kepeli
Furyondy
Laivamatka
Vapautusretki
Orjalordien linnake
Rannikolle
20.-21. Goodmonth

Pyhällä Yksinkertaisuudella Siikojenlahdelta purjehtinut avustusretkikunta tavoitti orjakauppiaiden kaleerin ja yön pimeydessä kävimme sen kimppuun. Kaunis ja Yulduz jäivät omalle paatillemme, kun Rincewind, Jesus, Ermys, Columbo, Kadotus, Sharwyz ja Brünhilde lensivät hoitelemaan orjakauppiaat. Ermys hoiteli Jessen kanssa keulan Kadotuksen, Columbon ja Brünhilden pitäessä huolta perästä. Sharnwyz ja Ermys siivosivat kannen alustan. Kolme merimiestä ehti antautua ennen kuin Ermys ehti tappaa heidät, muilla oli huonompi tuuri. Teimme selvää koko orjakauppiasporukasta, ja tapoimme myös orjakauppiaiden maagin. Lopuksi vapautimme kaleeriorjat.Yksi orjakauppiaiden porukasta jätettiin henkiin kuulusteltavaksi. Hieman kannustettuna hän osoittautuikin vuolassanaiseksi. Suurin osa ex-orjista suostui (palkkaa vastaan, tietenkin) soutamaan kaleerin Siikojenlahdelle, jossa he saisivat lähteä omille teilleen. Ainoastaan yksi vapautetuista, haltia, lähti vapaaehtoisesti High Portiin kanssamme. High Portin satamassa nostimme mastoon Vihreän Lohikäärmeen Veljeskunnan lipun, jotta kaverimme osaisivat tulla laivaan. Sattumoisin Aldus näki sen, ja kävi noutamassa muunkin poppoon laivalle samoin kuin ne n. 10 pelastettua orjaa, jotka heillä oli mukanaan.

21.-26. Goodmonth

Rincewindin johtama joukko, johon  kuuluivat Brünhilde, Columbo, Aeni, Kaunis ja Zorbas, lähti jahtamaan orjakauppiaita kukkuloille. Ensimmäiset pari matkapäivää ja yötä sujuivat tapahtumaköyhästi, koska örkitkin pelkäsivät meitä. Yöt vietimme Rincewindin maagisessa tornissa, mikä osaltaan vähensi häirilöitä. Kolmantena iltana yöpuulle käydessämme kuitenkin kuulimme ulvontaa. Aluksi se kuului kaukaa ja pidimme niitä susina, mutta sitten ulvonta nopeasti lähestyi ja kuului myös haukahtelua, jolloin vetäydyimme tornin suojiin tarkkailemaan tilannetta, ja otimme hevosetkin sisälle. Erityisesti Columbo sai ikäviä tuntemuksia ulvonnasta, mutta jostain syystä Brünhilde, Kaunis ja Aeni olivat sitä mieltä, että se oli rohkaiseva ääni.

Lopulta tornia lähestyi suuri koiramainen olento, joka nilkutti kolmella raajalla. Sillä oli ihmismäinen naama ja kädet etukäpälien paikalla, mutta muuten se muistutti koiraa. Se pyysi apuamme ja varoitti meitä kuolemankoirista, jotka ajoivat sitä takaa. Näimme ettei se ollut paha ja päästimme sen sisälle torniin. Se oli kuitenkin niin heikentynyt, että tuupertui oviaukkoon, ja samassa alkoi kaikkialta ympäriltä kuulua raivoisaa haukuntaa ja kohta näkyikin lähestyviä koiramaisia otuksia pimeyden keskeltä. Kaunis kiskoi erikoisen vieraamme sisälle ja paransi sitä. Se tulikin tajuihinsa ja haukahti kolme kertaa, jolloin Columbo joutui aivan paniikkiin ja yritti tornin ampuma-aukosta ulos. Aeni, Brünhilde ja Zorbas sen sijaan alkoivat ampua tornia lähestyviä petoja nuolilla ja vasamilla ja Rincewind kärvensi niitä laumoittain parilla tulipallolla. Neljän ison koiran saatua surmansa loput, pienemmät kaksipäiset pedot luikkivat yöhön.

Taistelun jälkeen Kaunis rukoili jumalaansa ja paransi vieraamme, joka oli saanut sairauden kuolemankoiran puremasta. Virottuaan vieraamme kertoi olevansa kuukoira nimeltä Rover.  Monta päivää sitten kaukana  paikasta, jossa olimme, se oli mennyt tutkimaan vampyyrin luolaa, mutta asiat olivat menneet hieman hullusti ja se oli joutunut pakenemaan haavoittuneena. Rincewind tiedusteli, oliko kuukoiralla hajua orjakauppiaiden puuhista. Se kertoi, että näiden leiri oli etelämpänä. Lisäksi se lupasi auttaa meitä palkkioksi henkensä pelastamisesta: meidän pitäisi vain huutaa "Rover" ja se tulisi avuksemme. Sitten kovasti toipunut kuukoira lähti jahtaamaan pakoon päässeitä kuolonkoiria ja me jäimme nukkumaan.

Aamulla jatkoimme siis matkaa kohti etelää ja nousimme yhä ylemmäs kukkuloille. Siellä kohtasimme goblinin, joka halusi palkata meidät tappamaan karhun. Palkkamme olisi vapautus goblinien keräämästä tullista. Ajattelimme että tullivapaus olisi hyödyllinen ja otimme tehtävän vastaan. Goblin johdatti meidät karhun luolalle. Brünhilde ja Aeni menivät tutkimaan luolaa, ja karhu kävi heidän kimppuunsa. Tarvittiin Zorbaksen apua ennen kuin karhu kellistyi, ja silloin se muuttuikin ihmiseksi. Goblinille kerroimme, että karhu oli tapettu ja se juoksi iloissaan tiehensä, mutta meillä oli käsissämme moraalinen ongelma. Olimme listineet ihmiskarhun, jotka, kuten kaikki tietävät, ovat hyviä olentoja. Erityisesti Brünhilde oli kovin nolo. Niinpä käytimme porukan henkiinherätysloitsun ihmiskarhun tuomiseen takaisin elävien kirjoihin (Brünhilde lupasi maksaa sen omasta pussistaan). Jouduimme sitten jäämään loppupäiväksi paikalle hoivailemaan "karhun", Growl nimeltään, kuntoon. Onneksi hän ei kantanut meille kaunoja. Rincewind ehdotti, että hän voisi tulla maillemme Schlüsselhofiin metsänvartijaksi, ja hän kiinnostuikin tuumasta. Jotta goblinit eivät enää hätyyttelisi Growlia, hän lähti seuraavana päivänä mukaamme ja asettui odottelemaan meitä puolimatkaan.

