29.9.2010

Esittelyssä Itämeri-asiantuntija

Sakari Kuikka

Sakari Kuikka

- Tuhoisin yksittäinen tapahtuma Itämeren luonnolle olisi kahden öljytankkerin törmäys Suomenlahdella, sanoo Helsingin yliopiston professori Sakari Kuikka. Kahden öljysäiliön rikkoutuessa mereen voisi valua jopa 30 000 tonnia öljyä. Määrä olisi noin 50 kertaa enemmän kuin vuonna 1987 tapahtuneessa onnettomuudessa, jossa Antonio Gramsci -alus päästi mereen 650 tonnia öljyä.

Öljymäärillä mitattuna suurimmat onnettomuudet eivät kuitenkaan ole aina johtaneet suurimpiin biologisiin vahinkoihin vaan onnettomuuden seurauksiin vaikuttaa moni muukin tekijä. Eniten vahinkoa aiheuttaisi kahden säiliön rikkoutuminen keväällä, jolloin luonto on herkimmillään lähes kaikkien lajien lisääntymiskaudella. Rantamatalassa vahinko ekosysteemille olisi erityisen suuri, Kuikka arvioi.

Jotta Itämeri olisi vielä joskus puhdas, pitäisi Itämeren tilassa tapahtuvien muutosten olla suuria.

Paljon voidaan kuitenkin tehdä. Joskus tuntuu siltä, että negatiivisia asioita korostetaan likaa. Myös positiivista muutoksista tulisi kertoa yleisölle, jotta voisimme näyttää, että muutos on mahdollinen, korostaa Kuikka.

Öljyriskit Itämerellä

Kuikka työskentelee Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteiden tiedekunnassa kalastusbiologian professorina. Hän johtaa myös tiedekunnassa toimivaa luonnonvarojen käytön ja ohjauksen tutkimusryhmää, jonka toiminnan pääpaino on ihmisen ja ekosysteemin välisessä vuorovaikutuksessa. Ryhmän keskeisiä tutkimuskohteita, jotka liittyvät uusiutuvien luonnonvarojen hoitoon ja käyttöön, ovat muun muassa riski- ja päätösanalyysi sekä poikkitieteellinen luonnonvarojen käytön mallintaminen. Poikkitieteellisyys on välttämätöntä kun tutkitaan laajavaikutteisten tapahtumien kuten öljyonnettomuuden tai kalakannan romahduksen vaikutuksia.

- Ne riskit, joihin voidaan vaikuttaa, johtuvat yleensä ihmisen toiminnasta. Tutkimuksessa pitäisi keskittyä luonnonolojen vaikutusten lisäksi ihmisiin vaikuttamiseen, avaa Kuikka monitieteisyyden merkitystä.

Öljyriskin suhteen Suomenlahden tilanne ei ole rantavaltioille tasapuolinen: Viron rannikko on suoralinjaisempana helpompaa puhdistaa kuin Suomen saaristot. Kärjistäen voidaan sanoa, että virolaisille riittää katerpillari, kun taas Suomessa joudutaan puhdistamaan rantakiviä hammasharjalla. Suomen pienipiirteinen rannikko sisältää monimuotoisia elinympäristöjä, jotka ovat herkkiä öljylle. Riskien takana on Venäjän öljyteollisuus ja meidän kaikkien tarve kuluttaa öljyyn perustuvia tuotteita. Suomessa riskiin joudutaan suhtautumaan pitkän ja asutun rannikon takia vakavammin kuin muualla.

Vaikka Itämerellä on viime vuosina säästytty vakavilta öljyonnettomuuksilta, ei se poista öljyonnettomuuden riskiä. Suomenlahden kautta kulkee neljännes Venäjän myymästä öljystä. Suomalaisten kannattaakin panostaa riskianalyyseihin ja tutkimukseen sekä niiden tulosten levittämiseen kansainvälisessä mediassa.

- Julkisuudella voidaan etukäteen vaikuttaa sekä onnettomuuden ennaltaehkäisyyn että toiminnan tehokkuuteen onnettomuuden sattuessa. Meksikonlahden keväisen onnettomuuden jälkeen on selvää, että suurten öljy-yhtiöiden omistajat eivät halua lisää samanlaisia onnettomuuksia.

Maatalouspäästöt vaikuttavat mereen

Öljyonnettomuuden lisäksi Itämerta uhkaa edelleen myös rehevöityminen. Itämeren suojelun hallitusten välisen komitean HELCOM:n (Helsinki Commission, Baltic Marine Environment Protection Commission) toimintasuunnitelma kannustaa eniten rehevöittäviä valtioita – Latviaa, Liettuaa, Puolaa ja Venäjää – toimimaan aktiivisemmin toimintaohjelman puitteissa. Professori kuitenkin muistuttaa, että näillä mailla ei ole vielä vahvaa poliittista kykyä ohjata resursseja veden laadun parantamiseen.

