kepeli
Furyondy
Laivamatka
Vapautusretki
Orjalordien linnake
Matka rannikolle
2. Harvesten 6098 / 5.5.2004

Saatettuaan nopeasti heikkenevän Columbon ylös Zorbas palasi takaisin. Rincewind sai lukottoman lippaan auki maagisilla voimillaan. Sieltä löytyi kolme pulloa ja sormus. Siirsimme ne, samoin kuin rahat, Rincewindin maagiseen arkkuun. Tämän jälkeen Rincewind avasi loitsulla myös lippaiden lukot. Zorbas avasi puulippaan. Sen sisällä oli kristallilaatikko, jossa oli nestemäisen hunajan näköistä ainetta. Aineen keskellä oli jokin pieni metalliesine. Rautalipas sen sijaan ei suostunut vieläkään aukeamaan. Rincewind päätteli, että sen lukot olisi pitänyt avata tietyssä järjestyksessä.

Kristallilaatikossa oleva metalliesine oli maaginen. Urhea paladiinimme ilmoittautui vapaaehtoiseksi ottamaan sen nesteestä. Kannen avaaminen ei saanut aikaan mitään hälyttävää, mutta kun Jan Destron kastoi kätensä hunajamaiseen aineeseen, alkoi hänen kättään samassa korventaa hirmuinen tuska ja kristallilaatikossa ollut mönjä kapusi yllättäen ylös hänen käsivarttaan pitkin. Se olikin iljettävä okrahyytelö, jonka kammottavat hapot alkoivat liuottaa paladiinin lihaa! Miekat ja Rincewindin magia eivät vaikuttaneet tähän hirviömäiseen olioon mitenkään, vaan se levittäytyi yhä laajemmalle paladiinin iholle. Magic missilen upottua vahinkoa tekemättä hyytelöön Rincewind poistui naapurihuoneeseen ja palasi pian palava soihtu mukanaan. Sillä hän alkoi käristää Destronin lihaa syövyttävää hyytelöä, ja tuli näyttikin tehoavan olioon. Brünhilde noudatti Rincewindin esimerkkiä. Mutta rohkea paladiinimme oli jo avun ulottumattomissa. Hän vaipui tajuttomuuteen ja veti viime henkäyksensä samalla hetkellä, kun tuli vihdoin surmasi hyytelön joka oli hänen kimpussaan. Vielä hänen paljaaksi luuksi kuihtunut kätensä kuitenkin puristi medaljonkia, johon oli kaiverrettu yksi sana. Emme kuitenkaan saaneet selville, mikä oli se esine, jonka vuoksi Jan Destron oli uhrannut henkensä.

Tämän jälkeen Rincewind pakkasi rautalippaan yhteen tyhjistä kolikkoarkuista ja levitoi arkun. Arkun päälle laitoimme paladiinin ruumiin. Sitten kävimme vapauttamassa insinöörin, joka oli tällä välin tullut tajuihinsa. Rincewind selvitti tilanteen insinöörille, joka tuntui ymmärtävän, millä puolella leipää voi oli. Hän (nimeltään Carlstar Wiorfether) suostui lähtemään mukaamme. Näin palasimme ylös keittiöön muiden luokse.

Ylhäällä meille selvisi, että Columbo oli ehtinyt kuolla myrkyn vaikutuksiin ennen kuin Kaunis ennätti yrittää hänen parantamistaan. Kenties siksi Kaunis oli hieman poissa tolaltaan jo valmiiksi, ja hän oli hyvin järkyttynyt Jan Destronin kohtalosta. Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä suremaan kuolleita, sillä meillä oli töitä. Loput orjat täytyi saada vapautetuksi huoneesta, joka piti heitä vallassaan.

Koska Columbo ei enää ollut kanssamme, meiltä puuttui lukkoseppä. Kyselimme siksi vapautettujen joukosta, ja löysimmekin sieltä nuorukaisen nimeltä Kieran, jolle annoimme tilaisuuden todistaa taitonsa. Annoimme hänelle kaikki löytämämme avaimet, ja käskimme hänen avata huoneeseen kahlehdittujen orjien ketjujen lukot. Kieran löysikin sopivan avaimen hetken kuluttua ja alkoi availla lukkoja näppärästi. Otimme avuksi myös muutaman muun vapautetun, jotka saivat johdattaa tylsämieliset vangit keittiöön. Työ edistyi ja Kieran oli päässyt jo melko pitkälle, kun huoneessa oleva magia sai hänet äkkiä valtaansa kuten monen meistä aiemmin, ja hän säntäsi kauhuissaan pakoon. Tämä oli kuitenkin ollut aivan odotettavissa, ja Zorbaksen noudettua avaimet Kieranilta saatoimme jatkaa orjien vapauttamista. Nyt Kaunis loitsi hiljaisuuden huoneeseen, ja meitä siellä vaivannut epämiellyttävä tunne poistui. Kuten Rincewind oli päätellyt, huoneen ikävä lumous saatiin aikaan jollakin äänellä.
Vapautimme huoneesta kaikkiaan kolmisenkymmentä vankia.

