kepeli
Paluu linnalle - Gnollijahti - Lyhyeksi jäänyt taistelu - Vangit - Riitaa - Ottelu - Ermyksen ehdotus - Joukkomme hajaantuu - Maanalainen kammio - Epäkuolleita - Spectren aarre
 
12.7.2000
10.-13.5.6097
Koska sade ei osoittanut taukoamisen merkkejä ja leirimme oli märkä ja kylmä, totesimme, että voisimme yhtä hyvin lähteä matkaamaan linnalle. Rogeria varten tehtiin paarit ja hänet peiteltiin huolellisesti. Sitten lähdimme matkaamaan kohti linnaa, kaksi aina vuorollaan Rogerin paareja kantaen, Staggerin ja Yulduzin pysytellessä koko ajan niiden lähettyvillä. 

Kuljettuamme koko päivän sateessa saavuimme illan tullen linnaan. Pihan täyttävä rakennustyömaa oli muuttunut mutavelliksi, jonka halki uupuneina liukastelimme - emmehän olleet nukkuneet lainkaan sen jälkeen, kun Ermys saapui edellisyönä linnaan kertomaan Rogerin kohtalosta. Linnan ovella meitä odotti Tharrak, joka nähdessään ryvettyneet olemuksemme lähetti palvelijat hakemaan pyyhkeitä ja lämmintä vettä, jotta saimme kuivata itsemme. Roger kannettiin vuoteeseensa ja Kaunis tarkasti hänen vointinsa, joka olikin jo paljon parempi. 

Seuraava aamu valkeni aurinkoisena. Rogerkin oli taas jaloillaan, joskin hän vaikutti vielä hieman valjulta. Ermys kasasi jo uutta retkuetta, tällä kertaa metsästämään loppuja gnolleja, jotka olivat päässeet pakoon edellisaamun taistelusta. Hän saikin mukaan suurimman osan Rogerin pelastusretkeen osallistuneista. Kadotus tosin päätti jäädä linnalle, mutta Jerkov ilmoitti tulevansa mukaan. Lisäksi Mark Pole ja Zelgadis, jotka olivat jääneet edellisestä retkestä kokonaan paitsi, lähtivät innokkaasti mukaan. Roger itse jäi myös linnalle, päätös, joka oli melko yllättävä. Rogerin aiemmin rajattomalta vaikuttanut itsevarmuus oli ilmeisesti hiukan karissut gnollien kanssa koetun tappion seurauksena, eikä hän ollut halukas tapaamaan gnolleja ihan vielä uudestaan. Catbreath suostui etsimään gnollijoukkion meille. Muiden alkaessa valmistautua matkaan Catbreath lähti tiedustelulennolleen. Tällä kertaa emme olleet kiireessä, joten otimme mukaan myös telttoja ja riittävästi ruokaa siltä varalta, että joutuisimme yöpymään matkallamme. 

Catbreath palasi vasta myöhään iltapäivällä. Se kertoi lopulta löytäneensä gnollit noin kolmen tunnin lentomatkan päässä linnasta. Meiltä matka veisi paljon pidempään, joten päätimme lähteä heti liikkeelle. Catbreath lähti oppaaksemme ja tarkkailemaan gnollien kulkua. Matkattuamme joitakin tunteja kohtasimme metsässä kahdeksan ihmisen joukon, jotka kertoivat olevansa matkalla Schlüsselhofiin perustettuun uuteen pyhäkköön. Huhut tuntuvat kulkevan uskovien keskuudessa nopeasti, vastahan saman päivän aamuna viimeinen naula oli lyöty seinään uudessa temppelissä. Stagger toivotti tulokkaat tervetulleiksi, jonka jälkeen kumpikin seurue - meidän ja Staggerin jumalan seuraajien - jatkoi kulkuaan omaan suuntaansa. 

Illan tullen Catbreath laskeutui väsyneenä keskellemme ja kertoi, että gnollit olivat leiriytyneet ja olimme tavoittamassa niitä. Vaikka pimeä olikin jo laskeutumassa, päätimme jatkaa kulkuamme vielä muutaman tunnin, jotta voisimme heti aamun valjetessa käydä gnollien kimppuun. Yöstä oli tulossa kirkas. Kuut olivat jo nousseet ja suurempi niistä oli melkein täysi, joten näkisimme hyvin kulkea pimeässäkin. Ermys halusi lentää edeltä pöllön siivin tarkkailemaan gnolleja. Muut joutuisivat seuraamaan hitaammin maata pitkin. Catbreath sen sijaan ilmoitti käyvänsä nukkumaan, ja kiipesi ketterästi suureen puuhun, jonka oksalle se asettui siivet supussa kuin jättimäinen, suomuinen lintu. Ermys lensi pöllönhahmoisena tiehensä huuhkajaystävänsä kanssa, ja me loput lähdimme jatkamaan Catbreathin kertomaan suuntaan. Etummaisena hiukan muista edellä kulki Sharnwyz, joka parhaiten näkee pimeässä, Jerkovin johtaessa pääjoukkoa. 

