kepeli
Furyondy
Laivamatka
Vapautusretki
Orjalordien linnake
Rannikolle
Kesä, Wildcoast 582 (28. Reaping)

Edellisellä kerralla Dame Goldin paasipoika ratsasti hevosen kuoliaaksi
saadakseen meidät kiinni.

Paasipojan sekavista sanoista saimme sen verran selvää että rosvojoukkio
oli hyökännyt Windy Gragiin, terastanut paljon väkeä, ja vienyt loput
mukanaan.

Kuunneltuamme paasipoikaa jakaannuimme Nelsonin ehdotuksesta kahteen
ryhmään; Paasipoika, Elvis, Aldus ja Zorbas (ryhmä A) lähtivät etsimään
Dame Goldin lähettiä, ja loput (ryhmä B) lähtivät hakemaan laivaa
Lahdenpohjasta.

Illan tullen A-ryhmä sai linnan näkyviinsä, jolloin he huomasivat Windy
Gragin suunnasta nousevan savua. Ryhmän päästyä Linnan pihamaalle
päärakennus kytee vielä. Pihamaalla oli hujan hajan tuoreita ruumiita,
jollain jopa aseita lähettyvillä. Raadot olivat palvelijoita, ja
paikalla olleita kauppiaita, yhtään sota-kuntoista ei heidän joukoissaan
ollut.

Alduksen katsellessa jälkiä, hän päätteli että paikalla on ollut 22
ihmistä ja haltia.
"Pois täältä lähti kuitenkin vain 21+1 ja umpteen vankia," Aldus totesi
lopuksi.

Zorbaksen ehdotuksesta Aldus koirineen tutki myös kellarin raunioita.
Pian Tarmo (Alduksen koira) löytääkin jotain. Pienen raivauksen jälkeen
löytö paljastuu raadoksi jolla on kala-tatuointi; Mitä ilmeisemmin
epäonninen joukon jäsen.
Etsittäessä Raadolta löytyy pieni nahkakantinen kirja. Kirja oli pahoin
palanut, mutta sisäsivuilta löytyi numeroita ja lyhenteillä tehtyjä
merkintöjä.

Kun kellarin sisäänpääsy oli saatu avatuksi, Zorbas lähti alas portaita
tutkimaan kellaria, joka tukevana holvirakennelmana varmaan oli pysynyt
ehjänä, ja näin ollen saattaisi sieltä löytyä elossa olijoita.

Kellarista löytyi kuitenkin vain rojua. Tämän jälkeen ei ollutkaan muuta
tehtävissä kuin haudata kuolleet.

Tässä vaiheessa paasipoika oli ehtinyt rauhoittua sen verran että pystyi
antamaan vähän paremman kuvan tapahtuneesta: Paikalle oli tullut
aseväkeä jotka olivat järjestään tappaneet vastaan tulleet ja vieneet
eloonjäänet mukanaan.

1. Goodmonth

Aamu tuo muassaan sateen. Elvis heittää loitsun joka sanoo että
seuraavat pari ainakin vielä sataa. Vietyään hevoset talliin suojaan
sateelta, ryhmän jäsenet itse menevät kellariin sadetta pitämään. Sade
onkin kipakka kesämyrsky ukkosen kera. Kolmen tunnin odottelua
edesauttaa kellarin viinivarannot.

Sillä aikaa lahdenpohjassa...
Perille lahdenpohjaan saapuu joukko B väsyneenä ja märkänä porukkana,
joka ei paljon jaksa kiinnostaa se seikka että kylän rakennustöissä on
edistytty. Ryhmän päästyä kyläntaloon sisään lämmittelemään, Kapteeni
sanoo että tässä säällä ei kyllä lähdetä mihinkään. Paikalla on myös
Helga, joka on autellut kylän parannustöissä, sekä Acrenas niminen
haltiapoika, joka on lähetetty Schloss Schlüsselistä "vartiomaan kylää"
(lue: pois tieltä). Joukkomme urotyöt ovat kantautuneet viimeksimainitun
korviin ja hän on seurannut heitä etelään liittyäkseen seuraan
"taistelemaan pahuutta vastaa" (joo, on idealisti). Maalaispoika kärttää
mukaan, ja koska kukaan ei sanottavammin vastusta, pääseekin.

