kepeli
Iuzin joukkojen leiri - Armeija joen rannalla - Rincewind sooloilee - Sharnwyz varoittaa vartioasemaa - Kohtaamme hobgoblineita
- Ermys Crockportissa
- Surkeita hevosvarkaita - Roger jakaa oikeutta - Ermys tulee takaisin - Furyondyn kaleerit - Iuzin aluksia näkyvissä - Meritaistelu Wyestil-järvellä
Furyondy
 18.4.2001
9.-10.2.6098
Valojuova vastarannalla, Iuzin puolella, näytti muodostuvan useista nuotioista ja soihduista, joita näytti olevan pitkällä matkalla pitkin joenvartta. Sharnwyz ja Kaylan menivät välittömästi herättämään muut. Rincewind päätti, että olisi parasta, jos joku menisi näkymättömänä lentäen katsomaan tilannetta lähempää. Sharnwyz tarjoutui tiedustelijaksi. Hän sai luudan, muuttui sormuksensa avulla näkymättömäksi ja nousi lentoon. 

Sharnwyz lensi joen yli ja nousi korkealle tarkastelemaan tilannetta Iuzin puoleisella rannalla. Hän näki monia roihuavia kokkoja ja soihtujen pienempiä valopisteitä, jotka liikuskelivat kiivaasti edestakaisin. Usealta taholta kuului pauketta kuin jotain rakennettaisiin kovalla kiireellä. Sharnwyz laskeutui alemmas ja näki laumoittain hobgoblineita, örkkejä ja ogreja, jotka kasasivat nopealla vauhdilla lauttoja ja vetivät rantaan pieniä veneitä. Joukossa liikuskeli myös jonkin verran haarniskoituja ihmisiä. Lentäessään ison leirin yläpuolella Sharnwyz arveli, että joukko oli hyvinkin yli tuhatpäinen. Vaikutti siltä, että hyökkäystä oli valmisteltu huolella, ja se tapahtuisi pian. Sharnwyz valmistautui palaamaan muiden luo kertomaan näkemästään, mutta otti vielä lopuksi reilusti korkeutta, ja tähyili joen vartta molempiin suuntiin sekä Iuzin puolelle sisämaahan päin. Kauempana rannasta näkyi valoja, ehkä leiritulien loistetta. Myös ylävirtaan päin näkyi taivaanrannassa valonkajoa, ikään kuin siellä olisi samanlainen leiri kuin Sharnwyzin alapuolella. 

Sharnwyz palasi porukan luokse ja kertoi näkemästään. Hän kysyi Rincewindiltä, tekisikö laajemman retken. Luudalla tiedustelulento sujuisi nopeasti, joten sovittiin, että Sharnwyz lähtisi liikkeelle. Mikäli sillä välin Iuzin joukot alkaisivat ylittää jokea, lähtisivät muut ratsain kohti metsänrajaa. Sharnwyz lähti matkaan, ja Rincewind jäi kyselemään Jerkovilta, joukon ainoalta (edes jonkinmoiselta) sotilaalta, mitä tämä arveli Iuzin aikovan. Jerkov tuumiskeli, että vastarannan joukkio oli hyökkäysjoukoksi liian pieni, kyseessä oli pikemminkin ryöstöretkue. Rincewind mietti asioita, ja päätti, että Ermys saisi linnun hahmossa lähteä viemään sanaa lähimpään Furyondyn varuskuntaan, kunhan Sharnwyz palaisi takaisin. Rincewind ja Ermys jäivät talojen luokse odottamaan mustahaltian paluuta. Muut satuloivat hevoset ja lähtivät ratsastamaan kohti Vesve-metsää, Sharnwyzin, Rincewindin ja Ermyksen ratsut mukanaan. 

Sharnwyz lensi ylävirtaan Wyestil-jokea seuraten, pysytellen melko korkealla. Puolisen tuntia lennettyään hän näki edessäpäin voimistuvat valonloimotuksen, joka viittasi samanlaiseen joukkoon kuin minkä olimme jo suiston lähellä havainneet. Hän päätti lentää vielä hieman lähemmäksi varmistaakseen tilanteen. Lähestyessään Sharnwyz saattoikin nähdä, että tämä suurten nuotioiden ja loimottavien soihtujen valaisema alue oli moninverroin suurempi kuin se, jonka hän ja Kaylan olivat ensin havainneet. Jos aiemmasta leiristä saattoi mitään päätellä, tämä oli todellinen armeija, jopa kymmenentuhatta vihollista. Sharnwyz lensi vielä jonkin matkaa lähemmäs, ja näki vilskettä alapuolellaan. Iuzin joukkoja oli todellakin valtaisa määrä. Tämä joukko muutti tilanteen täysin. Sharnwyz lähti kiireesti palaamaan muiden luokse. 

