kebutton.jpg (1319 bytes) Roger Wood
Roger lukuina
Hahmo luotu:12.2.1997
kuollut: 28.4.1998?
henkiin 28.4.1998?
Kuollut 5.7.2000
henkiin 5.7.2000
 
voima 18.89
älykkyys 15
viisaus 15
ketteryys 10
kunto 17
karisma 12
 
hiparit 675
ac -9
 
ikä:27 
paino: 80kg
pituus: 182cm
 
taso:9
tienatut expit:248.329

Pelaaja: 
Markku Wächter
wachter@hydra.helsinki.fi.NO.SPAM

Historia

Syntyi syksyllä v. jotain pienen rajakaupungin parantajien kiltarakennuksessa. Johtuiko kiltalaisten ylenkatseesta äitiä kohtaan vai äidin fyysisestä heikkoudesta, sitä tarina ei kerro, mutta äiti kuoli synnyttäessään seitsemännen lapsensa.
Ruumiin parantajien kilta sentään hoiti maan lepoon, joskaan ei siunatulle maalle, huono nainen kun oli.

Rogerin otti huollettavakseen vanha lapseton pariskunta, joista Roger ei tosin paljon muista: Ottoäiti oli teräväkielinen eukko, joka tarpeeksi paljon miestään ärsytettyään sai kun saikin yllytettyä äijän fyysisiin tunteenpurkauksiin, jotka tosin yleensä kohdistuivat Rogeriin. Mies oli yleensä rauhallinen, mutta kuullessaan pariskunnan tappelevan Roger oli mieluummin piilossa kuin tekemässä tuttavuutta satunnaisen potkun kanssa. Äijällä oli ehkä kylän tukevimmat saappaat...

Mies, kalastaja, opetti Rogerin kalastamaan niillä välineillä mitä kulloinkin sattui olemaan saatavilla, ja elo rajaseuduilla oli jos ei aina niin auvoista niin kuitenkin kohtuullisen rauhallista.

Seitsemän vuoden iässä rajaseudulle tuli Rogerin vanhempi serkku Colin, joka oli ollut kaupungissa opiskelemassa kirjuriksi, ja ensimmäisenä kirjoitustaitoisena sai jonkinlaisen omaisuuden aikaiseksi rajakylässä. Colin otti Rogerin huollettavakseen ja Roger omaksui Colinin vahvan itseluottamuksen sekä uskon omiin kykyihinsä. Kovalla työllä saa aikaiseksi mitä tahansa, näin Colin kertoi, ja koko maailma on avoimena osaavalle. Rajaseudun kasvattina Roger opetteli kuitenkin myös metsästämään, sillä ei pelkillä kirjurinkyvyillä rikastuta kun uutuudenviehätys on mennyt ohi.

Muutaman vuoden kuluttua Colin päätti karistaa rajaseudun tomut jaloistaan lopullisesti, ja otti Rogerin mukaansa. Colinin muut perheenjäsenet olivat aluksi inhottavia ja Roger sai kuulla moneen kertaan taustastaan. Roger ei kuitenkaan provosoitunut kiusanteosta, ja vähitellen perheen suhtautuminen helpottui ja Roger ystävystyi heidän kanssaan. 14 vuoden iässä Roger sai jopa huomattavan rahalahjoituksen perheeltä katumuksen osoituksena. Raha toki kelpasi, sitä kaupungissa tuntui kuluvan kaikkeen mahdolliseen, mutta anteeksi Roger oli antanut jo aiemmin. 

Rauhallinen ja hyväntahtoinen Roger sai vähitellen pikkukaupungista ystäviä ja jopa parantajien killan siunauksen. Tämän tosin järjesti eräs Rogerin syntymästä asti syyllisyyttä kantanut vanha parantaja joka tunsi Colinin perheen. Roger ei kirjurin työstä paljon piitannut, nyt kun näki miten tylsää se kaupungissa voi olla. Sen sijaan hän kävi metsällä, joskin matkat pitenivät vuosien kuluessa, kun kaupungin liepeille raivattiin yhä enemmän peltoa.

Rogerin ollessa noin parikymppinen iski pikkukaupunkiin tuho: tuli tuhosi yli puolet kaupungista, ja Colin sekä Rogerin paras kaupungista saatu ystävä Werner kuolivat. Kaupungin tuhosta kiiri huhuja: tulipaloa väitettiin pienen örkkilauman tai joidenkin muiden otusten tekosiksi, sillä pian tuhon jälkeen raunioihin kohdistui sarja hyökkäyksiä joissa menehtyi suuri osa tulipalosta selvinneistä. Roger ei toipunut tästä. Vaikkei kaupunki ollut hänen elämänsä keskipiste, ystävien menetys sai hänet raivoihinsa, ja hän lähti yksin etsimään tuhosta vastuussa olevia. Parin kuukauden metsäelämän jälkeen oli alueen örkkimäärä harventunut huomattavasti, mutta kiitos tästä kuuluu ehkä enemmän niiden vaellukselle kuin Rogerille, joka oli tosin pari pienempää etuvartiota onnistunut tappamaan. 

Metsästysreissulta palaava Roger löysi tiensä pienelle rajaseudun tavernalle, ja sovittuaan maksavansa maksunsa nahoilla sekä jätettyään miekkansa sopimuksen pantiksi yöpyi pitkästä aikaa sisätiloissa. Rogerin rähjäinen ulkoasu ja saaliin puuttuminen kiinnostivat majatalon pitäjää, ja Roger kertoi minkälaisella metsästysretkellä oli ollut. Vaikka majatalon isäntä ei itsekään juuri örkeistä perustanut, kammoksui hän kuitenkin Rogerin omistautumista niiden teurastamiselle, ja pitkään puhuttuaan sai ympäripuhuttua Rogerin jäämään hetkeksi lepäämään ennen kuin jatkaisi jälkien etsimistä.

Roger jätti leikin sikseen. Parin päivän levon jälkeen hän kävi noutamassa majatalon isännälle nahat maksuksi yöpymisestä ja jatkoi matkaansa, mutta vastakkaiseen suuntaan kuin minne örkit olivat menneet.

Tästä alkoi varsinainen seikkailu.