kepeli
Matka
Ogrejen luola
Vesitemppeli
Mustahaltialuolissa
Rotkon pohjalla
Riftcrag
Kotimatka:
Stoink / Phostwood /
Purjehdus Dyversiin

Aikaisemmat seikkailumme

Laskeutuminen mustahaltioiden luoliin - Minotaurus - Ensimmäinen taistelu mustahaltioita vastaan - Toinen taistelu mustahaltioita vastaan - Rivenin seitsemäs kuolema - Kolmas (ja viimeinen) taistelu mustahaltioita vastaan - Vankien vapauttaminen - Mustahaltioiden aarre
23.2.2000
23.2.6097
Levättyämme keskustelimme uudestaan siitä, pitäisikö meidän tehdä jotakin Zelgadiksen onnettomien tovereiden hyväksi. Varsinkin Kaunis oli sitä mieltä, että meidän täytyisi vielä yrittää pelastaa heidät, ja moni muukin kallistui samalle kannalle. Niinpä lähdimme laskeutumaan jälleen alaspäin. Matkan varrella ohitimme erään käytävän suuaukon. Helga ja Roger kävivät pikaisesti tutkimassa paikkaa, joka osoittautui sokkeloiseksi. Siellä haisi. Lattialla oli jonkin ison otuksen ulosteita sekä kaluttuja luita. Koska mitään ei kuitenkaan näkynyt, jatkoimme matkaa. 

Hiukan myöhemmin viimeisenä kulkeva Jerkov kuuli takaa ääntä: meitä seurattiin. Sana asiasta lähti eteenpäin, mutta keskenään Jerkov, Helga, Sharnwyz ja Columbo päättivät väijyttää seuraajan eivätkä tulleet maininneeksi tästä muille. Kun käytävä laajeni pieneksi luolaksi, he asettuivat väijyksiin, ja hetken päästä näkyviin ilmaantuikin ilmielävä minotaurus. Jerkov ja Sharnwyz kävivät sen kimppuun ja Helga ampui siihen magic missileitä. Taistelun äänet saivat muun joukon pysähtymään ja palaamaan taaksepäin katsomaan, mitä tapahtui. Siinä vaiheessa taistelu - sikäli kuin sitä edes sellaiseksi saattoi nimittää - oli kuitenkin jo ohi ja minotaurus lojui maassa Jerkovin surmaamana. Se ei meitä enää voisi ahdistella, joten jatkoimme kulkuamme. 

Laskeuduttuamme hyvän matkaa tulimme isompaan luolaan, eikä Zelgadiksen tarvinnut erikseen kertoa, että tämä oli se paikka, jossa heidän joukkionsa kimppuunsa oli käyty. Taistelun jäljet olivat selvästi nähtävissä verijälkinä lattialla ja luolan seinämissä. Yhtään vainajaa ei kuitenkaan löytynyt, mikä kohotti toiveitamme siitä, että jotkut Zelgadiksen kumppaneista voisivat vielä olla elossa. Luolasta lähti useita käytäviä sen lisäksi, josta olimme juuri tulleet. Moniin näistä meni myöskin verijälkiä, ja rankkurit tutkivat niitä huolellisesti saadakseen selville, mihin suuntaan mustahaltiat olivat vankinsa vieneet. Kolmessa käytävässä jäljet loppuivat lyhyeen - ilmeisesti pakoon yrittäneet haavoittuneet oli nopeasti saatu kiinni. Kahdessa syvemmälle johtavassa käytävässä jäljet kuitenkin olivat vahvat ja jatkuivat. Niinpä lähdimme seuraamaan toista näistä käytävistä. 

Kuljettuamme jonkin matkaa yhä syvemmälle kallion uumeniin johtavaa käytävää näimme sen laajenevan edessämme luolaksi, jossa oli jonkinlainen alttari. Riven ja Roger etunenässä aloimme siirtyä luolaan, mutta silloin alkoi tapahtua. Alttarin takaa ilmestyi näkyviin mustahaltioita, jotka ampuivat käsijousilla. Taistelijamme rynnistivät kuitenkin läpi ja ryhtyivät kiivaaseen lähitaisteluun mustahaltioiden kanssa. Mustahaltiat taistelivat miekoin ja tikarein, ja pian saimme myös huomata, että niin nuolet kuin tikaritkin oli kastettu lamauttavaan myrkkyyn. Lisäksi niillä oli käytössään loitsuja, joilla ne saivat läpitunkemattoman pimeyden lankeamaan taikka vastustajansa ympäröidyksi violetilla valolla. Muutamat niistä myös levitoivat ilmaan ja ampuivat sieltä myrkytettyjä nuolia niskaamme. 
 