Sharnwyz löysi rannalta Ermyksen ja Rincewindin. Mustahaltian uutiset kuultuaan Rincewind asiaa pohdittuaan lähetti Ermyksen lentämään linnunsiivin Crockportiin, jossa oli varuskunta ja Furyondyn Wyesti-järven laivaston tukikohta. Ermys sai mukaansa meille Gentlistä annetun käskykirjeen todisteeksi. Sharnwyz puolestaan lähti luudalla lentäen varoittamaan lähintä Furyondyn varuskuntaa, joka sijaitsi Wyestilin rannikkotasangolla jonkin matkaa etelään päin. 

Lähettien lähdettyä varoittamaan Furyondya uhkaavasta vaarasta Rincewind otti maagisen kärpäsensä, ja sillä ratsastaen nousi ilmaan. Hän lensi vastarannalle Iuzin joukkojen leirin yläpuolelle ja lähetti matkaan kolme tulipalloa sellaisiin kohtiin, joissa hän nuotioiden valossa näki eniten väkeä hyörimässä lautanrakennuspuuhissa. Hän näki tulipallojensa osuvan ja niittävän satoaan Iuzin käskyläisten joukossa. Sitten tuli yllättäen vastaisku, ja tulipallot räjähtelivät myös Rincewindin ympärillä. Yksi niistä hänen onnistui vain täpärästi välttää, vaikka kaksi muuta menivätkin kauaksi ohi. Myös vastapuolella oli siis maageja! Kiireen vilkkaa Rincewind nousi korkeammalle, ja lähti etsimään muuta porukkaa, jotka olivat jo reilun tunnin ajan ehtineet matkata poispäin joelta. 

Lentäen Rincewind saavutti pian muun poppoon. Hän kertoi Sharnwyzin havainnoista, ja arveli, että Iuz lähettäisi myös venekuntia rannikkoa pitkin hyökkäämään kyliin. Päätettiin, että ratsastaisimme Wyestilin rannikkoa pitkin etelään päin ja varoittaa kylien väkeä matkalla. Yöllinen ratsastus jatkui rivakkaa vauhtia Rincewindin kysellessä Jerkovilta tämän käsityksiä Iuzin joukkojen koostumuksesta.

* * *

Aamuyöllä, kun oli vielä pimeää, Sharnwyz saapui vartioaseman yläpuolelle. Vartiosotilas näkyi valvovan tornissa. Sharnwyz laskeutui aseman ulkopuolelle ja muuttui näkyväksi. Hyvin maagisen naamiointihattunsa avulla hän muuntautui siihen asuun, jossa yleensä liikkui ihmisten ilmoilla, eli nuoren, punahiuksisen ihmisnaisen näköiseksi. Sitten hän kokosi rohkeutensa ja meni kolkuttamaan vartioaseman portille. Vartija tornissa valpastui, ja huusi "Kuka siellä?!". Sharnwyz esittäytyi ja kertoi kuuluvansa Vihreän lohikäärmeen veljeskuntaan. Hän selvitti mistä tuli, ja millä asialla olimme, sekä millaista sanaa hän oli tullut tuomaan. Porttien edusta valaistiin, ja uutiset hälyttivät torniin nopeasti upseerin, joka kuulusteli Sharnwyzia. Lopulta hänet laskettiin sisään porteista. 

Porttien takana odotti joukko sotilaita sekä kaksi upseeria, toinen selvästi korkea-arvoisempi kypäränsä suuremmasta töyhdöstä päätellen. Hän oli vartioaseman komentaja. Komentaja pyysi Sharnwyzia luovuttamaan aseensa alemmalle upseerille, ja Sharnwyz teki niin. Molempien upseerien ja kahden sotilaan saattamana hänet ohjattiin vartiotupaan vastaamaan tarkemmin kysymyksiin. Sharnwyz kesti kuulustelun rauhallisena, ja vastasi mahdollisimman tarkasti esitettyihin kysymyksiin. Lopulta vartioaseman komentaja vaikutti tyytyväiseltä siihen, mitä oli saanut selville. Sharnwyzille tarjottiin tilaisuus peseytyä ja nauttia aamupalaa, ja hän ottikin tarjoukset vastaan mielihyvin. 