Käytimme vuorokauden verran valmistautuaksemme matkaan. Rincewind lähetti magian keinoin Nelsonille viestin tuoda kaleerimme idemmäksi rannikolle. Sitten keräsimme kaikki linnakkeesta vielä liikenevät ruokatarvikkeet. Insinööri Carlstar osasi kertoa, että sisämuurin toisen porttitornin alaosassa oli talli. Löysimme sieltä kolmet kärryr, kuusi vaunuhärkää ja yksitoista sotaratsua. Keräsimme myös aseita ja haarniskoita, jotka jaoimme kaikille vähänkään taistelukykyisille vapautetuille, sillä tällä seudulla tuskin saisimme kulkea rauhassa.

Seuraavana aamuna lastasimme kärryihin ruokatarvikkeet ja ne vapautetuista, jotka eivät jaksaisi itse kävellä pitkää taivalta rannikolle. Ratsut otimme omaan käyttöömme, ja niin lähdimme liikkeelle kohti Suderhamia. Brünhilde ja Zorbas muutaman taistelukelposimman vapautetun kanssa pitivät vuoroin etu- ja takavartiota muiden marssiessa keskellä. Ne vapautetut, jotka vielä olivat älyttömiä maagisen huoneen vaikutuksen takia, kiinnitimme varmuuden vuoksi köyteen etteivät he eksyisi joukosta, ja kullekin määrättiin lisäksi yksi kunnossa oleva vapautettu huolehtimaan heistä.

Ensimmäisen matkapäivän kuluessa kohtasimme kahdeksan örkkiä. Zorbas sattui olemaan saattueemme johdossa. Örkit vaativat meiltä tullia. Niiden vaatima hinta oli kohtuuton, mutta emme toisaalta halunneet kaikkia seudun örkkejä niskaamme, kun huolenamme oli joukko puolustuskyvyttömiä vapautettuja. Zorbaksen onnistui kuitenkin jymäyttää örkkejä, jotka tyytyivät 200 hopearahaan. Saimme tietää näiltä örkeiltä, että seudulla liikkui tunkeilijoita, toisen örkkiheimon jäseniä, joihin saattaisimme matkallamme törmätä.

Illalla leiriytyessämme Rincewind suoritti näkymättömänä tiedustelukierroksen, käyden tarkkailemassa leiripaikan ympäristöä ja tulevaa maastoa. Hän tutkaili myös kristallipalloaan ja näki, että kaleerimme oli matkalla oikeaan suuntaan, joten Nelson oli ilmeisesti ymmärtänyt saamansa viestin.

Seuraavana päivänä saavuimme vuoristosta harvaa metsää kasvaville kukkuloille. Emme olleet ehtineet kovin pitkälle, kun ilmassa alkoi viuhua nuolia, joita satoi ympäri saattuettamme. Suojauduimme parhaamme mukaan nuolisateelta, mutta muutamiin osui, ja muutamia vapautetuista haavoittui pahasti. Sitten edessämme ja takanamme kaatuivat puut reittimme poikki, ja kimppuumme rynnisti puiden suojista kymmenittäin örkkejä keihäät tanassa. Alkoi raivokas taistelu. Rincewind harvensi örkkilaumoja tulipalloillaan, kun taas Kaunis yritti auttaa haavoittuneitamme. Rajuimmat taistelut käytiin saattueen alku- ja loppupäässä, mutta myös saattueen keskiosaan hyökkäsi örkkejä, ja vapautetut orjat taistelivat uljaasti puolustaakseen henkeään.

Lopulta lyhyen mutta rajun taistelun jälkeen loput parikymmentä örkkiä irrottautuivat kahakasta ja lähtivät käpälämäkeen. Zorbas ampui niiden perään vielä nuolia, jotka pudottivat pari pakenijaa, ja harvalukuinen oli se örkkijoukko, joka luikki takaisin puiden kätköihin. Saimme sotasaaliiksemme Brünhilden surmaamalta suurelta örkiltä löytyneet maagisen sormuksen, viitan ja nuijan. Kauniin toiminnan ansiosta lopulta vain kolme vapautettua orjaa oli saanut surmansa. Laskimme 48 kuollutta örkkiä.

5. Harvesten / 19.5.2004

Hautasimme taistelussa kaatuneet vapautetut, örkit jätimme haaskalintujen ja muiden raadonsyöjien ruuaksi. Sitten jatkoimme matkaa. Illan tullen etsimme leiripaikan ja Rincewind suoritti tiedustelulentonsa. Taaksepäin kulkureitillämme näkyi suuri parvi kierteleviä lintuja...

Yö sujui rauhallisesti. Aamu valkeni sateisena. Jatkoimme kuitenkin matkaa. Päivä sujui välikohtauksitta, ja illalla leiriydyimme jälleen. Seuraavana päivinä jätimme vuoret taaksemme ja tulimme kukkuloille. Olimme juuri tulleet kärrypolun tapaiselle, kun näimme neljä gnollia nyppylän päällä. Ne halusivat tietenkin meidän maksavan tullia. Brünhilde käytti Zorbaksen hyväksi osoittamaa keinoa, ja selvisimme sadan hopearahan könttäsummalla. 

Illan tullen leiriydyimme pienelle kukkulalle, jolta näimme jo rannikkotasangon edessäpäin. Seuraavana päivänä laskeuduimme rannikkotasangolle, ja illan suussa auringon laskiessa saavuimme rannikolle. Siellä kaleerimme jo odottikin meitä. Lastasimme laivan vapautetuilla orjilla ja nostimme purjeet.


y