Kadotus
 
  "Armahin Äitini Sisar Bwelleylhaa'mallaeh,

suo syvimmin anteeksi jos nimi meni väärin. Kadotus tässä kirjoitteleepi. Haluaisit takuulla tietää mitä Kaunis (vai mikä lallati-lalla hänen oikea nimensä olikaan) joutui lupaamaan jotta minä kirjoitan tämän kirjeen. Enpä kerro.

En aio palata "kotiin", kiitos kovin.  Satun viihtymään  täällä, ja onpa minulla täällä hyviä ystäviä, ja linnakin jossa asun heidän kanssaan. Ah niin, on lapsi myös, mutta se on  yhdessä kaupungissa hoidettavana Myrrhiksen temppelissä, jossa sen isä asuu. (älkää yrittäkö etsiä!!! sitäpaitsi se on melkein musta!!!)

Nyt minä tässä  kertakaikkisesti ilmoitan ja Selväksi Teen, että en minä kaipaa suvulta tai kansalta mitään. Minua ei yhtään tippaa harmita, että kadotitte minut silloin, enkä syyttele ketään. Tokihan teillä oli tarpeeksi kokoamista omissa lapsissanne ja muissa tärkeämmissä, ja trollit hyökkäilivät kaikkialle. Tokihan minä olin sentään 60-vuotias ja vaikkakin tuore orpo, eihän minusta tarvinnut ensimmäisenä huolehtia.  Ehei.

Sitten olin  ihmisten kaupungissa, ja se yksi kohteli minua Kuin Aikuista ja opin ammatteja, niin että voitte peruuttaa sen paikan joka minulle on varattu temppelissä, en tarvitse, kiitos kovin. Olen etevä tanssiva viihdytystyttö. Ah niin, ja maagi. Mutta viihdytystyttöys on (oli) mieluisampaa. Yliopistossa olisin viihtynyt paremmin, jos siellä olisi ollut enemmän tappamista ja tanssia eikä niin paljon loitsujenlukua, mutta Unseen Universityssä ei ollut. En ehkä palaa sinnekään.

Se siitä enkä halua jaaritella enempää sinulla on varmastikin kiintoisampia tekemisiä kuin minun ajatteleminen. Mitä rakkaimpia terveisiä serkuille. Hups, unohdin heidänkin nimensä."