Japania Suomessa

Monen roolin Japanin-tuntija

Helsingin yliopistosta valmistunut valtiotieteen maisteri Juha Niemi opiskeli japania sivuaineenaan. Kielitaidosta lisäarvoa koulutukseen saanut mies on päässyt tarkastelemaan japanilaista yhteiskuntaa niin opiskelijan, liikemiehen kuin diplomaatinkin näkökulmasta.

Juha Niemen kiinnostus Japania kohtaan sai alkunsa 1980-luvulla. Televisiossa näytetty samuraisarja Shōgun ja Japanin nousu merkittäväksi talousmahdiksi saivat nuoren miehen ajattelemaan, että japanin kielen taito voisi avata kiinnostavia työnäkymiä, ja niinpä valtio-opin pääaineopiskelijan yhdeksi sivuaineeksi valikoitui japani. ”Aluksi se oli ehkä enemmänkin sellainen kokeilu”, Niemi kertoo, ja myöntää jossain vaiheessa harkinneensa opintojen lopettamista huomattuaan kuinka työlästä japanin opiskelu on. Matkan varrella tuli kuitenkin sopivin väliajoin vastaan erilaisia kannustimia, ja niin tutustuminen Japanin kieleen ja kulttuuriin sai jatkua.

Kielitaito kehittyy kielikurssilla

Yksi kannustimista oli Niemen ja muutaman muun opiskelijan vuonna 1994 saama Japan Foundationin ryhmäapuraha puolentoista kuukauden kesäopintoihin Japanissa. Muutaman vuoden japania opiskelleella Niemellä oli Japaniin mennessään melko vankka kielioppipohja, mutta puhua hän ei osannut juuri lainkaan. Kielitaito parani selvästi, kun Niemi asettui kurssin ajaksi asumaan isäntäperheeseen, jossa ei juurikaan osattu englantia.

Kurssilla hankittua kielitaitoa Niemi pääsi Suomeen palattuaan hyödyntämään heti seuraavana kesänä. ”Sain kesätyötä niin kutsuttuna transfer-assistenttina, joka vei turisteja lentokentältä hotelliin ja takaisin.” Transfer-assistentin työ tuntui nuoresta opiskelijasta selvältä ylennykseltä aiempien kesien ruohonleikkuupesteihin verrattuna ja kannusti jatkamaan japanin opintoja.

Takaisin Japaniin

Myöhemmin Itä-Aasian tutkimusta ja kansantaloustiedettä sivuaineenaan lukenut Niemi sai Japanin opetusministeriöltä kaksivuotisen tutkija-apurahan ja palasi Japaniin. Tokion yliopistossa opiskellessaan hän valmisteli Japanin 1990-luvun poliittista murrosta käsitellyttä graduaan ja syvensi Japanin-tuntemustaan. Kun opinnot Tokiossa loppuivat, Niemi päätti hakea Japanista myös töitä.

Niemen palkkasi Nippon Finnpap, kolmen suuren suomalaisen paperinvalmistajan ja kahden japanilaisen kauppahuoneen omistama yritys, joka toi Japaniin suomalaisyritysten valmistamaa paperia.  Nippon Finnpapilla Niemi pääsi kokeilemaan japanilaisen toimistotyöläisen elämää. ”Firma oli puoliksi suomalainen, joten pääsimme töistä yleensä jo seitsemän tai kahdeksan aikaan illalla”, Niemi kertoo. Toisinaan myyntimiesten päivät kuitenkin venyivät yömyöhään vaativia asiakkaita viihdyttäessä, ja myös tuotteissa ilmenneitä ongelmia heidän odotettiin olevan valmiita selvittämään mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Niemi toteaakin, että jos haluaa Japaniin töihin, kannattaa varautua siihen, että töistä ei joka päivä pääse kotiin viideltä.

