kepeli
Furyondy
Laivamatka
Vapautusretki
Orjalordien linnake
Rannikolle
Pääsimme passwallilla sisään linnakkeeseen ja tutkimme tiloja jonkin verran, Zorbas listi kaksitoista muumioiksi naamioitunutta hobgoblinia, löysimme huoneen jossa oli apaattisia orjia ja Zorbas säikähti jotakin.

28.Goodmonth / 21.1.2004

Yritimme selvittää ikävän tunteen aiheuttavan huoneen salaisuutta. Kaunis yritti havaita, oliko siellä jotain pahaa, mutta loitsulla ei paljastunut mitään. Catwalkin päässä seisoi hobgoblin, joka oli yhtä tylsämielisen näköinen kuin pitkillä penkkiriveillä istuvat kahlehditut orjatkin. Kukaan ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Turhautunut Zorbas koetti ampua hobgoblinia nuolilla nähdäkseen, havahtuisiko se, mutta se otti ja kuoli ääntä päästämättä. Kun mitään ei edelleenkään tapahtunut, lähetettiin Brünhilde tutkimaan paikkaa. Kun kääpiö eteni ongelmitta ohi paikasta, jossa Zorbas oli viimeksi joutunut kauhun valtaan, Kaunis uskaltautui seuraamaan häntä, mutta kesken matkan hän panikoi ja säntäsi kohta Rincewindin ja Columbon ohi painellen kaivohuonetta kohti.

Brünhilde kuitenkin pääsi catwalkin toiseen päähän ja laskeutui siellä olevat portaat, tullen ovelle. Oven takana jatkui käytävä, josta lähti ovia. Brünhilden piti mennä tutkimaan paikkaa Zorbaksen kanssa, mutta yrittäessään tulla kääpiön luo Zorbas tuli jälleen pakokauhun valtaamaksi ja ryntäsi takaisin. Tällä kertaa Rincewind oli kuitenkin valppaana ja kampitti Zorbaksen, jonka jälkeen Rince ja Columbo istuivat pakoon pyristelevän tappelijan päällä estääkseen tätä säntäilemästä päättömästi. Brünhilde kutsuttiin takaisin ja lähetettiin sitten katsomaan, voisiko apaattisia orjia vapauttaa. Tällä kertaa Brünhilde kulki penkkirivejä pitkin.
Orjat oli kahlehdittu, ja kahleissa oli lukot. Brünhilde meni surmatun hobgoblinin luo, mutta sillä ei ollut avaimia. Sen sijaan sillä oli viitta, joka oli Ötzin mielestä mielenkiintoinen. Brünhilde otti viitan talteen ja kierteli katselemassa vankeja, yrittäen kiinnittää heidän huomiotaan huonolla menestyksellä. Rincewind jätti Aenin istumaan Zorbaksen päälle ja tuli itse katselemaan tilannetta. Hän käski Columbon tiirikoida auki lukon ja tuoda yhden lähimmistä orjista pois huoneesta siinä toivossa, että kaikki huoneessa olijat vallannut apatia haihtuisi, kun sen uhri pääsisi pois huoneesta. Columbo teki työtä käskettyä, mutta vapautetun orjan tilassa ei tuntunut tapahtuvan mitään muutosta, vaikka hänet vietiinkin pois huoneesta. Rincewind käski Columbon viedä miehen pois, ja haltia sijoitti orjan melko turvalliseksi tekemämme vesihuoneen nurkkaan. Palattuaan Columbo yritti vuorostaan ylittää catwalkin, mutta hänkin joutui paniikkiin ja singahti kohta suorinta tietä Kauniin perään. Rincewind antoi periksi ja kutsui Brünhildenkin pois. Menimme kaikki takaisin kaivohuoneeseen pohtimaan mitä tehdä.

Jonkin ajan kuluttua Kaunis, Zorbas ja Columbo toipuivat säikähdyksestään ja saatoimme jatkaa tutkimuksia. Lähdimme nyt tutkimaan toista käytävää, ja otimme myös vapauttamamme orjan mukaan. Columbo kulki varmuuden vuoksi edellä yrittäen havaita ansoja. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, vaan pääsimme turvallisesti ovelle käytävän päässä. Oven takana oli huone, jota ei selvästikään ollut käytetty muutamaan aikaan. Siellä lojui homeisia rättejä ym., ja Columboa yritti pelotella ilmavirrassa liehuva lakananriekale. Huoneessa oli toinen ovi, joka avautui noen ja tuhkan peittämään käytävään. Käytävän molemmilla seinustoilla oli useita ovia. Brünhilde etunenässä menimme tutkimaan. Ensimmäisessä huoneessa roikkui hirtettynä käsipuoli raato, joka oli kärpästen ja toukkien peitossa. Seuraavissa huoneissakin oli pelkkää roinaa, mutta jouduimme useiden poltergeistin kaltaisten hyökkäysten kohteeksi. Lopulta viimeiseen huoneeseen päästyä Brünhilde kutsui Kauniin paikalle, kun omituiset ilmiöt jatkuivat. Kaunis huomasi, että huoneen välikatossa oli naamioitu luukku. Columbo puolestaan kuuli jonkin liikkuvan välikatossa. Zorbas kiipesi tutkimaan, mutta piti matalaa välikattoa Brünhildelle sopivampana paikkana. Brunhilde näkikin jotain liikettä, mutta Zorbaksen ja Brünhilden yhdistetystä kaunopuheisuudesta huolimatta piileskelijä ei tullut esiin. Niinpä Zorbas lopulta uskaltautui etsintöihin, ja kohtasi tikarilla aseistautuneen hullun erakon. Hullu ei ollut juttutuulella, vaan yritti tuikata Zorbasta tikarilla, ja tappeluhan siitä tuli. Zorbas tosin käytti vain haarniskoitua nyrkkiään, mutta erakko sieti iskuja yllättävän hyvin ja taisipa pari kertaa pistää Zorbasta tikarillaan. Kaunis (joka oli niin ikään kiivennyt ylös) yritti hold-loitsua, mutta se epäonnistui. Silloin Kaunis muisti onneksi maagisen köytensä, joka käskystä köytti erakon siistiin pakettiin ettei tämä enempää vahingoittanut itseään tappelemalla Zorbaksen kanssa. Huomasimme, että erakon selässä oli vanhoja piiskanjälkiä, samanlaisia kuin kaleeriorjilla. Se sai Zorbaksenkin myötätuntoisemmaksi hulluparkaa kohtaan.

Kaunis huomasi sitten välikaton nurkassa myös toisen lämpimän hahmon. Brünhilde meni tutkimaan, ja löysi karanneen orjanaisen ja pikkuvauvan. Brünhilde yritti olla ystävällinen, mutta kääpiön olemus ei ole kovin rauhoittava. Onneksi Kaunis tuli paikalle ja jutteli naiselle. Tämä ei kuitenkaan tiennyt paljoa paikasta, jossa oli, olimme jo itse saaneet selville yhtä paljon.

Laskimme nyt hullun erakon ja naisen lapsineen alas välikatosta, ja Columbo kutsui nyt muutkin paikalle huoneeseen, jonka katosta luukku löytyi. Kun paladiinimme Jan Destron näki erakon, hän oitis astui eteenpäin ja pyysi saada parantaa mielipuolen. Yllätyksemme oli melkoinen, kun paladiinin kosketus myös toimi. Hullun silmät kirkastuivat ja hän kysyi mitä oli tapahtunut ja miksi hän oli köysissä. Zorbas pääsi juuri selittämästä tapahtunutta kun Kaunis päästi kahelin köysistä, ja tämä oitis yritti uudestaan Zorbaksen kimppuun, omaksi tappiokseen kylläkin, mikä - yhdessä Zorbaksen suostuttelutaitojen kanssa - sai hänet lopulta järkiintymään ja kuuntelemaan mitä meillä oli sanottavaa.

Selvisi, että erakko oli nimeltään korpraali Hicks. Hän oli jäänyt vangiksi jo joitakin vuosia sitten, mutta päässyt noin vuoden vankeuden jälkeen karkaamaan ja piiloutunut välikattoon. Hän oli alkanut kostaa hobgoblineille kohteluaan rakentelemalla niille ansoja ja "unohtanut karata". Nainen ja lapsi olivat liittyneet hänen seuraansa vasta äskettäin. Hicks ei osannut kertoa meille catwalk-huoneesta muuta kuin sen, että vankien apatia kului kyllä ajan mittaan pois (ilmeisesti melko pitkän ajan, koska vapauttamamme orja oli edelleen yhtä katatoninen kuin ennenkin). Hicks oli kotoisin Wild Coastilta ja halusi mieluiten päästä pakoon linnakkeesta, nyt kun oli taas tolkuissaan. Hän ei selvästikään oikein uskonut meidän pystyvän nujertamaan orjalordit, mutta myöntyi odottamaan muutaman päivän ja pitämään huolta naisesta, vauvasta ja vapauttamastamme orjasta sillä välin kun yrittäisimme tehdä linnakkeen hallitsijoista selvää.

Koska olimme nyt tutkineet ne paikat, joihin pääsimme kulkematta catwalkin kautta, eikä välikatosta ollut tietä korotetun osan puolelle, Rincewind teki sitten passwallilla seinään reiän. Brünhilde ja Zorbas menivät etunenässä läpi. Toisella puolen oli huone, jossa oli huomattavan isoja huonekaluja ja pöydän takana huomattavan iso ogre, joka hioi isoa bastardimiekkaa. Zorbas alkoi  jutustella  "mukavia", mutta Brünhilde ei aikaillut vaan hyökkäsi, sivaltaen ogrea miekallaan. Suuri oli kääpiön ällistys kun ogre siinä samassa taitavasti kiepautti Ötzin hänen otteestaan. Zorbaksen syöksähtäessä apuun ogre potkaisi pöydän nurin ja  huusi hälytyksen, samalla huitaisten Brünhildeä miekalla, onneksi ohi.  Zorbas sai toisella yrittämällä perille kelpo miekaniskun. Brünhilde lähti tavoittelemaan rakasta miekkaansa, mutta ogre valmistautui iskemään kääpiötä selkään ja ties miten olisi Brünhilden käynyt, ellei Zorbas olisi ehtinyt hätiin ja niittänyt ogrea ennen kuin se ehti toteuttaa aikeensa.

Koska yllätys oli  yhtä kaikki menetetty, taistelukaksikko Zorbas ja Brünhilde rynnisti ulos huoneesta käytävään. Sinne tulvi koboldeja ja goblineita...

28. Goodmonth / 28.1.2004

...ja edempää käytävää pitkin lähestyi lauma örkkejä ja puoliörkkejä. Niitä tuli myös läheisistä huoneista. Taisteluhan siitä tuli, ja goblinia ja koboldia lakosi Brünhilden ja Zorbaksen ympärillä. Aeni ja Columbokin ehtivät mukaan. Katosta tippui jotain ökköjä Aenin ja Zorbaksen niskaan, mutta nekin saatiin hoideltua. Rincewind tunnisti ne myöhemmin cavelingeiksi, magialla muutetuiksi haltioiksi. Pari örkkiä yritti vielä lähennellä, mutta nähdessään teurastuksen ne juoksivat karkuun. Tilanteen rauhoituttua muutkin porukan jäsenet alkoivat valua paikalle. Sitten yhdestä huoneesta pöllähti vielä esiin hobitti, jonka kimpussa oli äkäinen mäyrä. Brïunhilden säikytettyä mäyrän tiehensä hobitti kertoi olleensa örkkien vankina.

Tutkiskelimme huoneita käytävän varrella ja löysimme arkullisen kultaa ja platinaa. Siellä oli myös pergamentteja, joissa puhuttiin Suderheimista, päävarastosta, satamasta ja sen sellaisesta. Olimme jo lausumassa hyvästejä pelastamallemme hobitille, kun tämä muisti että sillä oli hallussaan jonkinlainen kartta. Kiitollinen hobitti antoi kartan Rincewindeille. Osoittautui, ettei se ollut mikään oikea kartta vaan pikemminkin kokoelma arvoituksia, joita emme sillä hetkellä jääneet selvittämään.

Käytävän perältä löytyi lukittu ovi. Brünhilde käytti lopulta vyötään murtaakseen oven. Sen takaa löytyi huone, josta oli käynti sepän pajaan. Pajassa oli pari örkkiä ja seppä. Lyhyen taistelun jälkeen paja saatiin vallatuksi, mitä nyt Columbo sai kimppuunsa pari vaarallista kissaa sängyn alusta tutkiessaan. Huoneessa oli sepän tavaroita.