Olimme taivaltaneet kolmatta tuntia, kun pääsimme pienen harjanteen laelle ja näimme, että kaukaa edestäpäin kajasti valoa. Olimme saavuttaneet gnollit. Pian Ermyskin ilmestyi luoksemme kertomaan, että gnolleja näytti olevan hiukan vähemmän kuin oli päässyt pakoon. Osa niistä oli ehkä lähtenyt omille teilleen tai joutunut haavoittuneina villieläinten saaliiksi. Jotkut olisivat halunneet hyökätä gnollien kimppuun välittömästi, mutta lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että odottaisimme aamun valkenemista. Ermys meni takaisin tarkkailemaan gnollileiriä, kun taas muut asettuivat lepäämään harjanteelle. Tulia emme uskaltaneet sytyttää, koska ne olisivat kavaltaneet gnolleille läsnäolomme.

Oli kalpeanharmaa hetki ennen auringonnousua ja usvaa kiemurteli puiden välissä, kun valmistauduimme iskemään gnollien kimppuun. Hiukan kinaa syntyi siitä, miten meneteltäisiin, mutta lopulta sovimme, että Budweiser ensin jähmettäisi loitsullaan niin monta gnollia kuin voisi, jonka jälkeen taistelijat ja muut maagit kävisivät loppujen kimppuun. Näin valmistautuneina lähdimme kohti gnollileiriä. 

Gnollit eivät olleet osanneet odottaa hyökkäystä. Osa niistä nukkui vielä, kun saavuimme paikalle. Budweiser heitti loitsunsa, ja neljä gnollia jähmettyi kuin halvautuneena sen vaikutuksesta niille sijoilleen. Thyril, joka oli noussut lentoon, heitti verkko-loitsun neljän gnollin päälle, ja Zelgadis teki saman tempun vielä kahdelle. Taistelijoidemme rynnistäessä leiriin ja vielä pystyssä olevien gnollien lähtiessä heitä vastaan Thyril langetti vielä kolmen gnollin päälle lumouksen, joka sai ne vaipumaan uneen. Zorbas ampui kaksi nuolta yhteen gnolliin, jota Jerkov vielä sen jälkeen iski miekallaan. Gnolli oli ainoa, joka oli jäänyt seisomaan loitsujen jälkeen. Taistelu oli ohitse ennen kuin se ehti alkaakaan. 

Meillä oli nyt käsissämme joukko vangittuja gnolleja, emmekä olleet lainkaan yksimielisiä siitä, kuinka niiden kanssa olisi meneteltävä. Zorbas ehdotti, että tekisimme niistä orjia. Uusi pappimme Yulduz vastusti sitä kiivaasti, ja piti orjuuttamista kuolemaakin pahempana kohtalona. Sharnwyz oli sitä mieltä, että gnolleihin ei voinut luottaa. Odotetusti Liza ja Columbo halusivat tappaa gnollit, mieluiten hitaasti, ja Zelgadiskin osoitti verenhimoisuutensa jälleen kerran menemällä surmaamaan maagiseen verkkoon vangitsemansa gnollit. Liza oli huolissaan siitä, että nukutetut gnollit voisivat herätä, ja ilmeisesti myös pelkäsi, että Zelgadis ei jättäisi hänelle mitään, joten hän kävi leikkaamassa kurkut auki Thyrilin nukuttamilta gnolleilta muiden väitellessä siitä, mitä vangeille pitäisi tehdä. Jerkov kyllästyi kiistelyyn, ja teki selvää Thyrilin verkkoon jääneistä gnolleista. Sitä tietä olisivat varmaankin menneet myös halvauksen kaltaiseen tilaan joutuneet gnollit, ellei Budweiser olisi halunnut kuulustella niitä. Gnollit sidottiin ja yksi niistä vapautettiin sen jälkeen loitsun vaikutuksesta. Thyril ja Zelgadis, jotka monien haltioiden tapaan osaavat gnollia, saivat toimia tulkkeina. 