8.3.2000
23.2.-24.2.6097
Taistelimme aikamme Zelgadiksen seikkailijatoverit tappaneita mustahaltioita vastaan, mutta myrkkyjen edessä jouduimme perääntymään. Silloin drow usuttivat kimppuumme vielä lauman jättiläishämähäkkejä. Teimme niistä selvää, mutta menetimme paljon henkivartijoita (Otto menehtyi myrkkyyn). Samassa luolassa, jossa Zelgadis kumppaneineen väijytettiin, kimppuumme kävi vielä viisi mustahaltiaa. Riven ja Helga sortuivat myrkkynuoliin, mutta druidi, Sharnwyz ja Brünhilde taistelivat voittoisasti ja Zelgadis ja Bud kunnostautuivat heittämällä tikkaa. Yksi mustahaltioista pääsi kuitenkin haavoittuneena pakenemaan Brünhilden käsistä.

Kuolleiden mustahaltioiden tutkiminen paljasti, että ne olivat valiojoukkoja, kaikki samaa klaania, eivätkä ne olleet kaukana tukikohdastaan. Pientä kiistaa syntyi siitä, mitä mustahaltioiden ruumiille tehtäisiin. Lopulta ne asetettiin vain siististi riviin luolan lattialle makaamaan. Rincewind jäi kuitenkin takajoukkoon Jerkovin kanssa ja vitsikkäänä miehenä herätti mustahaltiat epäkuolleiksi, lähettäen ne sitten matkaan tervehdykseksi vastustajillemme.

Vetäydyimme ylemmäs vesiluolastoon toipumaan, ja yö sujuikin rauhallisesti. Mustahaltiat olivat kuitenkin seuranneet meitä ja ansoittaneet tiemme. Levon jälkeen laskeuduimme jälleen alaspäin - ne tietävät odottaa meitä, mutta nytpä mekin olemme valmistautuneet...

22.3.2000
24.2.6097
Kävimme jälleen taisteluun mustahaltioita vastaan luolassa, jossa Zelgadis kumppaneineen oli väijytetty. Sharnwyz kutsui maaelementaalin, joka meni luolaan ensimmäisenä, ja urheat taistelijamme rynnistivät perässä - suoraan mustahaltioiden papin tai maagin heittämään jäämyrskyyn. Tämähän ei tietenkään meitä pysäyttänyt, vaan Roger, Riven ja Brünhilde etunenässä menimme mättämään mustahaltioita, joita oli tulossa luolaan kaikista käytävistä. Äkkiä Rincewindin toinen henkivartija muuttui  valtavaksi, rumaksi hämähäkiksi, joka olisi epäilemättä käynyt kimppuumme sekin, mutta Rincewind ehti ensin ja tappoi sen magic missileillään. Bud käytti loitsujaan myös, ja meillä olikin yllättäen kaksi maaelementtiä. 

Rincewindin magia ei tahtonut tepsiä mustahaltioihin, vaan loitsut sammuivat maagimme sormenpäihin. Tässä vaiheessa maaelementaali oli ottanut niin paljon päihinsä, että se katosi. Roger onnistui edelleen pitämään oman käytävänsä suljettuna. Brünhilde taisteli urheasti, mutta sai myrkkyä. Onneksi Ermys ehti paikalle ja neutraloi myrkyn, ja myös Jerkov tuli apuun, eivätkä mustahaltiat päässeet tulemaan käytävästä luolaan. Myös Riven myrkyttyi, ja kaiketi jonkinlaisen myrkyn aiheuttaman hulluuden vallassa syöksyi mustahaltioita kuhisevaan käytävään. Sen jälkeen emme nähneet Riveniä pitkään aikaan...  Harvalla kuitenkaan oli tilaisuutta ihmetellä trollin kohtaloa sillä hetkellä, sillä nyt mustahaltiat pääsivät kahdesta käytävästä luolaan. 