Istuessaan aterioimassa Sharnwyz kuuli ratsukoita lähtevän vartioasemalta, ja aseman heräilevän vähitellen päivän toimiinsa. Komentaja palasi, ja tiedusteli Sharnwyzin suunnitelmista. Sharnwyz kertoi mitä porukka oli sopinut. Auringon noustessa hänet vietiin muurille katselemaan ympärilleen. Kaakossa nousi savupatsas, ja Sharnwyz sai kuulla sen olevan merkkituli. Tyytyväisenä saavutuksiinsa mustahaltia pyysi päästä muutamaksi tunniksi lepäämään ennen kuin lähtisi etsimään muita. 

Sharnwyz lähti vartioasemalta alkuiltapäivästä. Noustessaan luudalla ilmaan hän näki merkkitulien savukiehkurat, joiden jono jatkui Wyestilin rannikkoa pitkin etelään. Sharnwyz suuntasi takaisin sinne päin, mistä oli tullut. Päästyään jonkin matkan päähän vartioasemasta hän muuttautui jälleen näkymättömäksi ja alkoi lentää maastoa tarkkaillen, etsien muuta porukkaa. 

* * *

Porukkamme oli ratsastanut koko yön, sillä meillä ei ollut mitään halua jäädä Iuzin armeijan jalkoihin. Aamun koitteessa jouduimme väijytykseen. Heinikosta ropisi päällemme nuolikuuro. Useimmat niistä menivät onneksi harmittomasti ohi tai kilpistyivät panssareihin, mutta Kaylaniin osui. Aikailematta hetkeäkään Roger ja Kaylan kannustivat hevosensa suuntaan, josta nuolet oli ammuttu, Mark Polen seuratessa ponillaan perässä. Myös Rincewind, Yulduz ja Columbo suuntasivat sinne päin, Jerkovin seuratessa hiukan vastentahtoisesti perästä. 

Kimppuumme oli käynyt lauma hobgoblineita. Roger teki heti selvää yhdestä miekkansa hirmuisella huitaisulla. Mark oli ratsastanut hogoblinien keskelle, ja joutumassa piiritetyksi huolimatta siitä, että hänen poninsa puri kiukkuisesti yhtä liian lähelle uskaltautunutta ökköä. Columbo alkoi ampua nuoliaan. Kaylan jalkautui taistelemaan, ja hänen hevosensa karkasi kiitollisena kauemmas. Yulduz holdasi kolme hobgoblinia ja Rincewindkin innostui ampumaan yhden magic missileillään. Rogerin ja Kaylanin hoidellessa hirviöitä tehokkaasti tahoillaan Jerkovkin liittyi leikkiin, ja Yulduz ohjasi myös ratsunsa taisteluun, joka oli nopeasti ohi. Jäljellä olivat enää Yulduzin holdaamat kolme ökköä. Rincewind antoi ymmärtää, että häntä ei niiden kohtalo kiinnostanut, mutta jos laskisimme ne menemään, ne pääsisivät ehkä varoittamaan Iuzin joukkoja vastarinnasta. Yulduz kamppaili itsensä kanssa, mutta muistot tuhotusta vartioasemasta ja surmatuista miehistä Wyestil-joen suistossa saivat hänen sydämensä kovettumaan, ja hän itse surmasi ensimmäisen holdatuista hobgoblineista. Columbo piti mieluusti huolen lopuista. Kun jatkoimme matkaa,  Yulduz oli vaisun ja poissaolevan oloinen. 

Aamupäivällä kohtasimme Furyondyn ratsupartion ja varoitimme heitä Iuzin joukkojen hyökkäyksestä. Vaikutti vähän siltä, että he eivät uskoneet meitä, mutta ainakin heitä oli varoitettu. Ratsastimme koko päivän, ja illansuussa kohtasimme toisen, raskaammin varustautuneen kahdenkymmenen ratsukon partion, joita varoitimme niin ikään. 

Noin puoli tuntia jälkimmäisen kohtaamisen jälkeen, illan alkaessa hämärtää, Sharnwyz liittyi seuraan. Hän kertoi tapahtumista vartioasemalla ja nousi sitten kiitollisena ratsunsa selkään. Kyllä hevosen satulassa istuminenkin aina luudalla lentämisen voittaa. 