Kuulustelu ei sujunut kovin hyvin, mutta aikamme kyseltyämme saimme selville, että gnollit olivat tulleet siitä pahasta temppelistä, jossa Rincewind ja Kadotus ovat joskus käyneet, ja joka sijaitsee hieman turhan lähellä linnaamme. Ne olivat kai päässeet livahtamaan tai murtautumaan temppelin saarron läpi, minkä olisi pitänyt herättää huolestumista joukossamme. Ermys oli sitä mieltä, että meidän tulisi lähteä tuohon temppeliin ja puhdistaa se pahuudesta, mutta muut suhtautuivat epäillen mahdollisuuksimme onnistua siinä, mitä meitä mahtavammatkin olivat vuosien ajan onnistumatta yrittäneet. Kun keskustelimme siitä, mitä tekisimme seuraavaksi, Columbo ikään kuin huomaamattaan laski miekkansa kärjen kuulustellun gnollin kurkulle ja pisti sen kuoliaaksi. Näin meillä oli jäljellä enää kolme vankia. 

Zorbas ehdotti, että antaisimme vangeillemme reilun mahdollisuuden taistella vapaudestaan: yksi gnolli vastaan yksi meidän edustajamme. Stagger mieltyi ehdotukseen, sillä se tarjosi mahdollisuuden vedonlyöntiin. Jerkov ja Mark Pole olivat myöskin valmiita taistelemaan gnolleja vastaan ja ottelua alettiin järjestää. Sharnwyz sen sijaan ilmoitti, että jos muut ryhtyisivät sellaiseen vastenmieliseen irvailuun vankien kanssa, hän ei halunnut olla osallisena siihen. Näin sanottuaan mustahaltia mielenosoituksellisesti käänsi muille selkänsä ja käveli pois. Myös Budweiser oli sitä mieltä, että gnolleilla ei ollut mitään mahdollisuuksia ja reiluus olisi taistulusta kaukana, eikä hänkään halunnut jäädä taistelua todistamaan. Lisäksi hän tunsi taikuuttaan käytetyn väärin, ja vannoi mielessään, että ei enää koskaan taistelussa halvaannuttaisi vastustajiamme. Myös Yulduz ilmaisi vastenmielisyytensä ottelua kohtaan, ja totesi, että jos taistelijamme aikoivat riskeerata nahkansa sellaisessa, he saisivat myös kärsiä mahdolliset haavat. Sen jälkeen nuori papitar seurasi Budweiseria ja Sharnwyzia. 

Muita eivät nämä mielenilmaukset liikauttaneet, ja niin ottelu pantiin toimeen. Muut kerääntyivät piiriksi gnollien ympärille katsomaan, erityisesti Columbo ja Liza näyttivät nauttivan tilanteesta. Gnollit vapautettiin köysistä. Zorbas sanoi, että kaikkien pitäisi taistella yhdenveroisilla aseilla, jotta taistelut olisivat reiluja. Gnollit, ne typerykset, kuvittelivat hyvinkin voivansa voittaa vapautensa. Ensimmäisenä taisteluun kävi Jerkov, paljaat nyrkkinsä - ja voimavyönsä - aseinaan. Kömpelö gnolli ei voinut pärjätä ylivoimaisesti haarniskoidulle taistelijalle, vaan oli pian moukaroitu tajuttomaksi ja Jerkov korjasi Staggerilta kultarahan, jonka oli omasta puolestaan lyönyt vetoa. 

Mark Pole oli vuorossa seuraavana. Hän olisi halunnut taistella miekalla, mutta tasapuolisuuden vuoksi Zorbas vaati gnollille ja Markille samanlaisia aseita, ja niin päädyttiin taisteluun käsikirvein, joita kumpikaan osapuoli ei osannut käyttää. Mark oli kuitenkin taitavampi taistelija ja muiden joukkomme jäsenten tavoin taikuudella tehostetun haarniskointinsa ansiosta lähes haavoittumaton, ja jonkin aikaa kestäneen ottelun jälkeen hän antoi gnollivastustajalleen iskun, johon tämä hetken päästä menehtyi. 