Suomi, jonka maksuhalukkuutta esimerkiksi Pietarin vedenpuhdistamisessa on ihmetelty, saa huomattavia hyötyjä, jos Itämeren tila parantuu. Suomella on paljon rantaviivaa, ja iso osa suomalaisista asuu Suomenlahden vaikutuspiirissä. Suomella pitäisikin olla edelleen kiinnostusta auttaa niitä maita, joissa suojeluosaaminen ei ole yhtä pitkällä, jatkaa Kuikka. Mitä idempänä kesämökki sijaitsee, sen paremmin Pietarin parantuneen vedenpuhdistuksen vaikutukset pitäisi jo nyt huomata.

Kuikka huomauttaa myös, että mitä lähemmäs rantaa tullaan, sitä enemmän vedenlaatu on suomalaisten omissa käsissä. Maatalouteen tulee kiinnittää edelleen huomiota ja ravinteiden käyttöä rajoittaa. Maataloustuottajilla pitäisi olla kiinnostusta tuottaa tuotteensa mahdollisimman vihreästi, pohtii Kuikka, onhan liikalannoitus toisaalta myös turha kuluerä maanviljelijöille.

Kuluttajatkin voivat aktivoitua ja ostaa esimerkiksi luomutuotteita, jotka on tuotettu Itämeri-ystävällisesti. EU:n maatalouspolitiikkaa ohjataan kuitenkin muualla kuin Suomessa, ja EU-maailmassa Itämeri intressinä on pieni. EU:ssa pitäisi ottaa Itämeren erityispiirteet paremmin huomioon maatalouspolitiikan alueellisessa toteutuksessa eikä pyrkiä ainoastaan viljelijöiden samanlaiseen kohteluun koko EU-alueella.

– Tukijärjestelmä, joka toimii muualla, ei välttämättä ole toimiva täällä, jos se joissain tilanteessa kannustaa maksimaaliseen ravinteiden käyttöön. Maataloustuottajilla pitäisi olla tuki, joka ei olisi niin riippuvainen tuotannosta, Kuikka ehdottaa.

Professori muistuttaa vielä, ettei merensuojelu yksin riitä.

– Kuntoon pitäisi saada myös Itämereen laskevat joet, joita maatalouden päästöt kuormittavat.

Vieraseliöt vapaamatkustajina

Meriliikenteeseen liittyy onnettomuuden lisäksi Itämeren kannalta toinenkin riski. Alukset tulevat Itämerelle tyhjänä ja joutuvat ottamaan lähtösatamistaan painolastivettä tankkeihinsa vakaan merenkulun takia. Tankit tyhjennetään mereen, kun alukset lastataan Itämeren satamissa. Painolastivedessä saattaa olla sellaisia vieraslajeja, jotka voivat olla haitallisia Itämeren ekosysteemille.

Itämerellä tarvitaankin uusia määräyksiä painolastivesien käsittelyyn, ja määräysten on perustuttava parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen tutkimustietoon.

– Monet ympäristömyrkyistä poistuvat lopulta pohjasedimentteihin, mutta tänne ennestään kuulumattomia lajeja ei saa enää millään insinööritaidolla merestä pois, toteaa Kuikka.

Merikuljetusten riskeihin on kuitenkin suhtauduttava realistisesti. Suomi on markkinoiden kannalta saari ja kuljetukset tehdään tulevaisuudessa edelleen laivoilla. Laiva on energiatehokkuuden kannalta lentokonetta parempi vaihtoehto ympäristölle vaikka onnettomuusriski on ympäristölle vakava.  Merikalaakin kannattaa edelleen syödä, sillä paitsi terveellistä ravintoa, on kalan syöminen lähes ainoa tapa poistaa Itämereen jo joutuneita ravinteita, Kuikka muistuttaa. Esimerkiksi juuri silakan syöminen poistaa merestä ravinteita, ja silakkaa on sen dioksidipitoisuudesta huolimatta terveellisempää syödä kuin jättää syömättä.

Lisätietoa Sakari Kuikan tutkimustyöstä >>

Silakka ja Itämeri >>

Teksti: koonnut Riikka Mäntyniemi, alkuperäiset haastattelut YLE:n päiväntasaaja 17.5.2010 ja MTV3.
Kuva: HENVI