* * *

Samoihin aikoihin, kun Sharnwyz tehtävänsä suoritettuaan  liittyi jälleen muuhun porukkaan, saapui Ermys haukansiivin Crockportiin. Hän näki sataman olevan täynnä sotalaivoja, ja niitä kellui myös ankkurissa redillä. Ermys oli ensin aikeissa lentää suoraan linnakkeeseen, mutta tarkemmiin ajateltuaan hän laskeutui kuitenkin sivukujalle lähelle linnakkeen porttia. Siellä hän muuttui ihmiseksi, ja särkeviä käsivarsiaan venytellen käveli portille, jossa ilmoittautui ja esitti saatekirjeensä. Vartijat vaikuttivat epäluuloisilta, mutta kirje sentään otettiin Ermykseltä ja vietiin jonnekkin linnakkeeseen. Kohtapuoliin saapui aliupseeri, joka haki Ermyksen sisälle ja vei hänet ylemmän upseerin puheille. Tämä virkamiehen oloinen upseeri ei ollut uskoa, kun Ermys kertoi lentäneensä haukkana pohjoisesta, joten Ermys, jaksamatta ryhtyä kinaamaan, muutti itsensä hetken ajaksi sudeksi. Se vakuutti upseerin, ja Ermys pääsi kertomaan uutisiaan taas askelmaa ylemmäs. 

Lopulta Ermys laskettiin virkistäytymään ja aterioimaan. Sieltä hänet noin tunnin päästä haettiin vielä kerran kertomaan pohjoisen tapahtumista kokonaiselle joukolle töyhtökypäriä, jotka kuuntelivat tarkkaavaisesti hänen jokaisen sanansa ja kyselivät tiukasti yksityiskohdista. Uupunut Ermys vastaili kysymyksiin pitkän aikaa, kunnes vihdoin upseerit olivat tyytyväisiä. Druidille tarjottiin tilaisuutta mennä lepäämään, ja kiitollisena hän otti sen vastaan. Ermys ehti tuskin käydä vuoteelle kun hän oli jo unessa.

25.4.2001
11.-14.2.6098
Olimme pystyttäneet yöksi talon, ja jättäneet hevoset ulkopuolelle talon taakse. Aamun alkaessa valjeta kuuli Jerkovin kanssa vahdissa oleva tarkkakorvainen Sharnwyz ääniä ulkoa. Ikkunanraosta kurkistaessaan mustahaltia näki kymmenkunta rumaa, likaista ja aseistautunutta miehenretaletta kiertelemässä talomme ympärillä. He näyttivät epäilyttävän paljon siltä, että saattoivat hyvinkin olla aikeissa varastaa ratsumme. Sharnwyz kertoi Jerkoville, mitä ulkona näkyi, ja Jerkov herätti heti Rincewindin ja Rogerin. 

Rincewindin avatessa oven Jerkov lähti hilpeästi ulos miekka kourassaan, kannoillaan Roger ja näkymätön Sharnwyz. Stagger jäi katselemaan tapahtumia ikkunasta, mutta Rincewind seurasi Jerkovia ovelle. Jerkovin jäädessä uhkaavan näköisenä seisomaan ja Rogerin noustessa lentotossuillaan ilmaan sovitellen nuolta jousensa jänteelle, Rincewind totesi hevosvarkaille keskustelusävyyn, että nämä saattaisivat ehkä vielä ehtiä paeta ja säilyttää henkensä. Kaunis, joka oli kiireesti tullut ovelle, kehotti myöskin roistoja pakenemaan ja parantamaan tapansa. Niin suuren vaikutuksen Rincewind ja Kaunis (ja epäilemättä myös Jerkov ja Roger) olivat tehneet rosvojoukkioon, että nämä lähtivät hiljalleen perääntymään ja jolkottamaan poispäin. Jerkov oli kovin pettynyt, kun rosvojen kanssa ei syntynytkään taistelua. 

Muutamia hevosia oli ehditty laskea irti, mutta otimme ne kiinni. Rincewindin keskittyessä lukemaan loitsukirjaansa, pappien harjoittaessa aamuhartauksiaan ja muiden puuhatessa kuka mitäkin, Roger lähti käymään metsällä (ehkä taka-ajatuksenaan myös varmistaa, että roistot olivat poistuneet maisemista). Hän tuli takaisin juuri, kun olimme satuloimassa hevosia matkaa varten, mukanaan pulska jänis. 

Aamupäivän mittaan poikkesimme parissa kylässä sekä vartioasemalla, jolla Sharnwyz oli vieraillut. Rincewind katsoi aiheelliseksi varoittaa vartioaseman päällikköä Iuzin joukoissa olevista maageista, ja saatoimme nähdä, että nämä uutiset huolestuttivat komentajaa. 

