Nelson johtaa joukkoa - Paluu Safetoniin - Liikevoitto purjehtii  jälleen - Thyril ja Kadotus tuhoavat orjalaivan - Punapurjeinen alus - Taistelu - Vapautamme orjat - Myrskyn kourissa - Perillä Safetonissa

Ensimmäinen purjehdus
Toinen purjehdus

23.5.2001 21.1.-17.2.6098

 
Nelson esitti, että valitsisimme hänet retkikuntamme johtajaksi, sillä oli selvää, että tarvitsimme johtajan, ja veljeskuntamme johtokuntaan kuuluvana Nelson oli luonnollinen valinta. Kenelläkään ei ollut mitään sitä vastaan, ja niin Nelsonista tuli päällikkömme. 

Muutaman seuraavan päivän purjehdimme rauhallisesti kohti Safetonia. Päästyämme Wild Coastin rannikolle Faxin ja Elreddin välille, alueelle, jolta suurin osa vapauttamistamme orjista oli kotoisin, päästimme maihin ne, jotka halusivat jäädä kotiseudulleen orjakauppiaiden uhasta huolimatta. Suurin osa orjalaivalta vapauttamistamme orjista halusi palata kotiinsa, vain neljän päättäessä mieluumin kokeilla onneaan Schlüsselhofissa. Annoimme vapautetuille orjalaivoilta talteen otettuja varusteita sekä muutaman kuparilantin kullekin, ja toivotimme heille onnea valitsemallaan tiellä. 

Orjalaivalta ottamamme vanki ei osoittautunut kovin hyväksi tietolähteeksi. Hän osasi kertoa vain sen, että Faxin ja Elreddin välisellä rannikolla orjakauppiaiden agentti oli joku varakkaampi tilallinen, mutta hän ei tiennyt tämän nimeä tai missä tämän maatila sijaitsi. Niin mielellämme kuin olisimmekin käyneet antamassa kelpo opetuksen tälle katalalle tilanomistajalle, emme niillä tiedoilla olisi pystyneet häntä löytämään, ja jouduimme nielemään pettymyksemme ja jatkamaan matkaa, saattaen vain toivoa, etteivät vapauttamamme miehet uudestaan joutuisi orjuutetuiksi. 

Purjehdussäät olivat vaihtelevat, mutta neljä päivää myöhemmin saavuimme suotuisilla tuulilla Safetonin edustalle myöhään iltapäivällä. 

Safetonissa itse kukin paneutui erilaisiin asioihin. Försti ryhtyi värväämään meille lisää merimiehiä, riittävästi kahden laivan valtausta ajatellen, Puosun hoitaessa ruokavarastojen täydennyksiä ja tavarahankintoja. Suurin osa poppoostamme tyytyi majailemaan laivalla, mutta Filemon ja Carita sekä Liza hankkivat huoneet majatalosta. Nelson järjesti Schlüsselhofiin matkaaville vapautetuille orjille luotettavan kyydin kauppakaravaanin mukana, ja annoimme heille mukaan kirjeitä vietäväksi Tharrakille ja Jesukselle, jotta he saisivat elämänsä alkuun kaupungissamme. Schlüsselhofiin lähtikin melkoinen joukko, sillä peräti kahdeksan Zelgadiksen vapaiksi ostamista orjista oli päättänyt muuttaa kaupunkiimme, joukossa nainen, jolla oli lapsi, ja lisäksi sinne lähtivät myös nuori Siina ja ne kolme lasta, jotka Filemon oli säälistä ostanut vapaiksi. 

Vangin luovutimme Safetonissa oikeuden käsiin, ja oikeudenkäynnin - jossa muutamat vapauttamistamme orjista olivat todistamassa - jälkeen hänet hirtettiin kaupungin torilla. Saimme Safetonin kaupungilta kymmenen kultarahan palkkion ja hyvää mainetta kaupungissa. Pahvi jäi kanssamme laivalle, sillä hän halusi osallistua orjakauppiaiden jahtaamiseen. Zorbas vei hänet kaupunkiin hankkimaan varusteita, ja ostikin amedioprinsessalle kauniin jousen. Kaikki meistä yrittivät myös pitää korvansa auki siltä varalta, että saisimme tietää jotakin orjakauppiaiden kontakteista Safetonissa. Punapurjeiset laivat olivatkin Safetonin satamassa tuttu näky, mutta lukuunottamatta epämääräisiä kerjäläisiin kohdistuvia vihjauksia emme saaneet tietää mitään hyödyllistä. 

