Tietokirjallisuudelle professuuri
Suomi saa tänä vuonna ensimmäisen tietokirjallisuudelle ja tietokirjoittamiselle omistetun professuurinsa Helsingin yliopistoon. Tämän mahdollistivat Tietokirjallisuuden edistämiskeskuksen, Suomen tietokirjailijat ry:n, Tieteen tiedotus ry:n ja Lauri Jäntin säätiön tekemät lahjoitukset.
Hankkeen moottorina jo vuosia toiminut Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen on asiasta totta kai iloinen.
— Tässä on ollut selvä puute. Kaikki maamme kirjallisuuden professuurit ovat toimineet kaunokirjallisuuden puolella, vaikka 90 prosenttia julkaistavasta kotimaisesta kirjallisuudesta on laajasti ottaen tietokirjallisuutta, Pietiäinen sanoo.
Tutkimukset, hakuteokset, yleistajuinen tiedeviestintä, oppikirjat, oppaat... tietokirjallisuuden lajeja ja tutkimatonta aluetta riittää. Professuurin alaisuudessa voidaan alkaa selvittää vaikkapa tietokirjallisuuden kerronnan keinoja tai sitä, miten tietokirjallisuutta käytetään oppimisen välineenä tai jopa maailmankuvan lähteenä. Tietokirjoittaminen — ja koko tietoympäristömme — on nykyään valtavassa muutoksessa uusien julkaisukanavien myötä, joten professuuri aloittaa vauhdikkaassa vaiheessa, Pietiäinen näkee.
— Pestiin valittava professori pääsee vetämään alalle ensimmäisiä suuntaviivoja, kasvattamaan ja kouluttamaan opinnäytetöiden tekijöistä alan ensimmäistä tutkijapolvea.
Tutkimuksen lisäksi professuurin alaisuuteen organisoidaan myös tietokirjoittamisen koulutusta. Tätä tullaan tarjoamaan toivottavasti laajasti eri tiedekuntien opiskelijoille.
— Yliopistosta valmistuvilla on tärkeää olla hyvät tietokirjoittamisen valmiudet, vaikka suurimmasta osasta heistä ei tietokirjailijoita tulekaan. Yhä useammassa ammatissa tarvitaan kykyä tuottaa selkeää asiaproosaa.
Monen maisterin leipä on toden totta nykyään kirjaimina maailmalla: lehtijuttu sinne, opinnäyte tänne, yleistajuinen tietokirja mielessä. Aivan kuten historioitsijaksi valmistuneella Pietiäisellä itsellään 1980-luvun alussa, jolloin hän elätti itseään opetustyöllä, hanttihommilla kustantamoon sekä sanomalehtikriitikkona samalla kun valmisteli lisensiaatintyötään.
— Asiakirjoittamisen harjoittelusta jo yliopistossa olisi ollut minulle valtavasti hyötyä. Monet asiat tuli opittua kantapään kautta.
9.7.2013
Teksti: Tapio Ollikainen
Kuva: Veikko Somerpuro