Jatkaessamme matkaa Kaunis harmitteli sitä, ettemme olleet saaneet Furyondyssa tilaisuutta tehdä lainkaan sankaritekoja, jos nyt ei laskettu kalastajakylän pelastamista Iuzin ryöväreiden käsistä, jossa Kaunis ei ollut itse ollut edes mukana. Varsinkin Rogeria ajatus innosti, ja eteläänpäin matkatessamme mietimme, voisimmeko ehkä vielä jollakin tavoin tehdä kiusaa Iuzin väelle ennen kuin palaisimme kotikonnuillemme. Paremman puutteessa päätimme, että voisimme ainakin tuhota Iuzin etujoukkoja tai liittolaisia, jos sellaisia kohtaisimme. Päätimme lähettää pari näkymätöntä tarkkailijaa niille suunnille, joilla Iuzin väkeä luultavimmin liikkuisi. Roger sai partioitavakseen Vesve-metsän rajan, ja Sharnwyz lähti (hiukan mutisten) luudalla Wyestil-järven ylle. 

Iltapäivällä Roger näki nuotion savua metsän puolella. Hän lähti tarkistamaan tilannetta, ja huomasikin maassa jalanjälkiä, joita seurasi syvemmälle metsään. Nousten taikasaappaillaan lentoon Roger tutkaili lähitienoota. Pian hän löysikin pienen aukion, jolla joukko metsärosvon näköisiä miehiä istui puuhailemassa ja pitämässä hauskaa keskenään. Roger päätti jättää miehet rauhaan, sillä he eivät näyttäneet Iuzin kätyreiltä, vaikka epäilemättä olivatkin lurjuksia. Hän lähti jatkamaan matkaansa, mutta vain hetkeä myöhemmin tuli paikkaan, jossa lojui surmatun naisen ruumis. Ruumis oli vielä lämmin, ja surmatyö näytti ihmisten tekemältä. Jos naisella oli ollut jotakin mukanaan, kaikki tavarat oli viety. Roger muisti nähneensä metsärosvojen laskeskelevan rahoja, ja lähti ilme tuimana takaisin rosvojen leiriin. 

Roger lehahti tossuillaan rosvojen yläpuolelle puun oksalle istumaan. Rosvot hätkähtivät puuhistaan, kun tyhjästä tuleva ääni kysyi heiltä ankaraan sävyyn, tiesivätkö he jotakin tapetusta naisesta. Vauhkoina roistot tähyilivät puihin ja hapuilivat aseitaan käsille, hälisten keskenään. Roger toisti kysymyksensä, mutta ei edelleenkään saanut vastausta. Ei hän sitä tosin tarvinnutkaan, siinä määrin syyllisesti ryövärit käyttäytyivät. Niinpä Roger päätti hieman jakaa oikeutta, ja tarttui jouseensa. Rogerin ensimmäisten nuolien osuessa maaliinsa, joukon johtajalta vaikuttavaan tyyppiin, roistot viimein näkivät Rogerin, sillä näkymättömyystaika kumoutuu, mikäli sen käyttäjä hyökkää jonkun kimppuun. Rogerin nuoliin vastattiin ampumalla häntä varsijousilla. 

Jonkin aikaa käytiin taistelua Rogerin lennähdellessä puiden oksistossa nuolia ampuen ja rosvojoukkion vastatessa maasta varsijousilla. Haarniska kuitenkin suojasi Rogeria vasamilta, ja hänen nuolensa poimivat ryövärin yksi toisensa jälkeen. Menetettyään johtajansa viimeiset viisi roistoa lähtivät pakoon hajaantuen eri suuntiin. Kuin koston enkeli Roger seurasi heitä lentäen, surmaten miekallaan yhden toisensa jälkeen, kunnes vain yksi, haavoittunut roisto oli jäljellä. Silloin Roger laskeutui maahan ja jäljitti miehen jalan. Tavoittaessaan tämän hän iski roistoa nyrkillä kasvoihin niin että tältä lähti taju, ja jätti tämän maahan makaamaan.

Kun Roger illalla palasi muun porukan luokse, hän mainitsi vain nähneensä metsärosvoja, kertomatta välikohtauksesta sen enempää. Rankkurin paremmin tuntevat saattoivat kuitenkin osata aavistella jotakin. 

Sharnwyz ei ollut koko päivän partioinnin aikana nähnyt järvellä muuta liikettä kuin pari kalastajavenettä. Olimme jo alkaneet etsiä sopivaa talon paikkaa yöksi, kun Ermys lensi haukkana luoksemme. Kaikki halusivat kuulla hänen uutisensa, ja Ermys kertoi, mitä Crockportissa oli tapahtunut. Furyondya oli nyt varoitettu, ja laivasto oli tulossa Wyestil-järvellä Iuzin joukkoja vastaan. 