26.-28.Goodmonth

Puolen päivän tienoilla huomasimme, että meitä seurattiin. Rincewind lähti tutkimaan tilannetta näkymättömänä lentäen, ja havaitsi seuraajan örkiksi. Jostain syystä Rince päätti listiä sen tulipallolla. Pelkäsimme sen herättävän huomiota, mutta loppupäivä kuluikin rauhallisesti, samoin seuraava yö. Aamulla olimme vielä valmistautumassa lähtöön, kun Kaunis näki etäämpänä takkupartaisen miehen nahkavaatteissa. Kun Aeni lähti häntä kohti, tyyppi häipyi. Annoimme asian olla ja lähdimme liikkeelle. Kohta kuitenkin kohtasimme polulla kuusi miestä, jotka olivat pukeutuneet nahkoihin. He olivat selvästi odottaneet meitä. He eivät olleet uhkaavia, vaan puhuttelivat meitä, ja kuuntelimme mitä heillä oli sanottavaa, vaikka tultuamme goblinin höynäyttämiksi olimmekin varuillamme. Nämä miehet eivät kuitenkaan olleet pahoja. Hekin halusivat meiltä palvelusta, goblinit olivat nimittäin hyökänneet heidän kyläänsä ja vanginneet naisia ja lapsia. Miehet pyysivät meitä pelastamaan väkensä, koska eivät yksin siihen pystyisi. Palkkioksi he lupasivat toimia meille oppaina. Rincewind ei ollut vakuuttunut, hänen mielestään matkamme vain viivästyisi liikaa, mutta Kaunis ja Brünhilde halusivat jäädä auttamaan ja niin Rincewind lopulta suostui. Meidät vietiin vuoristolaisten kylään.

Goblineita oli vuoristolaisten mukaan paljon, 300-400, joten tarvitsimme strategian. Päätimme, että Rincewind tekisi hämäyshyökkäyksiä isoihin goblinkyliin ja muut huolehtisivat vankien vapauttamisesta ja goblinien paaluvarustuksen eliminoinnista. Suunnitelma oli hieno, mutta osoittautui vähän ylimitoitetuksi, koska paaluvarustuksessa oli vain muutama hassu goblin, eikä kukaan yrittänyt estää vankien vapauttamista. Rincewind kuitenkin kylvi hirmuista tuhoa tulipalloillaan goblinien kyliin, eikä ole luultavaa, että ne ihan pian uskaltautuisivat uudestaan vuoristolaisten kimppuun. Löysimme goblinien paaluvarustuksen suojaamasta luolasta kasan hopeaa, josta Aeni otti ja antoi kyläläisille. Kiitolliset kyläläiset tarjosivat meille ruokaa ja yösijan, toivatpa vielä tyttäriäänkin Zorbasta viihdyttämään.

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Billy Bobin opastamana. Näimme yhden liskolinnun lentelevän taivaalla, ja Billy Bob sanoi että niitä olisi enemmänkin pidemmällä vuoristossa. Hän johdatti meidät ison harjanteen juurelle ja selitti, että sen takana oli laakso, jossa orjakauppiaat pitivät leiriään. Siitä Billy Bob kääntyi takaisin ja me lähdimme kiipeämään harjannetta. Siinä kiivetessä Rincewind huomasi harjanteella ihmismäisen hahmon, joka kuitenkin livahti tiehensä. Vähän myöhemmin Kaunis näki jotakin liikettä. Pelkäsimme, että meitä tarkkailivat orjakauppiaiden asettamat vartijat. Niinpä Aeni ei jäänyt kyselemään nähdessään jonkun miehen kiipeävän rinnettä samaan suuntaan kanssamme louhikossa kauempana polulta, vaan ampui oikopäätä, ja Rincewind Aenin hälyttämänä ampui magic missile-sarjan. Kiipeäjä tipahti niille sijoilleen. Kaunis ja Zorbas menivät katsomaan, ja tulivat kohta takaisin kertomaan, että olimme tappaneet karanneen orjan. Kaunis oli hyvin tuohduksissaan, mutta Rincewind piti tapahtunutta valitettavana vahinkona. Kyseessähän olisi voinut olla orjakauppiaiden vartijakin. Hautasimme kuitenkin kuolleen orjaparan.

Lopulta pääsimme harjanteen laelle satulaan. Edessämme avautui iso kattilalaakso, joka oli osittain usvan peitossa. Aloimme laskeutua alaspäin ja kuljimme pilviverhon lävitse. Tultuamme pilvien alapuolelle näimme edessäpäin suuren linnakkeen ja jykevän porttirakennuksen.

(Pääsimme passwallilla sisään linnakkeeseen ja tutkimme tiloja jonkin verran, Zorbas listi kaksitoista muumioiksi naamioitunutta hobgoblinia, löysimme huoneen jossa oli apaattisia orjia ja Zorbas säikähti jotakin.)

28.Goodmonth / 21.1.2004

Yritimme selvittää ikävän tunteen aiheuttavan huoneen salaisuutta. Kaunis yritti havaita, oliko siellä jotain pahaa, mutta loitsulla ei paljastunut mitään. Catwalkin päässä seisoi hobgoblin, joka oli yhtä tylsämielisen näköinen kuin pitkillä penkkiriveillä istuvat kahlehditut orjatkin. Kukaan ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Turhautunut Zorbas koetti ampua hobgoblinia nuolilla nähdäkseen, havahtuisiko se, mutta se otti ja kuoli ääntä päästämättä. Kun mitään ei edelleenkään tapahtunut, lähetettiin Brünhilde tutkimaan paikkaa. Kun kääpiö eteni ongelmitta ohi paikasta, jossa Zorbas oli viimeksi joutunut kauhun valtaan, Kaunis uskaltautui seuraamaan häntä, mutta kesken matkan hän panikoi ja säntäsi kohta Rincewindin ja Columbon ohi painellen kaivohuonetta kohti.