Viimeisenä astui kehään Zorbas itse, joka taisteli miekalla. Gnollilla oli hirmuinen kahden käden miekka, mutta ei mitään mahdollisuuksia nopeampaa, taitavampana sekä paremmin haarniskoitua Zorbasta vastaan. Zorbaskin haavoitti gnolliaan kuolettavasti, ja haki myös Staggerilta kultapalan, jonka oli lyönyt vetoa omasta voitostaan. Niin olivat kaksi kolmesta jäljellä olleesta gnollista saaneet surmansa. Muiden kysyessä Jerkov ilmoitti aikovansa päästää viimeisen gnollin vapaaksi kunhan se tulisi tajuihinsa. Palkkasoturimme on kai pehmenemässä vanhemmiten. 

Siirryimme hieman kauemmas taistelun tapahtumapaikasta ja ryhdyimme aamiaiselle, mutta tunnelma oli kireä. Budweiser luki loitsukirjaansa ja Sharnwyz jurotti puhumattomana, eivätkä muutkaan vaikuttaneet kovin tyytyväisiltä. Kostoretki gnolleja vastaan oli sujunut hieman toisin kuin oli kuviteltu. Gnollit oli voitettu liian helposti ja ne olivat olleet enemmän säälittäviä kuin pelottavia vastustajia. Lisäksi retkue oli riitaantunut. Yrittäen vielä saada aikaan yhteishenkeä Ermys ehdotti, että emme palaisi suoraan linnalle vaan kiertelisimme paluumatkallamme hiukan, jolloin kenties kohtaisimme jotakin varteenotettavampaa vastusta. Sharnwyz sanoi inhoten, että hän oli nähnyt jo riittävästi tappamista sille päivälle, ja ilmoitti mieluumin palaavansa linnalle yksin kuin osallistuvansa enää mihinkään metsästysretkeen. Tässä vaiheessa Budweiser, joka jakoi mustahaltian mielipiteen, pisti pois loitsukirjansa, taikoi itselleen maagisen ratsun ja karautti tiehensä. Suurin osa porukasta oli kuitenkin valmiita seuraamaan Ermystä, kuka mistäkin syystä. Sharnwyz, jälleen vähemmistöön jääneenä, piti kuitenkin kiinni päätöksestään, ja lähti yksinään kulkemaan samaan suuntaan, jonne Budweiser oli hetkeä aiemmin ratsastanut. Yulduz sen sijaan tunsi velvollisuudekseen seurata pääjoukkoa. 

Ermys oli kiintynyt ajatukseen siitä, että joukkomme menisi puhdistamaan pahan temppeliä, ja hänen suunnitelmansa oli johdattaa muita siihen suuntaan, jotta nämä omin silmin näkisivät, millaista tuhoa ja hävitystä temppelin lähiseudulla oli tapahtunut. Niinpä hän liikkeelle lähdettyä otti johdon ja kulki määrätietoisesti tähän suuntaan. Monikaan joukosta ei olisi huomannut mitään, mutta miltei puolen päivää kuljettuamme Thyril alkoi ääneen ihmetellä, miksi emme vieläkään olleet kääntyneet palaamaan linnalle päin. Aluksi kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota, vaan Thyrilin puheita pidettiin hänen tavanomaisena narinanaan, mutta kun Thyril ennusti, että emme enää ehtisi yöksi linnaan, ellemme vaihtaisi suuntaa, havahtui Jerkovkin huomaamaan, että Ermys oli johdattanut joukon aina vain kauemmaksi linnasta. Muiden vaatimuksesta Ermys taipui kääntymään takaisin linnalle päin. 

Etenimme ripeää marssia, kun äkkiä suurten puiden alla kulkiessamme maa nielaisi Jerkovin yllättyneen Columbon silmien edessä. Siihen, missä Jerkov oli ollut, oli maahan ilmestynyt pimeä kuoppa, jonka reunoilta sammalet valuivat alaspäin. Columbo huudahti pysähtymiskäskyn edellä kulkevalle Ermykselle ja kutsui sitten Jerkovia, kysyen oliko tämä kunnossa. Jerkov vastasi alhaalta, eikä hänellä ollut mitään hätää. Muutkin alkoivat kerääntyä kuopan ympärille ihmettelemään ja kyselemään Jerkovilta, mitä alhaalla näkyi. Jerkov kertoi pudonneensa kammioon, josta johti pois käytävä, jonka ovenpielinä oleviin suuriin kivipaasiin oli kaiverrettu outoja riimuja. Kammiosta nousi ummehtunut, homeinen haju. Zorbas ehdotti, että Jerkov menisi tutkimaan käytävää, mutta siihen Jerkov vastasi kaunopuheisesti vain viittilöimällä, että Zorbas  voisi tulla itse alas suorittamaan tutkimuksia. Pappimme Stagger ja Yulduz alkoivat heti uumoilla pahaa ja pitivät nopeasti neuvoa keskenään. Pyydettyään muita odottamaan häntä ennen kuin kukaan lähtisi tutkimaan paikkaa,Yulduz ryhtyi rukoilemaan. Sillä välin muut kiinnittivät köyden, jota pitkin päästäisiin kapuamaan kuopan pohjalle, ja Columbo laskeutui ketterästi Jerkovin seuraksi. He eivät kuitenkaan lähteneet eteenpäin, ennen kuin Yulduz päätti rukouksensa ja laskeutui hänkin alas. 