Näissä puuhissa meiltä kului viikko Safetonissa, ennen kuin Liikevoitto saattoi lähteä jälleen purjehtimaan täydennetyn miehistömme kanssa. Kaappaamamme orjalaiva, entiseltä nimeltään Lentokala, mutta nykyisin Kananlento, puolestaan lähti luotettavan miehistön käsissä kohti Dyversia. Purjehdussää oli mitä erinomaisin, ja molempien laivojen mastoissa liehuivat uljaasti veljeskuntamme värit, uudet vihreä-valkoiset viirit, jotka Nelson oli ompeluttanut Safetonissa. 

Viikon verran purjehdimme kohti Pomarjin niemimaata. Matkan aikana sekä Liza, Nelson että Kadotus yrittivät opettaa Pahville commonia, ja ilmeisen nopeana oppimaan amedioprinsessa osasikin pian muutamia ilmauksia. Samalla Nelson ja Kadotus saivat tietää lisää Pahvin taustoista. Zorbas piiritti aikansa kuluksi Kadotusta, joka antautui kyllä mielellään flinrttailuun, mutta sen pidemmälle Zorbas ei yrityksistään huolimatta päässyt. 

Saapuessamme Pomarjin rannikolle aloitimme laajahkon kierroksen High Portin edustalle. Pari ensimmäistä partiointipäivää sujuivat tapauksettomasti. Sitten kolmantena päivänä mastosta kuului tuttu huuto: purje näkyvissä. Kadotus lensi luudallaan tutkimaan lähempää. Näkemämme laiva oli suunnilleen samanlainen kuin aiemmin kaappaamamme Lentokala. Kadotus livahti laivaan tutkimaan sitä, ja löysikin ruumasta kahleita ja kapeita lavereita, jotka viittasivat vahvasti orjalaivaan, vaikka laivalla ei lastia ollutkaan. 

Kadotus palasi kertomaan näkemästään. Koska meillä olisi kestänyt kauan tavoittaa laiva, eikä laivassa  ollut orjia, ja olimme vielä etäällä High Portista, sovittiin, että Thyril ja Kadotus voisivat hoitaa laivan kahdestaan. Ennen kuin he tuhoaisivat laivan, heidän pitäisi kuitenkin yrittää tuoda lokikirja, mikäli sellainen löytyisi. Niinpä Thyril ja Kadotus lähtivät luudalla lentäen hoitamaan tehtävää. 

Kun haltiakaksikko pääsi orjalaivan luokse, Thyril heitti Kadotukseen loitsun, jonka avulla Kadotus saattoi näkymättömänä lentää laivan perään, missä hytit olivat. Thyrilin ampuessa laivan keulaan tulipallon Kadotus livahti avonaisesta ikkunaluukusta peräsinhyttiin ja puukotti perämiehen kuoliaaksi. Suljettuaan oven verkkoloitsulla Kadotus tutki hytin, mutta siellä oli vain muutamia merikarttoja, jotka hän rullasi ja sulloi reppuunsa. Juuri kun Kadotus oli poistanut verkon ovesta ja aikoi jatkaa tutkimuksiaan, hytin ovi avautui. Ovella seisova mies näki surmatun perämiehen ja lähti pakoon. Kadotus ampui magic missileitä oveen, joka räjähti, mutta mies pääsi pakoon (ei tosin kovin pitkälle, sillä hypättyään mereen hän huomasi, ettei osannutkaan uida).

Kadotus jatkoi tutkimuksiaan. Seuraava hytti oli kapteenin hytti, ja Kadotuksen näkymättömänä avatessa oven laivan kapteeni työnsi juuri jotakin ulos ikkunasta. Oven avautuessa hän käännähti, ja Kadotus ampui häneenkin magic missileitä. Kapteenin hoideltuaan Kadotus kiiruhti katsomaan ulos ikkunasta, ja näki meressä kellumassa kirjan. Kiroten Kadotus säntäsi takaisin laivan perään ja loikkasi ulos ikkunasta, lentäen noutamaan vettyneen kirjan. Muste oli ehtinyt levitä pitkin sivuja, mutta Kadotus otti kirjan talteen. Thyril saapui luudalla noutamaan häntä, ja viime töikseen Kadotus ampui laivan peräikkunasta sisään tulipallon, joka räjäytti peräkannen. Laivan alkaessa upota Thyril ja Kadotus ottivat suunnan takaisin kohti Liikevoittoa.

