kepeli
Jättiläisten luolassa - Rivenin muodonmuutos ja kahdeksas kuolema - Saapuminen rotkon itäpäähänYöpyminen kylässä - Matka jatkuu - Kohtaamisia - Saavumme Stoinkiin
Matka
Ogrejen luolasto
Vesitemppeli
Mustahaltialuolissa
Rotkon pohjalla
Riftcrag
Kotimatka:
Stoink / Phostwood /
Purjehdus Dyversiin
17.5.2000
8.-12.3.6097
Ensimmäinen matkapäivä Riftcragista lähdön jälkeen sujui rauhallisissa merkeissä. Illalla Rincewind teki taas talot, ja tavan mukaan asetimme vartijat. 

Alkuyöstä Brünhilden ollessa vartiossa ovelle tultiin kolkuttamaan. Brünhilde näki raollaan olevasta ikkunasta muutamia isokokoisia otuksia ja herätti Rincewindin, joka loihti ulos valon maaginsauvallaan. Ogreiksihan ne kolkuttelijat paljastuivat, eikä Rincewind jäänyt niiden aikeita kyselemään, vaan heitti tulipallon. Leimahduksen jälkeen Brünhilde, Roger ja Riven rynnivät ulos ja tappoivat ne ogret, jotka olivat selviytyneet hengissä Rincewindin loitsusta. Loppuyö sujuikin rauhallisesti. Aamulla tosin jouduimme syömään aamiaista talossa, sillä raadot olivat alkaneet jo haista melko kammottavasti.

Ermys ennusti, että odotettavissa olisi rankkasade myöhemmin päivällä, joten päätimme etsiä jonkin mukavan luolan, jossa pitää sadetta. Rankkurit hieman nurkuivat siitä, että muut luulivat olevansa sokerista, kun eivät pientä sadekuuroa kestäneet, mutta he jäivät vähemmistöön. Useimmat eivät halunneet ehdoin tahdoin kastua, ja niin pyysimme Catbreathia pitämään silmänsä auki, kun se lähti etsiskelemään ateriaa itselleen. 

Jonkin ajan kuluttua Catbreath palasikin vatsa pullollaan ja ilmoitti löytäneensä sopivan luolan, joka oli meillä vajaan tunnin matkan päässä. Vielä ei satanut, mutta pilvet näyttivät jo siinä määrin uhkaavilta, että aikailematta suuntasimme luolalle päin Catbreathin opastuksella. 

Kun saavuimme luolalle, näimme, että se oli asuttu. Asukkaat eivät myöskään vaikuttaneet kovin mukavalta väeltä, sillä luolan suuaukon ympärillä oli pääkalloja seipäiden nenässä. Rankkurit tutkailivat maassa näkyviä jälkiä, ja päättelivät, että luolassa asui mäkijättiläisiä, joilla oli ilmeisesti lemmikkeinään isoja liskoja. Koska rankkurit vihaavat mäkijättiläisiä (sopii tietysti kysyä, mitä he eivät vihaisi) Roger ja Riven halusivat oikopäätä mennä luolaan ja tehdä niistä selvää. Kuten tavallista, Brünhilde oli myös tappelun kannalla, ja jäämättä odottamaan muita painelivat reippaat lihaskimppumme sekä druidi Ermys luolaan. 

Ovensuussa oli vahtina kolme viisimetristä liskoa. Aikailematta Roger päästi ne päiviltä. Yhden onnistui tosin puraista Rogeria ennen kuin sekin pääsi hengestään. Muu porukka saapui paikalle juuri parahiksi todistamaan liskojen loppua. Useimmat arvelivat, että rankkurit, druidi ja Brünhilde kyllä hoitaisivat luolan tyhjennyksen. Mark Pole ja Zelgadis päättivät kuitenkin tällä kertaa kunnostautua ja menivät luolaan. Myös Yulduz halusi seurata heitä, mutta Jerkov pyrki aluksi estämään häntä. Rincewind kuitenkin oli sitä mieltä, että annettaisiin nyt uusien tulokkaiden näyttää mihin pystyivät. 

Rogerin ja muiden edetessä syvemmälle luolaan lensi luolan perältä valtava kivi, joka osui suoraan Rogeriin. Jättiläiset olivat siis kotona. Innoissaan rankkurimme syöksyivät eteenpäin kohtaamaan vihollisensa, ja voimansa tunnossa myös hobitti Mark Pole kiiruhti eteenpäin. Sen nähdessään Yulduz päätti pikaisesti toimia ja pyysi jumalaltaan Trithereonilta apua urhealle hobitille. Sitten hän jäi syrjästä seuraamaan taistelua, tietäen, ettei voisi olla siinä juurikaan avuksi. 