Ammun valjetessa, myrsky mentyä ohi, kapteenikin sitten uskaltaa lähteä
merille. Alustavat matkavalmistelut viedään päätökseen, ja matkaan
päästään hyvässä laitamyötäisessä. Puolen päivän tienoilla laivamme
<insert name here> ohittaa Safetonin, ja iltapäivällä se saapuu perille
Windy Gragiin.

Sillä aikaa...
Nelson on odotellessaan laatinut kirjettä vietäväksi Rincewindille.
Satamaan saapuva laivavene pelästyttää paasipojan, hänen luullessaan
Ryhmä B:tä rosmoiksi. Joukkomme kokoontuessa jälleen jaetaan tietoja.
Aldus antaa löytämänsä kirjasen Förstille, jonka merimiestiedoilla
käydään selvittämään sen tietoja.

Pegasus-mail, eli pegasuksella ratsastava lähettikin saapuu. Nelson
selittää tilanteen hänelle antaen laatimansa kirjeen ja potikan hänen
vietäväkseen.

Viestinviejän lähdettyä Försti tulee kyselemään onko sitä viiniä vielä
jäljellä, jotatäällä kuulemma on. Nelsonin vastattua myöntävästi,
vapaista kauppamiehistä koostuva laivan miehistö auttaa itseään
lastaamaan laivaan 10 tynnyriä viiniä. Kun nämä ja muut lähtöjärjestelyt
mm. pieni neuvonpito) on saatu päätökseen, ollaankin valmiita lähtemään
orjakauppiaiden perään. Paasipojalta saatujen tietojen perusteella,
heillä on kaksi laivaa: kaleeri ja pienempi laiva. Förstin mielestä
heidän etumatkansa on kiinnikurottavissa onhan <insert name here>
nopeakulkuinen.

Eleläänpäin matkattaessa Försti kuitenkin huolestuu tuulen
tyyntymisestä. Tuulen sitten loppuessa pannaan miehet puhaltamaan
purjeisiin ja vene vetämään. Tuulen noustessa Förti kiroilee
orjakauppiaiden vetämään kaulaa alukseemme.

5. Goodmonth

Koska Försti arvelee meidän päässen jo avomerelle, hän uskaltaa
purjehtia täysin purjein myös yöllä kuroakseen etumatkaa. Yöllä Liza,
Aldus ja Zorbas heräävät siihen kun on oudon hiljaista; yleensä laiva
natisee ja kitisee kaiken aikaa. Lizaa kääntää kylkeä, mutta kaksi muuta
mainittua päättävät tarkistaa mistä on kyse. Kannelle tullessaan he
huomaavat kasan lonkeroita. Kun he yltävät niiden kimppuun, partaan yli
sinkoaa lisää lonkeroita.

Aldus huutaa hälytyksen, johon loppuosa porukasta herää (Pois lukien
Acrenas. Pojalle ei kai ole vielä kehittynyt seikkailijan refleksejä).

Kannella olijoiden seuraksi ryntää ensiksi Kaylan, juotuaan ensin Frost
Giant Strength  -potikan.

Kun taistoon yhtyvät vielä Liza ja Elvis, alkaakin lonkeroita katkeilla
pikavauhtia. Zorbas lyö tosin kerran kiireessä myös Aldusta, joka
onneksi kestää sen. Toisin on Lizan laita, jolta  lonkeroin rutistus vie
hiparit kovasti vähiin, mutta muuten seurueemme selviää vähin  vammoin.
Menetyksinä vain muutama kantaja, siis merimies (ylitimme selän -
menetimme paljon  merimiehiä).