30.5.2001 18.2.-7.3.6098
Seuraavana päivänä näimme punapurjeisen laivan, ja Kadotus lähti tutkimaan. Alus oli pullearunkoinen kolmimastoinen kauppalaiva. Näkymättömänä Kadotus laskeutui keulakannelle ja kiersi varovaisesti laivan. Sen tehtyään hän meni tutkimaan lastiruuman luukkua. Alhaalta ruumasta nousi sanoinkuvaamaton haju ja kuului vaimeaa voihketta ja kahleiden kalahtelua. Asiasta ei ollut epäilystä: punapurjeinen alus oli orjalaiva ja täydessä lastissa. Kadotuksen palattua näiden tietojen kanssa otimme epäröimättä kohtauskurssin.

Kului pari tuntia. Orjalaivasta ei joko oltu huomattu meitä, tai siellä ei vain välitetty. Kadotus ja Thyril lähtivät näkymättöminä luudalla tarkkailemaan laivaa siltä varalta, että orjalaivalta yritettäisiin käyttää magiaa meitä vastaan. Lopulta, kun olimme noin neljänneskilometrin päässä orjalaivasta, siellä alettiin huolestua ja alus otti kurssin kohti rannikkoa. Orjakauppiaat olivat kuitenkin tehneet päätöksensä liian myöhään: heidän aluksensa oli hitaampi kuin "Elviira" ja tavoitimme heitä nopeasti. Punapurjeisen laivan kannella alkoi nyt syntyä liikettä ja näimme miehiä kiipeämässä mastoihin keihäiden kanssa. Zorbas ja Elvis alkoivat ampua heitä nuolilla, ja saivatkin pari osumaa. Myös Pahvi ja Carita liittyivät jousineen ampujien joukkoon "Elviiran" keulakannella Filemonin valmistautuessa heittämään magic missileitä. Jatkoimme tulitusta ja pudotimme muutamia miehiä mastoista orjalaivan miehistön yrittäessä melko tehottomasti vastata hyökkäykseen heittelemällä keihäitä. 

Sitten Thyril, joka leijaili orjalaivan yläpuolella, loitsi rajun raekuuron, joka pudotti loput miehet mastoista ja suurimman osan kannella olleistakin. Kadotus viimeisteli Thyrilin työn heittämällä peräkannelta salaman, joka toimitti viimeiset kolme miestä pois päiviltä. Kadotus huusi "Elviiralle", että orjalaiva oli tyhjä, ja lähti etsiskelemään kapteenin hyttiä ottaakseen lokikirjan talteen. Hän löysikin hytin, ja karttapöydältä ison kirjan, jonka hän otti mukaansa. 

"Elviiran" miehistön valmistautuessa heittämään valtaushaat Kadotus koputti perähytin ovelle, joka oli salvattu. Kävi ilmi, ettei laiva ollutkaan vielä tyhjä, vaan perässä oli epäluuloinen, joskaan ei kovin välkky, vartijakaksikko. Kadotus meni sisään toisesta ovesta ja pääsi kiertämään heidän taakseen, sillä hytin toinen ovi ei ollut lukossa. Antautumiskehotus ei kuitenkaan tehonnut vartijoihin, joten Kadotus heitti heihin maagisen verkon. 

Kun "Elviira" oli saanut hinattua orjalaivan viereensä, menimme kannelle. Brünhilde lähti auttamaan Kadotusta vankien taltuttamisessa, ja nähdessään valtavan tapparan kääpiön käsissä Kadotuksen vangit muuttuivatkin äkkiä hyvin rauhallisiksi. 

Sillä välin Zorbas ja Zelgadis olivat menneet vapauttamaan orjia. Zorbas piti heille lyhyen puheen, joka kuitenkin meni täysin hukkaan, sillä vangit olivat mustia miehiä jostakin kaukaa etelästä, eivätkä he ymmärtäneet commonia. Nelson haettiin tulkkaamaan, ja hän selvitti tilanteen orjille, jonka jälkeen Carita avasi kahleiden lukot. 

Siivosimme kannen ja keräsimme orjalaivasta talteen kaiken tarpeellisen ja siirsimme sinne "Elviiralta" riittävästi merimiehiä purjehtimaan alusta. Sitten mietimme, mitä tekisimme vapautettujen orjien kanssa. Heitä oli toistasataa, emmekä olleen varautuneet näin tehokkaaseen vapautusoperaatioon, vaikka meillä olikin mukana ylimääräisiä ruokatarpeita ja vettä. Joidenkin mielestä meidän olisi pitänyt viedä vapauttamamme miehet kotiinsa saakka, mutta sellaiseen purjehdukseen olisi kulunut kuukausia, eikä meillä ollut siihen mahdollisuuksia. Lopulta päätimme, että vapautetut saisivat itse päättää: ne jotka haluaisivat, päästäisimme maihin päästyämme pois Pomarjin niemimaan rannikolta, kun taas halukkaat voisivat lähteä kanssamme Schlüsselhofiin. 

