Elinkeinoelämän ja yliopistojen yhteistyö tarpeellista kansakunnan kilpailukyvyn kannalta

11.1.2011

Helsingin seudun kauppakamari piti vuosikokouksensa Helsingin yliopistolla

– Elinkeinoelämän ja yliopistojen keskinäinen yhteistyö on tarpeellista kansakunnan tulevan kilpailukyvyn kannalta. Panostamalla sivistykseen, tutkimukseen ja korkeaan koulutukseen voimme luoda edellytyksiä myös yritystoiminnalle ja sen avulla korkealle elintasolle tulevaisuudessakin, linjasi puheenjohtaja Harri Sailas Helsingin seudun kauppakamarin vuosikokouksen avauspuheenvuorossaan. Vuosikokous pidettiin Helsingin yliopistolla 10.1.2011.

Yhteyksiä on aihetta tiivistää, sillä edellisen kerran kauppakamarin kokousta on yliopiston tiloissa pidetty vuonna 1967, kun vietettiin kauppakamarin 50-vuotisjuhlia. Vararehtori Jukka Kola olikin tyytyväinen siitä, että runsas joukko pääkaupunkiseudun elinkeinoelämän vaikuttajia tutustui samalla Helsingin yliopistoon.

Elinkeinoelämän näkökulmasta työvoiman riittävä tarjonta Helsingin metropolialueella on yksi tärkeimmistä tulevaisuuden haasteista.

– Akuuttia työvoimapulaa on siirretty muutamalla vuodella eteenpäin, mutta väistämätön tosiasia on, että yritysten työvoimakapeikot pahenevat lähivuosina. Vaikka määrällisesti suurimmat ongelmat koetaan ammatillista koulutusta ja ammattikorkeakoulutusta vaativissa työtehtävissä, on myös monissa yliopistokoulutusta edellyttävissä työtehtävissä nähtävissä kasvavia rekrytointiongelmia, Sailas toteaa.

Sailas ehdotti yliopistolle yhteistyötä koulutuksen osaamistarpeiden arvioinnissa yritysten näkökulmasta. Nyt kauppakamari on pääasiassa keskittynyt selvittämään Helsingin seudun ammatillisen koulutuksen ennakointitarpeita, mutta Sailaksen mukaan yhteistyötä voisi laajentaa koskemaan myös yliopistokoulutusta.

Toinen yhteistyömahdollisuus on Helsingin metropolialueen edunvalvontatyö, jotta koulutuksen aloituspaikat ja resurssit vastaisivat nykyistä paremmin tulevaisuuden kasvualojen tarpeita.

– Vuosittain Helsingin seudulle valmistuu 3000–4000 osaajaa vähemmän kuin työmarkkinoilla tarvittaisiin. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan alueellista kokonaisnäkemystä ja kaikkien toimijoiden yhteistyötä, sanoo Sailas ja toivoo, että tässä yhteistyössä yliopistoilla voisi olla nykyistä voimakkaampi rooli.

Jaettu huoli kohdistuu myös suomalaisissa korkeakouluissa opiskelevien ulkomaalaisten kohteluun työmarkkinoilla. Korkeakouluistamme valmistuu vuosittain 2 000 ulkomaista opiskelijaa, joista 60 % haluaisi jäädä Suomen työmarkkinoille.

– Nyt hukkaamme suuria resursseja tarjoamalla verovaroin rahoitettua koulutusta ulkomaalaisille opiskelijoille, joille ei löydy opintojen jälkeen käyttöä työmarkkinoilla. Tilanteen korjaamiseksi Suomeen tulisi perustaa keskitetty palvelupiste rakentamaan yhteyksiä yritysten ja ulkomaalaistaustaisen työvoiman välille, Sailas painottaa.

Sailas nosti esiin myös kysymykset työurien pidentämisestä sekä koulutuksen tuottavuudesta ja keskimääräisten valmistumisaikojen lyhentämisestä.

– Ongelmana on, että korkeakoulutukseen päästään liian myöhään, ja Suomessa myös valmistutaan koulutuksesta kansainvälisesti verrattuna varsin myöhään. Vastauksia koulutuksen tehokkuusongelmiin on haettava työelämäyhteyksien parantamisesta. Kaikessa koulutuksessa on aihetta kysyä, miten taidot ovat hyödynnettävissä työelämässä - olivatpa sitten kysymyksessä yksityisen tai julkisen sektorin tehtävät. Tuloksellisuus ja työelämälähtöisyys on nostettava nykyistä vahvemmiksi mittareiksi kaikilla koulutusasteilla, toteaa Sailas.

Teksti: Helsingin yliopiston alumni- ja lahjoittajasuhteet
11.1.2011