9. Goodmonth

Aamuyöllä, veljeskunnan laivan maatessa piissä sankan sumun keskellä
tapahtui kummia.
Seikkailijamme heräävät oudosta paikasta ja asennosta. Tyyny on
vaihtunut haisevaan kanteen. Kun joku - tai jotkut - havaitsevat elon
merkkejä, raahataan sidotut ja suukapuloidut urhomme ylös ruumasta
laivan kannelle, jossa heitä tervehtivät reippaasti muutama orjapiiskuri
(sic), joiden naamat Zorbas pistää muistiin. Kannella sankarimme saavat
kannustavan tervetuliaispuheen orjakaleeri Ghoulin haltiakipparilta,
joka valittaa heidän olleen oka hänen esimiestensä kyljessä jo pitkään.
Ja kuulemma kuolemakaan ei tuo vapautusta seikkailijoillemme, vaan
heidät herätetään henkiin uurastamaan uudestaan ja uudestaan kaleerissa.
Lopuksi kapteeni esittelee saaliiksi saatuja varusteita - osa on
kaappareiden käytössä ja loput heitetään laidan yli... Zorbas pistää
kipparin naaman muistiin.

Seuraavaksi seppä kiinnittää kaikille ranteisiin kahleet, ja Zorbas
pistää sepän naaman muistiin. Onneksi edes muilta paitsi Sirdikseltä,
Nelsonilta ja Elvikseltä poistetaan suukapulat. Heille taas laitetaan
tukevammat viritelmät äänettömyyttä takaamaan. Jotta päivä olisi
täydellinen, viedään porukkamme lopuksi kaleerin ruumaan, ja heidän
kahleensa kiinnitetään airoihin. Kaikkien paikat ovat alemmassa
airorivissä laivan kyljellä. Toivottavasti laiva ei uppoa...

Myöhemmin orjamme saivat kuulla kanssaan vangiksi joutuneelta
veljeskunnan merimieheltä, että laivalle oli hyökännyt vain muutama
merirosvo, jotka olivat käyttäneet jotain vahvaa huumaavaa ainetta
tainnuttaakseen koiravahdin. Sattumoisin kannelle tuli miehiä etuajassa,
ennen vahdinvaihtoa, jolloin syntyi ankara, joskin lyhyt taistelu.
Orjakaapparit pakenivat saaden mukaansa seikkailijamme ja yhden
merimiehen, suurin osa urhojemme varusteista jäi Liikevoittoon - joka
kaikesta päätellen jäi veljeskunnan miehistön haltuun. Viimeisin
havainto Förstistä oli tämä makaamassa verissään laivan kannella.

10. G

Kaleerielämää
Olosuhteisiinkin nähden ruoka on huonoa ja sitä on liian vähän.

11. G

Pesupäivä kaleerilla, illalla Elreddin redillä.

12. G

Aamulla pois rediltä, liikkelle.

13. G

Myrsky, porukka alkaa heiketä (hp menee). Yksi soutajista kuolee ja
heitetään mereen.

14. G

Kapina

15. G

Rangaistus kapinasta on kova - Zorbas ja Kaylan ruoskitaan
henkihieveriin - mutta vielä heitä ei tapeta. Zorbaksen urhea suunsoitto
kiinnittää kaleerin *perä*miehen huomion... (Zorbas pistää naaman
muistiin.)