Jerkov näki Yulduzin hiukan hätkähtävän tämän katsoessa Columboon, ja hetken ajan nuoren papittaren kasvoilla häivähti vastenmielisyys, mutta sitten Yulduz ilmoitti, että hän ei nähnyt pahuutta paikassa, jossa he olivat. Columbo meni ensimmäisenä pimeään käytävään, ja Yulduz seurasi häntä. Ermys laskeutui myös kammioon ja työntyi Yulduzin ohitse, ja häntä seurasi Zorbas. Muutkin alkoivat laskeutua alas. 

Käytävä johti toiseen kammioon, josta lähti käytävät suoraan eteenpäin sekä oikealle ja vasemmalle. Ermys valitti pimeyttä, joten Yulduz, joka ei edelleenkään havainnut pahuutta tutkimassamme paikassa,  käytti Thithereonilta saamaansa voimaa luodakseen valon oikeanpuoleiseen käytävään. Samassa molemmista sivukäytävistä ilmestyi näkyviin luuranko. Toinen niistä kävi tavoittelemaan Ermystä toisen taas käydessä Columbon kimppuun. Ermys kuitenkin lopetti toisen kuvatuksen epäelämän sapelinsa iskulla. Yulduz puolestaan nämä olennot nähdessään astui eteenpäin kohottaen kaulassaan kantamansa Thithereonin symbolin korkealle ja karkottaen Columboa tavoittelevan kalmon pakoon takaisin käytävään, josta se oli tullutkin. Columbo iski luurankoa vielä miekallaan niin että kylkiluita katkeili, ja sen paetessa Yulduzia Columbo meni perään. 

Silloin yht'äkkiä tuli kammioon jäätävä henkäys, ja keskimmäisen käytävän suulle ilmestyi häilyvä, läpikuultava hahmo, joka huokui pahuutta ja vihaa eläviä kohtaan. Yulduzin jumalan symbolia pitelevä käsi vapisi ja vaipui hänen katsoessaan sitä ja ymmärtäessään, että hänen voimansa ei riittänyt tätä pahuutta vastaan. Yulduz huudahti varoituksen muille, ja perääntyen käytävään, josta oli tullut, hän huusi Staggeria apuun. Zorbas ei jäänyt katsomaan, mitä spectre tekisi, vaan syöksähti Yulduzin ohitse ja törmäsi tämän takana olevaan Jerkoviin. Äänettömästi spectre lipui siihen käytävään, johon Columbo oli mennyt. Ermys, joka oli vetäytynyt toisen käytävän suulle, heitti itseensä loitsun, ja lähti sitten seuraamaan spectreä. 

Stagger, joka oli vielä ylhäällä, kuuli alhaalta Yulduzin hätääntyneen avunhuudon. Rukoillen jumalaltaan suojelusta pahuutta vastaan hän pudottautui kammioon, jossa Budweiser, Jesus ja Thyril yrittivät nähdä, mitä käytävän toisessa päässä tapahtui. Nopeasti Stagger työntyi käytävään, ohittaen Lizan, Zorbaksen, Jerkovin ja Yulduzin. 

Columbo oli seurannut epäkuollutta oikeanpuoleiseen käytävään, joka päättyi pian pieneen kammioon. Hän oli juuri antamassa sille uuden iskun miekallaan, kun hän tunsi jotakin kylmää ja uhkaavaa tulevan kammioon. Columbo löi luurankoa, joka hajosi sitä koossapitävän luonnottoman voiman paetessa. Sitten haltia käännähti ympäri, parahiksi väistääkseen niukasti spectren hyökkäyksen. Hän tunsi kylmän ilmavirran kasvoillaan ja näki Yulduzin luomassa valossa läpikuultavan olennon. Columbo oli umpikujassa eikä hänellä ollut mahdollisuutta pakoon, joten hän valmistautui taistelemaan. Spectre yritti uudelleen osua häneen, mutta haltia väisti ketterästi ja sivalsi miekallaan. Spectren takaa käytävästä saapui Ermys, ja hänen maaginen sapelinsa puri spectren aineettomaan ruumiiseen. 

