Sukukansavaliokunta

Szia! Jó napot kívánok!

Unkarin kielellä on n. 14 miljoonaa puhujaa. Yhdessä lähimpien sukukieltensä, Länsi-Siperiassa Ob-joen varrella puhuttavien obinugrilaisten kielten hantin ja mansin kanssa se muodostaa kielikuntamme ugrilaisen haaran. Ennen samojedikielten perusteellista tutkimusta sitä pidettiin suomelle etäisimpänä haarana. Nimitys "suomalais-ugrilainen" juontaa juurensa tästä: suomalaisista ugrilaisiin. Suomalaiset eivät siis vastoin yleistä luuloa ole ugreja!

Unkarissa paino on sanan 1. tavulla, minkä takia se monen kuulijan korvaan muistuttaakin suomea. Unkari on kuitenkin kulkenut pitkän tien uralilaisesta alkukodista arojen halki nykysijoilleen Karpaattien altaaseen, ja matkalla mukaan on tarttunut huima määrä vaikutteita eri kielistä, varsinkin arojen turkkilaiskansoilta mutta myös slaavilaiskielistä sekä saksasta. Sanoja on saatu myös mm. latinasta, italiasta ja osmaninturkista. Turkkilaiskielten vaikutus on ollut niin voimakasta, että Unkarissa on tänäkin päivänä tutkijaryhmiä, jotka katsovat unkarin kuuluvat ennemmin turkkilaiskielten kuin suomalais-ugrilaisten kielten yhteyteen.

Unkarin kieltä puhutaan myös Unkarin rajojen ulkopuolella, erityisen paljon sen naapurimaissa mutta myös Pohjois-Amerikassa sekä Australiassa.

Suomalais-ugrilaisten kielten tutkimuksella on Unkarissa pitkät ja komeat perinteet. Suomalais-ugrilaisen kielikunnan "löytäjä" oli unkarilainen jesuiittapappi ja astronomi János Sajnovics, joka tähtitieteellisellä tutkimusmatkallaan Norjassa vuosina 1768-69 havaitsi unkarin ja saamen kielten yhtäläisyydet.

Helposti tunnistettavia vanhoja suomalais-ugrilaisia sanoja unkarissa ovat muun muassa víz 'vesi' vér 'veri' kéz 'käsi' meny 'miniä'.