Nyt taistelu muuttui kaoottiseksi. Columbon kimppuun kävi kaksi julmaa mustahaltiaa eri suunnista, ja hän tipahti tajutonna niille sijoilleen. Jerkov ja Ermys keskittyivät pysäyttämään Rivenin käytävästä luolaan tulvivaa mustahaltioiden virtaa. Rincewind heitteli loitsujaan vaihtelevalla menestyksellä, ja Bud viskoi tikkojaan hyökkääviin mustahaltioihin. Jopa Helga osallistui taisteluun hobittikapakoitsija mustahaltiaa vastaan. Stereotypioiden metsästäjämme Mark Pole taisteli rohkeasti Rincewindin viimeisen elossa olevan henkivartijan Bönden rinnalla. Pole turvautui Helgalta saamaansa hunajapyssyyn ja osuikin yhteen mustahaltiaan, mutta päätti sitten tarttua jälleen miekkaan ja kunnostautui antamalla kuolettavan iskun eräälle mustahaltioista. Bönde taisteli urhoollisesti, mutta sortui lopulta haavoihinsa. Sharnwyz, joka oli jo pahasti haavoittunut, keskeytti mustahaltian, joka oli lyömässä edelleen omaa käytävänsuutaan tehokkaasti puolustavaa Rogeria selkään. Myös Zelgadis kohtasi tässä taistelussa mustahaltian silmästä silmään, mutta vaipui lopulta hänkin haavoittuneena luolan lattialle. Niin ikään pahasti haavoittunut Brünhilde sai jälleen myrkkyä, mutta haltiaviittansa suojissa seinän vierellä piileksivä Kaunis onnistui pitämään kääpiön pystyssä parantavilla loitsuillaan, ja Brünhilde sai pidetyksi käytävänsä tukittuna. Tilanne alkoi kuitenkin vaikuttaa porukkamme kannalta hyvin pahalta, kun yht'äkkiä laskeutui pimeys... 

Julma ja verinen taistelu päättyi äkillisesti kestettyään vähemmän kuin kymmenen minuuttia. Rincewindin välittömästi heittämän vastaloitsun valaistessa luolan olivat mustahaltiat äkkiä kadonneet, lukuunottamatta Polen hunajaan vangitsemaa haltiaa ja toista onnetonta tunaria, joka ei ollut onnistunut löytämään tietään ulos. Sharnwyz surmasi sen iskulla selkään, kun se yritti rynnistää Helgan ja Polen ohi käytävään. Kaunis alkoi huolehtia haavoittuneista ja Columbo, Zelgadis ja Bönde olivatkin pian taas jaloillaan. Jerkovin lähtiessä Ermyksen ja Rogerin kanssa etsimään Riveniä, Bud, Kaunis ja  Sharnwyz jäivät kuulustelemaan vankia. 

Rincewind halusi vielä hieman uhota paenneille mustahaltioille ja heitti näiden perään käytäväverkostoon tulipallon. Ikävä kyllä käytävä oli yhteydessä siihen, jossa Jerkov oli juuri löytänyt Rivenin ja alkanut raahata rankkuritrollin elottoman oloista ruumista turvaan. Kohtalon ivaa: Jerkov ei ollut taistelussa haavoittunut lainkaan ja Rivenkin oli jo alkanut regeneroida itseään kasaan. Nyt kuitenkin tuli kirjaimellisesti "ystävällistä tulta" päin naamaa. Trollit eivät kuole helposti, mutta tulta ne eivät voi sietää, ja heikossa kunnossa oleva Riven käristyi kuin pekoninviipale. Kenties jopa Rincewind oli hieman nolo aikaansaannoksestaan, koska hän heti ehdotti Rivenin herättämistä kuolleista, ja siinä onneksi onnistuttiinkin. 

Vangin kuulusteluissa selvisi, että olimme onnistuneet siihen mennessä aiheuttamaan mustahaltioille melkoisen merkittäviä tappioita; niiden klaanista oli jäljellä enää puolet. Oli kuitenkin selvää, että jäljellä olevat mustahaltiat olisivat kovimmat kaikista, ja niiden joukossa oli ainakin yksi papitar, ehkä kaksikin, sekä maagi. Vangitun mustahaltian mukaan Zelgadiksen tovereista pari oli vielä hengissä, mutta Sharnwyz epäili, että he eivät siitä huolimatta ole enää pelastettavissa, ja ystävällisintä, mitä heille voisi tehdä, olisi päästää heidät tuskistaan. Porukan pohtiessa, pitäisikö meidän jatkaa suuria riskejä sisältävää yritystä tuhota mustahaltiat ja vapauttaa vangit, Rincewind sai päähänsä muuttaa mustahaltian tavallisen haltian näköiseksi. Tämä sai Kauniin puhkeamaan vastalauseisiin ja muotoaan muuttaneen mustahaltian raivosta melkein sekapäiseksi, mutta ei sinänsä auttanut asiaamme millään tavalla. 