16. G - Suuri pakoretki

Ghoul saapuu aamulla Highportin satamaan, vihdoinkin vapaata
soutamisesta. Paitsi että nyt kaleerin lasti on purettava ja kannettava
varastoon. Osa merimiehistä on lähtenyt vapaalle, osa huoltaa laivaa,
samoin osa orjapiiskureista on vapaalla - varasto kun on aivan sataman
vieressä, eikä tarvita montaa vartijaa. Paitsi että kun ensimmäiset
laatikot, tynnyrit ja säkit on saatu kannettua varastoon, tulee paikalle
toisen laivan miehistöä, jotka kertovat (epä)ystävällisesti että
kyseessä on väärä varasto. Ja ei kun kantamaan tavaroita pidemmälle
kaupunkiin. "Valitettavasti" tämä tarkoitti sitä, että vartijoita oli
kuin olikin liian vähän, matka kun olikin monta kerta pidempi. Koska
kaduilla oli vielä paljon väkeä ja muuta liikennettä, eivät vartijat
pystyneet näkemään koko aikaa kaikkia orjiaan. Vähitellen orjat alkoivat
tutkailla sopivia kohtia reitin varrella karkaamista varten.
Ensimmäisenä karkasi eräs toinen kaleerilla vain vähän aikaa ollut orja,
hieman myöhemmin alkoivat seikkailijamme karkailla, kantamuksensa
mukanaan. Heistä ensinnä ...

Suuremman porukan kokoontuessa rauniotalossa idempänä, olivat lännempänä
kellarissa Sirdis ja Kaylan katkomassa kahleitaan.
Kaylan käy "ostoksilla".

Majoittumiset majataloihin.

17. G

Saaliin myymistä torilla, porukka yhteen.

18. G

Aamiaisen jälkeen suurin osa joukosta lähtee kaupungille paikkoja
tutkailemaan, etenkin kauppaa, jonka edustalla eilen seisoi
orjapiiskuri. Kauppa paljastuukin tavalliseksi sekatavarakaupaksi, jonka
pitäjä ei juurikaan välitä ovensa tukkeena seisoskelevista roistoista.
Hieman myöhemmin porukkamme menee lounaalle erääseen kapakkaan. Vaikka
ei ole edes puoltapäivää, on kapakassa oleva viiden merirosvon seurue jo
hyvässä vauhdissa kohti pöydän alustaa. Zorbas koittaa haastaa riitaa,
mutta saa aikaan vain sen, että rosvot tarjoavat kierroksen koko
kapakalle. Koska rosvot ovat harvinaisen ärsyttäviä ja kehuskelivat
avoimesti hirmuteoillaan, päättivät sankarilliset orjakarkurimme odottaa
rosvojoukon lähtöä kapakasta. Elvis jää vahtimaan kapakkaa, ja käy pari
kertaa varmistamassa etteivät konnat ole karanneet. Eivät, mutta neljä
korostetun huomaamatonta tyyppiä istuu kapakan kulmapöydässä ja pitää
silmällä rahoillaan rehenteleviä merirosvoja. Vasta puolenyön jälkeen
rosvojoukko lähtee kapakasta toisiaan tukien. Sankarimme varjostavat
heitä vajaan korttelin päästä, ja kun pari rosvoista menee sivukujalle
keventämään oloaan, jakaantuu porukkamme kahtia ja pussittaa konnat
kujalle. Umpitunnelissa olevista merirosvoista ei juurikaan ole
taistelemaan, etenkään kun kaksi heistä jäykistelee (Sirdiksen/Nelsonin)
loitsun jäljiltä. Porukkamme ollessa saaliinjaossa kujan molempiin
päihin ilmestyvät kapakassa olleet "huomaamattomat" tyypit, ja
ehdottavat saaliinjakoa. Muutama hyvin valittu sana ja ele saivat heidät
kaikkoamaan. Majapaikkaan palattua tarkistettiin saalis pikaisesti, ja
todettiin saaduksi laadukkaita aseita, panssareita ja tietysti rahaa.

19. G (12.3.2003)

Aamu alkoi eilisen saaliin jaolla ja aamiaisella. Hieno päivä. Ulos
mennessä majatalon
portsari kertoo jonkun käyneen kyselemässä outoa seuruetta. Torilla nn
näkee vilauksen kuvausta vastaavasra tyypistä, muttei ennätä perään
ennen kuin tyyppi on kadonnut.