Brünhilde kuitenkin pääsi catwalkin toiseen päähän ja laskeutui siellä olevat portaat, tullen ovelle. Oven takana jatkui käytävä, josta lähti ovia. Brünhilden piti mennä tutkimaan paikkaa Zorbaksen kanssa, mutta yrittäessään tulla kääpiön luo Zorbas tuli jälleen pakokauhun valtaamaksi ja ryntäsi takaisin. Tällä kertaa Rincewind oli kuitenkin valppaana ja kampitti Zorbaksen, jonka jälkeen Rince ja Columbo istuivat pakoon pyristelevän tappelijan päällä estääkseen tätä säntäilemästä päättömästi. Brünhilde kutsuttiin takaisin ja lähetettiin sitten katsomaan, voisiko apaattisia orjia vapauttaa. Tällä kertaa Brünhilde kulki penkkirivejä pitkin.
Orjat oli kahlehdittu, ja kahleissa oli lukot. Brünhilde meni surmatun hobgoblinin luo, mutta sillä ei ollut avaimia. Sen sijaan sillä oli viitta, joka oli Ötzin mielestä mielenkiintoinen. Brünhilde otti viitan talteen ja kierteli katselemassa vankeja, yrittäen kiinnittää heidän huomiotaan huonolla menestyksellä. Rincewind jätti Aenin istumaan Zorbaksen päälle ja tuli itse katselemaan tilannetta. Hän käski Columbon tiirikoida auki lukon ja tuoda yhden lähimmistä orjista pois huoneesta siinä toivossa, että kaikki huoneessa olijat vallannut apatia haihtuisi, kun sen uhri pääsisi pois huoneesta. Columbo teki työtä käskettyä, mutta vapautetun orjan tilassa ei tuntunut tapahtuvan mitään muutosta, vaikka hänet vietiinkin pois huoneesta. Rincewind käski Columbon viedä miehen pois, ja haltia sijoitti orjan melko turvalliseksi tekemämme vesihuoneen nurkkaan. Palattuaan Columbo yritti vuorostaan ylittää catwalkin, mutta hänkin joutui paniikkiin ja singahti kohta suorinta tietä Kauniin perään. Rincewind antoi periksi ja kutsui Brünhildenkin pois. Menimme kaikki takaisin kaivohuoneeseen pohtimaan mitä tehdä.

Jonkin ajan kuluttua Kaunis, Zorbas ja Columbo toipuivat säikähdyksestään ja saatoimme jatkaa tutkimuksia. Lähdimme nyt tutkimaan toista käytävää, ja otimme myös vapauttamamme orjan mukaan. Columbo kulki varmuuden vuoksi edellä yrittäen havaita ansoja. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, vaan pääsimme turvallisesti ovelle käytävän päässä. Oven takana oli huone, jota ei selvästikään ollut käytetty muutamaan aikaan. Siellä lojui homeisia rättejä ym., ja Columboa yritti pelotella ilmavirrassa liehuva lakananriekale. Huoneessa oli toinen ovi, joka avautui noen ja tuhkan peittämään käytävään. Käytävän molemmilla seinustoilla oli useita ovia. Brünhilde etunenässä menimme tutkimaan. Ensimmäisessä huoneessa roikkui hirtettynä käsipuoli raato, joka oli kärpästen ja toukkien peitossa. Seuraavissa huoneissakin oli pelkkää roinaa, mutta jouduimme useiden poltergeistin kaltaisten hyökkäysten kohteeksi. Lopulta viimeiseen huoneeseen päästyä Brünhilde kutsui Kauniin paikalle, kun omituiset ilmiöt jatkuivat. Kaunis huomasi, että huoneen välikatossa oli naamioitu luukku. Columbo puolestaan kuuli jonkin liikkuvan välikatossa. Zorbas kiipesi tutkimaan, mutta piti matalaa välikattoa Brünhildelle sopivampana paikkana. Brunhilde näkikin jotain liikettä, mutta Zorbaksen ja Brünhilden yhdistetystä kaunopuheisuudesta huolimatta piileskelijä ei tullut esiin. Niinpä Zorbas lopulta uskaltautui etsintöihin, ja kohtasi tikarilla aseistautuneen hullun erakon. Hullu ei ollut juttutuulella, vaan yritti tuikata Zorbasta tikarilla, ja tappeluhan siitä tuli. Zorbas tosin käytti vain haarniskoitua nyrkkiään, mutta erakko sieti iskuja yllättävän hyvin ja taisipa pari kertaa pistää Zorbasta tikarillaan. Kaunis (joka oli niin ikään kiivennyt ylös) yritti hold-loitsua, mutta se epäonnistui. Silloin Kaunis muisti onneksi maagisen köytensä, joka käskystä köytti erakon siistiin pakettiin ettei tämä enempää vahingoittanut itseään tappelemalla Zorbaksen kanssa. Huomasimme, että erakon selässä oli vanhoja piiskanjälkiä, samanlaisia kuin kaleeriorjilla. Se sai Zorbaksenkin myötätuntoisemmaksi hulluparkaa kohtaan.

Kaunis huomasi sitten välikaton nurkassa myös toisen lämpimän hahmon. Brünhilde meni tutkimaan, ja löysi karanneen orjanaisen ja pikkuvauvan. Brünhilde yritti olla ystävällinen, mutta kääpiön olemus ei ole kovin rauhoittava. Onneksi Kaunis tuli paikalle ja jutteli naiselle. Tämä ei kuitenkaan tiennyt paljoa paikasta, jossa oli, olimme jo itse saaneet selville yhtä paljon.