Seuraavana päivänä ei tapahtunut mitään kummempaa, joskin Roger metsästi paljain käsin suuren metsäpeuran, jonka sattui kohtaamaan, ja Jerkovin piti lähteä hänen avukseen hakemaan se muun porukan luokse. Rogerin peura olikin tervetullutta vaihtelua kuivamuonaan, ja illalla leiriydyimme hiukan aikaisemmin ja paistoimme peuranlihaa nuotiolla talon ulkopuolella. Rincewind tarkisti kristallipallonsa avulla, mitä kuului vartioasemalle, jota olimme varoittaneet. Hän näki poltetun linnakkeen, mutta ei merkkejä taistelusta, ja päätteli, että Furyondyn joukot olivat vetäytyessään polttaneet vartioaseman. Rincewindin kehotuksesta Sharnwyz kävi vielä ennen pimeän tuloa järven yllä tiedustelulennolla. Etelämpänä mustahaltia näki rannikon edustalla viisi kaleeria. Furyondyn laivasto oli purjehtimassa pohjoista kohti.

Sää jatkui pilvipoutaisena. Tiedustelulennollaan Sharnwyz näki Furyondyn kaleerien matkaavan kohti pohjoista, ja niitä seuraavan kauempana etelässä monia purjeita. Lentäessään pohjoiseen päin Sharnwyz näki kalastajaveneitä täynnä pakolaisia matkalla etelään. Sitten hän havaitsi viisi alusta tulossa pohjoisesta, Iuzin suunnalta, ja niiden muoto oli erehtymättömästi Iuzin pitkäveneiden. Sharnwyz palasi kertomaan näkemästään muille. Rincewind alkoi välittömästi harkita Iuzin laivojen tuhoamista, ja Kauniskin kannatti ajatusta. Staggerin hämmästellessä rauhanomaisen haltiapapin puheita Kaunis totesi puolustuksekseen, että vaikka hän ei pitänytkään Furyondya hyvänä, oli Iuz selvästi näitä pahempi vaihtoehto. Rincewind päätti, että voisimme auttaa Furyondyn laivastoa voittamaan ensimmäisen taistelun, mutta halusi, että toimisimme Furyondyn väen nähden, sillä koskaan ei ollut pahitteeksi saada hieman mainetta ja kunniaa Vihreän Lohikäärmeen veljeskunnalle. Ermys lähetettiin jälleen linnun siivin varoittamaan Furyondyn laivaston etuvartiota. Muut käänsivät ratsunsa takaisin kohti pohjoista, koska odotettavissa oli, että Iuzin ja Furyondyn alukset kohtaisivat hieman pohjoisempana. 

Ermyksen ilmestyminen Furyondyn etuvartion komentoaluksen kannelle herätti hämminkiä, mutta hänen sanaansa luotettiin välittömästi, sillä hänet tunnistettiin samaksi druidiksi, joka oli tuonut sanan Iuzin hyökkäyksestä Crockportiin. Koska Ermys ei toista kertaa samana päivänä voinut muuttua linnuksi, hän jäi laivalle matkatakseen taisteluun Furyondyn aluksella. 

Illan tullen leiriydyimme niille tienoin, jossa taistelu tulisi Sharnwyzin antamien tietojen perusteella tapahtumaan. Rincewind ja Roger olivat tehneet suunnitelmia taistelun varalle koko päivän. Koska meillä ei juurikaan ollut lentotaikuutta käytettävissämme, ja laivoja vastaan tulipallo oli hirmuinen ase, jäisi tulevassa taistelussa päärooli Rincewindille. Ainoastaan Iuzin maagit saattaisivat uhata Rincewindiä. Ottamalla yhteyden toiseen ulottuvuuteen Rincewind yritti saada selville, olisiko Iuzin laivoilla maageja. Vastaukset eivät kuitenkaan vahvistaneet asiaa suuntaan eivätkä toiseen, joten Sharnwyz lähti vielä pimeän tultua lentäen vilkaisemaan Iuzin pitkäveneitä. Yksi veneistä oli muita suurempi, ja siellä Sharnwyz näki takakannella jonkinlaisen arvohenkilön teltan, sekä ison miehen komeassa nahkahaarniskassa ja töyhtökypärässä. Kyseessä oli epäilemättä Iuzin alusten komentaja. Maagin näköisiä kaapuniekkoja ei veneissä näkynyt, vaan ne olivat täynnä sotaisia pohjoisen miehiä. 

Kuullessaan Iuzin laivaston komentajasta Rincewind päätti, että yrittäisimme vangita hänet, koska Iuzin päällystöön kuuluvien luovuttaminen Furyondyn käsiin saattaisi olla hyödyllistä. Suunnitelmissa päädyttiin lopulta siihen, että aamulla Sharnwyz lentäisi lainaamaan Ermykseltä tämän maagisen köyden. Mustahaltian tehtävänä olisi lentää luudalla näkymättömänä, ja Rincewindin ja Rogerin aloittaessa laivojen pommituksen hän kaappaisi köydellä Iuzin laivasto-osaston kapteenin. 