Kyselyä kauppiailta, jälkien seuraamista ympäri kaupunkia (Guido =>
Nuncio =>  Freddo => ...), kunnes köysikauppiaalta saatujen vihjeiden
(ja köysien ja entraushakojen) perusteella löydettiin kalakauppias joka
osasi neuvoa missä tyyppi asuu (huonosta majapaikasta pari askelmaa
alaspäin. Feodor on etsimässä serkkuaan, jonka orjakauppiaat kaappasivat
kuukausia sitten. Nyt jäljet ovat kylmenneet ja rahat vähissä (ja DT
iskee päälle). Rahaa tiedoista (temppelin salainen sisäänkäynti jnpp.).

Illemmalla kävelyllä temppelin ympäristössä, paikkojen tarkkailua.
Illalla salaovesta sisään. Elvis ei löydä ansoja - Zorbas löytää
sisemmästä salaovesta ansan (whammo! - piikikäs jousella toimiva varsi
iskee rintaan). Porukka etsiskelee käytävillä, löytää pari tyhjähköä
huonetta (roinaa ja romua, tosin yhden huoneen seinä vaikuttaa uudelta)
- ja lopuksi huoneen, jonka rikkinäisestä katosta sataa ghouleja! Kaylan
jähmettyy ehtimättä juurikaan toimia, samoin Zorbas. Nelson pelastaa
illan vilauttelemalla uskonnollista vehjettään, kaksi pahinta erityisen
pahalle haisevaa ökköä lähtevät pakoon, ja muut vähitellen muuttuvat
tomuksi.
...
19.3.2003
Ensiavun jälkeen matka jatkuu. Tien katkaisee huoneen sortunut lattia.
Vain välipohjan tukiparru on jäljellä. Pikainen vilkaisu kellariin ei
paljasta mitään paitsi sortuneita rakenteita. Kun köysivarmistus on
saatu paikoilleen, ylitetään huone parrua pitkin, mennään käytävää ja
löydetään 4 tynnöriä etikoitunutta viiniä. Mikä aarre. Ja hetkeä
myöhemmin Zorbas menee ja jää nalkkiin - jättiläiskihokki iskee kiinni!
Lyhyen, melko yksipuolisen taistelun jälkeen rehu kitketään. Matka
jatkuu, ja seikkailijamme löytävät temppelin tallin, jossa on kaksi
hevosta sekä liuta tallipoikia.
Tiedustelun jatkuessa löytyvät portaat alas, sekä vartiotupa, jossa on
kuusi örkkiä hilpareineen. Örkkien pelkotila päättyy pian, jonka jälkeen
ihmetellään hetken aikaa tuvassa olevia kymmeniä erilaisia pyhiä
merkkejä ja esineitä. Ihan kuin örkit olisivat pelänneet jotain.
Käytävän toisella puolella olevien ovien takaa löytyy temppelin vanha
hautausmaa: kallellaan  olevia hautakiviä krypta, sekä tuulettomassa
yössä liikahtelevia puiden oksia...
Seikkailijamme päättävät mennä kellarin portaille.
 
2.4.
Portaiden alapäässä on kapea, viimeistelemätön käytävä. Lyhyen
vaelluksen jälkeen sankarimme löytävät luolan, jonka lattialla on neljä
kuoppaa - ja seinällä tikkaat kattoon.
Hetken tutkailun ja parin yrityksen jälkeen löytyy katossa olevan luukun
avausmekanismikin. Luukun takana on pitkä, kapea huone täynnä
harvinaisen rumia ihmisiä - puoliörkkejä joilla on miekat! Zorbas
kierähtää luukusta esiin Kaylanin seuraamana ja onnistuu yllättämään
noppa pelanneet puoliörkit. Muttei kahta seinän vieressä seissyttä
assassiinia. Taistelun näyttäessä jo selvältä mukaan liittyy pappi
örkkien puolelta. Loitsut lentelevät ja seikkailijat juoksevat. Lopulta
örkkipappi lähtee pimeyden turvin pakoon, ja seikkailijamme pääsevät
kaikki ylös - juuri kun kellarin tunneleista alkaa tulvia
jättiläismuurahaisia.