Laskimme nyt hullun erakon ja naisen lapsineen alas välikatosta, ja Columbo kutsui nyt muutkin paikalle huoneeseen, jonka katosta luukku löytyi. Kun paladiinimme Jan Destron näki erakon, hän oitis astui eteenpäin ja pyysi saada parantaa mielipuolen. Yllätyksemme oli melkoinen, kun paladiinin kosketus myös toimi. Hullun silmät kirkastuivat ja hän kysyi mitä oli tapahtunut ja miksi hän oli köysissä. Zorbas pääsi juuri selittämästä tapahtunutta kun Kaunis päästi kahelin köysistä, ja tämä oitis yritti uudestaan Zorbaksen kimppuun, omaksi tappiokseen kylläkin, mikä - yhdessä Zorbaksen suostuttelutaitojen kanssa - sai hänet lopulta järkiintymään ja kuuntelemaan mitä meillä oli sanottavaa.

Selvisi, että erakko oli nimeltään korpraali Hicks. Hän oli jäänyt vangiksi jo joitakin vuosia sitten, mutta päässyt noin vuoden vankeuden jälkeen karkaamaan ja piiloutunut välikattoon. Hän oli alkanut kostaa hobgoblineille kohteluaan rakentelemalla niille ansoja ja "unohtanut karata". Nainen ja lapsi olivat liittyneet hänen seuraansa vasta äskettäin. Hicks ei osannut kertoa meille catwalk-huoneesta muuta kuin sen, että vankien apatia kului kyllä ajan mittaan pois (ilmeisesti melko pitkän ajan, koska vapauttamamme orja oli edelleen yhtä katatoninen kuin ennenkin). Hicks oli kotoisin Wild Coastilta ja halusi mieluiten päästä pakoon linnakkeesta, nyt kun oli taas tolkuissaan. Hän ei selvästikään oikein uskonut meidän pystyvän nujertamaan orjalordit, mutta myöntyi odottamaan muutaman päivän ja pitämään huolta naisesta, vauvasta ja vapauttamastamme orjasta sillä välin kun yrittäisimme tehdä linnakkeen hallitsijoista selvää.

Koska olimme nyt tutkineet ne paikat, joihin pääsimme kulkematta catwalkin kautta, eikä välikatosta ollut tietä korotetun osan puolelle, Rincewind teki sitten passwallilla seinään reiän. Brünhilde ja Zorbas menivät etunenässä läpi. Toisella puolen oli huone, jossa oli huomattavan isoja huonekaluja ja pöydän takana huomattavan iso ogre, joka hioi isoa bastardimiekkaa. Zorbas alkoi  jutustella  "mukavia", mutta Brünhilde ei aikaillut vaan hyökkäsi, sivaltaen ogrea miekallaan. Suuri oli kääpiön ällistys kun ogre siinä samassa taitavasti kiepautti Ötzin hänen otteestaan. Zorbaksen syöksähtäessä apuun ogre potkaisi pöydän nurin ja  huusi hälytyksen, samalla huitaisten Brünhildeä miekalla, onneksi ohi.  Zorbas sai toisella yrittämällä perille kelpo miekaniskun. Brünhilde lähti tavoittelemaan rakasta miekkaansa, mutta ogre valmistautui iskemään kääpiötä selkään ja ties miten olisi Brünhilden käynyt, ellei Zorbas olisi ehtinyt hätiin ja niittänyt ogrea ennen kuin se ehti toteuttaa aikeensa.

Koska yllätys oli  yhtä kaikki menetetty, taistelukaksikko Zorbas ja Brünhilde rynnisti ulos huoneesta käytävään. Sinne tulvi koboldeja ja goblineita...
(jatkuu ensi viikolla)

Päivitän puuttuvat tapahtumat tähän väliin jahka kerkiän, sillä välin uusin pelikerta...

28. Goodmonth / 25.2.2004

Rincewind ehdotti että kävisimme vilkaisemassa alakertaa. Tutkailimme myös keittiötä vielä, Zorbas lähti katsastamaan alas johtavia rappusia. Rincewind meni varmistamaan selustasta. Käytävässä tuntui maakellarin tuoksu. Katosta roikkui hämähäkinseittejä. Zorbas laskeutui hieman alemmas. Portaat jatkuivat. Zorbaskin jatkoi, Rincewind seurasi taempana. Portaikko laajeni käytäväksi, joka vietti alaspäin. Edestäpäin näkyi hyvin heikkoa punertavaa valonkajastusta. Zorbas meni sitä kohti. Käytävä kääntyi vasempaan. Zorbas pysähtyi kuuntelemaan, mutta kuuli vain oman mahansa murinan. Hän hivuttautui varovaisesti eteenpäin.

Rincewind laskeutui portaat käytävän päähän asti. Hän yritti tähyillä Zorbasta, mutta ei nähnyt taistelijaa vaikka tällä oli valoa hohtava miekka. Korkeintaan hän heikosti erotti jotain vaaleampaa kauempana edessä. Rincewind tuli epäluuloiseksi, ja katsoi, näkyikö käytävässä magiaa. Ei näkynyt. Rincewind liikkui hitaasti eteenpäin tarkkaillen käytävästä magiaa. Äkkiä hänestä tuntui, että hänen selkäänsä osui jotakin. Rincewind katsahti ympärilleen ja näki, että hänen vierellään seisovan leijonan harjassa törrötti nuoli. Hän kääntyi parahiksi nähdäkseen seinään avautuvasta salaovesta tulevan goblinilauman. Onneksi Rincewindillä oli leijona ja Wagner seurassaan. Hän tempaisi esiin tikarinsa, ja goblinit pääsivät todistamaan harvinaista näkyä: Rincewind tarttuu aseisiin. Yhdessä Rincewind, leijona ja Wagner alkoivat tehdä tanttarallaa goblineista. Yksi goblineista osui kylläkin myös ikävästi Wagneriin, joka oli jo edellisen taistelun jäljiltä kovin huonossa kunnossa. Wagnerin suupielissä näkyi punaista vaahtoa. 

Sillä välin yläkerrassa Columbo tutkiskeli varastolaatikoita. Brünhildekin vilkuili muutamia ja kävi välillä santsaamassa juustoa.  Jan Destron grillasi villisikaa. He eivät kuulleet mitään alhaalla käytävästä taistelusta.

Wagneria osui vatsaan, ja se huusi tuskasta. Myös leijonaa hakattiin kuin vierasta kissapetoa. Leijona ja Wagner panivat kuitenkin rajusti kampoihin goblineille.