Koska apaattisia orjia ei tuntunut olevan mitään järkeä vielä vapauttaa, jatkoimme tutkimuksiamme seuraavaksi toiseen suuntaan. Löysimme ylös johtavat portaat sekä oven, jonka takaa leijui käristyvän jonkin tuoksua ja kuului ääniä. Ovi auki potkaistiin, Brünhilde astui valtavaan keittiöön. Siellä mustaan panssariin ja silmikottomaan kypärään pukeutunut parimetrinen tyyppi grillasi liskon päätä avotulella, ja kuusi punapartaista barbaaria istuskeli pöydän ääressä. Aeni meni hosumaan ja ampui varsijousellaan. Samassa mustahaarniskainen tyyppi potkaisi nurin ison tynnyrin, joka kieri meitä kohti ja kaatoi Aenin, Zorbaksen ja Kauniin. Saman tien hypähti seinustoilta tynnyreiden ja laatikoiden takaa esiin hobgoblineita, jotka viskelivät meitä heittokirveillä, samoin kuin pöydän taa maastoutuneet barbaarit.

Brünhilde joutui yksin taisteluun omituista mustahaarniskaista tyyppiä vastaan. Aeni sai hobgoblineita kimppuunsa. Muut eivät tahtoneet päästä käytävästä mihinkään, koska sinne viskeltiin palavia öljypulloja. Rincewind sentään päästi tulittamaan  mustahaarniskaa magic missileillä. Sitten taisteluun liittyivät myös barbaarit, jotka olivatkin muuttuneet punakarvaisiksi ihmiskarjuiksi. Ne kävivät Rincewindin ja Zorbaksen kimppuun, ja kohta myös Aeni ja Brünhilde saivat siat kimppuunsa.

Taistelu jatkui kiivaana ja verisenä. Näin tiukassa paikassa emme olleet vielä orjakauppiaiden linnakkeessa tähän mennessä olleetkaan. Lopulta kuitenkin taisteluonni oli sankareillemme myötäinen.
Mustahaarniskainen tyyppi kaatui Rincewindin magic missileiden ja Brünhilden miekan lävistämänä.  Rincewind lumosi yhden ihmiskarjun, joka kääntyi taistelemaan hobgoblineita vastaan. Hobgoblinit saatiin hengiltä ja loput ihmissiat tapettiin. 

28. Goodmonth / 18.2.2004

Olimme voittaneet taistelun, mutta olimme itsekin melko rikki. Ei kuitenkaan ollut vielä aikaa levähtää, vaan aloimme tutkia vainajia ja keittiötä. Mustapanssariselta mieheltä löytyi maaginen kahden käden miekka ja sormus sekä iso avainnippu. Rincewindin lumoma ihmissika "Wagner" osasi takaisin ihmiseksi muututtuaan kertoilla meille, mitä keittiöstä pois johtavien ovien takaa löytyi. Sen osoitettua pomon (se mustahaarniskainen) huoneen Zorbas ja Rincewind menivät tutkimaan. Huoneessa oli lukittu ovi. Kamanan päältä löytyi avain, ja Zorbas avasi lukon. Hopsista, oven takana olikin medusa. Zorbas pani silmänsä visusti kiinni ja hyökkäsi sen kimppuun. Neljällä iskulla hän tappoi medusan, mutta huitaisi sitä varmuuden vuoksi vielä muutaman kerran sen kaaduttua ennen kuin uskalsi avata silmänsä.

Columbo teki tällä välin omia tutkimuksiaan, ja taisteli rohkeasti ja voitokkaasti linnakkeen puoliörkkikokkia vastaan. Sitten utelias haltiamme onnistui saamaan toisesta huoneesta kimppuunsa villisian, eikä pärjännyt yksinään sitä vastaan. Urhea paladinimme Jan Destron riensi hätiin vain tullakseen itse sian torahampaiden raatelemaksi. Wagner kuuli metelin ja huomautti Rincewindille, että Columbo ja Jan olivat tainneet mennä hätyyttämään hänen lemmikkiään. Koska Wagner ei itsekään kuitenkaan pystynyt pikku lemmikkiään rauhoittamaan ja se oli jo tehnyt melkein selvää paladiinistamme, Zorbas ja Brünhilde saivat luvan mennä hoitelemaan possun paistiksi.

Possu pantiin siis vartaaseen ja jatkettiin tutkimuksia. Zorbas ja Aeni kävivät hakemassa katonrajassa piileskelevät ystävämme aterialle sillä välin kun Columbo, Brünhilde ja Kaunis tutkiskelivat keittiötä. Brünhilde löysi ruokakomerosta vain juustoa, mutta Kaunis löysi toisesta komerosta salaoven, jonka takaa louhittussa  käytävässä oli portaat, jotka johtivat alas. Aeni olisi halunnut heti sännätä tutkimaan, mutta muut vastustelivat, sillä useimmilla alkoi olla nälkä.

Siinä odotellessamme villisikapaistia Rincewind keksi suunnitelman, jolla voisimme houkutella ulkomuurilta muutaman hobgoblinin sisälle ja hoidella ne. Hän lähetti Wagnerin ilmoittamaan, että keittiössä tarvittaisiin muutamaa tyyppiä avuksi voitettujen tunkeutujien pois siivoamisessa. Juoni onnistuikin täydellisesti, ja pian tuli neljä hobgoblinia keittiöön. Olimme valmiina, ja ne hoideltiin nopeasti. Menestyksen innostamana Rincewind päätti, että voisimme käydä putsaamassa portaiden yläpäässä olevan vartiotuvan. Wagner meni edeltä Zorbas, Brünhilde ja Aeni perässään. Pienessä tilassa taistelusta tuli kaoottinen ja Zorbas löi vahingossa Wagneriakin siinä tiimellyksessä, mutta lopulta hobgoblineista tehtiin selvää. Brünhilde kurkkasi ulos parvekkeelle, mutta veti päänsä kiireesti pois, kun häntä kohti lensi neljä nuolta.

Tällä välin alakerrassa keittiöön yksin jäänyt Columbo, joka kaikessa rauhassa grillasi sikaa, sai yht'äkkiä magic missileitä selkäänsä. Keittiökomeron salaovesta oli seuraan liittynyt kutsumaton vieras, hehkeä haltianainen, joka sumeilematta kävi Columbon kimppuun. Columbon onneksi Rincewind kuuli hänen avunhuutonsa ja tuli hätiin kahden maagisen leijonansa kanssa. Se olikin Columbon pelastus, koska haltianainen joutui keskittymään leijoniin ja pahasti haavoittunut Columbo pääsi vetäytymään taistelusta. Haltianaikkonen ei ollut mikään turha taistelija, ja Rincewindin leijonistakin toinen alkoi olla hätää kärsimässä. Se sai Rincewindin kimpaantumaan kylliksi ja heittämään magic missileitä, jolloin haltia pakeni salaovesta sinne mistä oli tullutkin.

28. Goodmonth / 25.2.2004

Rincewind ehdotti että kävisimme vilkaisemassa alakertaa. Tutkailimme myös keittiötä vielä, Zorbas lähti katsastamaan alas johtavia rappusia. Rincewind meni varmistamaan selustasta. Käytävässä tuntui maakellarin tuoksu. Katosta roikkui hämähäkinseittejä. Zorbas laskeutui hieman alemmas. Portaat jatkuivat. Zorbaskin jatkoi, Rincewind seurasi taempana. Portaikko laajeni käytäväksi, joka vietti alaspäin. Edestäpäin näkyi hyvin heikkoa punertavaa valonkajastusta. Zorbas meni sitä kohti. Käytävä kääntyi vasempaan. Zorbas pysähtyi kuuntelemaan, mutta kuuli vain oman mahansa murinan. Hän hivuttautui varovaisesti eteenpäin.

Rincewind laskeutui portaat käytävän päähän asti. Hän yritti tähyillä Zorbasta, mutta ei nähnyt taistelijaa vaikka tällä oli valoa hohtava miekka. Korkeintaan hän heikosti erotti jotain vaaleampaa kauempana edessä. Rincewind tuli epäluuloiseksi, ja katsoi, näkyikö käytävässä magiaa. Ei näkynyt. Rincewind liikkui hitaasti eteenpäin tarkkaillen käytävästä magiaa. Äkkiä hänestä tuntui, että hänen selkäänsä osui jotakin. Rincewind katsahti ympärilleen ja näki, että hänen vierellään seisovan leijonan harjassa törrötti nuoli. Hän kääntyi parahiksi nähdäkseen seinään avautuvasta salaovesta tulevan goblinilauman. Onneksi Rincewindillä oli leijona ja Wagner seurassaan. Hän tempaisi esiin tikarinsa, ja goblinit pääsivät todistamaan harvinaista näkyä: Rincewind tarttuu aseisiin. Yhdessä Rincewind, leijona ja Wagner alkoivat tehdä tanttarallaa goblineista. Yksi goblineista osui kylläkin myös ikävästi Wagneriin, joka oli jo edellisen taistelun jäljiltä kovin huonossa kunnossa. Wagnerin suupielissä näkyi punaista vaahtoa. 

Sillä välin yläkerrassa Columbo tutkiskeli varastolaatikoita. Brünhildekin vilkuili muutamia ja kävi välillä santsaamassa juustoa.  Jan Destron grillasi villisikaa. He eivät kuulleet mitään alhaalla käytävästä taistelusta.

Wagneria osui vatsaan, ja se huusi tuskasta. Myös leijonaa hakattiin kuin vierasta kissapetoa. Leijona ja Wagner panivat kuitenkin rajusti kampoihin goblineille.

Ylhäällä Columbo kuuli Wagnerin huudon. Hän huomautti siitä, ja Brünhilde päätti lähteä katsomaan, oliko alhaalla jotain hätänä. Hän näki portaikossa vain Wagnerin, ja huudahti "onko kaikki kunnossa?" lähtien laskeutumaan alaspäin. Pian jopa Brünhilde tajusi, että käynnissä oli taistelu. Hän ei kuitenkaan päässyt Wagnerin ohi kapeassa portaikossa, joten taistelu jatkui edelleen goblinien, Rincewindin, leijonan ja Wagnerin välillä. Wagneria rökitettiin, mutta goblinien aseet eivät pystyneet tekemään siihen pysyvää vahinkoa.

Sillä välin Zorbas oli ehtinyt käytävän kulmalle. Hän kuvitteli kurkistavansa kulman ympäri, mutta tajusikin äkkiä paiskautuvansa vasten käytävän peräseinää, josta hän ei pystynyt irrottautumaan. Hän näki miekkansa olevan kiinni seinässä hieman kättään ylempänä.

Viimeisenä salaovesta tuli iso hobgoblin, jolla oli aamutähti kourassaan. Rincewind ampui siihen sarjan magic missileitä, ja teki siitä niin selvää. Ison hobgoblinin kaatuessa viimeinen goblin yritti pakoon ja koetti sulkea salaoven, mutta sen aikomus jäi keskeneräiseksi kun se tapettiin oven väliin. Rincewind vilkaisi mitä oven takana oli. Siellä oli huone. Rincewind lähetti Wagnerin etsimään Zorbasta ja meni katsomaan huonetta. Siellä oli pitkä pöytä ja häkki, jossa oli joku perusteellisesti hakattu. Rincewind kysyi vangilta, kuka hän oli. Vastaukseksi tuli vain heikko pyyntö "vettä".  Rincewind löysi pöydältä kannun ja mukeja ja antoi mukillisen vettä vangille. Sen jälkeen hän palasi alkuperäiseen kysymykseensä. Rincewind ryhtyi ikäväksi ja ryhtyi käymään kauppaa ruualla tietoja vastaan. Tyyppi sanoi olevansa Hemmo P ja sanoi ettei tehnyt sitä. Hän ei tuntunut olevan ihan näissä maailmoissa. Rincewind antoi hänelle ruokaa ja jätti vangin sikseen. Hän tarkasti vielä nopeasti huoneen perällä olevan syvennyksen, jossa oli  korkea tuoli ja tähystysaukko.
                                       
Zorbas tunsi kuuman kostean henkäyksen niskassaan, kun Wagner löysi hänet. Zorbas kysyi voisiko Wagner irrottaa hänet seinästä. Wagner koetti nykiä Zorbasta vyötäisiltä, mutta mitään ei tapahtunut. Siinä vaiheessa kun ihmissika tarttui hänen päähänsä, Zorbas ehdotti, että Wagner kävisi mieluumin kertomassa jollekin, että Zorbas oli vähän jumissa. Wagner lähti löntystämään poispäin. Zorbas tunsi miten jotakin käveli hänen käsivarttaan pitkin hänen selkäänsä.

Wagner palasi Rincewindin luo ja kertoi, että Zorbas halaili seinää eikä häntä saanut irti. Rincewind lähti tutkimaan, ja jätti Brünhilden vartioimaan selustaa. Tullessaan hän huomasi että sekä Wagnerin miekka että hänen oma tikarinsa törröttivät pystyssä omituisesti. Hän huomasi myös, että jotakin hämähäkkimäistä livahti Zorbaksen selkäpuolelta tämän kainalon alle kun he lähestyivät. Rincewind pysähtyi tarkastelemaan tilannetta. Käytävä jatkui vasemmalle, Zorbas oli tiiviisti seinässä kiinni. Rincewind kysyi Wagnerilta, olisiko Zorbas irrotettavissa, mutta possu sanoi yrittäneensä sitä jo. Yritettiin vielä uudestaan, mutta siitä ei ollut apua. Rincewind päätti palata takaisin pohtimaan asiaa ja jätti Zorbaksen seinälle. Wagner jäi syömään goblininraatoa ja Rincewind lähti hakemaan Columbon tutkimaan paikkoja.