Jättiläisiä oli neljä, ja ne heittelivät valtavia kiviä lähestyvien taistelijoidemme päälle, osumatta kuitenkaan keneenkään. Roger kävi raivoisasti yhden jätin kimppuun ja surmasi sen miekkansa iskuilla. Brünhilde käytteli kirvestään, Ermys sapeliaan ja  Riven miekkaansa, ja Pole ja Zelgadiskin kävivät reippaasti jättien kimppuun. Kohta Roger teki selvää toisestakin jättiläisestä, jota muut olivat ensin hieman pehmittäneet. Nyt jäljellä oli enää kaksi jättiläistä, yksi Riveniä ja Polea vastaan, toinen Brünhildeä ja Zelgadista vastassa. Roger jatkoi eteenpäin luolan takaosasta alkavaan käytävään Ermys kannoillaan, ja kohtasikin kaksi jättiläistä, jotka olivat tulossa ensimmäisten neljän avuksi. Ne viskoivat kiviään, mutta eivät osuneet. 

Budweiser oli nyt myös seurannut muita luolaan, ja kokeili loitsia yhtä jättiläisistä. Se ei kuitenkaan joutunut harhojen valtaan, ja Pole sai tilaisuuden antaa sille kelpo iskun miekallaan. Brünhilde surmasi lopulta oman jättiläisensä hirmuisella tapparaniskulla. Nyt oli etummaisessa luolassa vain yksi jättiläinen, jolla oli neljä päättäväistä vastustajaa. Riven, joka oli haavoittanut sitä jo aikaisemminkin, antoi sille jälleen melkoisen iskun miekallaan. Jättiläinen löi Mark Polea ilkeän näköisesti, mutta sitten Mark niitti siltä miekallaan jalat alta. Niin kaatui tämäkin jättiläinen.

Tällä välin Roger ja Ermys olivat saaneet hengiltä käytävässä olleet kaksi jättiläistä, ja jatkaneet peremmällä olevaan toiseen luolaan, jossa oli vielä kaksi, hieman pienempää jättiä. Näistä Roger heti tappoi toisen. Zelgadis rynnisti myös paikalle ja onnistui haavoittamaan viimeistä elossa olevaa jättiläistä, jonka jälkeen Roger antoi sille kuolettavan iskun. 

Taistelu oli siis ohi, eikä kukaan meistä ollut pahasti haavoittunut. Raahasimme jättiläisten ruumiit ulos ja tutkimme luolaa. Sieltä löytyi melkoinen kasa hopeakolikoita, mutta muuta aarretta - yhtä ametistia lukuunottamatta - ei jäteillä ollut. Kun Rincewind oli puhdistanut luolasta taistelun jäljet tulipallollaan, asetuimme taloksi. 

Ulkona alkoi nyt sataa, mutta Roger halusi välttämättä lähteä metsälle. Budweiser taas keksi taemman luolan seinästä syvän halkeaman, jota hän halusi mennä tutkimaan. Niinpä hän muuntautui wraithiksi ja katosi halkeamaan kuin savu. Me muut asetuimme pitämään sadetta. Tässä vaiheessa alkoi Riven puhella jälleen Rincewindin kanssa siitä, että hän haluaisi muuttua  takaisin ihmiseksi. Rincewind myönsi, että olisihan se mahdollista, mutta yritykseen sisältyi kuitenkin pari riskiä: ensinnäkin Riven ei ehkä muistaisi aikaisempaa elämäänsä, ja lisäksi muodonmuutos voisi tappaa hänet. Siitä huolimatta Riven ilmoitti olevansa halukas ryhtymään kokeeseen - hänen täytyi jo tähän mennessä ajatella, että mikä tahansa vaihtoehto olisi parempi kuin loppuelämä trollina, ja siitä tuskin kukaan voi olla eri mieltä. 

Rincewind siis valmistautui heittämään muodonmuutosloitsun, ja muut paikalla olevat seurasivat henkeään pidätellen tapahtumia. Rincewind lausui jotakin oudolla kielellä ja teki omituisia eleitä, ja siinä silmiemme edessä muuttui Riven jälleen ihmiseksi. Mutta... Muodonmuutoksen rasitus oli kaiketi liikaa, ja niin makasi edessämme entinen trolli - kylläkin jälleen ihmiseksi muuttuneena, mutta kuolleena kuin kivi. Ei Riven nyt aivan entiseltään näyttänyt, hiusten väri kyllä täsmäsi mutta arpia ja lihaksia oli melko lailla vähemmän. Tuntui kuitenkin kohtalon ivalta, että Rivenin piti kuolla siihen loitsuun, jolla hänet yritettiin saada jälleen takaisin ihmishahmoon. Siksi Kaunis halusi yrittää vielä kerran herättää Riveniä henkiin. Seurasimme kaikki tarkkaavaisina, kuinka Kaunis rukoili jumalaansa, ja iloksemme Riven alkoikin osoittaa elonmerkkejä. 