Ylhäällä Columbo kuuli Wagnerin huudon. Hän huomautti siitä, ja Brünhilde päätti lähteä katsomaan, oliko alhaalla jotain hätänä. Hän näki portaikossa vain Wagnerin, ja huudahti "onko kaikki kunnossa?" lähtien laskeutumaan alaspäin. Pian jopa Brünhilde tajusi, että käynnissä oli taistelu. Hän ei kuitenkaan päässyt Wagnerin ohi kapeassa portaikossa, joten taistelu jatkui edelleen goblinien, Rincewindin, leijonan ja Wagnerin välillä. Wagneria rökitettiin, mutta goblinien aseet eivät pystyneet tekemään siihen pysyvää vahinkoa.

Sillä välin Zorbas oli ehtinyt käytävän kulmalle. Hän kuvitteli kurkistavansa kulman ympäri, mutta tajusikin äkkiä paiskautuvansa vasten käytävän peräseinää, josta hän ei pystynyt irrottautumaan. Hän näki miekkansa olevan kiinni seinässä hieman kättään ylempänä.

Viimeisenä salaovesta tuli iso hobgoblin, jolla oli aamutähti kourassaan. Rincewind ampui siihen sarjan magic missileitä, ja teki siitä niin selvää. Ison hobgoblinin kaatuessa viimeinen goblin yritti pakoon ja koetti sulkea salaoven, mutta sen aikomus jäi keskeneräiseksi kun se tapettiin oven väliin. Rincewind vilkaisi mitä oven takana oli. Siellä oli huone. Rincewind lähetti Wagnerin etsimään Zorbasta ja meni katsomaan huonetta. Siellä oli pitkä pöytä ja häkki, jossa oli joku perusteellisesti hakattu. Rincewind kysyi vangilta, kuka hän oli. Vastaukseksi tuli vain heikko pyyntö "vettä".  Rincewind löysi pöydältä kannun ja mukeja ja antoi mukillisen vettä vangille. Sen jälkeen hän palasi alkuperäiseen kysymykseensä. Rincewind ryhtyi ikäväksi ja ryhtyi käymään kauppaa ruualla tietoja vastaan. Tyyppi sanoi olevansa Hemmo P ja sanoi ettei tehnyt sitä. Hän ei tuntunut olevan ihan näissä maailmoissa. Rincewind antoi hänelle ruokaa ja jätti vangin sikseen. Hän tarkasti vielä nopeasti huoneen perällä olevan syvennyksen, jossa oli  korkea tuoli ja tähystysaukko.
                                       
Zorbas tunsi kuuman kostean henkäyksen niskassaan, kun Wagner löysi hänet. Zorbas kysyi voisiko Wagner irrottaa hänet seinästä. Wagner koetti nykiä Zorbasta vyötäisiltä, mutta mitään ei tapahtunut. Siinä vaiheessa kun ihmissika tarttui hänen päähänsä, Zorbas ehdotti, että Wagner kävisi mieluumin kertomassa jollekin, että Zorbas oli vähän jumissa. Wagner lähti löntystämään poispäin. Zorbas tunsi miten jotakin käveli hänen käsivarttaan pitkin hänen selkäänsä.

Wagner palasi Rincewindin luo ja kertoi, että Zorbas halaili seinää eikä häntä saanut irti. Rincewind lähti tutkimaan, ja jätti Brünhilden vartioimaan selustaa. Tullessaan hän huomasi että sekä Wagnerin miekka että hänen oma tikarinsa törröttivät pystyssä omituisesti. Hän huomasi myös, että jotakin hämähäkkimäistä livahti Zorbaksen selkäpuolelta tämän kainalon alle kun he lähestyivät. Rincewind pysähtyi tarkastelemaan tilannetta. Käytävä jatkui vasemmalle, Zorbas oli tiiviisti seinässä kiinni. Rincewind kysyi Wagnerilta, olisiko Zorbas irrotettavissa, mutta possu sanoi yrittäneensä sitä jo. Yritettiin vielä uudestaan, mutta siitä ei ollut apua. Rincewind päätti palata takaisin pohtimaan asiaa ja jätti Zorbaksen seinälle. Wagner jäi syömään goblininraatoa ja Rincewind lähti hakemaan Columbon tutkimaan paikkoja.

Brünhilde löysi vangin ja meni jututtamaan tätä. Ei saanut enempää irti kuin Rincewindkään. Ötzi huomautti, ettei Hepulla ollut kaikki ihan kotona.

Zorbas tunsi jotain raskasta osuvan niskapanssariinsa. Sitten hänen päänsä viereen ilmestyi karvainen kynnekäs hyönteisen jalka.

Rincewind toi Columbon alas ja näytti hänelle tarkkailutuolin, joka Rincewindin mielestä oli epäilyttävä, pyytäen haltiaa tutkimaan, olisiko siellä jotakin systeemiä, jolla käytävän päässä olevaa magneettiansaa hallitaan. Columbo tutki paikan nopeasti, mutta ei löytänyt tuolista mitään omituista. Myöskään seinistä ei löytynyt mitään vipua tai muuta sellaista, mutta hän näki kurkistusaukosta, että Zorbaksen kimpussa oli jotain valtavan isoa ja monijalkaista.

Zorbas tunsi jonkin pistävän niskaansa. Hänen silmissään alkoi pimetä ja häntä yökötti. Viimeiseksi hän kuuli voimakkaan kilahduksen päänsä läheltä. Sitten ei enää mitään.

Rincewind palasi huoneeseen ja käski Brünhilden etsiä Ötzin avulla jotain vempainta, jolla magneettiansaa kontrolloidaan. Columbo hälytti siinä vaiheessa, että Zorbaksen kimpussa oli jokin otus. Rincewind lähti hätiin ja otti Columbon mukaansa jousella varustautuneena. Columbo ampui. Ohi meni Columbon nuoli, mutta Rincewind ampui siihen magic missileitä. Hämähäkki pakeni äkkiä. Rincewind otti Wagnerin ja Columbon mukaansa ja lähti tutkimaan tarkemmin Zorbaksen tilannetta. Zorbas oli ihan hiljainen ja liikkumaton. Vasemmalla käytävä jatkui ja jonkin matkan päässä seinässä oli ovi.