Selvää on, että jos vielä yritämme taistella mustahaltioita vastaan, saamme varautua kärsimään tappioita myös omissa riveissämme. Tällä hetkellä olemme myös liian heikossa kunnossa voidaksemme jatkaa taistelua, joten jäimme harkitsemaan vetäytymistä johonkin turvalliseen paikkaan nuolemaan haavojamme. 

29.3.2000
24.-26.2.6097
Kerättyämme vielä kaiken arvokkaan kuolleilta mustahaltioilta päätimme vetäytyä parantelemaan haavojamme ja miettimään jatkoa johonkin turvalliseen paikkaan, ja kiipesimme koko matkan ylös luolaan, jossa Catbreath ja koirat odottivat. Vangin otimme mukaan. 

Lepäillessämme tutkimme aikaisempia saaliitamme, ja paljastui, että hallussamme on mm. ketteryyttä ja sorminäppäryyttä parantavat hansikkaat. Monellekin ne olisivat tietysti kelvanneet, mutta lopulta päätettiin, että Helga saa ne toistaiseksi käyttöönsä. Nagan luolasta saatu maaginen verkko annettiin Sharnwyzin käyttöön. Lisäksi testailimme potikoita. 

Yö sujui rauhallisesti. Seuraavana päivänä Riven poti edelleen kuolemanjälkeistä heikkoustilaa, joten lepäsimme myös sen päivän ja teimme suunnitelmia mustahaltioiden päänmenoksi. Jonkinlainen yhteisymmärrys syntyi siitä, että yrittäisimme vielä kerran hyökkäystä vankien vapauttamiseksi. Niinpä Rivenin päästyä jaloilleen lähdimme vielä kerran alaspäin valmistautuneina ankaraan taisteluun. 

Lähestyessämme luolaa, jossa edellinen taistelu käytiin, Rincewind suoritti kristallipallollaan tiedustelua. Hän havaitsi vain muutaman mustahaltiavartijan, selvästikään meitä ei enää odotettu palaaviksi. Etenimme nopeasti luolan oviaukkoon ja Rincewind asettui etummaiseksi heitettyään itseensä minor globen. Columbon alkaessa kutsua maaelementaalia paikalle Rincewind aloitti hyökkäyksen heittämällä luolaan kaksi tulipalloa. Oma joukkomme oli suojassa niiltä Rincewindin selän takana (joskus näinkin!), sillä maagimme minor globe sulki käytävän loitsujen vaikutukselta. Heti tulipallojen räjähdettyä eturivin taistelijamme rynnistivät luolaan.

Heti taistelun alkaessa Rincewind heitti vielä haste-loitsun omiin taistelijoihimme. Tämä tuntui olevan mustahaltioille liikaa. Varsinkin Roger ja Brünhilde tekivät pahaa jälkeä ennen kuin mustahaltiat ehtivät edes kunnolla käsittää, mikä heidän kimppuunsa iski. Rogerin edellä mustahaltiat perääntyivät käytävään, mutta Columbo lähetti maaelementaalin niiden perään. Mustahaltiapapitar nosti pari kaatunutta zombeina taistelemaan, mutta Rogerin riipus säikäytti ne. Brünhildekin kohtasi papittaren, mutta tästä ei ollut hidastamaan vauhtiin päässyttä kääpiötä tapparan kanssa kuin hetkeksi. 

Taistelu oli nopea ja raju. Mustahaltiat taisteilivat nyt puolestaan epätoivoisesti, eivätkä kyenneet kokoamaan rivejään. Brünhilde eteni omassa käytävässään vääjäämättömästi ja teki selvää myös mustahaltioiden papittarista, vaikka nämä yrittivätkin jarruttaa kääpiötä loitsuillaan. Sharnwyz seurasi ällistyneenä sivusta, kuinka Brünhilde teki selvää mustahaltiaklaanin matriarkasta muutamalla tapparansa heilahduksella. 