Käytävällä eteenpäin - muttei kuitenkaan pääviemärin sortuneen katon
kohdalta. Kiertotie vie taas rojun peittämään saliin jossa on lukuisia
kapeita ja korkeita ikkunoita. **:n katsellessa näkyisikö ikkunasta
mitään, kuulee hän viehkeän, kutsuvan laulun ulkoa. Muut eivät ehdi
estämään häntä, vaan hän menee ovesta ulos puutarhaan - suoraan
harpyijaparven kynsiin! (Ai tämän takia salin seinillä olevista
kynttilöistä on kaiveltu korvatulpan kokoisia paloa...) Harpyijat
tuntuvat pitävän kovasti sankaristamme joka ei pistä vastaan edes puuhun
nostettaessa. Seuraa hurja taistelu, jonka jälkeen kaksi harpyijaa makaa
maassa kuolleina, ja kaksi muuta lentää liihottavat temppelin kattojen
yli pakoon. ** on heikossa hapessa, mutta pappien avulla saadaan taas
kävelemään.

Lukuisten tyhjien käytävien jälkeen urhomme saapuvat oville, joiden takaa paljastuu temppelin esipiha. Koska muureilla näyttäisi olevan vartijoita, palataan takaisin harppipihalle, jossa Elvis koittaa kivuta yli kymmenmetristä, tasaista seinää. Paria metriä ja ruhjetta myöhemmin ajatus on hylätty. Ja takaisin esipihalle, josta löytyvät vartiotupien ja  temppelin sisäosien ovet, ulos johtava ristikoitu porttikäytävä, sekä vastapäätä oleva toinen ovi. Äkkiä pihan poikki, ehkä vartijat nukkuvat... Valitettavasti toinen kuu pilkistää pilvien takaa juuri porukan ylittäessä pihaa. Seuraa hälytys ja nuolisade - äkkiä ovesta sisään. Oven takaa paljastuu lyhyt käytävä, ja seuraavan oven takaa suuri sisäpiha, ja raunioituneita piharakennuksia. Lisäksi löytyy kapuloituna ja pihalle heitettynä haltia, Banzai.

9.4.

Kohteliaiden esittelyjen ja hetken tutkailun jälkeen pihalta löytyvät myös uuden haltiamme varusteet. Takaisin esipihalle, jossa vilkuillaan ovia, ja palaillaan omia jälkiä takaisin päin. Koska mitään uutta ei tunnu löytyvän, palataan taas Banzain löytöpaikalle. Pihalla kärjessä kulkeneen Kaylanin kimppuun käy wight, joka osuu. Kaylan tuntee olonsa kovin heikoksi... Raivoisan taistelun jälkeen epäkuollut ökkö saadaan tuhottua, ja matka jatkuu piharakennusten jäänteitä tutkimaan. Heti ensimmäisessä rauniossa porukan kimppuun hyökkää n. 30 stirgeä, jotka kuppaavatkin seikkailijoitamme pahasti - Banzaita kuolettavasti.

Pikaisten hautajaisten jälkeen suunnataan takaisin esipihalle, mutta heti oven takaa vastaan tulee viisi örkkiä. Ne melkein ehtivät huudahtaa. Äkkiä esipihalle, ja pääovista sisään. Pitkä käytävä, jossa on lukuisia seinäsyvennyksiä, joissa on patsaita, hyvin luonnollisen oloisia patsaista örkeistä ja gargoyleista. Pikainen taktiikkapalaveri, jonka jälkeen yhtäaikainen rynnäkkö molempiin (oletettuihin) vartiotupiin. Toisesta löytyy (pian kuollut) puoliörkki ja kolme kahlehdittua orjaa, toisesta puoliörkki, joka uhkasi miekalla vinssin toisella puolella olevaa ihmisorjaa. Tosin hetkeä myöhemmin tämä paljastui dopplegangeriksi - Kaylan näytti hetken taistelevan itsensä kanssa. Lopuksi käytetään molemmissa tuvissa olleita vinssejä sen
verran, että porttikäytävän sulkevia ristikoida saadaan nostettua hieman - kolme orjaa on nyt vapautettu!