Rincewind lähetti hakemaan Kauniin katsomaan Zorbasta. Kaunis tuli paikalle. Wagner sai longotettua Zorbaksen kypärän visiiriä sen verran, että he näkivät taistelijan ihon olevan kalmanvalkoinen ja huulten muuttuneen tummiksi. Vaikutti vakavalta. Pelastuspaketista löytyi onneksi myrkynneutralointipotikka, joka Zorbakselle juotettiin vaivalloisesti. Jonkin ajan kuluttua väri alkoi hitaasti palata Zorbaksen kasvoille ja hän alkoi kakoa. Hengitys muuttui myöskin syvemmäksi.

Sillä välin Brünhilde oli tutkinut huoneen löytämättä sieltä mitään erikoista. Columbo tuli hakemaan Brünhilden tutkimaan käytävää. Siitäkään ei löytynyt mitään. Rincewind päätti, että pitäisi tutkia sitten sen oven takana oleva tila. Silloin Jan Destron tuli kuitenkin ilmoittamaan, että ruoka olisi valmista. Niinpä Rincewind ja muut jättivät Kauniin ja Wagnerin (joka oli jo syönyt) vahtimaan Zorbasta, ja menivät syömään.

Hieman myöhemmin kaikki olivat syöneet (paitsi Zorbas) ja palasimme Zorbaksen luo käytävään. Rincewind otti Columbon mukaansa tutkimaan käytävää eteenpäin. Columbo pääsi ovelle saakka. Hän sai oven auki. Sen takana oli hyvin kapea käytävä. Rincewind lähti Wagnerin ja leijonan kanssa käytävään. Siellä oli pimeää. Rincewind teki valoa. He huomasivat olevansa huoneessa, jossa oli vähän huonekaluja (pöytä, penkkejä, pari punkkaa). Pöydälle oli katettu ruokaa yhdelle. Lähellä nurkkaa oli myös jakkara, jonka edessä oli nahkasaappaat. Rincewind teki loitsun, jolla näkee näkymättömiä, mutta ei nähnyt mitään uutta. Myöskään magiaa ei näkynyt. Rincewind ja Wagner pyöriskelivät huoneessa löytämättä mitään. Rincewind haki Columbon tutkimaan huonetta. Pian Columbo löysikin seinästä jakkaran takaa aukon, jonka peitteenä oli etevästi kiven näköiseksi maalattu kangas. Se oli kiinnitetty jonkinlaiseen kehykseen. Columbo ei kuitenkaan löytänyt mekanismia, jolla sen olisi saanut siirtymään syrjään. Niinpä hän otti tikarin ja halkaisi kankaan. Takana oli komero, jossa oli ratas jonka ympäri kiertyi köysi, joka katosi kattoon. Columbo alkoi kiertää ratasta.

Zorbas putosi lattialle. Ensi töikseen hän kysyi Brünhildeltä, vieläkö paistettua possua oli jäljellä. Brünhilde katseli vierestä ja pahoitteli ettei voinut auttaa, koska Rincewind oli kieltänyt häntä tulemasta edemmäs. Zorbas yritti päästä jaloilleen, mutta oli vielä liian puuduksissa ja heikko myrkyn jäljiltä jaksaakseen liikkua omin avuin. Onneksi Rincewind kuitenkin kuuli sananvaihdon ja antoi Brünhildelle luvan auttaa Zorbaksen ylös. 

Muut lähtivät ylös, mutta Rincewind jätti Columbon katsomaan, sopisiko jokin löytämistämme avaimista vankihäkin lukkoon. Ei sopinut, mutta Columbo käytti tilaisuuden hyväkseen tutkiakseen lattialla lojuvat raadot. Hän löysikin muutamia kivoja kapineita, jotka otti talteen ansaittuna palkkionaan kaikesta vaivannäöstä. Sen jälkeen Columbo tiirikoi vankihäkin lukon auki. Vanki örisi kopin nurkassa ähkyisenä, koska Columbo oli aiemmin heittänyt hänelle kimpaleen paistettua possua. Columbo kertoi, että ylhäällä oli lisää syötävää mutta jätti vangin tulemaan omia aikojaan. Nähdessään Columbon tulevan ilman vankia Rincewind lähetti Jan Destronin kuitenkin noutamaan vangin.

Rincewind tutki vielä keittiötä ja pomon huonetta sekä komeroa, jossa medusa oli ollut. Hän huomasi lattiassa ohuen viivan. Luukku kenties? Hän tönäisi raadon syrjään ja kokeili, saisiko luukun auki. Pienen yrittämisen jälkeen hän saikin luukun irti. Se oli kivilaatta, joka peitti rautaista kantta. Näytti siltä että lattiaan oli muurattu rauta-arkku. Kannessa oli lukko. Rincewind kutsui Columbon. Varovaisena vorona Columbo etsi ensin ansoja arkun kannesta, mutta ei löytänyt. Tosin lukon vierestä törrötti epäilyttävä rautalangan pätkä. Columbo vilkaisi avainnipussa olevat avaimet läpi. Neljäs niistä sopi lukkoon. Columbo kohotti kantta tikarin avulla ja sai sen vivuttua varovaisesti auki.

Rauta-arkun sisällä oli pakotuskoristeltu messinkinen lipas ja useita nahkaisia pussukoita. Columbo raportoi Rincewindille joka tuli katsomaan. Messinkilipas hohti heikosti magiaa, ilmeisesti se sisälsi jotakin maagista. Lipas oli lukittu, ja mikään avaimista ei sopinut siihen. Rincewind otti yhden pussukoista. Siinä oli kolikoita. Hän nosti myös muut 19 pussukkaa arkusta ja katsoi niiden sisällöt. Niissä oli rahaa ja jalokiviä.