Stagger ehti keskuskammioon ja kohottaen pyhitetyn onnenjumalattaren symbolinsa hän suuntasi käytävään, jossa Ermys ja Columbo taistelivat spectren kanssa. Jumalattarensa nimeen Stagger käski epäkuolleen poistua. Nyt spectre huomasi tämän uuden voiman, joka oli saapunut paikalle. Se ei kuitenkaan paennut, vaan kääntyi tulemaan Staggeria kohti. Ermys ja Stagger perääntyivät sen tieltä  tieltä houkutellakseen sen paikkaan, jossa mahdollisimman moni pääsisi yhtä aikaa sen kimppuun. 

Spectren seuratessa Staggeria ja Ermystä keskuskammioon Columbo löi sitä miekallaan. Nyt saattoivat Jesus ja Thyrilkin nähdä spectren käytävästä, ja kohdistaa siihen magic missileitä. Myös Stagger löi spectreä, ja äkkiä se vetäytyikin takaisin sinne, mistä oli tullut. Ermys ja Jerkov valmistautuivat menemään sen perään tehdäkseen siitä lopun. Jesus loihti valoa käytävään, jonne spectre oli kadonnut, ja urheasti Ermys ja Jerkov menivät sinne. Stagger alkoi rukoilla. 

Käytävässä Ermys kohtasi spectren. Se näytti heikentyneeltä, loitsut ja maagisten aseiden iskut olivat verottaneet energiaa, jolla tuo pahuuden olento pysyi koossa. Silti se edelleen janosi elinvoimaa. Ermys sivalsi sitä sapelillaan ja katkaisi otteen, joka olennolla vielä oli tästä todellisuudesta. Maanalla kävi tuulenpuuska, ja spectre oli poissa. 

Kun Ermys ja Jerkov ilmoittivat spectren lopusta, lähti Stagger heidän kanssaan tutkimaan kolmannen kammion, josta spectre oli tullut. Columbo seurasi, ja niin teki myös Yulduz, nähdäkseen, kuinka tällaisten epäkuolleiden leposijojen kanssa olisi meneteltävä. Muutkin uskaltautuivat nyt tulemaan käytävästä peremmälle, ja Zelgadis kävi tutkimassa sivukammioita, joissa ei kuitenkaan ollut kuin hajallaan olevia luita. 

Kolmas kammio oli hauta vailla epäilystä. Kivinen arkku, jonka sulki raskas kivipaasi, oli keskellä kammion lattiaa. Staggerin annettua luvan Jerkov nosti arkun kannen pois paikaltaan. Vainaja, josta olivat jäljellä enää hapertuneet luut, oli ollut aikoinaan puettu näyttävään ja kalliiseen viittaan, jonka väri ja koristelut olivat kuitenkin aikojen saatossa tummuneet. Viitta murentui kosketuksesta. Pääkallon vieressä arkussa oli pari nahkaista pussia. Stagger varoitti kuitenkin ketään vielä koskemasta mihinkään. Columbo ei kuitenkaan kyennyt hillitsemään itseään, vaan nappasi toisen nahkaisista pusseista, ja vähältä piti, ettei Jerkov iskenyt hänen kättään poikki miekallaan silloin. Stagger huudahti vihaisesti Columbolle, joka kohotti kättään. Haurastunut nahkainen pussi oli repeytynyt, ja Columbon käteen oli valunut jalokiviä, jotka kimalsivat heikosti huoneen maagisessa valossa. 

Jalokiviä oli kymmenkunta, joista kolme näytti harjaantumattomampaankin silmään arvokkailta.Llisäksi haudasta löytyi kristallipullo, jossa oli jotakin nestettä. Nämä otimme mukaamme, jonka jälkeen jätimme tuntemattoman vainajan nyt jatkamaan lepoaan rauhassa. Kaikki olivat hilpeällä mielellä, kun olimme saavuttaneet voiton pahan voimista ja tehneet näin jälleen linnamme lähitienoot turvallisemmiksi. Illan tullen olimme jo hyvin lähellä linnaa, mutta koska olimme väsyneitä eikä meitä huvittanut kävellä pimeässä, jäimme yöksi Myllykylään parin kilometrin päähän Schlüsselhofista ja linnastamme. Aamun koitteessa palasimme linnaan.