Työskenneltyään muutaman vuoden Nippon Finnpapilla Niemi haki ulkoministeriöön virkamieheksi ja tuli hyväksytyksi. Vuoden 2001 alussa hän palasi muutamaksi vuodeksi Suomeen ja siirtyi sitten ensimmäiseen ulkomaanpestiinsä Etelä-Afrikkaan. Afrikassa vietetyn jakson jälkeen edessä oli jälleen paluu Japaniin, sillä seuraavat viisi vuotta Niemi vietti Tokiossa sijaitsevassa Suomen suurlähetystössä. Vaikka paikallisten kielten osaaminen ei ole diplomaateilla vaatimuksena, kertoo Niemi hyötyneensä kielitaidostaan Japanissa ollessaan: ”Työn osalta lisäarvoa toi muun muassa se, että pystyi seuraamaan japanilaista mediaa sen sijaan, että olisi jäänyt riippuvaiseksi englannin kielellä kirjoitetusta materiaalista.”

Keisaria tapaamassa

Suomen Japanin suurlähetystössä Niemi pääsi kokemaan yhden tähänastisen virkamiesuransa mieleenpainuvimmista hetkistä. Japanissa, kuten useimmissa muissakin maissa, on tapana, että uusi suurlähettiläs käy esittämässä valtuuskirjansa valtionpäämiehelle, eli Japanin tapauksessa keisarille. Kun Suomen suurlähettiläs lähti toimittamaan tätä velvollisuuttaan, hän otti mukaansa myös joitakin virkamiehiä – ja niin Juha Niemi pääsi tapaamaan Japanin keisarin.

”Lähdimme Tokion asemalta saketteihin pukeutuneina”, Niemi kertoo. ”Matkustimme noin kilometrin matkan keisarin palatsiin koristeellisilla 1800-luvun hevosvaunuilla. Kolmea vaunua veti kutakin neljä hevosta, ja meillä oli myös ratsupoliisisaattue. Liikenne pysäytettiin pääkaduilta ja ihmiset katsoivat ihmeissään.” Jotta tarkoin määrätyt askeleet ja kumarrukset sujuisivat suomalaisvirkamiehiltä oikein, oli hovista käyty suurlähetystöllä kahdesti järjestämässä harjoituksia tilaisuutta varten. ”Siinä vaiheessa alkoi jo vähän jännittää, kun niin paljon harjoiteltiin, vaikka kyse oli varsin yksinkertaisista kuvioista”, Niemi nauraa. Puhuttelemaan virkamies ei keisaria sentään päässyt, sillä tähän oli lupa vain suurlähettiläällä. Virkamiehen arkipäivään valtionpäämiehen tapaaminen muodosti kuitenkin kiehtovan poikkeuksen.

Kaiken kaikkiaan Niemi kokee saaneensa runsaasti iloa ja hyötyä japanin opinnoistaan sekä urallaan että elämässään. Vaikka töitä olisi luultavasti löytynyt ilman opintojakin, on kielitaito suonut mahdollisuuden yhdistää työelämä maailmankolkkaan, josta hän on aidosti kiinnostunut. Japanin taito on käynyt myös esimerkiksi keinosta erottautua muista hakijoista työmarkkinoilla.

Opiskelijoilta Niemi peräänkuuluttaa markkinointihenkisyyttä. ”Harvinaisen taidon hallitseminen kannattaa tuoda esiin vahvuutena ja erottavana tekijänä”, hän opastaa. ”Erityisesti hyvä japanin taito on Suomessa edelleen melko harvinaista. Vaikka kielitaito ei välttämättä ole oikotie onneen, se voi avata monia ovia. Kannustan kaikkia japanin kielestä kiinnostuneita jatkamaan opintojaan rohkeasti.”

Kirsti Eskolan tekemän haastattelun pohjalta toimittanut Anniina Sjöblom. Haastattelu on kokonaisuudessaan luettavissa kirjasta Japanin kieli Suomessa (toim. Outi Smedlund ja Yukako Uemura, Maailman kulttuurien laitos, Helsinki 2010).