Sen jälkeen Rincewind poistui turvallisuussyistä huoneesta vieden mukanaan uteliaana töllistelemään tulleen Brünhilden ja jätti Columbon etsimään ansoja ja avaamaan lipasta. Columbo tutki lippaan ja yritti sitten nostaa sen. Se oli liian painava hänelle. Niinpä Brünhilde tuli nostamaan lippaan pöydälle ja käänsi sitä että Columbo saisi tutkia sen pohjaa. Columbosta vaikutti että jotain kolahti lippaan sisällä, ja hän käski Brünhilden laskea sen takaisin pöydälle kyljelleen. Sitten Columbo yritti tiirikoida lukon auki. Lukko olikin vähän konstikkaampi, ja tiirikka katkesi lukkoon. Nolona Columbo joutui tunnustamaan Rincewindille, että lukko ei suostunut avautumaan. Rincewind joutui siis käyttämään vähän aikaa opiskellakseen koputusloitsun ja kokeili sitten avata arkun sillä. Sen jälkeen kun lukko oli avautunut, Rincewind haki Wagnerin paikalle ja pyysi tätä avaamaan kannen mutta olemaan koskematta sisältöön. Wagner palasi pian ilmoittamaan että lippaassa oli pulloja. Rincewind meni katsomaan ja huomasi oitis, että lippaan sisällössä oli maagista tavaraa. Löytyi kaksi potikkaa, kaksi scrollia, sormus ja pienen pieni nahkasuikale, joka oli voimakkaasti maaginen. Näiden lisäksi arkussa oli pergamentin pala joka oli kääritty rullalle. Scrollit olivat pappisloitsuja, joten Rincewind delegoi niiden tutkimisen Kauniille. Sitten ihmeteltiin, mitä muut löydetyt systeemit olivat.

Columbo tutki pergamenttia. Siinä oli kohokirjoitusta. Columbo sai selville sen verran, että teksti sisälsi kulkuohjeet alakertaa varten. Hänen mieleensä muistui toinen kovin samannäköinen pergamentinpala, jonka hän oli aiemmin ottanut talteen. Selvisi, että paikan pomo, jonka olimme listineet, oli nimeltään Icar, ja häntä oli kehotettu lähettämään "uudet hankinnat" Suderhamiin. Kirjeessä oli matkaohjeet.

Päätimme linnoittautua huoneeseen levähtämään.

28.-29. Goodmonth

Ennen kuin asetuimme levolle, Kaunis paranteli haavoittuneita, eli kaikkia muita paitsi Rincewindiä. Otimme vartiovuorot, Brünhilde aloitti.

Oltuaan jonkin aikaa vartiossa kääpiömme huomasi, että ovesta yritti tulla joku. Ne olivat hobgoblineita. Kohta torjuntataistelun melske herätti myös keittiössä uinailevat Jan Destronin, Columbon ja Aenin. Brünhilde kuitenkin pärjäsi hyvin, kunnes Columbo ampui häntä selkään, jolloin Brünhilde menetti aseensa. Ötzi lensi kaaressa taaksepäin ja upposi vartaassa olevaan paistettuun sikaan. Jan Destron siirtyi  ovelle puolustusasemiin Brünhilden sännätessä hakemaan rakasta Ötziään. Janille olisikin voinut tulla tiukat paikat, mutta onneksi Brünhilde tuli pian takaisin hätiin ja hobgoblinien tunkeutumisyritys lopetettiin lyhyeen.

Aeni oli vartiovuorossa, kun ovi raottui. Aeni asettui väijyyn, ja näki ovenraosta naisen, jolla oli räsyiset vaatteet. Nainen tuikkasi Aenia miekalla. Vähältä piti, ettei Aeni lyönyt häntä, mutta koska nainen oli haarniskoitumaton, hän ei kuitenkaan tehnyt sitä, vaan pidätti iskunsa ja uhkasi, että jos nainen vielä löisi, hän joutuisi katumaan. Aeni kutsui naisen sisään huoneeseen ja kyseli häneltä, kuka hän oli ja niin päin pois.
Nainen kertoi nimekseen Morwin Elissar, ja oli omien sanojensa peräti lady. Hän lupasi suuren palkkion, jos saattaisimme hänet takaisin sivistyksen pariin. Aeni kehotti häntä painamaan puuta. Jan Destron sivistyneempiä tapoja oppineena pahoitteli yösijamme vajavaisuutta ja keksi lopulta tarjota leidille syötävää. Vähemmän hienostuneesti tämä hotki kylmää sikaa hyvällä halulla ja alkoi sitten järjestellä itselleen jonkinlaista vuodetta yhteen nurkkaan.

Ja niin vaihtui taas vartiovuoro. Jan Destron vartioi valppaana, kun jokin tömähti ovea vasten. Paladiinimme avasi oven. Sen takana oli muutama iso paviaani. Ne olivat kai nälkäisiä, koska kävivät paladiinin kimppuun. Aeni ja Brünhilde heräsivät meteliin, kun Jan tappeli paviaaneja vastaan. Aeni ehti parahiksi hätiin kun Jan Destron sai messevästi turpiinsa paviaaneilta. Aeni sai hengiltä yhden paviaaneista, mutta kaksi oli vielä jäljellä. Aeni listi vielä toisenkin. Sitten ennätti jo Brünhildekin apuun, parahiksi kun Destron kaatui tajuttomana lattialle. Viimeisestä paviaanista tulikin jauhelihaa. Aeni antoi vähän ensiapua paladiinille, ja sitten hänet siirrettiin Kauniin hellään huomaan. Brünhilde jatkoi vahtivuoroa, koska oli jo nähnyt sen vaivan, että puki panssarin päälleen.

Lopulta päättyi pisinkin vartiovuoro ja Brünhilde herätteli muut. Lady Morwin säikähti pahanpäiväisesti kun verinen ja partainen kääpiö ravisteli hänet hereille. Herrasmiehinä Zorbas ja Aeni riensivät rauhoittelemaan neitosta. Zorbas alkoi jutustella leidin kanssa lipevään tapansa, ja sai heti riidan aikaan törkeyksillään kuultuaan Morwinin olevan Dyversistä kotoisin. Aeni meni väliin rauhoittelemaan tilannetta, ja sai vuorostaan Zorbaksen kiukun päälleen. Zorbas painui kiukkuisena pukeutumaan ja jätti lady Morwinin Aenin hoteisiin. Brünhilde keskittyi nauttimaan aamiaista (tai aamuöistä).

