän matkan alas portaita, kunnes päädyimme huoneeseen, jossa oli kolme soihtujen pidikkeisiin kytketyllä ketjumekanismilla toimivaa salaovea. Alaspäin johtavat portaat eivät enää jatkuneet. Valitsimme sen oven, joka näytti ketjujen kulumisesta päätellen olevan eniten käytetty, ja päädyimme suoraan ogrejen luolaan. Syntyi ankara taistelu, ja ruumiit (ogrejen) tukkivat käytävät. Ogret vetäytyivät ja me seurasimme perässä, etummaisina Roger, Riven ja Brünhilde, kuten tavallista. Komentokeskuksessa oli kuitenkin hienoista hämminkiä, jonka takia muut eivät seuranneetkaan perässä. Kun kärkikolmikkomme tuli suureen saliin, he huomasivat olevansa kolmestaan vailla tulitukea ja heihin tähtäiltiin ballistoilla. Brünhilde otti täysosuman kylkeensä ja myös Riveniin osui. Tämähän ei meitä riittänyt pysäyttämään, mutta ogrejen komentajana olikin ogremaagi, joka sai kieron tuuman lumota kelpo Rivenin luulemaan häntä ystäväksi. Jopa Brünhilde ällistyi nähdessään Rivenin menevän rauhallisesti ogreja kuhisevaan käytävään, jonka jälkeen raskas kiviovi laskeutui rankkurin takana. Myös salin toisessa päässä ovi sulkeutui, jättäen kuitenkin Rogerin käytävän ulkopuolelle. 

Nyt tulivat muutkin saliin, ja nopeasti syntyi päätös lähteä pelastamaan Riveniä ogrejen kynsistä. Rincewind teki seinään aukon loitsullaan, ja siitä pujahtivat rohkeimmat taistelijamme sisään. Rogerin ja Brünhilden perässä Sharnwyz lensi näkymättömänä luudalla katonrajassa. Ogret olivat sijoittaneet ballistan heti seuraavan käytävän laajennukseen ja ampuivat meitä. Lentäen Roger ja Sharnwyz pääsivät kuitenkin niiden ylitse. Riveniä ei kuitenkaan näkynyt. Taistelimme huoneessa, kun ogremaagi heitti salamaniskuloitsun, joka oli vähemmän mukava yllätys. Sharnwyz alkoi olla huonona ja joutui perääntymään. Brünhilde ja Roger kuitenkin jatkoivat. Seuraavassa huoneessa he kohtasivat ogremaagin ja Rivenin sekä joukon vähäisempiä ogreja, maagin käskyläisiä, jotka estivät Rogeria ja Brünhildeä pääsemästä maagin kimppuun. Lisäksi Riven käyttäytyi peräti omituisesti ja näytti suojelevan ogremaagia. 

Kun ogremaagi näki, ettei sen alaisista ollut kuin korkeintaan hidastamaan Rogeria ja Brünhildeä, se turvautui taas kieroihin temppuihinsa ja lumosi myös Rogerin. Brünhildeen sen taiat eivät kuitenkaan tepsineet. Kääpiö joutui kuitenkin berserkkiraivon valtaan, ja alkoi riehua hulluna tapparansa kanssa, jolloin Roger nosti ogremaagin turvaan katonrajaan. Kun Rincewind, joka tarkkaili tilannetta taempaa, näki, mitä oli tapahtunut, hän yritti vastalumousta Rogeriin, ja onnistuikin siinä. Tässä vaiheessa ogremaagi teki kriittisen virheen, ja heitti toisen salamaniskuloitsun Rincewindiä ja Brünhildeä vastaan. Siinä sivussa kärsi vähän Rogerkin. Onneksi, sillä se sai Rogerin taas järkiinsä. Rivenin ogremaagin loitsu sen sijaan kaatoi. 

Roger kävi nyt ogremaagin kimppuun ja Rincewindkin taisi heittää vielä jonkin loitsun, ja niin siitä maagista lopulta päästiin. Berserkkinä riehuva Brünhilde yritti lyödä kaikkea mikä vielä liikkui, Roger mukaanlukien, mutta ei onnistunut osumaan lentävään rankkuriin ja väsähti lopulta, huonossa kunnossa kun oli otettuaan pari koppia salamaniskuista.Tässä vaiheessa sitten havaittiin, että Riven oli kuollut.

Koska yksi kärkipään taistelijamme oli saanut surmansa ja muutkin kehnossa kunnossa, emme jatkaneet taistelua, vaan kantaen Rivenin ruumista vetäydyimme takaisin ylös luolaan, josta olimme lähteneet. 
 