Brünhilde löysi vangin ja meni jututtamaan tätä. Ei saanut enempää irti kuin Rincewindkään. Ötzi huomautti, ettei Hepulla ollut kaikki ihan kotona.

Zorbas tunsi jotain raskasta osuvan niskapanssariinsa. Sitten hänen päänsä viereen ilmestyi karvainen kynnekäs hyönteisen jalka.

Rincewind toi Columbon alas ja näytti hänelle tarkkailutuolin, joka Rincewindin mielestä oli epäilyttävä, pyytäen haltiaa tutkimaan, olisiko siellä jotakin systeemiä, jolla käytävän päässä olevaa magneettiansaa hallitaan. Columbo tutki paikan nopeasti, mutta ei löytänyt tuolista mitään omituista. Myöskään seinistä ei löytynyt mitään vipua tai muuta sellaista, mutta hän näki kurkistusaukosta, että Zorbaksen kimpussa oli jotain valtavan isoa ja monijalkaista.

Zorbas tunsi jonkin pistävän niskaansa. Hänen silmissään alkoi pimetä ja häntä yökötti. Viimeiseksi hän kuuli voimakkaan kilahduksen päänsä läheltä. Sitten ei enää mitään.

Rincewind palasi huoneeseen ja käski Brünhilden etsiä Ötzin avulla jotain vempainta, jolla magneettiansaa kontrolloidaan. Columbo hälytti siinä vaiheessa, että Zorbaksen kimpussa oli jokin otus. Rincewind lähti hätiin ja otti Columbon mukaansa jousella varustautuneena. Columbo ampui. Ohi meni Columbon nuoli, mutta Rincewind ampui siihen magic missileitä. Hämähäkki pakeni äkkiä. Rincewind otti Wagnerin ja Columbon mukaansa ja lähti tutkimaan tarkemmin Zorbaksen tilannetta. Zorbas oli ihan hiljainen ja liikkumaton. Vasemmalla käytävä jatkui ja jonkin matkan päässä seinässä oli ovi.

Rincewind lähetti hakemaan Kauniin katsomaan Zorbasta. Kaunis tuli paikalle. Wagner sai longotettua Zorbaksen kypärän visiiriä sen verran, että he näkivät taistelijan ihon olevan kalmanvalkoinen ja huulten muuttuneen tummiksi. Vaikutti vakavalta. Pelastuspaketista löytyi onneksi myrkynneutralointipotikka, joka Zorbakselle juotettiin vaivalloisesti. Jonkin ajan kuluttua väri alkoi hitaasti palata Zorbaksen kasvoille ja hän alkoi kakoa. Hengitys muuttui myöskin syvemmäksi.

Sillä välin Brünhilde oli tutkinut huoneen löytämättä sieltä mitään erikoista. Columbo tuli hakemaan Brünhilden tutkimaan käytävää. Siitäkään ei löytynyt mitään. Rincewind päätti, että pitäisi tutkia sitten sen oven takana oleva tila. Silloin Jan Destron tuli kuitenkin ilmoittamaan, että ruoka olisi valmista. Niinpä Rincewind ja muut jättivät Kauniin ja Wagnerin (joka oli jo syönyt) vahtimaan Zorbasta, ja menivät syömään.

Hieman myöhemmin kaikki olivat syöneet (paitsi Zorbas) ja palasimme Zorbaksen luo käytävään. Rincewind otti Columbon mukaansa tutkimaan käytävää eteenpäin. Columbo pääsi ovelle saakka. Hän sai oven auki. Sen takana oli hyvin kapea käytävä. Rincewind lähti Wagnerin ja leijonan kanssa käytävään. Siellä oli pimeää. Rincewind teki valoa. He huomasivat olevansa huoneessa, jossa oli vähän huonekaluja (pöytä, penkkejä, pari punkkaa). Pöydälle oli katettu ruokaa yhdelle. Lähellä nurkkaa oli myös jakkara, jonka edessä oli nahkasaappaat. Rincewind teki loitsun, jolla näkee näkymättömiä, mutta ei nähnyt mitään uutta. Myöskään magiaa ei näkynyt. Rincewind ja Wagner pyöriskelivät huoneessa löytämättä mitään. Rincewind haki Columbon tutkimaan huonetta. Pian Columbo löysikin seinästä jakkaran takaa aukon, jonka peitteenä oli etevästi kiven näköiseksi maalattu kangas. Se oli kiinnitetty jonkinlaiseen kehykseen. Columbo ei kuitenkaan löytänyt mekanismia, jolla sen olisi saanut siirtymään syrjään. Niinpä hän otti tikarin ja halkaisi kankaan. Takana oli komero, jossa oli ratas jonka ympäri kiertyi köysi, joka katosi kattoon. Columbo alkoi kiertää ratasta.

Zorbas putosi lattialle. Ensi töikseen hän kysyi Brünhildeltä, vieläkö paistettua possua oli jäljellä. Brünhilde katseli vierestä ja pahoitteli ettei voinut auttaa, koska Rincewind oli kieltänyt häntä tulemasta edemmäs. Zorbas yritti päästä jaloilleen, mutta oli vielä liian puuduksissa ja heikko myrkyn jäljiltä jaksaakseen liikkua omin avuin. Onneksi Rincewind kuitenkin kuuli sananvaihdon ja antoi Brünhildelle luvan auttaa Zorbaksen ylös. 

Muut lähtivät ylös, mutta Rincewind jätti Columbon katsomaan, sopisiko jokin löytämistämme avaimista vankihäkin lukkoon. Ei sopinut, mutta Columbo käytti tilaisuuden hyväkseen tutkiakseen lattialla lojuvat raadot. Hän löysikin muutamia kivoja kapineita, jotka otti talteen ansaittuna palkkionaan kaikesta vaivannäöstä. Sen jälkeen Columbo tiirikoi vankihäkin lukon auki. Vanki örisi kopin nurkassa ähkyisenä, koska Columbo oli aiemmin heittänyt hänelle kimpaleen paistettua possua. Columbo kertoi, että ylhäällä oli lisää syötävää mutta jätti vangin tulemaan omia aikojaan. Nähdessään Columbon tulevan ilman vankia Rincewind lähetti Jan Destronin kuitenkin noutamaan vangin.

Rincewind tutki vielä keittiötä ja pomon huonetta sekä komeroa, jossa medusa oli ollut. Hän huomasi lattiassa ohuen viivan. Luukku kenties? Hän tönäisi raadon syrjään ja kokeili, saisiko luukun auki. Pienen yrittämisen jälkeen hän saikin luukun irti. Se oli kivilaatta, joka peitti rautaista kantta. Näytti siltä että lattiaan oli muurattu rauta-arkku. Kannessa oli lukko. Rincewind kutsui Columbon. Varovaisena vorona Columbo etsi ensin ansoja arkun kannesta, mutta ei löytänyt. Tosin lukon vierestä törrötti epäilyttävä rautalangan pätkä. Columbo vilkaisi avainnipussa olevat avaimet läpi. Neljäs niistä sopi lukkoon. Columbo kohotti kantta tikarin avulla ja sai sen vivuttua varovaisesti auki.

Rauta-arkun sisällä oli pakotuskoristeltu messinkinen lipas ja useita nahkaisia pussukoita. Columbo raportoi Rincewindille joka tuli katsomaan. Messinkilipas hohti heikosti magiaa, ilmeisesti se sisälsi jotakin maagista. Lipas oli lukittu, ja mikään avaimista ei sopinut siihen. Rincewind otti yhden pussukoista. Siinä oli kolikoita. Hän nosti myös muut 19 pussukkaa arkusta ja katsoi niiden sisällöt. Niissä oli rahaa ja jalokiviä.

Sen jälkeen Rincewind poistui turvallisuussyistä huoneesta vieden mukanaan uteliaana töllistelemään tulleen Brünhilden ja jätti Columbon etsimään ansoja ja avaamaan lipasta. Columbo tutki lippaan ja yritti sitten nostaa sen. Se oli liian painava hänelle. Niinpä Brünhilde tuli nostamaan lippaan pöydälle ja käänsi sitä että Columbo saisi tutkia sen pohjaa. Columbosta vaikutti että jotain kolahti lippaan sisällä, ja hän käski Brünhilden laskea sen takaisin pöydälle kyljelleen. Sitten Columbo yritti tiirikoida lukon auki. Lukko olikin vähän konstikkaampi, ja tiirikka katkesi lukkoon. Nolona Columbo joutui tunnustamaan Rincewindille, että lukko ei suostunut avautumaan. Rincewind joutui siis käyttämään vähän aikaa opiskellakseen koputusloitsun ja kokeili sitten avata arkun sillä. Sen jälkeen kun lukko oli avautunut, Rincewind haki Wagnerin paikalle ja pyysi tätä avaamaan kannen mutta olemaan koskematta sisältöön. Wagner palasi pian ilmoittamaan että lippaassa oli pulloja. Rincewind meni katsomaan ja huomasi oitis, että lippaan sisällössä oli maagista tavaraa. Löytyi kaksi potikkaa, kaksi scrollia, sormus ja pienen pieni nahkasuikale, joka oli voimakkaasti maaginen. Näiden lisäksi arkussa oli pergamentin pala joka oli kääritty rullalle. Scrollit olivat pappisloitsuja, joten Rincewind delegoi niiden tutkimisen Kauniille. Sitten ihmeteltiin, mitä muut löydetyt systeemit olivat.

Columbo tutki pergamenttia. Siinä oli kohokirjoitusta. Columbo sai selville sen verran, että teksti sisälsi kulkuohjeet alakertaa varten. Hänen mieleensä muistui toinen kovin samannäköinen pergamentinpala, jonka hän oli aiemmin ottanut talteen. Selvisi, että paikan pomo, jonka olimme listineet, oli nimeltään Icar, ja häntä oli kehotettu lähettämään "uudet hankinnat" Suderhamiin. Kirjeessä oli matkaohjeet.

Päätimme linnoittautua huoneeseen levähtämään.

28.-29. Goodmonth

Ennen kuin asetuimme levolle, Kaunis paranteli haavoittuneita, eli kaikkia muita paitsi Rincewindiä. Otimme vartiovuorot, Brünhilde aloitti.

Oltuaan jonkin aikaa vartiossa kääpiömme huomasi, että ovesta yritti tulla joku. Ne olivat hobgoblineita. Kohta torjuntataistelun melske herätti myös keittiössä uinailevat Jan Destronin, Columbon ja Aenin. Brünhilde kuitenkin pärjäsi hyvin, kunnes Columbo ampui häntä selkään, jolloin Brünhilde menetti aseensa. Ötzi lensi kaaressa taaksepäin ja upposi vartaassa olevaan paistettuun sikaan. Jan Destron siirtyi  ovelle puolustusasemiin Brünhilden sännätessä hakemaan rakasta Ötziään. Janille olisikin voinut tulla tiukat paikat, mutta onneksi Brünhilde tuli pian takaisin hätiin ja hobgoblinien tunkeutumisyritys lopetettiin lyhyeen.

Aeni oli vartiovuorossa, kun ovi raottui. Aeni asettui väijyyn, ja näki ovenraosta naisen, jolla oli räsyiset vaatteet. Nainen tuikkasi Aenia miekalla. Vähältä piti, ettei Aeni lyönyt häntä, mutta koska nainen oli haarniskoitumaton, hän ei kuitenkaan tehnyt sitä, vaan pidätti iskunsa ja uhkasi, että jos nainen vielä löisi, hän joutuisi katumaan. Aeni kutsui naisen sisään huoneeseen ja kyseli häneltä, kuka hän oli ja niin päin pois.

Nainen kertoi nimekseen Morwin Elissar, ja oli omien sanojensa peräti lady. Hän lupasi suuren palkkion, jos saattaisimme hänet takaisin sivistyksen pariin. Aeni kehotti häntä painamaan puuta. Jan Destron sivistyneempiä tapoja oppineena pahoitteli yösijamme vajavaisuutta ja keksi lopulta tarjota leidille syötävää. Vähemmän hienostuneesti tämä hotki kylmää sikaa hyvällä halulla ja alkoi sitten järjestellä itselleen jonkinlaista vuodetta yhteen nurkkaan.

Ja niin vaihtui taas vartiovuoro. Jan Destron vartioi valppaana, kun jokin tömähti ovea vasten. Paladiinimme avasi oven. Sen takana oli muutama iso paviaani. Ne olivat kai nälkäisiä, koska kävivät paladiinin kimppuun. Aeni ja Brünhilde heräsivät meteliin, kun Jan tappeli paviaaneja vastaan. Aeni ehti parahiksi hätiin kun Jan Destron sai messevästi turpiinsa paviaaneilta. Aeni sai hengiltä yhden paviaaneista, mutta kaksi oli vielä jäljellä. Aeni listi vielä toisenkin. Sitten ennätti jo Brünhildekin apuun, parahiksi kun Destron kaatui tajuttomana lattialle. Viimeisestä paviaanista tulikin jauhelihaa. Aeni antoi vähän ensiapua paladiinille, ja sitten hänet siirrettiin Kauniin hellään huomaan. Brünhilde jatkoi vahtivuoroa, koska oli jo nähnyt sen vaivan, että puki panssarin päälleen.