Seuraava aamupäivä kului odotellessa. Jerkov ja muut, jotka eivät osallistuisi taisteluun, hakeutuivat hyvissä ajoin hieman korkeammalle tähystyspaikalle. Sharnwyz kävi hakemassa köyden Ermykseltä ja lensi sitten tarkkailemaan laivueiden lähestymistä. Etelästä lähestyvä Furyondyn laivasto oli ollut näkyvillä jo pidemmän aikaa, kun lopulta, päivän alkaessa kallistua puoleen, Jerkov ilmoitti näkevänsä mastoja pohjoisessa. Roger otti mukaansa suuren kiven ja Rincewind heitti itseensä suojaavan loitsun siltä varalta, että Iuzin joukoissa kuitenkin olisi maageja. Sitten hän muutti Rogerin ja itsensä näkymättömäksi. Sharnwyz käytti sormustaan. He lähtivät liikkeelle. 

Taistelu alkoi siitä, kun Rincewind heitti tulipallon kaikkein kauimpana rannasta purjehtivaan Iuzin alukseen. Purjeet roihahtivat ja kymmenet airoissa olleet miehet kärventyivät kuoliaiksi. Tällä välin Roger ja Sharnwyz olivat lähestyneet suurinta pitkäveneistä. Päästyään sen yläpuolelle Roger pudotti kantamansa kiven, joka iskeytyi valtavalla voimalla laivan pohjaan aivan maston juureen. Puu pirstoutui ja aluksessa syntyi vilkasta liikehdintää. Samassa kaarsi taivaalta Sharnwyz, tähtäimessään Iuzin kapteeni, joka seisoi aluksen perässä kasvot raivosta punaisena, puristaen parrasta rystyset valkeina. Käskystä Ermyksen köysi kietoutui kapteenin ympärille ja tempaisi tämän ilmaan. Sharnwyzin kaartaessa poispäin vanki köyden päässä heiluen Roger laskeutui hetkeksi laivan kannelle jaellen miekaniskuja ympärilleen. Sitten hän seurasi Sharnwyzia. Miehistö oli kuitenkin pääosin liian yllättynyttä osatakseen ampua Sharnwyzin tai Rogerin perään, ja lisäksi Rogerin pudottama kivi oli aiheuttanut pahan vuodon, jota yritettiin kovalla kiireellä tukkia. 

Nähdessään Sharnwyzin ja Rogerin onnistuneen Rincewind lähetti matkaan toisen ja kolmannen tulipallon, ja peräjälkeen kahdessa Iuzin pitkäveneessä leimahti. Myös Furyondyn alukset olivat lähestyneet, ja johtoaluksesta ammuttiin jo ballistalla kokeeksi. Vielä jäivät kuitenkin Iuzin alukset kantomatkan ulkopuolelle. Rincewind leijaili pitkäveneiden yläpuolella, ja langetti tuhoisan tulipallon neljännenkin aluksen päälle. Sitten hän otti suunnan kohti Furyondyn komentoalusta, seuratakseen taistelun loppuun sieltä. Nyt Furyondyn alukset ampuivat palavia ballistan nuolia, ja osuivatkin pariin Iuzin veneistä, joista ammuttiin tulinuolia furyondylaisia kohti. Sharnwyz laskeutui rannalle katselijoiden joukkoon vankeineen, mutta Roger oli ottanut toisen kiven. Hän kävi pudottamassa sen Iuzin suurimpaan laivaan, jossa edellinen vuoto oli juuri miten kuten saatu paikatuksi. 

Rannalla olijat katselivat, kuinka  Furyondyn ja Iuzin alusten välillä käytiin taistelua. Jos eivät Iuzin miehet saaneet vahinkoa aikaan Furyondyn aluksiin, eivät nämäkään suorastaan kunnostautuneet, vaan monet ballistan ammukset lensivät kauas maaleistaan. Iuzin laivoilla oli kuitenkin muitakin pulmia: kaksi alusta paloi roihuten, ja niistä hyppäsivät laidan yli ne Iuzin miehet, jotka olivat selviytyneet Rincewindin tulipalloista, yrittäen pysyä pinnalla veteen heittämiensä soutupenkkien ja airojen avulla. Iuzin suurin alus oli uppoamassa, ja Roger haki rannalta vielä yhden ison kiven viimeistelläkseen työnsä. Se Iuzin laivoista, joka oli kuin ihmeen kaupalla selviytynyt Rincewindin tulipallosta melko pienin vahingoin, yritti kääntyä pakoon. Sitä lähti kuitenkin ajamaan takaa Furyondyn kaleeri. Iuzin pitkäveneellä ei ollut toivoa, sillä se oli vaurioitunut ja menettänyt suuren osan soutajistaan. Rannalla olijat näkivät, kuinka Furyondyn kaleeri tavoitti pakenevan iuzilaisaluksen ja iskeytyi sen perään täydellä vauhdilla. Kuului murskautuvan puun ääntä, ja kaleeri vetäytyi raivokkaasti huovaten Iuzin pitkäveneen alkaessa upota. 