Rivenin muodonmuutoksen ja sitä seuranneiden tapahtumien aikana Budweiser oli palannut tutkimusmatkaltaan. Hän kertoi seuranneensa halkeamaa useita kymmeniä metrejä, ja se johti suureen tippukiviluolaan. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään pieniä ötököitä vaarallisempaa. Rogerkin palasi parahiksi metsältä saatuaan loukuilla pyydetyksi pari jänistä, ja oli tietenkin kovin ilahtunut nähdessään vanhan ystävänsä miltei ennallaan. Helga alkoi valmistaa jäniksistä juhla-ateriaa. Riven kannettiin taemman luolan perälle toipumaan, missä Kaunis ja Roger jäivät puhelemaan hänen kanssaan. Näissä ilmeisen vakavissa keskusteluissa he viettivätkin miltei koko loppupäivän. Koska ulkona satoi edelleen, eikä Riven ollut matkustuskunnossa, jäimme luolaan myös yöksi. Mikään ei yön aikana tullut häiritsemään rauhaamme. 

Aamiaisella Riven yllätti meidät - Kaunista ja Rogeria ehkä lukuunottamatta - kertomalla, että tunsi saaneensa uskonnollisen kutsumuksen ja aikoi luopua samoojan elämästä. Kaunis oli jo lupautunut hänen opettajakseen. Melkoisen hämmästyttävältä tämä tuntui, mutta toisaalta, Riven on kuollut niin monta kertaa, että väistämättä sen on täytynyt vaikuttaa häneen. 

Aamiaisen jälkeen lähdimme matkaan tihkusateessa.Päivä sujui rauhallisesti. Kohtasimme tosin joukon rosvoja, jotka näyttivät hätäisesti päättäneen leiriytä ja yrittivät kaikin keinoin näyttää viattomilta matkalaisilta. Rincewindin oli pakko vähän mahtailla, ja hän heitti näytösluontoisen tulipallon ohittaessamme rosvojen leiriä. Rosvot kalpenivatkin ilahduttavasti, mutta Catbreath tuli kohta huomauttamaan maagillemme happamasti, että tämä voisi seuraavan kerran varoittaa ennen kuin ampuu ilmaan. 

Seuraavakin yö, matkapäivä ja vielä yksi yöpyminen menivät tapauksettomasti. Ehkä hirviötkään eivät välittäneet liikkua kovin kauas kotiluolistaan sateisessa säässä tai kanjonin itäpää on jo niistä hyvin puhdistettu; olipa kummin tahansa, emme kohdanneet mitään matkallamme, ja neljäntenä matkapäivänä saavuimme rotkon itäpäähän. Täällä kanjonissa virtaava joki, joka oli kasvanut syväksi ja vuolaaksi virraksi, katosi maan uumeniin. Ylös ei näyttänyt vievän mitään selvää reittiä, ja koska kiipeäminen on hidasta ja vaarallista, päätimme siirtyä rotkosta ylös jälleen lentäen. Näin tulimme jälleen takaisin karulle ja autiolle nummelle. Harmaat pilvet roikkuvat matalalla, kun otimme suunnan kohti Stoinkia. 

Illan tullen olimme päässeet pois nummelta ja saavuimme viljavalle tasangolle. Pyysimme Catbreathia pitämään silmänsä auki kylien varalta, mutta olemaan pelottelematta ihmisiä tai karjaa. Pian Catbreath palasikin ja kertoi havainneensa pari kylää reitillämme. Koska aurinko oli jo laskemassa, päätimme mennä pyytämään yösijaa lähimmästä kylästä. Ermys ja Yulduz lähtivät edeltä tiedustelemaan. 

Pientä kylää ympäröi paaluaitaus ja matala kaivanto, mikä kertoi asukkaiden tarpeesta puolustautua rotkosta ryöstöretkilleen tulevia hirviöitä vastaan. Kyläläiset kuitenkin vaikuttivat hyvin toimeentulevilta ja lupasivat seurueellemme ruokaa sekä yösijan kylän torin laidalla olevassa katoksessa - majataloa kylässä ei ollut. Muun seurueen saapuessa kyläläisten suhtautuminen tosin kävi pelokkaaksi, ikävä kyllä meillä on usein sellainen vaikutus. Saimme kuitenkin erinomaiset ateriat ja rauhallisen levon kylässä, ja jätimme heille - ainakin heidän mittapuullaan - runsaskätiset korvaukset lähtiessämme jatkamaan matkaa seuraavana aamuna. 