Lopulta päättyi pisinkin vartiovuoro ja Brünhilde herätteli muut. Lady Morwin säikähti pahanpäiväisesti kun verinen ja partainen kääpiö ravisteli hänet hereille. Herrasmiehinä Zorbas ja Aeni riensivät rauhoittelemaan neitosta. Zorbas alkoi jutustella leidin kanssa lipevään tapansa, ja sai heti riidan aikaan törkeyksillään kuultuaan Morwinin olevan Dyversistä kotoisin. Aeni meni väliin rauhoittelemaan tilannetta, ja sai vuorostaan Zorbaksen kiukun päälleen. Zorbas painui kiukkuisena pukeutumaan ja jätti lady Morwinin Aenin hoteisiin. Brünhilde keskittyi nauttimaan aamiaista (tai aamuöistä).

Hieman myöhemmin olimme kaikki hereillä ja nauttineet yöpalaa. Lady Morwin sai jälleen kertoa tarinansa, tällä kertaa Rincewindille. Hän oli joutunut orjakauppiaiden saaliiksi Faxin lähistöllä matkalla ollessaan pari kuukautta sitten, mutta päässyt pakenemaan pari viikkoa sitten ja sen jälkeen piileskellyt orjakauppiailta. Rincewind kyseli lady Morwinilta, oliko Dame Gold tuttu henkilö. Morwin ei tuntenut nimeä, mutta kuvauksesta tunnisti, että tämä oli ollut retkueessa, joka oli muutamaa päivää aiemmin lähtenyt linnakkeesta. Rincewind kokeili katsella kristallipallolla, saisiko hän Dame Goldia näkyviin, ja saikin oikein värikuvan, jossa Dame vaelsi parinkymmenen muun kanssa jossakin, missä edessäpäin alempana erottui pieniä valoja. Rincewind sai vaikutelman, että Dame Gold oli varsin kaukana.

Päätimme lähteä alas tutkimaan käytävät. Lady Morwin ja Jan Destron jätettiin pelastettujen orjien seuraan.

Etenimme käytävällä kunnes tulimme kulmaan, josta eteenpäin emme olleet aiemmin menneet. Käytävässä edessäpäin oli hämähäkinseittejä. Brünhilde kävi rohkeasti eteenpäin. Katosta roikkui seittiin paketoitu jokin. Aeni tuli auttamaan Brünhildeä pudottamaan sen, mutta silloin tipahti katosta iso pala kosteaa, tuoretta seittiä Aenin päälle, ja saman tien sen perässä tuli kaksi poninkokoista hämähäkkiä, toinen Aenin, toinen Brünhilden kimppuun. Aeni tuli myrkytetyksi. Zorbas alkoi ampua nuolia Aenin kimpussa olevaan hämppikseen. Brünhilde sivalsi hirmuisesti kimppuunsa käyvää hämähäkkiä iskien poikki sen myrkkypistimen. Vihreää visvaa vuotaen hämähäkki alkoi perääntyä, mutta raivokas kääpiö seurasi perässä ja iski sen kuoliaaksi. Zorbaksen ampuma hämähäkki rojahti Aenin päälle. Zorbas vaihtoi aseensa miekkaan ja kävi tutkimaan miten Aenin kävi. Huonostihan sen. Tajuton sankarimme siirrettiin Kauniin hoiviin. Brünhilde tarkisti huoneen, se oli jonkinmoinen varasto. Zorbas aukaisi nyytin, ei ollut enää autettavissa.

Brünhilde ja Zorbas jatkoivat eteenpäin. Toinen huone, jossa oli pölyä ja roinaa. Nurkassa oli tuoli. Brünhilde pyysi Zorbasta näyttämään valoa. Tuolista nousi läpikuultava, hohtava hahmo. Sillä oli suipot korvat. Brünhilde lähti haneen. Se päästi huudon, mutta se ei sittenkään ollut bansheen huuto. Brünhilde pyörähti ympäri. Haltianhaamu näytti liikkuvan. Sen käsissä roikkui kahleet, ja Zorbas huomasi, miten sen kynnet pitenivät, ja näytti kuin seinät olisivat liikkuneet taaksepäin sen ympärillä, mutta se ei tullut eteenpäin. Sitten Brünhilde ja Zorbas näkivät jotain hyvin omituista: näytti kuin haltiahaamu olisi lähtenyt huoneesta ja toiminut jossakin aivan toisessa paikassa, mutta samalla se pysyi paikallaan nurkassa. Näimme kuinka se liikkui jossakin paeten susia ja lopulta jäi niiden saaliiksi samassa huoneessa josta olimme sen löytäneet. Brünhilde ei tajunnut näkemäänsä lainkaan, mutta Zorbas yritti painaa sen mieleensä. Näky loppui siihen kun sudet raatelivat haltian, ja samassa haamu hävisi. 


Jatkoimme ripeästi eteenpäin holvikaaren läpi ja kulman ympäri. Käytävä alkoi nousta loivasti ylöspäin. Siellä oli kuljettu. Käytävä päättyi puiseen seinään ja oveen. Brünhilde kiiruhti eteenpäin, kun lattia yht'äkkiä hävisi hänen jalkojensa alta. Zorbas onnistui tarttumaan reunaan eikä pudonnut, mutta tiputti miekkansa. Zorbas näki Brünhilden kypärän huipun ja ponnisteltuaan ylös huusi Brünhildelle, että tämä toisi hänen miekkansa. Kohta kääpiö levitoikin ylös ansasta. Varovaisesti, Brünhilde edelleen levitoiden, he pääsivät ansan ohitse. Edessä oli koristeellinen puuovi, jossa kääpiön päälaen korkeudella oli irvistävä goblininpää.  Avasimme oven. Kuului kolinaa ja ryminää. Ylhäältä kieri muutama kuutiollinen pöllejä sankareitamme kohti. Brünhilde paiskasi oven kiinni tajuamatta, että seinä ja ovi olivat liian hennot pidättelemään pöllejä. Valitettavasti Zorbaskaan ei tajunnut sitä... Seinä kaatui ja Brünhilde ja Zorbas jäivät pöllivyöryn alle ja putosivat vesiansaan, Brünhilde Zorbaksen päälle. 

Hetkistä myöhemmin Zorbas kömpi jaloilleen ja Brünhilde hamuili Ötzin käteensä. Sen jälkeen Brünhilde etsi Zorbaksen miekan ja levitoi heidät molemmat ylös ansakuopasta. Ryvettyneet ja kypsyneet sankarimme menivät katsomaan, mistä pöllit olivat tulleet. Kulman takana jatkui kivinen käytävä, jonka seinissä oli nelikulmaisia syvennyksiä ja niiden välissä kivisiä palkkeja, joiden päällä oli mustaa nestemäistä ainetta. Zorbas tajusi, että haamu ei ollut tullut tästä käytävästä vaan suoraan - mutkassa täytyi siis olla salaovi. Brünhilde ja Columbo etsivät, ja jonkin ajan kuluttua  kääpiö löysikin salaoven avausmekanismin. Ovi ei kuitenkaan mahtunut aukeamaan tukkien takia. Brünhilde heitteli tukkeja syrjään, mutta Rincewind keksi paremman keinon estää tukkeja kierimästä takaisin ja saimme ne kiilatuksi paikalleen.

29. Goodmonth / 10.3.2004

Rukoiltuaan Kaunis paransi Aenin myrkytystilan, joka onneksi ei ollut vielä ehtinyt yhtä vakavaksi kuin Zorbaksen aiemmin. Sen jälkeen pappimme paransi myös Zorbasta ja Brünhildeä, jotka olivat saaneet melkoisia kolhuja niskaansa vyöryneistä tukeista.

Kun kaikki jälleen olivat jonkinlaisessa kunnossa, salaovi avattiin ja Brünhilde ja Columbo edellä lähdimme tutkimaan sen takana avautuvaa kapeaa käytävää. Käytävä päättyi oveen, jonka takana oli huone. Huone näytti varastohuoneelta, mutta siellä oli ollut joku tai joitakin, koska yksi matka-arkku oli käännetty nurin pöydäksi ja sen päällä oli kynttilänpätkä ja korttipakka. Huoneen ovi avautui leveämpään käytävään, jossa oli useita ovia. Aloimme tutkia niiden takana olevia huoneita. Toisessa päässään käytävä yhdistyi siihen omituiseen, pahaenteiseen käytävään, jossa oli mustan töhnän peittämät kivipalkit. 

Kun Kaunis kuunteli eräällä lukitulla ovella, hän oli äkkiä kuulevinaan kauempaa, toiselta suunnalta heikkoa vaikerrusta - aivan kuin jotain olisi kidutettu. Kiireesti Kaunis otti mukaansa Brünhilden ja muut, ja yhdessä riensimme käytävän toiseen päähän, jossa kulman takana oli tukeva ovi. Peloton Brünhilde potkaisi oven auki ja astui huoneeseen Ötzi tanassa. Ovelta johtivat portaat alaspäin, ja kääpiön eteen avautui kammottava näkymä kidutuskammioon. Siellä joukko goblineita, jotka olivat kiduttamassa muutamia ihmisiä. Aikailematta Brünhilde syöksyi alas portaita käydäkseen kiduttajien kimppuun. Nopea liike pelasti hänet, sillä samassa katosta putosi suuri kattokruunu juuri siihen, missä kääpiö oli hetkeä aiemmin seissyt. Kuumaa öljyä roiskui, mutta tuli sammui pian. Lisää goblineita astui esiin pylväiden takaa varjoista. Zorbas ja Aeni liittyivät taisteluun ampuen nuolia.

Brünhilde ja Zorbaksen nuolet niittivät goblineita kuin viljaa, mutta sitten syöksähti näkyviin kolme suurta, valkoista sutta - samanlaisia kuin haltianhaamun näyssä. Zorbas ampui yhden juuri, kun se oli loikkaamassa Brünhilden kimppuun, ja tuli sisään kammioon vetäen miekkansa. Taistelu jatkui ja goblinia kaatui. Myös sudet kohtasivat loppunsa Zorbaksen ja Brünhilden käsissä. Zorbakselle kuitenkin sattui pikku työtapaturma: valmistautuessaan iskemään yhtä goblinia hän huitaisikin vahingossa katossa riippuvassa häkissä ollutta vankia, joka kuoli välittömästi.

Taistelun päätyttyä Kaunis kiiruhti kammioon yrittäen auttaa kidutettuja. Useimmat heistä olivat kuitenkin jo liian huonossa kunnossa, ja menehtyivät, kun heitä yritettiin irroittaa kidutuslaitteista. Kaksi vankia saimme sentään pelastetuksi.

Brünhilde ja Columbo tutkivat kammiota ja löysivät umpeenmuurattuja oviaukkoja. Niiden takaa paljastui lisää vankikoppeja, jonne onnettomat uhrit oli jätetty nääntymään. Heidän auttamisekseen ei ollut mitään tehtävissä, kuten ei myöskään sen, joka löytyi rautaneitsyen sisältä Brünhilden avatessa oven.  Rincewind pisti Wagnerin murtamaan yhden kiinnimuuratun oven,. Kun Wagner teki työtä käskettyä, ampaisi aukosta takkuinen susi, joka kävi hänen kurkkuunsa. Rincewind pelasti lumotun apurinsa tappamalla suden magic missileillä. Wagner näytti kovin huonolta, ja tarkempi tarkastelu paljasti suden suupielistä punaista kuohaa. Sillä oli ollut vesikauhu. Vesikauhuinen ihmissika seurueessa ei tuntunut hyvältä ajatukselta, joten Kaunis juotti loput terveysjuomastaan Wagnerille, ja Rincewind syötti sille parantavaa hunajaa. Pian Wagner alkoikin näyttää taas paremmalta.

Columbo löysi rautaneitsyen takaseinästä salaoven, jonka takaa alkoi osittain karkeasti louhittu, osittain luonnonmuovaama käytävä. Päätimme kuitenkin viedä vapautetut vangit ylös keittiöön ennen kuin lähtisimme sitä tutkimaan. Zorbas ja Wagner lähtivät kantamaan vapautettuja, sillä he olivat liian heikkoja kävelläkseen.