5.1.2000 21.-22.2.6097
Päästyämme takaisin ylös luolaan Kaunis luki scrollin, jossa oli henkiinherätysloitsu, mutta Rivenin kaltoinkohdeltu tomumaja oli nyt tullut tiensä päähän, ja henkiinherätys epäonnistui. Järkyttyneinä pohdiskelimme, mitä voisimme tehdä kuolleen ystävämme takaisin saamiseksi. Lopulta Rincewind ehdotti, että hän voisi reinkarnoida Rivenin - kutsua siis tämän hengen takaisin uudessa ruumissa. Oli kuitenkin olemassa melkoinen riski, että ruumis, johon Rivenin henki palaisi, ei olisi niin kovin viehättävä, joten päätettiin, että Kaunis kysyisi Rivenin hengeltä, mikä hänen oma toivomuksensa oli asian suhteen. Niin tehtiin, ja Riven antoi suostumuksensa reinkarnoimiseen. Rincewind siis luki loitsunsa ja jäimme jännittyneinä odottamaan, millaisen ulkoisen olemuksen saaneena Riven palaisi luoksemme. Kaunis erityisesti varoitti meitä muita siitä, että emme saisi osoittaa inhoa tai järkytystä, mikäli Rivenin ulkomuoto olisi jokin vähemmän ylevä, mutta silti olimme huonosti varautuneita, kun luolan suulta alkoi kuulua raskaita askeleita ja pian eteemme löntysteli ILJETTÄVÄ, KÄNSÄINEN, LAIKUKKAAN HARMAA TROLLI! 

Oliko kelpo Rivenimme todella muuttunut trolliksi? Mitä järkyttävää kohtalon ivaa, joutua nyt reinkarnoiduksi otukseksi, jota rankkurit syvästi vihaavat. Mutta trolli todellakin vakuutti olevansa kuollut ystävämme. Roger oli suunniltaan ja moni muukin syvästi järkyttynyt. Joitakin tosin moinen kohtalon käänne alkoi nopeasti huvittaa... Riven itse suhtautui ihmeen tyynesti muuntuneeseen muotoonsa, mutta kaipa moninkertainen kokemus kuolemasta voi tehdä sellaista ihmiselle (tai trollille). 

Vähitellen tulimme melko lailla vakuuttuneiksi siitä, että trolli tosiaankin oli Rivenin henki uudesti ruumiillistuneena. Jopa Roger yritti urheasti sopeutua ajatukseen ja aloimme nähdä asian valoisat puolet: ainakaan Riven ei kovin usein tarvitsisi parantavia loitsuja, sillä trollina hän niiden tavoin pystyisi parantumaan karmeimmistakin haavoista ja vieläpä melko nopeasti. Yövartioon kukaan ei trollia sentään uskaltanut vielä luottaa, ja kaikki vartiossa olevat kyllä tarkkailivat nukkuvaa trollia epäluuloisesti, siltä varalta, että se joutuisi jonkinlaisen vaistonvaraisen murhanhimon valtaan. Mutta mitään sellaista ei tapahtunut, ja aamun valjetessa valmistauduimme taas lähtemään alas käytäviin ja luolastoihin. Johtotähtenämme oli nyt kosto: Rivenin kohtalo oli ogrejen syytä, ja niille oli näytettävä, ettei meidän ystäviämme tapeta ilman rangaistusta. 

Lähdimme siis jälleen laskeutumaan portaita alas ogrejen luoliin. Riven kulki etummaisena, ollen ymmärrettävästi kaikkein innokkain pääsemään niiden kimppuun, joiden syytä hänen muuttunut olemuksensa oli. Portaikossa Riven kohtasi mäkijättiläisen, mutta aikailematta teki siitä selvää jäämättä odottamaan apua keneltäkään. Tämä viimeistään vakuutti meidät siitä, että trollinakin Riven oli edelleen vanha kunnon Riven. 

Kun avasimme oven, joka johti ogrejen luolaan, ei tarvinnut olla tarkkanenäinen trolli haistaakseen jotakin epäilyttävää: lattialle oli kaadettu öljyä. Edempänä oli myös puunlastuja ja muita sytykkeitä. Ogret siis kuvittelivat käristävänsä meidät, kun astuisimme luolaan. Niin yksinkertaisia ne ovat. Päätimme puhdistaa tiemme ja sytytimme öljyn palamaan. Siitä tuli kuitenkin melkoisesti pahanhajuista savua, ja vaikka suljimme oven, savu tihkui käytävään. Muutamat alkoivat saada myrkytysoireita ja niin vetäydyimme ylemmäs odottamaan savun hälvenemistä.
 

12.1.2000 22.2.6097
Aikamme odoteltuamme savu alkoi hälvetä. Bud muutti itsensä wraithiksi ja livahti ovenraosta tutkimaan tilannetta ogrejen luolassa. Hän palasi raportoimaan, että savua oli edelleen sisällä melko paljon, ja ogret olivat sulkeneet suuren salin isot kiviovet, jotka olivat niin tiiviit, ettei wraithikaan päässyt niistä kulkemaan. Odottelimme vielä jonkin aikaa, kunnes oli turvallista mennä luoliin. 