7.5.

Ja sitten uudestaan patsaskäytävään. Kärjessä Elvis etsii ansoja parin metrin välein, ja on aivan varma ettei käytävä ole ansoitettu. Seuraavina tulevat Zorbas ja Kaylan, jotka ovat hieman eri mieltä Elviksen kanssa - keskellä käytävää he jäävät Elviksen edempänä laukaisemaan ansaan, joka paukauttaa kaksi patsasta päälleen. Siinä menivät toiveet yllätyksestä. Massiivisten pariovien takaa löytyy temppelikammio, ja heti ovien takana odottaa kolme puoliörkkiä hilpareineen. Vasta taistelun alettua snagarimme huomaavat etteivät kuule mitään. Jaahas, taustalla häärivä peltipurkki taitaakin olla pappi. Taistelu työntyy peremmälle kammioon, ja puoliörkit saavat tuntea miekkojen tehon. Samassa vasemmalta selän takaa syöksähtää tummiin pukeutunut hahmo, joka koittaa puukottaa Elvistä selkään. Pieleen, ja mäisk. Ei enää salaperäistä selkäänpuukottajaa. Sillä aikaa oikealla: seinässä olevasta pienestä lokerosta purkautuu vihainen trolli, joka alkaa mätkiä urhojamme olkiensa takaa. Välillä paha papitarkin käy huitaisemassa hyviksiä, saaden kovempia huitaisuja vastaansa (poistuu takaoikealle korjaamaan meikkiään). Vihdoin taistelu on ohi, ja pahikset lahdattu.

Kammiossa on kymmenen pientä orjaa yhteen ketjuun kahlehdittuina, seinälokero, suuri kyklooppiörkin patsas jolla on käsissään kohotettuna miekka, patsaan takana ovi, vesiallas (ei takuulla pyhää vettä), sekä alttari, jolla on kuivuneita ruosteenpunaisia tahroja.

Seinälokerosta löytyy vain nyrkin kokoinen sileä kivi, miten ihmeessä kokonainen trolli on mahtunut lokeroon? Orjien joukosta esiin astuu Aeni, ja ilmoittaa haluavansa auttaa pelastajiaan.

Patsaan jalustasta, jalkojen välistä löytyy lattialuukku. Elvis etsii, ja tällä kertaa löytää ansan, sekä onnistuu estämään sen laukeamisen. Luukun alta paljastuu suoraan alas johtava kuilu, jossa on puiset tikapuut. Kosteaa ja tunkkaista lemahdusta alhaalta tuskin parantavat sinne heitettävät pahisten ruumiit. Kuilun yläpäässä on myös seinäsyvennys, josta löytyy rahaa, suuri jalokivi, sekä paksu nippu mielenkiintoisia pergamentteja - niissä on orjakauppiaiden kirjanpitoa, nimiä, paikkoja ja aikoja. Viranomaisille töitä?

Oven takana on  raunioitunut alttarikammio, jonka katto on romahtanut. Siellä on myös tuoreen näköinen suuri nyytti, jonka Zorbas nappaa mukaansa juuri ennen kun ylhäältä syöksyvä stirgeparvi ehtii hänen kimppuunsa.

Pikaisen inventaarion jälkeen matka vie porttia kohden, josta vapautetut orjat kirmaavat vapauteen. Paha vain se, että muureilla olevat vartijat huomasivat paon, ja ampuivat ainakin yhden pakenijan. Tosin sikailijamme ainakin pääsivät huomaamatta temppelirakennuksen toisella puolella olevalle luukulla ja sieltä kellariin, kapeisiin, kiemuraisiin tunneleihin.  Hetken hiiviskelyn jälkeen päädytään suureen kammioon. Kammiossa on iso, valkea toukkamainen massa, kuningatar! Ja sieltä tulevat soturihyönteiset, kilvin ja hilparein varustautuneina
(jokaisella kaksi kumpaakin!).