Siinä odotellessamme Aeni keksi lähteä vaeltelemaan takaisin käytävään, josta olimme tulleet kidutuskammioon. Hän mainitsi Kauniille aikeistaan, ja hajamielisesti haltiapappi myöntyi. Muut eivät edes huomanneet nuoren taistelijan katoamista, ennen kuin Rincewind hieman myöhemmin kuuli epämääräistä ääntä. Ottaen Brünhilden ja Kauniin mukaansa hän lähti tutkimaan tilannetta. Kohta käytävälle päästyään Rincewind ja Brünhilde kohtasivatkin kaksi bugbearia. Kääpiö hoiteli ne nopeasti. Vasta nyt Brünhilde ja Kaunis näkivät käytävän toisessa päässä lattialla laajenevassa verilammikossa makaavan Aenin. He kiiruhtivat Aenin luokse, mutta kun he ehtivät paikalle, saattoivat he nähdä, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Heidän ollessaan kumartuneina Aenin ruumiin puoleen Kaunis kuuli oudosta käytävästä jotakin ääntä. Hän nousi ja meni katsomaan, ja näki pienen hahmon vilahtavan piiloon. Brünhilde ja Kaunis odottivat jonkin aikaa väijyksissä, mutta otus ei tullut näkyviin uudestaan, ehkä Rincewindin liittyminen seuraan säikäytti sen pois.

Pian Zorbas ja Wagnerkin palasivat todistamaan tilanteen. Rincewind kutsui myös Columbon avuksi, jotta saisimme tutkittua lukittujen ovien takana olevat tilat käytävän varrella. Jostakin näistä huoneistahan bugbearien oli täytynyt tulla, koska ne olivat päässeet livahtamaan taaksemme. Columbon tiirikoidessa lukkoja Zorbas ja Wagner lähtivät viemään Aenin ruumiin pois. Zorbas ei malttanut olla ilkkumatta  Lady Morwinille siitä, kuinka tämän esitaistelija oli kohdannut surkean lopun parin bugbearin kynsissä. Jan Destron katsoi Zorbasta pitkään, ja hänen ilmeensä oli outo, mutta paladiini ei lopulta sanonut mitään.

Sillä välin kellarikerroksessa oli tutkittu useita varastohuoneita. Lopulta Brünhilde Ötzin avustuksella löysi salaoven varastohuoneesta, jonka Zorbas ja Columbo olivat jo aiemmin käyneet pikaisesti tarkistamassa. Salaoven takaa johti kapea käytävä pieneen huoneeseen, joissa oli kaksi kurkistusaukkoa kidutuskammioon. Bugbearit olivat arvatenkin olleet siellä vallatessamme kidutuskammion, ja nähtyään Aenin lähtevän omille teilleen ne olivat päättäneet käydä taistelijan kimppuun. Olimme jälleen saaneet opetuksen siitä, että kenenkään ei kannattanut lähteä vaeltelemaan yksinään.

29. Goodmonth / 24.3.04

Lähdimme tutkimaan rautaneitsyen takaa löytynyttä kapeaa salakäytävää. Brünhilde ja Zorbas toimivat tiedustelijoina. Käytävä johti suureen tippukiviluolaan. Luolassa oli geysirin tapainen, joka ajoittain täytti luolan vesihöyryllä. Toisella puolen luolaa käytävä jatkui ja haarautui. Sieltä löytyi (Zorbaksen epäonneksi) mehiläispesä ja juustojen kypsytysluola.

Mehiläispesän läpi päästiin leveään käytävään, jossa Brünhilden päälle tipahti verkkoansa. Sitten edessäpäin soi torvi, ja kuulimme ulinaa ja murinaa. Kohta kimppuumme hyökkäsi lauma worgeilla ratsastavia panssarigoblineita peitsineen. Taistelu oli ankara, mutta olimme voitokkaita ja täytimme käytävän goblinien ja niiden susiratsujen ruumiilla.

Leveä käytävä vei goblinien pesään ja worgien kenneliin. Luolasta löysimme viinen, jossa oli erikoinen maaginen nuoli. Muuta arvokasta ei goblineilla ollut. Niiden luolasta lähti kaksoisovien takaa käytävä, jonka Columbo ja Zorbas tutkivat. Käytävän toisessakin päässä oli kaksoisovet, mutta Columbo ei saanut niitä auki. Niinpä Zorbas ja Brünhilde menivät tutkimaan worgien kenneliä. Zorbas tappoi aikuiset nartut, mutta hän ja Brünhilde ottivat kaksi pentua mukaansa.

Kenneliluolaston toisella puolen tulimme jälleen leveämpään käytävään, jonka varrella oli ovia. Brünhilde meni kuuntelemaan, mutta pari gnollia huomasivat meidät ja tekivät hälytyksen. Zorbas tuli Brünhilden avuksi ja Columbo antoi tulitukea. Gnollit saatiin lyödyksi, mutta Brünhilde oli saanut pahoja haavoja ja Kauniin parannusloitsuista ja Zorbaksen tarjoamasta parantavasta hunajasta huolimatta urhoollinen kääpiö oli melko huonossa kunnossa.

31.3.04

Urhomme odottivat hetken, että kaukaisuudessa kuuluvat askeleet tulivat lähemmäs ja kymmenen vartiomiestä ilmaantui käytävään. Rincewind osoitteli wandillaan näitä onnettomia, mutta kai tavallaan velvollisuutensa täyttäviä koboldi-sotureita ja samassa kymmenen virkaintoisen tyypin sijasta käytävässä oli sama määrä savuavia raatoja.

Odotimme tovin lisää, mutta vaikutti siltä, että vartiomiesvarasto oli tyhjentynyt, joten jatkoimme huoneiden tutkimista. Ensimmäisessä huoneessa ei ollut mitään muuta kun savuava astia, mutta seuraavasta huoneesta Colombo löysi vanhan tuttunsa, häntä jo aiemmin viillelleen haltianaikkosen. Tällä kertaa tämä ei ollut kovin kiinnostut taistelemisesta, sillä tämä pakeni heitettyään yhden vaivaisen maagisten vasamien sarjan Colomboon.

Samaan aikaan käytävälle ryntäsi vahvistuksia, eli uusi joukko näitä herttaisia vartijoita ja taas heilui miekka, miekka heilui näin ja pian Zorbaksen ja Brünhilden edessä oli läjä raatoja.

Kaikki näytti tuolloin hyvältä, sillä haavamme olivat vähäiset ja vihollisemme kaatuivat edessämme, mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan. Onnemme jätti meidät sillä hetkellä kun Kaunis kuuli pahishaltioiden puhetta käytävän päästä ja tuli selittämään käytäväpartiolle jotain näihin liittyvää. Hänen astellessaan Zorbaksen luo tuli nimittäin kylmä. Tosi kylmä, sillä isokokoiselta miehenköriläältä näyttävä vihulainen ilmestyi käytävään ja hänen virnistäessään kylmyys täytti käytävän. Wagner kaatui kuolleena ja hajosi palasiksi, eikä haltiamme myöskään kyennyt sulattamaan lämpimällä sydämellään kylmyyttä vaan vajosi kuolleena maahan. Brünhilde ja Zorbas sen sijaan kykenivät vielä hieman kohmeisina toimimaan ja pian pahis sai muutaman napakan iskun itseensä. Kuitenkin jostain syystä Zorbas alkoi pitää pahista hyviksenä ja kävi jo hieman estelemään Brünhildeä kun Rincewindin maagiset vasamat päätyivät pahiksen päälaen läpäisten tämän takaraivoon. Tästä seurasi se, että Zorbas katseli hämmästyneenä raatoa ja varmuuden vuoksi, ja kai hämmennystään peitellen irrotti kaatuneen pään jämät tämän hartioista samalla kun raato muutti muotoaan ja paljastui ogremaagiksi.

Vähän kuin jumalten vinoiluna tilanne jatkui vielä kahden valkoisen suden ryntäyksellä. Vaikka näiden turkit päätyivät pian punaisiksi värjääntyneenä lattian koristeeksi, saivat urhomme kohtalaisia kylmänpuremia näiden hönkäilyistä. Brünhilde ja Zobba olivat kalpeita ja vain vaivoin pystyssä pysyviä, joten päätimme käyttää jo hyväksi todettua käpälämäkitaktiikkaa, eli paeta yläkertaan Kaunista ja hänen tavaroitaan retuuttaen. Toki tällöinkin muistaen ahneutemme, eli niin Zorbas kuin Brünhilde hakivat uudet worginpennut kuolleiden lemmikkiensä tilalle.

Yläkerrassa kulutimme huomattavan osan parantavia juomiamme saadaksemme edes Zorban ja Brünhilden mättökuntoon, sillä ilman taistelukykyisiä urhojamme mahdollisuutemme suorittaa toimemme kunnialla loppuun olisivat kuin haavoittuneella örkillä taistelussa vihaista Brünhildeä vastaan. Ja taas sankarit marssivat, sillä ryhmämme jatkoi hyökkäystään, suunnaten tällä kertaa niille parioville joita Colombo ei ollut saanut aiemmin auki. Nyt Rincewind huolehti loitsullaan oven avaamisesta ja pian saatoimme katsella suurta salia täynnä koblineita. Eivätkä nämä olleet edes yksin, sillä näiden moraalisena tukena oli se sama haltianaikkonen joka oli jo pariin otteeseen kolhinut Colomboa. Zorbas ja Brünhilde hyökkäsivät saliin ja saivat niskaansa läjän teurasjätteitä.

Taistelu oli nopea mutta värikäs. Zorbas tappoi ensimmäisellä iskullaan viattoman vangin ja seuraavalla yhden vartijoista. Samaan aikaan nuolia sateli urhojemme niskaan ja huoneen lävitse lentävä salama käristi heitä saaden Jan Destronin vaipumaan maahan ilman että tämä olisi ennättänyt edes yhtä iskua iskeä viholliseemme.

Rincewindiä moinen toiminta ei näyttänyt erityisesti ilahduttavan, sillä hän vastasi tähän tulipallollaan joka käristi parven jousimiehiä. Taas kerran taistelu alkoi kääntyä hyväksemme, mutta voitto ei suinkaan ollut vielä varma, sillä pöllökarhupari ilmestyi miltei tyhjästä Brünhilden ja Zorbaksen kimppuun. Nämä eivät kuitenkaan tästä hämmentyneet, vaan viipaloivat karhut höyhenineen miltei yli-innokkaasti, sillä Zorbaksen viimeinen isku viilsi ikävän haavan Brynhilden kylkeen. Rincewind viimeisteli vielä loput parven jousimiehistä toisella tulipallolla ja taistelu oli vihdoin ohi.

Varovasti Brünhilde ja Zorbas etenivät syvemmälle huoneeseen Brünhilden sammutellessa samalla tulipalonalkuja miekallaan. Ketään elävää ei huoneesta löytynyt, mutta työpöydän takana makasi karrelle palanut raato joka pitkälti tuhoutuneista varusteista päätellen oli Columboa pariin otteeseen rusikoinut haltianainen. Toki laatikoista ja raadolta löytyi vielä jonkin verran hyödyllistäkin tavaraa.  

Koska olimme edelleen ilman pappeja, kaivoi Rincewind taas arkkuaan ja juotti lähinnä Zorbakselle ja Brünhildelle lisää parantavia juomiaan jotta jaksaisimme jatkaa paikan puhdistusta ja mahdollisten pappien etsimistä. Tämän päätteeksi jatkoimme matkaa salin päädyssä olevasta ovesta ja huomasimme tulleemme sen käytävän toiseen päähän mistä ogremaagi oli aiemmin ilmestynyt. Puhdistimme keittiötilat ja ruokasalin vihollisista, mutta valitettavasti emme onnistuneet saamaan vankeja joita Rincewind oli toivonut.

14.4.2004

Jatkoimme urheasti tutkimuksia. Taas löytyi uusi käytävä ja ovia. Lähetimme Columbon tiedustelemaan. Columbo löysi alkemistin kammion, jossa istui alkemisti itse läträämässä litkujaan. Mies kääntyi kummissaan katsomaan haltiaa ja marisi, että tämä häiritsee hänen työtään. Columbo tuuppasi oven takaisin kiinni ja haki Zorbaksen. Zorbas vaati miekka ojossa alkemistia antautumaan. Tämä pudotti pullonsa ja kohotti kätensä. Lattialta alkoi nousta vihreää savua. Zorbas hermostui ja löi miekallaan alkemistin kuoliaaksi. Hupsista... se siitä vangin ottamisesta.

Seuraava ovi. Se oli lukossa. Columbo avasi oven. Kello kilahti. Pimeästä kuului "Mitä asiaa?" ja Columbo erotti jonkun istuvan punkan laidalla. Kuului ääni kun viritettyyn varsijouseen solahti vasama. Columbo mutisi jotain anteeksipyynnön tapaista ja vetäytyi sulkien oven. Kohta hän avasi oven uudestaan. Huoneessa oleva tyyppi kutsui vartijaa, mutta mitään ei tapahtunut. Columbo dyykkasi huoneeseen ja väisti varsijousen nuolen. Zorbas seurasi hänen kannoillaan ja vaati heppua antautumaan. Mies huusi apua kovaan ääneen ja kurotti asettaan. Zorbas ehti kuitenkin ensin ja pisti häntä miekallaan. Columbo antoi hänkin iskun ja mies tipahti.