Rincewindin loitsulla pääsimme toisen kivioven läpi. Ogret väijyivät ballistoineen sen takana samassa paikassa kuin edelliselläkin kerralla, mutta eivät ehtineet ampua kuin kerran ennenkuin Roger, Riven ja pian myös Brünhilde olivat niiden kimpussa. Ahtaissa käytävissä ja kallioon louhituissa huoneissa seurasi pitkä ja ankara taistelu, jossa miekat kalisivat ja loitsut leimahtelivat eikä armoa tunnettu. 

Viimein taistelun melske vaimeni. Olimme surmanneet yli kuusikymmentä ogrea, mutta niiden johtajat olivat vielä löytämättä. 
 

19.1.2000 22.2.6097
Tutkimme ogrejen luolastoa ja löysimme niiden aarteen. Samalla säikäytimme liikkeelle yhden ogren, joka oli säästynyt taistelulta. jonka onnistui kuitenkin livahtaa meiltä pakoon. Jonkinlaisesta asuinluolasta löysimme lisäksi muutamia ogrenaaraita ja niiden poikasia. Jopa Rincewind nykyisellään kavahtaa lasten surmaamista, vaikka ne sitten olisivatkin ogrenpentuja, ja moni muukin vastusti poikasten tappamista, mutta rankkureillamme tällaisia estoja ei ogrejen suhteen ollut ja he teurastivat niin emot kuin poikasetkin. Kenties tämän teon seurauksena toinen jäljelläolevista ogremaageista tuli kimppuumme, mutta tällä kertaa loitsut eivät sitä auttaneet ja se koki muiden kaltaistensa kohtalon. 

Ogremaagin kohtaamisen jälkeen löysimme ogrejen vankityrmän, jossa oli kahdeksan vankia. He olivat enimmäkseen lähiseutujen talonpoikaisväkeä, jotka ogret olivat vanginneet tuhoamistaan lähiseutujen kylistä ja pitäneet hengissä vain syödäkseen heidät myöhemmin. Tästä voimme nähdä, että teimme hyvän työn vapauttaessamme nuo seudut niiden asukkaita vainoavasta ogrelaumasta. Vankien joukossa oli myös eräs mies, jolta ogret olivat katkaisseet kielen. Hän oli maagi, viimeinen elossaoleva jostakin seikkailijajoukosta, joka ennen meitä oli yrittänyt tutkia rotkoa. 

Otimme vangit mukaamme. Yksi heistä myönsi osaavansa hiukan käyttää miekkaa, ja koska  epäilimme luolassa vielä olevan ogreja, annoimme hänelle aseen. Sitten jatkoimme tutkimuksiamme luolastossa. Viimein kohtasimmekin jäljellä olevat kymmenkunta ogrea ja niiden johdossa olevan ogremaagin. Tuskin tarvinnee sen tarkemmin täsmentää sen taistelun käänteitä. 

Silloin emme sitä vielä tienneet, mutta yksi ogre oli piileksinyt luolastossa ja hiipi selkämme takana ulos. Se kiipesi ylös luolaan vievät portaat ja hyökkäsi salaovesta pahaa-aavistamattoman Catbreathin kimppuun. Ties kuinka pienen ystävämme olisi käynyt, elleivät Brünhilden koirat olisi myös olleet paikalla ja päättäneet yhteistuumin puolustaa lohikäärmeystäväänsä, jonka kyljessä ne ovat tottuneet mukavasti nukkumaan. Niin päättyi tämän ogren taival kahden Greysmerensusikoiran hampaisiin. 

26.1.2000 22.2.6097
Palasimme ylös, josta löysimme haavoittuneen Catbreathin ja koirat sekä puoliksi syödyn ogren. Tässä vaiheessa meille selvisi, mitä oli tapahtunut ollessamme vielä alhaalla luolissa tekemässä ogreista selvää. 

Olimme aikeissa lähteä vielä takaisin tutkimaan luolia, mutta ensin meidän täytyi saattaa matkaan vangit, jotka olimme vapauttaneet. Annoimme heille mukaan ruokaa ja hieman rahaa, jolla he voisivat hankkia lisää tarvikkeita. Koska useimmilla heistä ei ollut enää kotikylää tai perhettä, jonka luokse palata, kerroimme linnastamme ja sovimme tapaavamme heidät Radigastin kaupungissa huhtikuun puolessavälissä. Ne, jotka haluaisivat asettua asumaan Schlüsselhofiin,  olisivat tervetulleita aloittamaan elämänsä siellä alusta. Lopuksi kuljetimme heidät rotkon reunalle, josta tämä surullinen pieni kulkue lähti etsimään tietään takaisin ihmisten ilmoille. Pääsisivätkö he lopulta turvallisesti pois autioilta nummilta, on vaikea sanoa, sillä monet vaarat vaanivat siellä puolustuskyvyttömiä matkalaisia. 


 jatkuu...