kepeli

Iggwilvin aarre 

Aikaisemmat seikkailut
Tiivistelmä: 
Bisselin markkreivi pestasi meidät etsimään arkkimaagi Iggwilvin kadonneita luolia ja niihin kätkettyä suurta aarretta. Saimme avuksemme vanhan kartan ja käsittämättömän arvoituksen. Kuljeskeltuamme Yatil-vuorilla muutaman päivän listien ohimennessämme reitille sattuvia jättiläisiä ja sen sellaista, satuimme päätymään gnomejen kaupunkiin, ja  ystävälliset gnomet ohjasivat meidät oikeaan suuntaan. Parin viikon matkan jälkeen löysimme luolan, josta oli sisäänkäynti Iggwilvin luolastoon. Aluksi kohtasimme pelkkiä lepakoita ja puhuvia kivipäitä, mutta pidemmällä käytävissä jouduimme tekemisiin myös lonkero-otusten ja harvinaisen rumien jättiläisten kanssa. Löysimme maagisen viitan, joka myrkytti Staggerin apupapin. Luolia tutkiessamme teimme selvää myös muutamasta kromosomihyönteisestä, trolleista, jättilepakoista ja kivigolemista. 

 
Saatuamme uloimman luolaston tutkittua lähdimme purjehtimaan maanalaiselle virralle sen rannalta löytämällämme maagisella Shrimpkin-veneellä sekä taskukaavun taskusta löytyneellä toisella veneellä. Tulimme suureen luolaan, josta lähti useita veden täyttämiä käytäviä. Ensimmäisessä etapissa kohtasimme pari cockatricea, jotka hoideltiin magialla Rincewindin ja Thyrilin toimesta. Kun tämän jälkeen lähdimme ylittämään suurta luolaa, kävi kimppuumme kävi jättiläiskilpikonna, joka kaatoi toisen veneen ja haukkasi puolet Rincewindin henkivartijasta, Bobista. Tutkittuamme loput vesiluolastosta kostimme Bobin kuoleman tekemällä isosta luolasta valtavan kilpikonnakeiton. Tämän jälkeen purjehdimme toiseen suuntaan johtavaan käytävään. 
Rantauduttuamme virran rannasta lähtevän käytävän suulle kohtasimme eräässä luolassa daoja, jotka olivat varsinaisia illuusiomaakareita. Päihitimme kuitenkin ne, ja yksi niistä jäi vangiksi. Se lupasi toteuttaa meille yhden toivomuksen, ja kertoi, mitkä kaikki erilaiset olennot vartioivat luolastoa. Lista oli pitkä, mutta ei lannistanut meitä. Nitistettyämme toisessa luolassa lymyilleen gorgimeeran löysimme kivikasalla tukitun oven, jonka takaa alkoivat portaat alas. Sieltä löytyi myös uusi arvoitus, jossa puhuttiin seitsemistä rautaovista ja vihjailtiin vampyyrista, josta daokin oli jo meille kertonut. Viimeistään siitä kävi myös selväksi, että olimme tosiaan Iggwilvin luolissa. 

Alakerrassa oli laaja luolasto, jossa oli kaikenlaisia ennennäkemättömiä ökkömönkiäisiä. Luolia tutkiessamme teimme niihin toisinaan lähempää tuttavuutta kuin olisi ollut väliksikään, kuten silloin, kun epäkuolleet kompostit nielaisivat Brünhilden ja Jerkovin tai kun Brünhilde joutui trapperin sisään. Vastineeksi näistä kokemuksista löysimme sentään rikkaita aarteita. Kohtasimme pariin otteeseen myös demoneja, ja niiden kanssa käytiin pari tiukkaa taistelua, mutta hankalimpaan paikkaan jouduimme, kun tulimme luolaan, jossa oli ladottu muinoisia kalmoja seinänvierustoille, ja Aldus kuoli. No, Stagger sai hänet kuitenkin herätetyksi henkiin. Emme oppineet ensimmäisestä kerrasta, vaan vielä Kadotuskin kuoli, kun menimme tutkimaan luolaa uudestaan. Budweiser kuitenkin teki todellisuudelle jotain, koska kukaan muu kuin hän ei muista tätä tapausta. Sitten menimme luolaan Budweiserin ohjeiden mukaan paremmin valmistautuneina siihen, mikä siellä odotti. Saimme siellä piileskelleen bodakin esiin lymypaikastaan ja tapoimme sen. 
 
Tutkittuamme koko luolaston olimme löytäneet vain kuudet rautaovet, seitsemänsistä ei jälkeäkään. Lopulta ei ollut jäljellä muuta tehtävää kuin mennä sisään ovista sinne, missä vampyyri epäilemättä odotti meitä. Ensimmäiset kuusi yritystä eri ovista heittivät meidät milloin mihinkin suuntaan luolastoa, mutta kun aloitimme kierroksen alusta, pääsimmekin yllättäen sisempään kammioon. Että sellaiset ne seitsemännet ovet olivat. 

 
Luolaston keskellä oli ylen pramea pyöreä huone, jossa vampyyri makasi alabasteripaadella aarteiden ympäröimänä. Lyhyen mutta kiivaan taistelun jälkeen saimme vampyyrin pakenemaan. Zorbas seurasi sitä paaden alla olevaan kammioon ja hakkasi siltä pään irti. Vampyyrin kammiosta löytyi vielä kuusi arvokasta maagista teosta. 

 
Tuhottuamme vampyyrin hukuttamalla sen maanalaiseen virtaan lähdimme paluumatkalle. Kävimme Thornwardissa maksamassa sovitut verot markkreiville, jonka jälkeen purjehdimme kotiin entistä rikkaampina. 

 
Seikkailun vaiheista tarkemmin: 
Matka Thornwardiin

Vaeltelua vuorilla
Luolastossa
Alakerta
Kotiinpaluu
Tapahtumapaikkojen kartta

Matkaan lähdettiin 27.7.6097. Schlüsselhofiin palattiin 31.10.6097.
Seikkailuun osallistuivat: 
Rincewind, Zorbas, Thyril, Aldus, Columbo, Jerkov, Helga, Brünhilde, Yulduz, Kadotus, Stagger Lee, Budweiser, Mark Pole ja Zelgadis.

Mukaan lähtivät myös Staggerin apupappi Bill Blake sekä neljä Rincewindin henkivartijaa, Pönde, Bob, Sergio ja Luigi. 

Seikkailuissa menehtyivät Bill, Bob, Aldus ja Kadotus. (Tosin Kadotuksen kuolemasta meillä on vain Budweiserin sana, sillä kukaan muu ei muista sitä.) 

Seikkailun kuluessa yhä taitavammiksi alallaan kehittyivät Aldus, Yulduz, Stagger Lee, Budweiser, Mark Pole, Zelgadis ja Zorbas sekä henkivartija Bob.