Osa vapautetuista orjista, jotka osoittautuivat kuuluvan Pahvin heimoon, tuli "Elviiran" matkustajiksi loppujen jäädessä kaapatulle orjalaivalle. Lähdimme purjehtimaan rannikkoa seuraillen pohjoiseen päin. Seuraavan päivän puoleen päivään mennessä, joka oli asettamamme takaraja, Pahvi oli värvännyt miltei 60 vapautettua tulemaan Schlüsselhofiin. Joutuessaan valinnan eteen vielä 20 lisää päätti mieluumin lähteä kaupunkiimme kuin yrittää pitkää ja vaarallista kotimatkaa. Nelisenkymmentä miestä halusi kuitenkin yrittää palata kotiinsa, joten heidät lupasimme päästää maihin. 

Seuraavana päivänä tulimme Wild Coastin rannikolle ja laskimme maihin ne vapautetut orjat, jotka olivat valinneet kotimatkan. Varustimme heidät saaliista aseilla ja muilla tarvikkeilla, ja Kadotus antoi heille avokätisesti rahaa. Sen jälkeen emme saattaneet muuta kuin toivottaa heille onnea. Sitten purjehdimme pohjoiseen kohti Safetonia mukanamme uusi aluksemme, entinen O.L.Lotja, nyttemmin nimeltään Libresse. 

Aamuyöllä nousi myrsky. Noin puolet seurueestamme joutui meritaudin kouriin myrskyn riepotellessa Liikevoittoa ja Libresseä kuin lastuja laineilla, eikä kannelle ollut mitään asiaa aaltojen huuhtoessa sen yli. Rajuilma jatkui eikä valkeneva päivä ollut juuri yötä valoisampi. Sitten tapahtui onnettomuus: Liikevoiton isomaston yläosa katkesi tuulessa ja alkoi hakata vasten laivamme kylkeä. Merimiesten ei auttanut kuin tarttua kirveisiin ja henkensä uhalla mennä hakkaamaan roikkuva mastonpätkä irti, sillä muuten olisimme varmasti kaikki pian olleet vetisessä haudassa. Yksi merimiehistä oli ruhjoutunut pahasti maston yläosan tippuessa hänen päälleen, mutta onneksi Aldus ei ollut joutunut merisairauden uhriksi, ja hän pystyi parantamaan tuon merimiehen, joka muutoin olisi varmastikin kuollut. 

Rajumyrsky jatkui koko päivän ja pitkälle seuraavaan yöhön, mutta riehuttuaan vuorokauden ajan se alkoi vähitellen laantua. Seuraavana aamuna saatoimme todeta, että Libresse oli edelleen näkyvissä, ja näytästi selvinneen myrskystä Liikevoittoa vähäisemmin vaurioin. Myrsky oli ajanut meitä High Portin suuntaan, eikä Liikevoitto kestäisi toista samanlaista myrskyä, mutta Försti päätti silti yrittää suoraan Safetoniin sen sijaan, että poikkeaisimme johonkin pienempään Wild Coastin satamaan matkan varrella. Onneksemme sää oli nyt kohtuullisen hyvä ja meillä oli suotuisa purjehdustuuli kohti Safetonia matkatessamme. 

Nelson tutkiskeli lokikirjaa, josta ei yksinään selvinnyt mitään kovin mielenkiintoista. Kapteenin hytistä oli kuitenkin löytynyt myös tilikirja, joka antoi enemmän tietoa orjakauppiaiden liiketoimista. Siitä saimme selville, että oli olemassa joku ylempi taho, joka rahoitti orjakauppiaiden toimintaa ja siis varsinaisesti pyöritti tätä vastenmielistä kaupankäynnin lajia. 

Säät ja tuulet suosivat meitä matkallamme Safetoniin ja purjehdittuamme viisi päivää ilman välikohtauksia tulimme satamaan onnellisesti. Päätimme, että Libresse saisi purjehtia Dyversiin Liikevoiton jäädessä Safetonin satamaan korjattavaksi. Vietimme Safetonissa noin päivän, jonka jälkeen lähdimme vapautettujen orjien kanssa Schlüsselhofiin. Matka sujui hyvin, ja viiden päivän kuluttua siitä kun lähdimme Safetonista, näimme harjanteelta edessämme laaksossa Schlüsselhofin tutut paaluvarustukset ja linnan rakennustyömaan.