Hieman myöhemmin olimme kaikki hereillä ja nauttineet yöpalaa. Lady Morwin sai jälleen kertoa tarinansa, tällä kertaa Rincewindille. Hän oli joutunut orjakauppiaiden saaliiksi Faxin lähistöllä matkalla ollessaan pari kuukautta sitten, mutta päässyt pakenemaan pari viikkoa sitten ja sen jälkeen piileskellyt orjakauppiailta. Rincewind kyseli lady Morwinilta, oliko Dame Gold tuttu henkilö. Morwin ei tuntenut nimeä, mutta kuvauksesta tunnisti, että tämä oli ollut retkueessa, joka oli muutamaa päivää aiemmin lähtenyt linnakkeesta. Rincewind kokeili katsella kristallipallolla, saisiko hän Dame Goldia näkyviin, ja saikin oikein värikuvan, jossa Dame vaelsi parinkymmenen muun kanssa jossakin, missä edessäpäin alempana erottui pieniä valoja. Rincewind sai vaikutelman, että Dame Gold oli varsin kaukana.

Päätimme lähteä alas tutkimaan käytävät. Lady Morwin ja Jan Destron jätettiin pelastettujen orjien seuraan.

Etenimme käytävällä kunnes tulimme kulmaan, josta eteenpäin emme olleet aiemmin menneet. Käytävässä edessäpäin oli hämähäkinseittejä. Brünhilde kävi rohkeasti eteenpäin. Katosta roikkui seittiin paketoitu jokin. Aeni tuli auttamaan Brünhildeä pudottamaan sen, mutta silloin tipahti katosta iso pala kosteaa, tuoretta seittiä Aenin päälle, ja saman tien sen perässä tuli kaksi poninkokoista hämähäkkiä, toinen Aenin, toinen Brünhilden kimppuun. Aeni tuli myrkytetyksi. Zorbas alkoi ampua nuolia Aenin kimpussa olevaan hämppikseen. Brünhilde sivalsi hirmuisesti kimppuunsa käyvää hämähäkkiä iskien poikki sen myrkkypistimen. Vihreää visvaa vuotaen hämähäkki alkoi perääntyä, mutta raivokas kääpiö seurasi perässä ja iski sen kuoliaaksi. Zorbaksen ampuma hämähäkki rojahti Aenin päälle. Zorbas vaihtoi aseensa miekkaan ja kävi tutkimaan miten Aenin kävi. Huonostihan sen. Tajuton sankarimme siirrettiin Kauniin hoiviin. Brünhilde tarkisti huoneen, se oli jonkinmoinen varasto. Zorbas aukaisi nyytin, ei ollut enää autettavissa.

Brünhilde ja Zorbas jatkoivat eteenpäin. Toinen huone, jossa oli pölyä ja roinaa. Nurkassa oli tuoli. Brünhilde pyysi Zorbasta näyttämään valoa. Tuolista nousi läpikuultava, hohtava hahmo. Sillä oli suipot korvat. Brünhilde lähti haneen. Se päästi huudon, mutta se ei sittenkään ollut bansheen huuto. Brünhilde pyörähti ympäri. Haltianhaamu näytti liikkuvan. Sen käsissä roikkui kahleet, ja Zorbas huomasi, miten sen kynnet pitenivät, ja näytti kuin seinät olisivat liikkuneet taaksepäin sen ympärillä, mutta se ei tullut eteenpäin. Sitten Brünhilde ja Zorbas näkivät jotain hyvin omituista: näytti kuin haltiahaamu olisi lähtenyt huoneesta ja toiminut jossakin aivan toisessa paikassa, mutta samalla se pysyi paikallaan nurkassa. Näimme kuinka se liikkui jossakin paeten susia ja lopulta jäi niiden saaliiksi samassa huoneessa josta olimme sen löytäneet. Brünhilde ei tajunnut näkemäänsä lainkaan, mutta Zorbas yritti painaa sen mieleensä. Näky loppui siihen kun sudet raatelivat haltian, ja samassa haamu hävisi. 


Jatkoimme ripeästi eteenpäin holvikaaren läpi ja kulman ympäri. Käytävä alkoi nousta loivasti ylöspäin. Siellä oli kuljettu. Käytävä päättyi puiseen seinään ja oveen. Brünhilde kiiruhti eteenpäin, kun lattia yht'äkkiä hävisi hänen jalkojensa alta. Zorbas onnistui tarttumaan reunaan eikä pudonnut, mutta tiputti miekkansa. Zorbas näki Brünhilden kypärän huipun ja ponnisteltuaan ylös huusi Brünhildelle, että tämä toisi hänen miekkansa. Kohta kääpiö levitoikin ylös ansasta. Varovaisesti, Brünhilde edelleen levitoiden, he pääsivät ansan ohitse. Edessä oli koristeellinen puuovi, jossa kääpiön päälaen korkeudella oli irvistävä goblininpää.  Avasimme oven. Kuului kolinaa ja ryminää. Ylhäältä kieri muutama kuutiollinen pöllejä sankareitamme kohti. Brünhilde paiskasi oven kiinni tajuamatta, että seinä ja ovi olivat liian hennot pidättelemään pöllejä. Valitettavasti Zorbaskaan ei tajunnut sitä... Seinä kaatui ja Brünhilde ja Zorbas jäivät pöllivyöryn alle ja putosivat vesiansaan, Brünhilde Zorbaksen päälle. 

Hetkistä myöhemmin Zorbas kömpi jaloilleen ja Brünhilde hamuili Ötzin käteensä. Sen jälkeen Brünhilde etsi Zorbaksen miekan ja levitoi heidät molemmat ylös ansakuopasta. Ryvettyneet ja kypsyneet sankarimme menivät katsomaan, mistä pöllit olivat tulleet. Kulman takana jatkui kivinen käytävä, jonka seinissä oli nelikulmaisia syvennyksiä ja niiden välissä kivisiä palkkeja, joiden päällä oli mustaa nestemäistä ainetta. Zorbas tajusi, että haamu ei ollut tullut tästä käytävästä vaan suoraan - mutkassa täytyi siis olla salaovi. Brünhilde ja Columbo etsivät, ja jonkin ajan kuluttua  kääpiö löysikin salaoven avausmekanismin. Ovi ei kuitenkaan mahtunut aukeamaan tukkien takia. Brünhilde heitteli tukkeja syrjään, mutta Rincewind keksi paremman keinon estää tukkeja kierimästä takaisin ja saimme ne kiilatuksi paikalleen.