Tällä välin Jerkovin puolustamaan käytävään, jossa siihen saakka oli vallinnut jonkinlainen tasapainotilanne, tuli lisää mustahaltioita, ja yksi niistä oli maagi, joka yritti loihtia Jerkovia. Se ei onnistunut, mutta ilman Rincewindin minor globea seuraava loitsu olisi voinut olla kohtalokas joillekin porukkamme jäsenistä. Luolassa nimittäin räjähti mustahaltioiden maagin heittämä tulipallo. Useimmat joukostamme olivat kuitenkin Rincewindin suojaavan vyöhykkeen sisällä ja selvisivät säikähdyksellä, ja loputkin pysyivät jaloillaan. Samaa ei voi sanoa mustahaltioista: kaksi haavoittunutta mustahaltiaa kuoli kirjaimellisesti omaan tuleen. 

Nähdessään sankareidemme edelleen seisovan mustahaltiamaagi tajusi tilanteen toivottomaksi. Heittäen vielä yhden loitsun, verkon (joka ei kuitenkaan osunut kehenkään), se lähti pakoon, mutta Jerkov meni sen perään ja sai sen kiinni. Rincewind loitsi verkon olemattomaksi, ja Riven ja druidi kiiruhtivat Jerkovin avuksi. Riven ehtikin paikalle juuri parahiksi nähdäkseen valoa hohtavan miekan luomassa kalpeassa loisteessa, kuinka Jerkov kohotti miekkansa kolmeen hirmuiseen iskuun, jotka surmasivat mustahaltiamaagin. 

Niin päättyi taistelumme mustahaltioita vastaan, ja oma joukkomme oli selviytynyt siitä lopultakin hyvin vähäisin vaurioin. Nähdessään klaaninsa johtavat papittaret ja maagin surmattuina vankimme tajusi koko klaaninsa tuhoutuneen ja vaipui synkkään alistumiseen. Se vastaili välinpitämättömästi kysymyksiin, joita sille teimme, ja johdatti meidät mustahaltioiden asumuksiin. Sieltä löysimme vangittuina kaksi haltiaa, jotka olivat vielä elossa, joskin toinen oli selvästi menettänyt järkensä kokemansa julman kidutuksen seurauksena. Kauniin keskittyessä hoivaamaan näitä poloisia mustahaltioiden uhreja, tutkivat Rincewind, Helga, Sharnwyz ja Ermys mustahaltioiden johtajien asuintiloja. Salaoven takaa löysimme yksityishuoneen, jossa oli maaginkirja, ja vielä toisen, ansoitetun salaoven takaa paljastui aarrekätkö, jonka rikkauksia jäimme tutkimaan.

7.4.2000
26.2.6097
Tutkimme aarretta, jota löytyikin varsin runsaasti. Rahan lisäksi löysimme pari maagista asetta, kaksi maaginkirjaa, potikoita ja skrolleja sekä omituisen harmaan kiven, jota Rincewind väitti Viisasten kiveksi. Pakattuamme aarteen säkkeihimme ja Rincewindin arkkuun tutkimme pikaisesti mustahaltioiden luolaston, mutta emme löytäneet enempää mielenkiintoista tavaraa. Riven törmäsi pariin mustahaltiazombiin ja hoiteli ne. Paranneltuamme vielä haavoittuneita päätimme lähteä jatkamaan matkaa alaspäin tutkiaksemme reitin kokonaan. Vangin ja mustahaltioiden kidutuskammiosta vapauttamamme haltiat otimme mukaan. 

Eräässä luolassa kimppuumme kävi muutama kissankokoinen hämähäkki, mutta Riven, Roger ja Brünhilde tekivät niistä selvää alta aikayksikön. Kun olimme Zelgadiksen ja vankimme mukaan jo melko lähellä uloskäyntiä, joutui etujoukkomme vielä hurjistuneiden jättiläistuhatjalkaisten hyökkäyksen kohteeksi, mutta niistäkin selvittiin sukkelasti. 

Saavuimme luolan suuaukolle, joka oli noin 20 m rotkon pohjan yläpuolella. Tähdet loistivat taivaalla ja ympärillämme kohosivat rotkon seinämät. Onnistuimme päättelemään, että oli jo melko myöhäinen ilta, joten jäimme luolaan nukkumaan. Yö sujui ilman välikohtauksia. 



jatkuu...