Brünhilde ja Rincewind saapuivat paikalle avunhuudon hälyttäminä vain huomatakseen ettei apua tarvittu. He menivät tutkimaan huoneita joissa Columbo ja Zorbas olivat jo toimineet. Sillä välin Columbo ja Zorbas löysivät paikan kirjurin. Tämäkään ei suhtautunut antautumiseen yhtään järkevästi, vaan yritti huitoa Zorbasta lyhyellä miekalla. Zorbas vastasi mottaamalla miestä pari kertaa, jolloin tältä lähti taju. Columbo hoiti sitomisen.

Rincewind löysi alkemistin huoneesta pienen magiaa hohtavan lippaan, joka näytti siltä kuin se olisi ollut päällystetty smaragdeilla. Maagi tuli epäluuloiseksi ja arveli, että lippaassa oli ehkä maaginen ansa. Vastapäisestä huoneesta löytyi kuolleen tyypin lisäksi hopeakärkisiä vasamia ja hopeinen tikari sekä rakennusmestarin välineitä. Brünhilde otti nipun vasamia. Sitten hän huomasi että lattialla makaava mies oli vielä elossa. Koska Ötzi vakuutti, ettei tämä ollut paha, Rincewind kehotti Brünhildeä sitomaan miehen haavat. Kääpiö sai käyttöä juustohuoneesta talteen ottamilleen harsokankaille, ja niin meillä oli toinenkin vanki.

Zorbas ja Columbo etenivät. Pari-kolme asumatonta huonetta tuotti saaliiksi vain tyhjiä punkkia ja kituliaan kasvin amppelissa. Ja kun Zorbas ja Columbo olivat juuri tutkimassa viimeistä huonetta, sen seinä äkkiä avautui salaoveksi, ja sieltä astui kolme rumaa miestä. He vilkuilivat ympärilleen ja alkoivat hivuttautua kohti punkkia. Columbo ja Zorbas hyökkäsivät huoneeseen. Miehet nostivat heti kädet pystyyn. He selittivät olevansa eläintenkasvattajia eivätkä halunneet hankaluuksia. Zorbas alkoi kysellä heiltä. Tyypit väittivät että he olivat tulleet aarrekammion suunnasta, eikä siellä ollut muita kuin pelottava pääkirjanpitäjä. Zorbas sai puheliailta eläintenkasvattajilta enemmänkin tietoja siitä, mitä oli odotettavissa. Lopuksi Columbon piti sitoa avuliaat eläintenkasvattajat, mutta silloin nämä äkkiä hyökkäsivät hänen ja Zorbaksen kimppuun. Ja heidän karvansa alkoivaat kasvaa, silmänsä muuttuivat keltaisiksi ja hampaansa pitenivät, ja hahmonsa alkoivat muuttua oudosti... ne olivatkin ihmissusia!

Brünhilde kuuli metakkaa viimeisestä huoneesta ja lähti katsomaan, kuinka Zorbas ja Columbo pärjäsivät. Zorbas oli jo listinyt yhden ihmishukan, mutta näytti siltä, että Columbo tarvitsi apua, sillä yksi susi roikkui hänen kurkussaan. Brünhilde riensi hätiin ja kohta oli loputkin sudet lopetettu. Zorbas päätteli, että  emme voisi kovin paljon luottaa siihen mitä ihmissudet olivat meille kertoneet. Niinpä Zorbas lähti herättelemään kirjuria. Hän toi miehen ihmissusien kammioon ja alkoi jututtaa tätä. Mies kieltäytyi puhumasta. Zorbas ehdotti, että Columbo vähän suostuttelisi, mutta Brünhilde ja Ötzi vastustivat tuumaa. Rincewindkin tuli paikalle ja hetken tilannetta arvioituaan hurmasi kirjurin tyylikkäillä aurinkolaseillaan. Jo muuttui ääni kellossa, ja kirjuri oli itse avuliaisuus. Hänellä oli hyvä kirjanpito kauppatavarasta - siis orjista. Kirjanpidosta selvisi, että säilössä oli gnome, joka oli kuulusteluissa väittänyt olevansa pappi. Kuulosti oudolta, mutta gnome oli ainoa toivomme saada Kaunis henkiin. Kovin paljon kirjuri ei osannut kertoa, mutta saimme myös selville, että (jo tappamamme) haltianainen oli Markessa, paikan johtaja.

Jätimme kirjurin työnsä pariin ja lähdimme etsimään tätä oletettua gnomepappia sieltä, missä tiesimme "tavaravarastojen" olevan. Columbo avasi oven ja näki pitkän rivistön häkkejä. Häkkien takaa kurkisti vartija. Zorbas yritti hämäystä, ja väitti, että meidät oli käsketty hakemaan gnomea. Vartija oli kuitenkin epäluuloinen, ja hänellä oli vahvistuksina hobgoblineita ja gnolleja. Zorbas käveli rauhallisesti vartijan luo, tempaisi miekkansa ja löi. Vartija oli kohta hoideltu, mutta muut rynnistivät Zorbaksen kimppuun. Zorbas kutsui Brünhilden auttamaan takakautta, ja taistelu alkoi. Tai jatkui. Brünhilde sai juuri oven auki, kun häntä lyötiin. Sitten hobgoblini oppi pikaisesti, ettei olisi pitänyt lyödä. Myös toinen hobgoblin sai saman opetuksen.  Sillä välin Zorbas raivasi hurmeisen tiensä hobgoblinien ja gnollien läpi.

Zorbas piti vangeille kohottavan puheen, ja huomasi sitten lähes jalkojensa juuressa pienen gnomen, joka viittoili kiivaasti. Brünhilde huomasi yhdessä sellissä puolituisnaisen, joka viittoili ja yritti sanoa jotakin, mutta hän oli selvästi mykkä. Vähitellen Brünhilde tajusi puolituisen viittilöivän viereiseen tyhjään selliin, jonka lattiaan oli piirretty liituympyrä, jonka keskellä oli jonkinlainen patsas, ja takaseinässä oli pieni aukko.

Kaikissa muissa selleissä oli useita vankeja, eri lajeja, sukupuolta ja ikiä. Ryhdyimme vapauttamaan heitä. Rincewind oivalsi, että vilkkaan oloinen puolituinen oli kuuromykkä, ja että luultavasti loitsu, jolla vangit oli rauhoitettu, vaikutti kuulon kautta. Monet vapautetut lupailivat palkkioita, jos vain pääsisivät kotiinsa. Muutamat olivat taistelukykyisiä ja varustautuivat

Kuuromykkä hobittinainen pyrki siihen selliin, jonka lattiassa oli liitukuvio. Brünhilde keksi, että hänen kanssaan voisi ehkä kommunikoida kirjoittamalla. Se onnistuikin, ja saimme selville, että jotkut hirviöt olivat vieneet lapsen seinässä olevasta aukosta, ja palvoivat liitukehän keskellä olevaa kivipatsasta. Brünhilde meni katsomaan. Patsas oli jonkinlainen haltia, mutta sen kieli oli käärme ja silmistä tuli matoja. Se ei ollut paha tai maaginen, mutta jokin Brünhilden takana oli paha. Lattialla olevasta  rääsykasasta työntyi pitkät käsivarret ja kuului ääni "Oletteko te niitä kolmesti kirottuja viestintuojia...?" Brünhilde ei jäänyt kuuntelemaan pidempään vaan löi. Yksi isku teki selvää siitä. Brünhilde kaiveli rääsykasaa ja löysi sieltä olennon, joka muistutti kovasti yläkerrassa tapaamiamme luolahaltioita. Puolituinen osasi kertoa, että seinästä tulleet hirviöt olivat olleet samanlaisia. Zorbas kaatoi kivipatsaan ja keksi, että tämä muistutti tuhoutunutta Markessaa. Brünhilden avulla Zorbas iski patsaan tukkimaan seinässä olevaa aukkoa.

Koska meillä oli nyt huolenamme joukko orjia, tuntui pitkä reitti kuuman lähteen luolan kautta hyvin epäkäytännölliseltä. Päätimme selvittää, löytäisimmekö lyhyemmän tien ylös kuin se, jonka kautta tulimme. Otimme mukaamme gnomen, koska hän ehkä pystyisi herättämään Kauniin henkiin, mutta muut vapautetut jätimme vielä odottamaan.

Lähdimme jututtamaan kirjuria, joka osasikin kertoa, että alkemistin huoneesta meni salakäytävä, joka lyhensi matkaa huomattavasti, mutta hän ei ollut käynyt siellä kuin kerran silmät sidottuna. Yksi tie vei mustahaltioiden luolan kautta järven rantaan, mutta siellä oli vaarana eksyä mustahaltioiden puolelle. Lisäksi yläkerran sokealla taistelijalla oli ollut joku oma tiensä, josta kirjuri ei tiennyt sen enempää. Lisäksi Rincewind kyseli kauppatavarasta, muun muassa siitä, mitä Suderhamiin viedyille orjille tapahtui. Kirjuri kertoi, että sinne vietiin yleensä arvokkain kauppatavara, joka osittain myytiin, mutta osittain luovutettiin lunnaita vastaan. Kirjuri myös arveli, että gnome illusionisti-papin kirja oli joko lähetetty Suderhamiin tai joutunut Markessan varastoihin. Rincewind jätti kirjurin jälleen omiin puuhiinsa ja lähdimme tutkimaan alkemistin huonetta.

Pian Ötzi löysikin salaoven alkemistin huoneesta. Columbo lupasi tutkia maagisen lippaan. Muut vetäydyimme huoneesta. Columbo ei löytänyt ansoja. Hän yritti avata lippaan, mutta se ei auennut. Sitten Columbo huomasi, ettei hän saanut enää sormiaan irti lippaasta. Maagista liimaa! Columbo kutsui Rincewindin paikalle ja tämä tunnisti tilanteen. Olimme nähneet sen joskus ennenkin. Rincewind purki lipasta suojaavan magian ja Columbo sai sormensa irti.

Tutkimme myös muut huoneet vielä kertaalleen vähän perusteellisemmin. Insinöörin huoneesta löytyi jonkin verran rahaa ja savipullo, jossa oli jotakin yrttiuutetta. Columbo tunnisti sen belladonnaksi - ja samassa sen kuullessaan Zorbas kehotti häntä ottamaan kunnon huikan. Taistelija oli huomannut haltian haavoittuneen melko pahasti taistelussa ihmissusia vastaan, ja belladonna oli ainoa tunnettu vastalääke. Columbo hörppi juoman, ja istahti äkkiä jakkaralle. Hänellä oli kummallinen olo.

Päätimme lähteä tutkimaan salakäytävää, mutta jätimme Columbon alkemistin sänkyyn toipumaan ja pelastetun gnomen vahtimaan häntä. Etenimme salakäytävällä ja näimme edestämme punertavaa valoa. Ilmassa tuntui raadon hajua. Tulimme pieneen kammioon, joka oli täynnä tavaraa. Siellä oli pöytä, jonka päältä Zorbasta katsoi hobgoblinin pää. Zorbas ehti puhutella päätä, ennen kuin tajusi, ettei sillä ollut silmiä. Seinällä oli nahkakotelon näköinen systeemi, josta punertava valo hohti. Zorbas kutsui Rincewindiä, joka lähetti ensin huoneeseen Brünhilden ja Ötzin tutkimaan tilannetta. Ötzi havaitsi, että kotelon sisällä oli jotain maagista. Myös pöydällä nurkassa oli jotakin magiaa hohtavaa: pullo, jossa oli kirjain H. Lisäksi pöydillä oli muita pulloja ja kirjoituskääröjä. Takakulmassa oli pöydällä jalkalamppu, jossa oli villikarjun kallo, jonka syöksyhampaiden juuressa oli pullossa punaista nestettä ja hampaiden kärjissä pienet liekit. Myös yhdessä pärekorissa näytti olevan jotakin maagista.

Rincewind astui eteenpäin katsomaan pärekoria ja samassa hänen jalkansa alta kuului napsahdus. Toinen villisian hampaissa roikkuvista pulloista putosi lattialle ja särkyi. Huone täyttyi punertavasta kaasusta. Aloimme yskiä ja kakoa ja silmämme vuotivat. Rincewind näki edessään pitkän, uhkaavan, panssaroidun hahmon. Brünhilde näki pitkän liekehtivän hahmon, jolla oli liekehtivä miekka, jonka se kohotti lyödäkseen. Brünhilde valmistautui puolustautumaan. Mutta samassa liekehtivä hahmo katosi. Rincewind oli jauntannut pois huoneesta...

Jonkin ajan kuluttua kaasu hälveni. Zorbas lakkasi voimasta pahoin ja Brünhildekin alkoi toeta. Rincewindkin alkoi voida paremmin alkemistin huoneessa. Hän uskaltautui palaamaan kammioon näkymättömänä, ja havaitessaan Zorbaksen ja Brünhilden keskustelevan hän kysyi oliko kaikki kunnossa ja tuli näkyviin. Otimme varmuuden vuoksi talteen toisen villisian hampaassa roikkuvan pullon. Ötzin avustuksella löytyi taas uusi salaovi. Brünhilde ja Ötzi avasivat myös pärekorin. Siellä oli kuivattuja juureksia ja pemmikaania. Niiden alta löytyi kolme pulloa, joista kaksi oli maagisia. Pohjimmaisena oli rasia, jossa oli viisi tummaa möykkyä jotakin rikinkatkuista tavaraa. Brünhilde leikkasi myös nahkakotelon auki ja sieltä tuli kirkkaan valkoista valoa. Kotelon sisällä oli rautatanko, johon oli ilmeisesti heitetty valoloitsu.