21.5.

Taistelu on raju, mutta tasaväkinen. Kaylan ja Aeni haavoittuvat pahasti hilpareista ja putoavat verissään lattialle. Heidät hädin tuskin saadaan pelastettua, mutta lopulta soturit saadaan tapettua. Jäljellä on vain kuningatar, jonka kimppuun porukka ryntää (liikuntakykyiset siis). Iskut satelevat kuningattareen joka pian kuukahtaa (viimeinen kosto:
jättitoukan iho on happoisan liman peitossa, ja kohta seikkailijat ovat kahta miekkaa ja Nelsonin staffia köyhempiä). Luolan eteläseinän vieressä on neljä, vaaleaa, nahkamaista palleroa - munia? Niitä käsitellään hilpareilla, kunnes havaitaan niiden olevan käytettyjä ja aarteilla täytettyjä. Yksi pullo hajosi rajussa tutkimisessa, mutta platinaa, loitsukäärö ja
hyväkuntoinen viitta saatiin talteen.

Lisää kapeita mutkittelevia käytäviä - ja ilmiselvä viemärin saostusallas. Haju on kuvottava, ja kärjessä kulkenut Aldus tulee takaisin muun joukon luo välipalaansa keveämpänä. Reitti taitaa olla tukossa tällä suunnalla.

Seuraava suurempi luola kapeiden käytävien jälkeen on täynnä sotilasmuurahaisia ja soturihyönteisiä. Taistelu on lyhyt, eikä lopputuloksesta ole epäselvyyttä, vaikka Kaylan taas tipahtaakin, tällä kertaa Zorbaksen nuolesta. Pappien loitsut alkavat olla lopussa, mutta kaikki saadaan jaloilleen ja taistelukuntoon.

Pitkän matkan ja muutaman haarauman jälkeen tunnelissa alkaa kajastaa valoa. Liza hipsii tiedustelemaan, ja näkee huoneen, jossa on pinoissa tynnyreitä, laatikoita, koreja, arkkuja, pöydän ääressä selin istuvan tyypin, hänen vierellään viisi jättiläishilleriä sekä  taempana olevassa suuremmassa pyöreässä kammiossa örkkejä vahdissa. Koska sankareidemme läski oli jo melko tummaa, päättivät he tutkailla muita kulkureittejä. Läheltä löytyivätkin portaat, jotka Alduksen arvion mukaan veisivät temppelin hautausmaalle, ehkä siellä olevaan suureen kryptaan. Urhomme jättivät tutkimatta portaiden yläpään.

Nopeasti kyhätty sotasuunnitelma pannaan käytäntöön: Aldus  heittää hold personin pöydän ääressä istuvaan hemmoon, Kaylan ja Aeni ryntäävät tikkaita alas huoneeseen hillereiden kimppuun ja Zorbas ja Acrenas säestävät jousillaan. Taistelu sujuu nopeasti ja ilman suurempia ongelmia. Kun örkit havaitsevat mitä on tapahtunut, koittaa viisi lähteä pakoon ja viisi hyökätä. Nopeaa jousitulta, ja kaikki örkit jäävät maahan makaamaan. Sillä aikaa Liza sitoo hemmon.

Kun vankia koitetaan kuulustella, puree hän itse kielensä poikki. Raato nakataan pyöreän salin seinän vieressä virtaavaan viemäriin (joka puolella viemäreitä). Pöydältä löytyy vino pino papereita ja pergamentteja, laatikoissa ja koreissa on elintarvikkeita, leilejä, vaatteita, aseita, panssareita, kahleita ja muita varusteita. Papereissa on kirjanpitoa ja kirjeenvaihtoa, paikkoja, aikoja ja nimiä...