24.5.2000
12.-16.3.6097
Jatkoimme matkaamme kohti Stoinkia. Matkattuamme muutaman tunnin Catbreath tuli ilmoittamaan meille, että edessäpäin oli suuri joukko rosvoja. Lohikäärmeemme puhui noin 150 rosvon joukosta. Varmistaaksemme, että Catbreathin havainnot olivat oikeita lähti Sharnwyz näkymättömänä tiedustelemaan. Odotellessamme tiedustelijamme paluuta, Rincewind vaihtoi loitsujaan varmistaakseen, että hänellä olisi paras mahdollinen varustus suurta taistelua silmälläpitäen. 

Kun Sharnwyz palasi kertoi hän, että kulkeva joukko oli tosiaankin hyvin rosvomaisesti varustautuneita. Paljon aseita, 70 ratsumieststä ja jopa muutama magiankäyttäjäkin mahtui joukkoon. Jonkin aikaa keskusteltuamme päätimme välttää taistelua joten annoimme rosvojen jatkaa matkaansa. 

Odoteltuamme rosvojen ohimarssin loppumista aikamme pääsimme jatkamaan matkaamme, eikä tuolla illalla tapahtunut enää mitään mainittavaa.

Seuraavana päivänä ilmatiedustelumme löysi 10 ogren ryhmän. Luvan saatuaan Roger, Brünhilde, Ermys ja Jerkov lähtivät metsästämään niitä. Taistelu oli sangen yksipuolinen. Ogret toki taistelivat raivokkaasti, mutta heidän ainoa menestyksenpoikanen oli Ermyksen suteen osunut isku. Muuten ne huitoivat lähinnä ilmaa, ja tietysti kuolivat. Tapansa mukaan Roger oli kaikista tehokkain, sillä hän tappoi neljä ogrea yksin ja viides kuoli hänen ja Jerkovin yhteistyöllä. Tuon yhteistyötapon lisäksi Jerkov tappoi vielä yhden ogren. Myös Brünhilde ja Ermys osoittivat vaarallisuutensa sillä kääpiömme teurasti ogreista kaksi ja kymmenes ogreista kaatui Ermyksen viipaloimana. Muita mainittavia tapahtumia ei tuona päivänä tapahtunut.

Kolmantena päivänä sama nelikko puhdisti seutua tappamalla viisi worgia. Tapansa mukaan Roger ahnehti enemmän kuin muut, sillä hän kaatoi noita ahneita hirviökoiria 2 kun muiden oli tyytyminen yhteen per soturi. Ermyksen säätiedotuksen johdosta joukkomme hakeutui läheiseen kylään suojaan. Kyläläiset olivat aluksi kovin varovaisia, suorastaan pelokkaita, mutta viimein he tulivat järkiinsä ja niin pääsimme kylään. Kyläläisille mahtoi olla varsinainen yllätys ettemme ryöstäneet heitä kun seuraavana päivänä jatkoimme matkaamme. 

Mitä neljännen päivän tapahtumiin tulee, niin jo muutaman tunnin taivallettuamme kohtasimme pienehkön mitä ilmeisimmin yläluokkaisista ylijäämäpojista koostuvan seikkailijaporukan. Noista seitsemästä useimmilta tuntui puuttuvan sekä hyviä tapoja että ennen kaikkea luontaista viehätysvoimaa. Kutsuimme heidät kuitenkin vierailemaan linnallemme jos he sille suunnalle sattuisivat osumaan.

Päivän toinen tapahtuma olisi voinut olla merkittävä, mutta valitettavasti siitäkin muodostui lopulta melko tyhjänpäiväinen tapahtuma. Kohtasimme nimittäin 70 rosvon joukon. Kun rosvot näyttivät hivenen epäröivän hyökätäkö vai ei, niin Rincewind kävi puhumaan, että riisuisimme nämä aseista jotta voisimme olla varmoja, etteivät nämä rosvoilisi viattomia ohikulkijoita ja avuttomia maalaisia. Tässä vaiheessa rosvot ryhmittyivät taistelua varten, mutta koko homma kuivui Rincewindin intoiluun, sillä hän heitti tulipallonsa rosvojoukon keskelle saaden muut rosvot pakenemaan ja näin jäivät urhomme vaille piristävää taistelunpoikasta. Vain 15 savuavaa raatoa jäi riesaksemme muun rosvoporukan pötkiessä yhtenä miehenä meistä poispäin. Ilta oli taas rauhallinen.

Viidentenä päivänä saavuimmekin vihdoin Stoinkiin. Siellä porttivahdit osoittivat, että tällaisessakin pikkukaupungissa saattoi olla herrasmiehiä, sillä nämä raivasivat omia ponnistuksiaan säästelemättä meille tien portille. Sillä porttien luona maleksiva rahvas ei jostain syystä ymmärtänyt väistää tieltämme ennen porttivahtien ripeää toimintaa.