Jatkoimme matkaa salaovesta. Tulimme pieneen selliin, jossa oli seinällä luuranko. Sellin muurattu ovi oli potkittu auki sisäänpäin. Paikka näytti tutulta. Olimme tulleet kidutuskammioon. Nyt matka leiripaikkaamme linnakkeen keittiöön ei ollut pitkä. Lähdimme noutamaan vapautetut orjat, joita olikin alun toistasataa, ja kuljetimme heidät keittiöön.

29.-30. Goodmonth / 21.4.2004

Ensi töikseen vapauttamamme gnomepappi, nimeltään Droippi, sai osoittaa mikä oli pappejaan herättämällä Kauniin henkiin. Rincewind antoi hänelle viimeisen loitsukäärömme. Suureksi helpotukseksemme henkiinherätys onnistui.

Kun Droippi oli vielä parantanut Brünhildeä ja Jan Destronia, Rincewind alkoi taas suunnitella, miten saisimme paremmin turvattua oleskelumme ja ennen kaikkea vapauttamamme orjat, eli kuinka poistaisimme ulkomuurin vartioinnin. Asiaa aikansa vatvottuaan Rincewind otti Zorbaksen ja Brünhilden mukaansa ja he menivät yläkerran parvekkeelle. Rincewind muutti Brünhilden näkymättömäksi ja kääpiö lähti Ötzin levitoimana katon poikki muurilla väijyviä hobgoblineita kohti. Zorbas puolestaan alkoi harventaa niiden rivejä jousellaan. Onnettomuudekseen hobgoblinit huomasivat Brünhilden vasta, kun yksi niistä sai maistaa Brünhilden miekkaa.

Zorbas pudotteli hobgoblineita nuolilllaan kuin kärpäsiä ja Brünhilde oli tehnyt selvää parista muurilla olleesta ja ottanut yhden vangiksi, kun katolla kääntyi savupiippu syrjään ja sieltä kapusi esiin parikymmenpäinen hobgoblinlauma. Ne lähtivät Brünhildeä kohti, mutta olivat suojattomia Zorbaksen nuolia vastaan, joten niiden jälkijoukko alkoi nopeasti harveta. Loput hoiteli Brünhilde Ötzin kanssa. Taistelun tiimellyksessä Brünhilden vanki tosin pääsi pakenemaan, ja Rincewind näki pian sen ja muutamien muiden hobgoblinien luikkivan ulos porteista.

Taistelun päätyttyä Brünhilde lähti kiertämään linnaketta muuria pitkin varmistaakseen, ettei yhtään hobgoblinia ollut jäänyt muurille. Tilannetta tarkasteleva Rincewind huomasi porttitornien huipulla liikettä. Kummankin tornin huipulla oli miehitetty ballista, ja pian viuhahtikin ballistan ammus Rincewindin ja Zorbaksen ohitse. Rincewind päätti poistaa toisen tornin pelistä kärventämällä tulipallolla ballistan miehistöineen. Sen jälkeen hän otti esiin kärpäsen ja nousi sen selkään, käskien Zorbaksen mukaansa. Kärpänen kiidätti Rincewindin ja Zorbaksen jäljelle jääneen tornin huipulle, jossa Zorbas sai nopeasti hoideltua ballistaa käytelleet hobgoblinit. Sillä välin Rincewind kävi noutamassa paikalle myös Brünhilden, joka palasi tyhjin toimin tutkimusretkeltään.

Porttitornin huipulla oli lattialuukku, josta pääsi tornin sisään. Luukku oli lukittu, eivätkä Zorbaksen ja Brünhilden voimanponnistukset riittäneet sitä avaamaan, mutta Rincewindin loitsu pirstoi puun ja kolmikko pääsi laskeutumaan torniin ja porttirakennelman suojissa olevaan hobgoblinien kasarmiin. Kasarmi oli tyhjillään, hobgoblinit oli joko tapettu tai ne olivat livistäneet. Rincewind, Brünhilde ja Zorbas siirtyivät toiseen porttitorniin. Osoittautui, että se ei vielä ollut aivan tyhjillään, vaan eräässä huoneessa Brünhilden kimppuun kävi kaksi haarniskoitua miestä, ilmeisesti hobgoblinien komentajia. He saivat annettua kääpiölle muutaman ilkeän miekaniskun. Kun Brünhilde vetäytyi ulos huoneesta, miehet pamauttivat oven kiinni ja salpasivat sen. Salvat eivät Rincewindiä kauan pidätelleet, mutta ilkiökaksikko oli ehtinyt kiivetä seuraavaan kerrokseen. Nyt meni Zorbas edeltä, ja hänkin sai huomata kaksikon kiivaaksi vastukseksi. Sillä välin Rincewind kuitenkin lennähti lintuna ulos ampuma-aukosta, ja muuttautui sitten lohikäärmeeksi tornin ulkopuolella. Zorbas olisi kenties ollutkin pian hätää kärsimässä, ellei Rincewind olisi tullut taistelussa hänen avukseen heittämällä magic missileitä. Lopulta roistot saatiin kuitenkin listittyä, ja heidän hallussaan olleet arvoesineet otettiin talteen. Tämän jälkeen palasivat Rincewind, Zorbas ja Brünhilde linnakkeen keittiöön muiden seuraan lepäämään. Lepoamme tosin häiritsi gnollilähetystö, joka ilmestyi rynkyttämään keittiön ovea jossakin vaiheessa päivää. Ne eivät olleet tulleet antautumaan, joten jouduimme tekemään niistä selvää.

Levättyämme ja gnomepapin paranneltua haavoittuneita uudemman kerran tunsimme olomme niin vahvaksi, että päätimme uskaltautua takaisin alakerran luolastoihin tutkimaan pahan haltianaisen, Markessan huonetta. Peilin takana olleen salaoven kautta pääsi huoneeseen, joka oli selvästi ollut Markessan henkilökohtainen harjoitteluhuone puisine aseineen ja vastustajanukkeineen.Tässä huoneessa oli ovi. Toinen salaovi löytyi vaatekomerosta. Se oli tosin suljettu maagisesti, mutta loitsu ei pidätellyt Rincewindiä. Salaoven takaa löysimme käytävän, jonka päässä oli toinen salaovi. Se johti Markessan ylellisesti sisustettuun makuuhuoneeseen.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi huoneessa lattialla oleviin paksuihin mattoihin ja sänkyä peittäviin verhoihin. Zorbas ja Columbo tutkivat sängyn päässä olevan arkun, ja löysivät sieltä turkispeitteen sekä silkkityynyjä. Ötzi puolestaan huomasi Markessan kampauspöydältä jotakin maagista. Se oli puuterihuisku. Huvittuneena Brünhilde nosti silmikkonsa ja tupsutteli puuteria isolle nenälleen. Sitten Brünhilde pyysi Columboa selvittämään, mikä oli se maaginen esine, jonka Ötzi havaitsi kampauspöydän laatikossa. Kun Columbo kääntyi katsomaan, hän ei kuitenkaan nähnyt kääpiötä missään! Markessan puuteri oli muuttanut Brünhilden näkymättömäksi. Paikalle tullut Rincewind huomasi heti, kuinka hyödyllistä aine oli, ja varoitti Brünhildeä tekemästä mitään, mikä poistaisi loitsun. Pienten vaikeuksien jälkeen Brünhilde sai sentään selitettyä Columbolle, mistä tämän tuli etsiä laatikkoa, ja Columbo löysikin kampauspöydän lokerosta magic missile-sauvan.

Tutkimme huonetta tarkemmin, ja kuten saattoi odottaa, Markessan makuuhuone oli täynnä salaovia ja -lokeroita. Yksi salaovi löytyi tulisijasta ja toinen seinästä. Vuoteen yläpuolelta löytyi lisäksi salalokero. Columbo löysi lokerosta myös ansan tuikkaamalla sormensa myrkkyneulaan. Hän tunsi sormensa puutuvan, mutta onneksi neula oli lipsahtanut sen verran sivuun, että Columbo säästyi vakavammilta vaikutuksilta. Salalokerossa oli Markessan korukokoelma, jonka otimme parempaan talteen. Sitten ryhdyimme tutkimaan perusteellisemmin tulisijassa olevaa salaovea. Columbo keksi sen avausmekanismin. Oven takana alkoi pitkä, pilkkopimeä käytävä. Brünhilde ja Zorbas lähetettiin sitä tutkimaan. Käytävä kulki viistosti oikealle ja haarautui. Toinen haara tuntui johtavan sinne suuntaan, jossa oli mustahaltioita. Zorbas piti parhaana palata takaisin kysymään toimintaohjeita.

30. Goodmonth / 28.4.2004

Rincewind päätti, että tutkisimme toisen, seinästä löytyneen salaoven ensin ennen kuin palaisimme tutkimaan tulisijan takaa alkavia käytäviä. Columbo löysi avausmekanismin. Salaoven takana oli pienempi huone, jonka ilmassa oli pistävä haju. Brünhilde hiipi huoneeseen. Huoneen seinustat olivat täynnä hyllyjä, joilla oli erilaisia purkkeja ja purnukoita. Näytti maagin komponenttivarastolta. Huoneessa oli hämärää, vaikka ovesta tulikin valoa. Brünhilde pyysi Zorbaksen tuomaan lisävalaistusta. Paremmassa valossa hyllyillä näkyi myös erilaisia veitsiä ja pihtejä (välineitä, jotka näyttäisivät tutulta kirurgille). Keskellä huonetta oli punainen pentagrammi, jonka kärjissä oli viisi kynttilänjalkaa. Pentagrammin keskellä oli kultainen amuletti kaulaketjussa, ja se oli maaginen. Brünhilde lähti kulkemaan seinustaa pitkin. Hyllyltä löytyi isohko laatikko, jonka sisällä oli jotakin maagista. Brünhilde ilmoitti löytönsä ja jatkoi kierrostaan, varoen astumasta pentagrammiin. Muuta maagista ei löytynyt. Columbo kutsuttiin hätiin etsimään ansoja laatikosta. Niitä ei löytynyt. Columbo nosti laatikon lattialle. Se oli melko painava. Columbo avasi laatikon. Siellä oli kirja. Brünhilde vei kirjan Rincewindille. Pienten luovutusongelmien jälkeen kirja oli pöydällä ja Rincewind saattoi tutkia sitä. Hän avasi kirjan puolivälistä. Aukeama oli tyhjä. Rincewind kysyi gnomepappi-illusionistilta, näyttikö kirja tutulta, mutta ei näyttänyt. Rincewind selaili kirjaa. Lopulta alkupuolelta löytyi kirjoitusta. Vaikutti maaginkirjalta.

Rincewind tuli katsomaan varastohuonetta. Hän keräili hyllyiltä arkkuunsa kaiken kiinnostavan. Sitten hän tarkasteli pentagrammia. Rincewind esitti arvion, että jos joku yrittäisi ottaa riipuksen pentagrammin keskeltä, jokin kävisi kimppuun. Brünhilde tarjoutui hakemaan riipuksen. Sitten Rincewind ja Columbo poistuivat huoneesta. Zorbas jäi, ja ehdotti Brünhildelle että tämä yrittäisi ottaa amuletin pois kehästä astumatta itse pentagrammiin. Brünhilde yritti Ötziä apuna käyttäen, mutta amuletti ei hievahtanutkaan. Zorbas sanoi, että sitten Brünhilde voisi yrittää vaikka voimakeinoin. Brünhilde astui pentagrammiin. Kynttilät syttyivät. Hetken kuluttua Zorbas kutsui Brünhildeä. Kukaan ei vastannut. Kynttilät jatkoivat palamistaan. Hetken kuluttua Zorbas kutsui kääpiötä, mutta edelleenkään vastausta ei kuulunut. Zorbas alkoi huolestua ja raportoi Rincewindille, että Brünhilde vaikutti kadonneen.