Myös Iuzin kapteeni oli nähnyt tämän näytelmän rannalta, jossa hän lojui Ermyksen köyden vankina, ja hän näytti valmiilta halkeamaan raivosta. Kaunis meni puhumaan hänelle, ja kysyi, olisiko hän luopunut hyökkäyksestä, jos Kaunis olisi ennalta mennyt varoittamaan häntä taistelun lopputuloksesta. Vastaus oli niin ruokotonta kieltä, ettei sitä ole tässä syytä toistaa, mutta siitä kävi harvinaisen selväksi, että iuzilaisten kapteeni ei juuri sillä hetkellä tuntenut halua tehdä parannusta. 

Furyondyn kaleerien alkaessa kerätä järvestä henkiinjääneitä iuzilaisia Rincewind lensi rannalle, ja pyysi Sharnwyzia mukaansa viemään Iuzin laivueen komentajaa Furyondyn johtoalukseen. Ennen tätä poistimme kuitenkin Iuzin kapteenilta kaiken arvokkaan, Jerkovin "hienovaraisesti" tainnutettua miehen, jotta tämä ei yrittäisi paeta kun köysi poistettiin. Meille jäikin Iuzin kapteenista ihan mukava muisto, sillä hänellä oli maaginen miekka ja nahkapanssari sekä kohtalaisen lihava lompakko, sormus ja muuta pientä. 

Rincewind ja Sharnwyz luovuttivat juhlallisesti Iuzin kapteenin Furyondyn alusten komentajalle. Jerkovin vihjeestä Rincewind pyysi vielä kuitin vangista, ja saimmekin asiaankuuluvan sinetillä varustetun pergamentin todisteeksi. Taistelu oli vienyt sen verran aikaa, että myös Furyondyn varsinaisen laivaston mastot olivat jo ilmestyneet näkyviin, kun Rincewind onnitteli vielä kertaalleen Furyondyn komentajaa saavutetusta voitosta ja toivotti onnea tuleviin taisteluihin. Sitten hän, Ermys ja Sharnwyz lausuivat veljeskuntamme puolesta furyondylaisille hyvästit ja lähtivät takaisin maihin, viimeisen Iuzin laivoista vielä savutessa taustalla.

2.5.2001
14.-23.2.6098

Matkatessamme etelään kohti Crockportia näimme selviä merkkejä siitä, että varoituksemme oli mennyt perille ja Furyondyn armeija oli valmistautumassa sotaan. Ohittamamme varuskunta oli saanut vahvistuksia ja partioita vilisi kaikkialla. Vihollisen vakoojina toimivia örkkejä oli seivästetty tien varteen ja kyläläisten veneet suuntasivat etelään kohti Crockportin tarjoamaa suojaa.

Meille alkavan sodan merkit olivat kuitenkin vain osoituksena siitä, että olimme hoitaneet tehtävämme kunnialla. Ja vaikka varmasti monelle meistä ajatukset tulevista tapahtumista olivatkin raskaita, ei yksikään ehdottanut vakavissaan, että liittyisimme kotimaataan puolustavien furyondylaisten joukkoihin.

Saavuimme Crockportiin ilman välikohtauksia. Jo seuraavana päivänä jatkoimme matkaamme määränpäänämme tällä kertaa Furyondyn pääkaupunki Chendli, jonne saavuimmekin parin päivän rivakan ratsastamisen jälkeen. Tuolla raportoimme matkastamme ja vastaanotimme palkkiomme joka oli vaivaiset 750 kultarahaa sekä asiakirjat, joiden mukaan meillä oli vapaa kulkuoikeus Furyondyn alueella. Palkkio oli kieltämättä mitätön verrattuna tekosiimme, mutta ymmärsimme toki, että valtakunnalla oli juuri tuolloin muitakin rahareikiä kuin uudesta pestistä kieltäytynyt seikkailijaryhmä. Ehkäpä pieneksi hyvitykseksi meille tarjottiin vielä laivakyyti Dyversiin jonka otimme pienen keskustelun jälkeen vastaan.