Siltä varalta, että he eivät palaisi, Rincewind jätti Jan Destronin ja Droipin vastuuseen vapautetuista orjista ja sanoi, että Kaunis johtaisi heitä, jos olisi tarvis. Sen jälkeen Rincewind käski Zorbaksen ja Columbon mukaansa ja he lähtivät katsomaan mitä Brünhildelle oli tapahtunut. Zorbas astui pentagrammiin. Hän näytti hetken hölmistyneeltä, ja rojahti sitten oudosti makaamaan puolittain ilmassa. Siinä vaiheessa Rincewind tajusi, mistä oli kyse, ja käski Columbon odottaa. Hän ja Columbo yrittivät sammuttaa kynttilöitä tai kaataa kynttilänjalkoja, mutta se ei onnistunut. Sitten Rincewind tuumi hetken ja pyysi Columboa etsimään mahdollista ansamekanismia. Sillä välin Rincewind tarkasteli pentagrammia ja siinä uinailevaa Zorbasta. Hassusti Zorbaksen alta kuului kuorsausta. Siinä oli myös Brünhilde. Rincewind kehotti Columboa potkaisemaan Zorbasta, minkä haltia tekikin mielihyvin. Zorbas ei havahtunut. Huokaisten Rincewind kumartui, tarttui itse taistelijaa jaloista ja veti tämän ulos pentagrammista. Pian Zorbas hätkähtikin hereille. Pienellä tunnustelulla löytyi myös Brünhilde, ja hänetkin saatiin hereille. Kun Brünhildeä siirrettiin, amulettikin näytti siirtyvän vähän. Muut yritykset kurottaa amulettia pentagrammin ulkopuolelta eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Amuletti pysyi lattiassa kuin liimattuna. Lopulta Rincewind keksi, että Columbo voisi mennä pentagrammiin, nukahtaa amuletin päälle ja sillä tavoin saisimme amuletin käsiimme.

Selvitettyämme amuletin arvoituksen päätimme mennä katsomaan, minne harjoitushuoneessa olevasta ovesta pääsisi. Oven takana alkoi jälleen yksi käytävä, ja sen toisella puolella oli uusi ovi. Brünhilde meni ovelle ja avasi sen. Oven takana oli pieni koppi, jossa oli kiveen louhittu makuutasanne sekä karkeatekoinen pöytä ja jakkara. Näytti aika ankealta. Orjan koppi, päätteli Zorbas. Jatkoimme eteenpäin. Käytävä kääntyi ja Brünhilde tuli ovelle. Columbo tutki oven, mutta ei saanut sitä auki. Brünhilde tyrkkäsi oven auki hartiavoimin. Vastaan lehahti myskin ja lannan haju. Brünhilde huomautti, että haisi ihan minotaurukselta, mutta mitään ei kutsunut. Kääpiö kutsui Zorbaksen näyttämään valoa. Lattialla oli lantakasoja ja kaluttuja luita. Brünhilde astui huoneeseen. Samassa oven takaa hyökkäsi jokin iso ja karvainen hänen kimppunsa. Se oli kuin olikin minotaurus! Se sai maistaa Brünhilden ja Zorbaksen miekkoja, eikä pitänyt maistamastaan, vaan kuoli äkilliseen teräsmyrkytykseen.Brünhilde oli kuitenkin edelleen näkymätön.

Brünhilde kulki huoneen poikki seuraavalle ovelle ja avasi sen. Oven takana jatkui käytävä. Brünhilde kulki vähän matkaa, ja tuli tuttuun käytävän haaraan. Päätimme mennä vähän eteenpäin. Brünhilde ja Zorbas astuivat käytävään ja samassa lattia aukeni heidän allaan. Brünhilde sai viime hetkessä kiinni aukon reunasta, mutta Zorbas putosi huutaen päistikkaa alla odottavaan veteen. Tapahtui valtaisa loiskahdus. Brünhilde alkoi levitoida Ötzin avulla alaspäin. Hän näki allaan vuolaasti virtaavaa vettä ja räpistelevän Zorbaksen huuhtoutuvan virran mukaan.

Zorbas pysyi juuri ja juuri pinnalla. Sitten hän näki katon laskeutuvan edessään. Hän yritti jarruttaa, mutta epäonnistui ja huuhtoutui virran mukaan. Brünhilde kuuli kirskuvaa ääntä ja näki Zorbaksen miekan valon katoavan kauemmas. Brünhilde päätti sukeltaa ja antautua virran vietäväksi.

Zorbas kamppaili virrassa ja haukkoi välillä ilmaa ja välillä vettä keuhkoihinsa. Sitten hän tunsi virran heikkenevän, ja pääsi pintaan. Yläpuolella katto näytti olevan hyvin korkealla ja siellä vilkkui pieniä valoja. Virta oli kuljettanut Zorbaksen ulos. Kohta hänen vieressään pintaan pulpahti Brünhilde. Kauempana häämötti linnoitus. Brünhilde tarttui Zorbakseen ja alkoi kuljettaa tätä rantaan päin.

Columbo huhuili jonkin aikaa Brünhilden ja Zorbaksen perään, mutta kuului vain veden kuohunaa. Haltia palasi kertomaan tapahtuneesta Rincewindille. Joukko kerääntyi Markessan makuuhuoneeseen ja Rincewind tähyili kristallipalloonsa. Hän näki Zorbaksen ja Brünhilden kahlaavan rantaan jossakin ruovikon keskellä.

Zorbas näki rannan varjoissa tummemman alueen, ja Brünhilden kanssa hän lähti tutkimaan. He tulivat lyhyen, kasvillisuuden peittämän rotkon kautta luolan suulle. Ötzi muisti kirjurin puhuneen käytävästä, joka vei mustahaltioiden alueen ohitse järven rantaan. Ötzi sanoi, että kirjurin mukaan järvelle johtavan käytävän piti olla turvallinen. Brünhilde ja Zorbas vaelsivat käytävää pitkin parisataa metriä. Sitten käytävä laajeni luojaksi. Ja samassa Brünhildeä ja Zorbasta ammuttiin nuolilla. Brünhilde empi kiitävän hetken, mutta Zorbas totesi, että täytyi kai sitten taistella, joten Brünhildekin heitti epäilyksensä syrjään ja rynnisti Zorbaksen kannoilla luolaan. Luolassa oli hobgoblineita.Taistelu oli lyhyt mutta väkivaltainen. Hobgoblinien jäljiltä löytyi muutama kourallinen kultarahoja. Brünhilde ja Zorbas jatkoivat matkaa.

Käytävä jatkui jälleen pitkän matkaa. Sitten se laajeni edessäpäin. Brünhilde ehdotti, että hän menisi hieman edeltä siltä varalta, että edessä oli jälleen väijytys. Brünhilde hivuttautui eteenpäin. Hän kurkisti varovasti luolaan ja näki joukon hoikkia hahmoja. Samassa Brünhildeä kohti lensi useampia keihäitä. Brünhilde dyykkasi takaisin pitkin käytävää ja vältti keihäät niukin naukin. Vilkaistessaan olkansa yli hän näki, että pimeys luolassa oli synkentynyt. Zorbas huuteli, että hyökkääjät jättäisivät meidät rauhaan, koska emme halunneet tappaa heitä, mutta Brünhilde huomautti hiljaa, että mustahaltioita oli aika monta. Zorbas ja Brünhilde peräytyivät. hyvässä järjestyksessä kunnes pääsivät takaisin ulkoilmaan. Sitten he lähtivät palaamaan maan pintaa pitkin kohti linnaketta.

Metsässä piileskelevä Acrenas näki soihtua muistuttavan valon lähestyvän rannasta linnaketta. Hän meni tutkimaan tilannetta lähemmin, ja näki edessään kaksi panssaroitua hahmoa. Acrenas huikkasi tervehdyksen. Seurasi iloinen jälleennäkeminen, ja kolmikko jatkoi yhdessä matkaamme linnakkeelle. Kun Zorbas, Brünhilde ja Acrenas tulivat portille, he huomasivat että laskusilta oli alhaalla ja portti ja portcullis olivat auki.

Rincewind näki kristallipallostaan Zorbaksen, Brünhilden ja jonkun kolmannen lähestyvän linnaketta ja lähetti Columbon johdolla muutaman vapautetun kolmikkoa vastaan. Columbo ehti juuri lähettää pari kääpiötä kiertämään sisäportin edessä olevaa mutalammikkoa, kun lammikosta singahti esiin ruma, rukoilijasirkan ja tuhatjalkaisen sekasikiöltä näyttävä olio. Se tarttui toiseen kääpiöistä leuoillaan ja heitti tämän nurinniskoin mutalammikkoon, kääntyen etsimään uutta uhria. Se valitsi Brünhilden, ja kääpiö ja Zorbas saivat tilaisuuden lyödä sitä ja Acrenas ampui siihen nuolen. Ruma ötökkä näytti huonolta ja sylkäisi suustaan jotain inhottavaa happoa Zorbaksen päälle. Sitten se vajosi kuolleena mutalammikkoonsa. Brünhilde nouti lammikosta kääpiön, jonka kimppuun mutalätäkön hirviö ensin kävi. Kääpiö oli jo kuollut, mutta Brünhilde tunsi velvollisuudekseen järjestää hänelle kunnialliset hautajaiset. Palasimme surullisine taakkoinemme keittiöön.

Zorbaksen ja Brünhilden palattua ja kerrottua tarinansa Rincewind totesi, että sankareiden levättyä hetken menisimme tutkimaan vielä KUMMARI TEKI HILTUSET "aarrekammion", jonka jälkeen voisimme lähteä pois linnakkeesta. Luolastoon lähti ainoastaan iskujoukkomme Columbo, Zorbas, Brünhilde ja Rincewind muiden jäädessä keittiöön.

Rincewind kävi vielä juttelemassa mukavia ystävänsä kirjurin kanssa, ja saimme selville, että Zorbas ja Brünhilde olivat todennäköisesti kohdanneet mustahaltiat kohdassa, jossa käytävät haarautuivat. Sitten jatkoimme eteenpäin ihmissusien huoneeseen, josta salaovi johti "aarrekammioon". Salaoven takaa alkoi käytävä. Se näytti johtavan lyhyen matkan ja kääntyvän takaisin kohti sitä huonetta, jossa oli omituinen ruukkukasvi. Kulmassa oli kapea syvennys, jonka pohjalla oli kaksi metallikiskoa ja siellä roikkui ketju. Columbo veti ketjusta. Kuului kolinaa. Columbo ei kuitenkaan jaksanut vetää riittävän lujasti. Hän kutsui Zorbaksen apuun. Zorbas veti, mutta ei saanut aikaan sen kummempaa tulosta.

Sillä välin Rincewind keksi, että vetämällä amppelista salaovi huoneen seinässä avautui. Brünhilde meni kokeilemaan, sulkeutuisiko salaovi kiskomalla Columbon löytämästä ketjusta. Niin ei käynyt, mutta aikansa kiskottuaan Brünhilde sai käytävästä esiin rauta-arkun.

Rincewindistä tuntui, että ruukkukasvi yritti viittoilla hänelle. Hän kumartui tutkimaan kasvia, ja huomasi, että sen varressa oli kolme korvaa ja suu. Rincewind ja Columbo yrittivät puhutella kasvia, mutta se ei ollut juttutuulella. Rincewind viilteli siltä lehden ja yhden korvan, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Brünhilde ja Columbo kyllästyivät kasveille puhumiseen ja menivät katsomaan rauta-arkkua uudemman kerran. Se oli pyörällisellä alustalla, josta se voitiin nostaa pois. Zorbaksen avustuksella Brünhilde kantoi arkun ruukkukasvin huoneeseen. Columbo tutki arkkua, ja huomasi, että se oli auki. Arkussa oli kasoittain kimaltelevia kuparikolikoita. Palattiin takaisin kiskomaan ketjusta. Tuli toinen rauta-arkku. Sama proseduuri toistui. Columbon tutkiessa arkusta ansoja Zorbas ja Brünhilde jatkoivat ketjusta kiskomista kolmannen arkun toivossa.

Columbo löysi ansan ja purki sen sekä avasi lukon. Tässä arkussa oli kasoittain kultaa. Zorbas ja Brünhilde jatkoivat innokkaasti ketjun kiskomista. Löysimme myös arkullisen elektrumia, arkullisen hopeaa ja arkullisen platinaa. Kuudetta arkkua Columbo ei enää saanut auki. Seuraavan vaunun päällä tuli iso rautalipas, jossa oli kolme lukkoa. Columbo tiirikoi, mutta ei saanut yhtä lukkoa auki. Saimme vielä toisenkin lippaan haltuumme. Siinä ei ollut lukkoja, mutta siinä oli jotakin magiaa, joka esti kannen avaamisen. Rautalippaiden jälkeen tuli mahonkilaatikko. Sitäkään Columbo ei saanut auki, mutta se oli viimeinen kapine, jonka saimme esiin.

Rincewind lähti kyselemään kirjurilta, joka kertoi, että arkkujen avaimet olivat Blackthornilla - siis sillä ogremaagilla, joka tappoi Kauniin ja jolle me sitten teimme vastaavan palveluksen. Ruukkukasvihuone oli ollut Blackthornin majapaikka. Meillä oli hallussamme useampikin avainnippu, mutta yhtään niistä emme olleet ottaneet talteen ogremaagilta. Columbo alkoi kuitenkin kokeilla avaimia lukkoihin. Yksi avain sopi viimeiseen avaamattomaan rauta-arkkuun, mutta samalla  Columboa pisti sormeen pieni neula, jossa oli jotakin töhnää. Rincewind lähetti välittömästi Zorbaksen Columbon kanssa yläkertaan hakemaan Kauniilta apua.